Ennen lähtöä

Maailmanympärysmatka. Ensimmäisen kerran ollaan tuo sana toisillemme sanottu ehkäpä noin 5-6 vuotta sitten. Viimeiset 2 vuotta olen hokenut kyseistä sanaa melko aktiivisesti, viimeiset puoli vuotta läheisilleni ehkä jopa kyllästymiseen asti. Tuo unelma on jossain vaiheessa ollut toki täysin utopistinen, mutta ainakin henkilökohtaisesti olen sellainen, että kun jotain pienessä mielessäni olen päättänyt, se tulee toteutumaan, muuta vaihtoehtoa ei yksinkertaisesti ole. Samanlailla kävi 3 vuotta sitten tekemäni Kenian vapaaehtoistyöreissun kanssa. Pienestä pitäen mulle on ollut selvää, että joku päivä lähden vapaaehtoistöihin. Tuttavat ja jopa perhe ja ystävät epäilivät lähtöäni varmaan aikalailla viimeiseen asti, eihän mulla ollut edes lentolippuja vielä kuukauttakaan ennen lähtöä. Silti mä itse tiesin, mä aion lähteä ja mä lähdin!

Kenia, Masai Mara 2013

Kenia, Masai Mara 2013

Blogien kautta olen tutustunut aiheeseen maailmanympärysmatka ja jossain vaiheessa tuntui siltä, että apua kauheasti työtä yhden matkan eteen, kauheasti uhrauksia, mitenhän me tähän pystytään. Lopulta kaikki on tähän mennessä menny aika mutkattomasti. Kun jotain tarpeeksi haluaa, sen eteen tekee töitä, eikä se lopulta tunnukaan niin isolta taakalta. Hommia ollaan lähdön eteen tehty noin vuosi, aktiivisesti puoli vuotta. Alettiin alkuvuodesta jo luopumaan tavarasta, piti saada jotain tolkkua tähän tavaramäärään. Samalla suunniteltiin mistä kalusteista luovutaan, mihin tavarat menee, mihin kissat menee jne. Tammikuussa ostettiin lennot Travel Nationin kautta, silloin se oli täysin varmaa, me lähdetään! Ajankohta osottautui meille täydelliseksi. Viime vuonna mentiin naimisiin, tänä vuonna molemmat ollaan siirrytty työelämään ja ehditty mukavasti yli puoli vuotta tehdä yhtäjaksoisesti töitä ja kerätä rahaa. Haaveena on ollut olla edes kerran elämässä Suomesta poissa yksi kylmä ja pimeä syksy/talvi, nyt se toteutuu.

Mun ensimmäinen reppureissu Thaimaa 2012, Prachuap Khiri Khan

Jokaisella pitkään matkaan valmistautuminen on varmasti erilainen, jotkut luopuu omistusasunnosta tai pistää sen vuokralle, töiden kanssa on erilaisia kuvioita ja eläimetkin pitää saada johonkin hoitoon. Meillä oli siinä mielessä helppo, että roudataan vaan vuokra-asunnosta tavarat pois ja työasiatkin järjestyi. Kissat on äidin ja iskän hoivissa, myös siskon ja erään ystäni luona heillä on varahoitopaikka. Kaikki on tuntunut jopa vähän liian helpolta, vaikka onhan näitäkin asioita ihan riittämiin jossakin vaiheessa stressattu, aika kultaa muistot nopeesti.

Tansania, Moshi 2014

Tansania, Moshi 2014

Viimeiset päivät Suomessa tuntuvat oudolta. Ehkä vasta 2 viikkoa ennen reissua aloin oikeasti tajuta, että me lähdetään, jos sitä nyt voi edes oikeasti tajuta. Istun olohuoneessa, aikalailla jo tyhjässä asunnossa. Sänky meiltä lähtee huomenna, katsotaan missä sitten nukutaan. Eihän tässä montaa yötä enää ole. Monet ihmiset ei “suostu” vielä sanomaan meille lopullisesti heippoja. Monet sanovat, että “kyllähän me nyt vielä ehditään nähdä”. Tänään piti ensimmäistä kertaa sanoa, että ei me valitettavasti enää ehditä, lähtöön on 4 päivää ja ei uskalleta enää mitään aikatauluja kenenkään kanssa sopia. Muuton ja pakkaamisen sekä kämpän loppusiivouksen kanssa riittää vielä hommaa ja se “ylimääränen” aika mitä on, menee niiden lähimpien kanssa. Mun pisin aika pois Suomesta on 2 kuukautta, nyt olen sitten kertaheitolla pois 7 kuukautta.

Postausta kuvittavat kuvat aikaisemmilta matkoiltani, niitä on muuten matkakuumeessa tullut selattua kerran jos toisenkin. Täällä koitetaan vielä jotenkin pitää pää kasassa ennen lähtöä. Mieli rauhoittuu varmaan vasta, kun jalat koskettavat turvallisesti Ugandan maaperää. Teemuhan on tyyni kuin mikä, tapansa mukaan. Mä hoidan tän jännittämispuolen.

– Fia –

Viikko lähtöön

Tässä se on! Meiän matkablogi. Ihan kohta eli viikon päästä eli 1.9 lähdetään meiän 7 kuukautta kestävälle maailmanympärysmatkalle. Matkasuunnitelma kuulostaa nyt tältä:

Uganda, Ruanda, Mosambik, Etelä-Afrikka, Malesia, Laos, Filippiinit, Uusi-Seelanti, Tonga, Usa, Mexico ja Kuuba.

Töitä on tämän unelman eteen tehty ja kohta se toteutuu. Kämppää pakattu kasaan  ja tavarat viedään pikkuhiljaa odottamaan huhtikuun kotiinpaluuta. Ainiin ja se matkalle pakkaaminenkin pitäis alottaa. Me kaksi, rinkat ja maailma, täältä tullaan. Loppuun kuva viimeviikonloppuisista läksiäisistä.

DSC_0035 (2)

Pysyhän kuulolla! Lisää postauksia reissusta tulossa rutkasti lisää, nettiyhteyksistä riippuen toki.

– Fia ja Teemu –