Tie kohti sumuisten vuorten gorilloja

Murchison fallseilta Kampalaan paluun jälkeen päätettiin ihan vaan olla 4 päivää, valittiin tylsästi sama varma hyväksi koettu paikka eli Kampalan Red chilly hideway. Ma-to meni aikalailla samalla kaavalla. Aamupala, kirjanlukemista, klo 12 shuttlebussilla Kampalan keskustaan syömään lounas, takaisin red chilliin, treeni, uimista, suihku ja iltaruoka. Pyykkiäkin pestiin ihan omin käsin yks päivä. Ensimmäinen pyykkäyspäivä täällä siis. Oltiin mielestämme aika paljon höntyilty paikasta toiseen tuo puolitoista viikkoa ja tiedossa oli jo lauantain gorillatrekkaus, joten oli ihan tietoinen valinta olla rauhassa noi päivät Kampalassa.

Rankkoja päiviä Kampalassa

Rankkoja päiviä Kampalassa

Torstai-iltana siirryttiin Kampalan keskustaan yöksi, koska perjantaina aamulla lähti bussi kohti Kabalea, josta jatkaisimme heti Bwindi nationalparkiin. Hotelli Aponye oli edullinen ja ihan ok ratkaisu tähän väliin. Se sijaitsi lähellä post-bus bussiasemaa, mutta alue oli todella hektinen, enkä tuossa melussa kovin hyvin nukkunut. Aamulla 7 aikoihin kadut oli kuitenkin mukavan tyhjät ja käveltiin rauhassa bussiasemalle. Oltiin luettu, että post-bus on paras ja luotettavin Ugandassa. Oltiin jo ihan vähän uskallettu haaveilla hieman paremmasta bussista, kun aikaisemmat täällä ovat olleet. Noh, ihan täsmälleen samaa tasoa se oli, kun muutkin. Bussin kerrottiin olevan Kabalessa klo 14:30, mutta oltiin perillä noin klo 17, tätä on se african time, mutta siihenhän ollaan jo reissujen aikana totuttu. Oikeastaan tuo arvioidun matkustusajan heitto ei ollut edes kovin paha, pahempaakin on nähty. Bussimatka meni kuitenkin ihan mukavasti, afrikkalainen musiikki ei meidän onneksi pauhannut kovinkaan kovaa. Oman musiikin sai nappikuulokkeilla kuulumaan ihan mukavasti, sen sijaan että kuuntelisit päällekkäin afrikkalaista bussimusiikkia ja jotain itse valitsemaasi kappaletta.

Niinkun aikaisemmin kerrottiin, yritettiin kysellä edullisempien gorillalupien perään useammasta eri paikasta, mutta kävi ilmi, että tähän aikaan vuodesta niitä on melko mahdotonta saada. Punnittiin erilaisia vaihtoehtoja ja lopulta päädyttiin ostamaan Gorilla special niminen paketti Bwindi backpackersilta, jolla oli hintaa lopulta noin 800 usd per naama, joista gorillalupa itsessään on siis 600usd henkilöä kohden. Oltiin kai molemmat pyöritelty gorillatrekkausta niin paljon päässä, ettei oikeastaan tullut enää kysymykseen aiommeko mennä vai emme. Päähänpinttymä siitä oli jo molemmille tullut ja sinne oli päästävä. Edullisempia gorillalupia saa 450 usd hintaan marras-, huhti- ja toukokuussa. Tosin silloin on sadekausi ja eräältä oppaalta kysytteässä hän kertoi, että tuolloin voi todellakin sataa koko päivän. Voi vaan kuvitella monen tunnin gorillatrekkauksen kaatosateessa ja mitähän siitä gorillojen seuraamisestakin tulis… Maksettiin siis mieluusti normaalihintainen gorillalupa siitä, että saisimme trekkailla hyvässä säässä. Meidän Gorilla special pakettiin kuului siis gorillaluvat, 3 yön majoitus omassa huoneessa, kaikki kuljetukset, kaikki ruuat sekä päiväretki lake Mutandalle. Meidän mielestä todella kelpo hinta kaikelle tuolle. Kaikki muut tarjoukset mitä 3 yön paketille saimme olivat 1000 usd ylöspäin.

Bwindiin ajettiin hyvin mutkaista ja poukkoilevaa tietä, tätä kutsutaan nimellä African massage. Kabalesta Bwindi backpackersiin ajoi noin 2 tuntia. Maisemat matkalla olivat upeita, vaikka pimeä ehtikin tulla aika nopeasti. Bwindissä oli myös melko kylmä, täällä pitkät housut, pitkähihaiset paidat ja sadetakki sekä kunnon kengät tulee todellakin tarpeeseen. Onneksi päivät osoittautui lopulta oikein lämpimiksi, mutta tähän aikaan vuodesta illalla poikkeuksetta satoi ja ukkosti kovaa, sai ainakin ihailla upeita salamoita. Majoitukseemme saavuttuamme saimme heti eteemme niin maistuvan 3 ruokalajin illallisen. Sipulikeittoa ja leipää, kasviscurrya perunamuussilla sekä banaanidonitsin kaltainen jälkiruoka, nam. Tämän jälkeen tavarat huoneeseen ja heti nukkumaan. Edessä oli seuraavan päivän trekkaus, seuraava päivä oli gorillapäivä.

Meidän huone Bwindi Backpackersissa

Näkymät ruokailutilan terassilta

Yksi väsynyt matkustaja

Oman huoneen edustalta

dsc_0183

Malttakaa seuraavaan postaukseen 😉

– Fia ja Teemu –

Murchison falls – 48 tuntia kansallispuistossa

Kun pari yötä Jinjassa oli takana, lähdimme kohti Murchison fallsin kansallispuistoa. Meidän alkuperäiseen reissusuunnitelmaan kuului Sambiassa Victoria-fallseilla käynti, mutta aikataulusyistä se karsiutui lopulta pois. Murchison fallsit oli meille siis tavallaan korvike noille upeille putouksille Sambiassa, joille muuten täytyy kyllä joskus elämässä päästä. Murchison falls nationalparkiin päästäkseen täytyy ensin matkata Masindin kaupunkiin, johon ei suoraan Jinjasta päässyt, joten meidän piti poiketa Kampalan kautta. Jinjasta Kampalaan bussi ajoi 2 tuntia, mahduin hädin tuskin istumaan kolmenistuttavalle penkille kahden hieman tuhdin ugandalaisnaisen kanssa. Sain tehdä töitä, että pysyin penkillä, enkä luisunut käytävälle. Tämän jälkeen hyppäsimme kaoottisessa Kampalan keskustassa Masindiin lähtevään bussiin. Tuskailimme koko bussimatkan kuumuutta. Kaikki hienot rouvat, jotka istuivat ikkunan vieressä, pitivät ikkunoita visusti kiinni koko matkan. 3 tunnin matka tuntui vähintään 13 tunnilta. Perillä oltiin klo 15 aikaan ja päätetiin jäädä Masindiin yhdeksi yöksi. Oikein hyvä päätös oli.

Seuraavana päivänä otettiin private-kyyti kansallispuistoon. Sinne ei mitään julkisia mene, eikä myöskään mitään shuttle-busseja, joten jokaisen pitää hommata ja maksaa kyytinsä itse. Kyydille tulee melko paljon hintaa myös sen vuoksi, että kuljettajan täytyy maksaa sekä itsensä, että autonsa pääsymaksu kansallispuistoon. Yksi yllättävä menoerä sattui myös kansallispuiston portilla. Luultu 40 usd pääsymaksu olikin aina yhtä vuorokautta kohti, eikä kertamaksu. Viivyttiin siis Murchison fallseilla lopulta 48 tuntia. Päätettiin käydä heti tsekkaamassa putoukset. Ei oltu kumpikaan nähty noin voimakkaita vesiputouksia, joten olihan se aika hienoa. Käveltiin reilun tunnin mittainen opastettu reitti ja ihasteltiin putouksia. Ihan näkemisen arvoinen paikka, jos kyseiseen kansallispuistoon sattuu menemään. Putoukset on mahdollista nähdä myös päivittäin kulkevilla veneillä/lautoilla, mutta päätimme jättää tämän huvin väliin, sillä veneet eivät lopulta voi mennä kovin lähelle putouksia ja niitä saa siis sieltä käsin katsella aika kaukaa loppupeleissä. Hintaa on tietysti laivareissulla enemmän, kun opastetulla kävelyllä.

Ihanat punaiset tiet

Ihanat punaiset tiet

Matkalla putouksille nähtiin jo ensimmäiset elukat. Paviaani tosin vain.

Matkalla putouksille nähtiin jo ensimmäiset eläimet. Paviaaneja tosin vain.

dsc_0032 dsc_0042 dsc_0075

dsc_0102

Tämän jälkeen suunnattiin yöpaikkaamme, eli Red Chilliin, mutta eri paikkaan tietysti kun Kampalassa. Eli kyseisellä yrityksellä on 2 eri paikkaa ja oltiin kuultu paljon hyvää myös tästä Murchisonin paikasta. Yövyttiin safariteltassa ja nautittiin safarielämästä kahden yön ajan. Siinä vaan on oma fiiliksensä. Paikka oli kaunis, siitä näkyi vähän myös Niilille. Päivittäin pihassa käyskentelivät niin paviaanit, kuin villisiatkin. Myös virtahepoja vierailee pihalla öisin, onneks en kyseiseen kaveriin kuitenkaan yöllä törmännyt, olis ollu aika kuumottavaa. Iltaisin safarialueelle laitettiin nuotio ja jokaisen teltan eteen tuotiin öljylamput, niissä illoissa oli tunnelmaa. Täällä saimme myös ensimmäisen kunnon some-taukomme, eli ei wifiä 😀 myös ensimmäiset kylmät suihkut koettiin, tosin meidän mielestä suihku täällä oli ihan jees, ehkä viileää, ei kovin kylmää.

Suihkukamppeet pakattu, kylmä suihku kutsuu

dsc_0237_2

Villisijat meidän teltan edustalla

Villisiat meidän teltan edustalla

Seuraavana päivänä päätimme tehdä puolen päivän mittaisen safariajelun. Emme olleet bookannu mitään etukäteen, mutta Red Chillissä yöpyneet kaksi tsekkiläistyttöä halusivat myös pienen safarin tehdä, joten saatiin ihan extemporekin kelpo hinta puolen päivän safarille. Ollaan molemmat oltu safarilla jo kerran, joten ei ollut oikein enää intressejä maksaa isosta 3 päivän safarista. Haluttiin kuitenkin kokea edes jonkinlainen safari ensi kertaa yhdessä. Onneksi tähän tuli mahdollisuus. Aikaisissa safariaamuissa on tiettyä tunnelmaa, kaikki etsii tavaroitaan taskulampulla ja vessoissa pestään hampaita rivissä silmät ristissä. Sitten hakemaan valmiiksi pakatut eväät ja auto starttaa auringon nousun aikoihin. Toivoimme tietysti näkevämme leijonia, niinkun ehkä kaikki safarille menevät. Noh ne jäi välistä, mutta nähtiin hyeena, paljon kirahveja, buffaloita ja antilooppeja tietysti sekä pari norsua ihan lähietäisyydeltä. Safariautossa istuessa fiilis on vaan niin uskomaton ja päässä alkaa soimaan leijonakuninkaan tunnari ihan väistämättä. Niihin hetkiin haluaa pysähtyä.

dsc_0135-2

Teemu ihmettelemässä virtahepoa

Aikainen aamu ja lautta safarialueelle

dsc_0168-2

Ensimmäinen bongaamamme eläin tietysti kirahvi

dsc_0133 dsc_0186-2 dsc_0194-2 dsc_0202 dsc_0209-2 dsc_0214-2

Tällaisia hetkiä koettiin meidän lyhyellä 48 tunnin kansallispuistovierailulla. En voi muuta kun suositella Afrikkaan tulemista ihan vain upeiden safarien vuoksi ja noihin safarimatkoihin voi yhdistää vaikka mitä ihania muita kokemuksia. Olen pahoillani tästä vuolaasta kirjoitustyylistäni, tähän pätee sama kuin puhumiseen. En osaa rajata. Heh. Teemu saattaisi osata sen vähän paremmin, sitä paitsi Teemu on meistä se joka on parempi kertomaan faktoja paikoista, joissa ollaan käyty. Mä oon vähän enemmän tämmönen diipadaapa-kirjoittaja ja kirjoitan paljon elämyksistä ja tunteista. Toivon, että siellä päässä teitä olisi kuitenkin edes kourallinen, jotka mun jupinoita, teemun asiatekstiä ja meidän yhteisiä juttuja jaksaa lukea. Kiitos ja anteeksi.

ps. ostettiin Masindissa ollessamme gorillaluvat!!!!!

– Fia –

Varrella virran – koskenlaskua Niilissä

Viime viikon tiistaina suuntasimme aamulla aikaisin kohti Jinjaa ja rafting-touhuja eli koskenlaskua. Raftingia järjestää Jinjassa useammat firmat, me valittiin Nalubale rafting. Meidän valintaan vaikutti aikalailla se yöpymispaikka, joka kuului hintaan ja joka vaikutti mukavalta ja rauhalliselta paikalta, sieltä pääsi myös uimaan Niiliin. Toisella firmalla ilmaista yöpymispaikkaa mainostettiin ”kaupungin parhaana bilepaikkana”, eli ei kiitos. Nalubale raftingille kyllä ihan 5/5 arvostelut kaikesta, henkilökunta, järjestelyt, turvallisuus ja toi ilmainen yöpaikka, kaikki ihan bueno. Hintaan sisältyi kuljetus Kampalasta Jinjaan, aamupala + lounas sekä kaikki juomat, 1 ilmainen yö Jinjassa, koko rafting-homma sekä valokuvat päivästä. Kaikki postauksen koskenlaskukuvat siis Nalubalen ottamia.

Aikainen aamuherätys, kamat kasaan ja lähtö Jinjaan

Aikainen aamuherätys, kamat kasaan ja lähtö Jinjaan

img_20160906_174322

Matkalla Jinjaan ihan liian upeita sumuisia maisemia

Päivä Fian silmin:

Suoraan sanottuna mulle tämä koko aktiviteetti oli alkuun vaan sellanen, no lähden mukaan, koska Teemu niin paljon tätä haluaa. Pelkäsin myös, että Jinja on sellanen kunnon turistirysä ja koko Niili on täynnä reppureissaajia. No 2 tunnin ajomatkan jälkeen, kun päästiin Jinjaan Nalubalen toimistolle, sain onneksi todeta olevani väärässä. Meidän botskiin oli lähdössä 4 ihmistä ja toiseen 6. Eli ei meitä nyt tungokseen asti ollut. Olin katsonut netistä videoita ja kuvioita koskenlaskusta Jinjassa ja kyllähän se vähän hirvitti ja jännitti, mä en ehkä ole kaikista uhkarohkein tyyppi. Suljin jännityksen jotenkin mielestäni ja ajattelin, että pakko sen on lopulta olla hauskaa. Ja niinhän se olikin! Ihan hemmetin hauskaa, yks parhaista päivistä ikinä. Hymy nousee korviin, alan melkein nauramaan, kun noita kokemuksia muistelen.

Koko päivä oli vaan aivan sairaan hauska ja ihana, keli oli täydellinen. Sen lisäks, että koskenlaskukohdat olivat aivan hullun siistejä ja adrenaliini virtas, niin unohtumattomia hetkiä oli myös ne rauhalliset kohdat, jossa vaan ajelehdittiin eteenpäin veneessä. Näissä hetkissä kasvoiltani paistoi hymy sen sijaan, että päälläni olisi ollut pahimman luokan keskittymisilme(kuten jokaisessa koskenlaskukohdassa). Maisemat olivat kauniita. Parasta oli, kun päästiin välillä hyppimään veteen ja lillumaan virran mukana eteepäin uiden. Siinä selällään makasin virran viemänä ja sanoin Teemulle ”voiko elämä paljon ihanampaa enää olla?”

dsc_0048-2

dsc_0020-2

Päivä Teemun silmin:

Suomessa Ugandan aktiviteetteja googlaillessa ensimmäisenä eteen sattui koskenlasku Niilillä. Kuvia ja videoita katsellessa heti sytytti, että tuonne on ehdottomasti päästävä. Kaikki koskenlaskut lähtee Jinjan kaupungista, josta ajetaan ensin 45min-1h yläjuoksulle. Jinjassa on kolme isompaa ja maineikasta koskenlaskufirmaa, Nile River Explorers, Adrift ja Nalubale Rafting. Kaikilla firmoilla hinnat ovat samat (koko päivän koskenlasku 140$) ja pakettiin kuuluu samat systeemit (ilmainen kuljetus Kampalasta, ilmainen yöpyminen Jinjassa, ruuat ja juomat sekä kuvaus). Suurimmat erot firmojen välillä on varmastikin tuossa majoituksessa. Niin kuin aiemmin mainittua Nile River Explorersin majoitus on kaupungin kovin bilemesta, muut majoitukset on rauhallisempia.

Nalubalella koko homma oli järjestetty todella 5/5. Kuljetus oli nopea ja ajallaan, henkilökunta mukavaa ja todella asiantuntevaa, välineet hyvässä kunnossa, turvallisuus kohdillaan ja ruuat sekä majoitus kohdillaan. Koskenlasku kestää lounastaukoineen n. 6-7 tuntia. Koskessa mennään kahdeksan kovempaa pudotusta/laskua sekä muita pienempiä virtauspaikkoja. Ennen jokaista laskua odotettiin kumiveneen kanssa, että 4-5 turvakajakkia meni ensin, jonka jälkeen käytiin kumiveneessä mukana olleen Nalubalen kaverin kanssa läpi tuleva lasku. Laskun aikana kaveri opasti huudoillaan mitä tehdä milloinkin. Kaiken kaikkiaan meininki oli hyvin opastettua, eikä missään vaiheessa tarvinnut turhia kuumotella. Koskenlaskuun ei tarvita siis aiempaa kokemusta eikä oikeastaan edes kovin kummosta uintitaitoa, kun pelastusliivit on päällä koko ajan.

Kumivene tulee tuolla Niiliä laskiessa luultavimmin jossain vaiheessa pyörähtämään ympäri, vaikka sitä toki pyritään välttämään. Mekin onnistuttiin kerran pyörähtämään ympäri, mutta se olikin ehkä koko päivän hauskin osuus. Turvakajakit nappaavat liian kauas kumiveneestä lentäneet kyytiinsä. Me onnistuttiin jäämään suht lähelle venettä, vene käännettiin oikein päin ja noustiin taas kyytiin. Suurin osa reissusta tietenkin on Niilissä lilluttelua ja uimaankin pääsee sekä ehtii ihailemaan luontoa.

Menisin uudestaan.

Tässä oltiin vähällä mennä ympäri

Tässä oltiin vähällä mennä ympäri

dsc_0076 dsc_0161 dsc_0179 dsc_0185

Meidän molempien mielestä siis ihan huippu päivä kokonaisuudessaan! Fiilistä oli myös siinä lava-autossa, jolla ajettiin raftingin lopuks meidän majapaikkaan. Yövyttiin Nile river campissa. Odotukset paikkaa kohtaan ei olleet korkeella, olihan se koko hintaan sisältyvä dormiyöpyminen. Dormi oli ihan jees, saatiin yöpyä siellä kahdestaan. Ainoa vaan, että yläsängyissä oli liskon kakkaa, mut hei, mitäpä pienistä. Kun nähtiin ilta-auringon laskevan Niilin ylle oltiin ihan että WAU, ihan super kaunis paikka. Siinä sulateltiin päivän tapahtumia ja nautiskeltiin tuosta upeasta näkymästä. Täällä kyllä viihtyi!

Seuraava päivä vietettiin myös kyseisessä paikassa ja käytiin Jinjan keskustassa hoitamassa vähän käytännönasioita, bussilippuja seuraavalle päivälle, lounas ja rahanvaihtoa. Jinjan keskusta oli pieni ja helppo ottaa haltuun. Se muistutti meitä hieman Tansanian Moshista. Turisteja Jinjassa oli jonkun verran, mutta ei liiaksi.

Onnellinen raftailija

Onnellinen raftailija

Raftailun jälkeen

Maisemia Nile river campista

img_20160907_154052

Ja uimaankin pääsi suoraan nile river campin omasta pihasta

img_20160907_154230 dsc_0029-2 dsc_0033-2 dsc_0048

Loppuun vielä iha ite tehty Video päivästämme!

 – Fia ja Teemu –

Väliaikatietoja

Syyskuu 2016

Heipähei täältlä Ugandasta taas. Tässä vaiheessa aika on menny vielä aika hitaasti, ollaan ihan hämmästyneitä siitä, että ollaan oltu täällä vasta 5 päivää, siis alle viikko. Vietettiin Red chilli hidewayssa lopulta yhteensä 3 yötä. Tykättiin paikasta kovasti! Päivät meni kirjoja lueskellessa ja kahtena päivänä lähdettiin ilmaisella kuljetuksella käymään keskustassakin. Note to self: Älä mene keskustaan sunnuntaina, etenkään hoitamaan mitään asioita. Suomessa on aikalailla nykyisin kaikki auki sunnuntaisin, joten ei typerinä jotenkin muistettu, että näin ei ole suuressa osassa muissa maissa. Sunnuntain kaupunkireissu oli ihan farssi siinäkin mielessä, että alkoi satamaan vettä ja lähinnä istuttiin sadetta paossa, eikä oikein keskustaa keretty näkemään. Täytyypä todeta, ettei nämä pääkaupunkien keskustat juuri muutenkaan houkuttele meitä puoleensa.

Seuraavana päivänä keskustareissu oli vähän antoisampi. Syötiin super hyvää intialaista Masala Chaat house nimisessä paikassa, loistavaa Palak Paneeria. Sitten käytiin Uganda Wildlife toimistossa, jossa koitettiin kysellä gorilla-lupia vähän edullisempaan hintaan, niin sanottuja last minute – lupia. No virkailijat eivät olleet tietävinäänkään kyseisistä luvista. No myöhemmin selvisi, että niitä myyvätkin vain yksittäiset guest houset, niihin siis pistämään viestiä. Ja se syy, miks haluttaisiin mieluiten viime hetken luvat vähän halvemmalla, on se että ne maksaa 600 USD per naama. Aika suolainen hinta, mutta ymmärtäähän sen koska kyseiset vuoristogorillat ovat erittäin harvinaisia, niitä esiintyy vain Ugandassa, Ruandassa ja Kongossa. Niitä suojellaan ja niitä pääsee katsomaan rajattu määrä ihmisiä per päivä. Katsotaan miten käy… Mielellään kerromme gorilla-luvista enemmän, jos vaan tiemme gorilloiden luokse vielä tämän 2 viikon aikana vie.

Tiistaiaamuna meillä oli aikainen herätys ja lähdimme kohti yhtä elämämme huikeinta kokemusta, nimittäin koskenlaskua Niilissä. Tuosta upeasta kokemuksesta ensi kerralla lisää. Silmät loistaa ja hymy nousee korviin edelleen, kun tuota muistelemme. Ollaan tällä hetkellä siis Jinjassa ja huomenna jatketaan kohti Murchison falls national parkia.

– Fia ja Teemu-

Kaikki on vasta alussa

Noniin, ekat kunnon matkaterveiset Ugandasta. Ensimmäinen yö vietettiin siis Entebbe Backpackersissa, noin 20e per yö omasta huoneesta ja vessasta, ihan ok puitteet. Me ei täällä oltu kuitenkaan oikein aikaa viettämässä, vaan lähinnä lepäämässä ja syömässä. Joka tapauksessa ihan ok stoppi tuohon väliin. Seuraavana aamuna oltiin jo virkeämpiä jatkamaan reissua eteenpäin. Kyseltiin guest housen pitäjältä vähän, miten päästäis kampalaan. Hän ehdotti private taxia, jonka hinta olis reilu 20e. Juu ei. Päädyttiin siis kävelemään isomman tien varteen rinkat selässä ja siitähän sitten Matatu aika nopeasti nappas meidät kyytiin. Hintaa tuosta matkasta noin 1e per naama. Budjettimatkailua meidän makuun. Matatulla matkustaminen tuo meille molemmille sitä kunnon reissufiilistä. Molemmat aikoinaan vapaaehtoistöissämme Afrikassa matkustettu paljon Matatuille/Daladaloilla ja niihin liittyy tiettyjä muistoja.

Huoneemme Entebbe Backpackersissa

Huoneemme Entebbe Backpackersissa

Matatussa matkalla Entebbestä Kampalaan, matkan kesto noin 2h

Matatussa matkalla Entebbestä Kampalaan, matkan kesto noin 2h

Kampalaan pääsyn jälkeen piti pieni hinta vielä pulittaa siitä, että päästiin Red chilli nimiseen majoitukseen, joka on noin 9 km keskustasta. Matkustettiin molemmat omilla bodaboda-kyydeillä, eli mopokyydillä. Tätähän matkustustapaa ei turistille suositella… On sitä ennenkin bodabodalla matkustettu, mutta tässä kyydissä sai ihan vähän pelätä. Painava rinkka selässä ja kädet sai sullottua just ja just niihin kahvoihin mistä pidetään kiinni. Kaikki maailman pikkulihakset jännityksestä kipeinä saavuttiin kuitenkin ehjinä Red chilliin. Tavarat dormiin ja äkkiä syömään.

Mun ruokatilaukset ei oo mennyt ihan putkeen. Tässä tilasin hampparin porkkanapihvillä. Sain porkkanakeittoa ja 2 paahtoleipää. Ei se mitään. Hyvää oli.

Fian osalta ruokatilaukset ei oo mennyt ihan putkeen. Tässä tilattu hamppari porkkanapihvillä. Keittiöstä tuli porkkanakeittoa ja 2 paahtoleipää. Ei se mitään. Hyvää oli.

Tässä meidän dormimajoitus. 11 usd per yö/hlö.

Tämän jälkeen siirryttiin altaille lueskelemaan kirjoja, uimassakin käytiin. Joo täällä on allas. Altaalla oli lähinnä paikallisia lapsiperheitä viettämässä viikonloppua, meininkiä riitti. Täydellinen makoiluhetki melusta huolimatta. Hirveästi ei ole tässä parin päivän aikana ehtinyt vielä kokemuksia kertymään Ugandasta, mutta Entebbe ja Kampala tähän mennessä osoittautunut erittäin mukavaksi. Viktoria-järvi tekee omanlaisensa fiiliksen tähän pääkaupunkiseutuun ja luontokin on ihan erilaista verrattuna Dariin ja Nairobiin, missä ollaan molemmat käyty. Ja ollaan molemmat ihmetelty, että missä kaikki hyttyset on??? Ja se mikä on ihanaa niin, täällä on VIHREÄÄ ah, sitä osattiinkin odottaa. Lämpötilakin on pääasiassa erittäin mukava, ei liian kuumaa ja yöt viileitä.

Illasta käppäiltiin kylälle ostamaan vettä, onhan se kuitenkin noin puolet halvempaa kun tässä guest housella. Me ollaan just tällasia pihistelijöitä. Sitä paitsi näkee paikallista meininkiä ja saa hyviä kävelylenkkejä, hedelmätkin tulee ostettua samalla. Muistuipa mieleen yksi yli tunnin kävely suuntaansa Sansibarin Jambianissa, kun lähdettiin metsästämään isoa kanisteria vettä. Koska A: se on halvempaa ja B: se on ekologisempaa. Voi luoja… Just tällasia me ollaan. No osataan me nauttiakin elämästä ja kuluttaa rahaa 😉 Ei me tällasella matkalla oltais, jos ei osattais.

Nyt on hyvät yöunet ja hidas aamu takana. Kohta suunnataan Kampalan keskustaan. Ollaan täällä Red chillissä tiistaihin asti, jollon lähetään kohti Jinjaa koskenlaskuhommiin. Yritetään myös selvittää täällä Kampalassa onnistutaanko saamaan viimehetken Gorillaluvat. Lisää siitä myöhemmin.

– Fia ja Teemu –

Me ollaan matkalla

Täällä me ollaan, Entebbessä ja meidän matka on nyt oikeasti alkanut. Ollaan suhteellisen pökerryksissä nyt, mutta kyllä tämä tästä. Pikkuhiljaa. Meillähän ei oo kiire mihinkään, eikä käytännössä pakko tehdä mitään. En oo Teemua nähny ehkä koskaan niin väsyneenä, kun se noiden lentojen jälkeen oli. Nyt on saatu vähän syötyä ja levättyä, joten elävien kirjoissa ollaan.

Palataan kuitenkin ensin meidän viimeisiin päiviin Suomessa. Edellisessä postauksessa olin aikalailla sitä mieltä, että maailmanympärysmatkalle lähteminen on aika helppoa. Täytyy nyt myöntää, että ennen lähtöä tuli pari kertaa sellanen fiilis, että ei, ei tää ole yhtään helppoa. Suurimmat viimeisten päivien tuskailut liittyi meidän asunnon tyhjentämiseen ja rinkkojen pakkaamiseen, niissä oli yllättävän paljon hommaa. Kun ne oli tehty, sai viimeisen päivän Suomessa viettää ihan vähän höllemmällä aikataululla.

Kyyneliltä ei tietenkään säästytty. Meitä lähti lentokentälle viemään ihana poppoo, meidän molempien vanhemmat ja mun sisko. Tunnelmat oli haikeat, olenhan mäkin jo etukäteen pari kertaa itkenyt sitä perinteistä ”tulee äitiä ikävä”. Kyyneleet silmissä halattiin toisiamme ja sitten sain vielä hirveän itkuhörähdyksen, kun lopulta läheiset vilkutti meille moikat. Tokaistiinpa Teemun kanssa vanhempien lähdön jälkeen, että ”on meillä aika huiput vanhemmat ja perheet”, terkkuja rakkaat sinne <3

Enpä ole yhen päivän aikana koskaan itkeny julkisilla paikoilla noin paljon. Ensimmäiset itkut itkettiin nimittäin rakkaan ystäväni kanssa Jyväskylän keskustan bussipysäkeillä. Kuinka ihana on ystävä, joka on kirjottanut sulle matkalle joka kuukaudelle erikseen avattavan kirjeen. Ensimmäisen kirjeen sain avata lentokoneessa ja noh, mainittakoon taas, että itkin. Tässä oli nyt sit tää itkuosuus, jospa tuleviin postauksiin sais enemmän niitä nauruhetkiä.

14184560_1179080678780797_7454918002312209151_n

14233210_1179080728780792_7404012460674313654_n

 

Teemu jatkaa kertomusta matkanteon osalta:

Tilanteen siinä tasaannuttua oli aika siirtyä pakolliselle lähtökaljalle Oak barreliin. Lyhyen Berliinin siirtymän jälkeen lennettiin pidempi pätkä Abu Dhabiin ja sieltä Entebbeen. Lennot ja vaihdot sujuivat kaiken kaikkiaan hyvin. Olihan se vähän eri fiilis istua lentokoneessa, kun tietää että edessä on 7 kuukauden maailmanympärysmatka. Ei sitä oikein kyllä meinaa vieläkään ymmärtää. Lennot kestivät vaihtoineen yhteensä noin 18 tuntia, olihan siinä istumista, kun laskee päälle vielä ajomatkan Jyväskylästä Helsinki-Vantaalle. Minä oon nyt niin väsyny mies, että ootan vaan että pääsen pääni hetkeksi painamaan. Suunnitelmissa olla nyt Ugandassa 3 viikkoa ja huomenna siirtyä Kampalaan.

Kuva: Christa Könönen

 – Fia ja Teemu –