Lake Kivu – Gisenyi

Ruandan osalta emme olleet suunnitelleet juurikaan aktiviteetteja, Ugandassa olimme niitä jo aika paljon tehneet ja niihin kuluttaneet rahaa. Ruandaan oli tarkoitus tulla oikeastaan vain Kigaliin museoita/muistomerkkejä kiertelemään ja Kivujärvelle rentoutumaan veden äärelle pienempiin kyliin. Kivua molemmat kyllä odotettiin paljon ja oltiin suunniteltu ottavamme 2 viikkoa rennosti, aurinkoa palvoen ja kirjaa lukien. Suuntasimme ensin Gisenyin kaupunkiin, johon oli Kigalista noin 3 tunnin matka, tie oli koko osuudelta hyvässä kunnossa ja meidän valitsema Virunga Expressin minibussikin oli oikein hyvä.

Saavuimme Gisenyihin iltapäivällä ja majoituimme edulliseen kirkon ylläpitämään majapaikkaan aikalailla keskustassa, lyhyehkön kävelymatkan päässä rannasta. Emme olleet säätiedotuksia sen kummemmin katsoneet, Lonely planetin mukaan syys-lokakuun pitäisi kelien puolesta olla hyvää aikaa matkustaa Ruandassa. Kigalissa kelit olivat kohdallaan, joten ei tullut mieleenkään että tulisimme Kivujärvelle sadetta pitelemään. Koko ensimmäinen ilta satoi, noh ei se mitään, seuraava päivä olisi ehkä parempi. Aamu alkoikin suht aurinkoisena ja hetki lueskeltiin rannalla kirjaa. Se hetki oli lyhyt, nimittäin noin klo 12 eteenpäin satoi vettä melkein koko päivän. Ei paljoa naurattanut. Voitte vaan kuvitella: Rantalomakohde ja aivan surkea keli. Olimme melkein jo valmiita lähtemään samantien pois, kun vielä wifin saatuamme katsoimme, että samanlaista huonoa keliä oli luvassa seuraavillekin päiville ja ilmeisesti täällä päin sadekausi oli alkanut. Gisenyi ei siis ihan heti hurmannut meitä.

img_20160928_085912

Päätimme antaa kyseiselle kaupungille vielä jonkunlaisen mahdollisuuden ja koitimme ajatella, että näitä sattuu maailmanympärysmatkaajille, aina ei voi mennä kaikki nappiin. Uhmasimme säätiedotuksia ja lähdimme seuraavana päivänä toiselle rannalle käymään. Keli oli pilvinen, mutta ajateltiin että ihan sama, kunhan ei sada, lämmintä täällä kuitenkin joka tapauksessa on. Istahdettiin rannalle ja saatiin seuraksemme lauma lapsia, jotka innoissaan näyttivät meille tanssi-, laulu- ja akrobatiaesityksiä. Hauskaahan se oli 😀 Puhuimme heidän kanssa englantia sen verran kuin he sitä osasivat. Teemun tatuoinneista tuli myös hitti ja niitä ihmetellessä hurahti tovi. Lapset olisivat varmaan viihtyneet meidän kanssa pidempäänkin, mutta me päätimme etsiä jonkun kivan paikan, jossa voisi juoda kahvit ja lukea kirjaa. Sellainen löyty yhdeltä resortilta ja kirjaa muutaman vartin luettuamme aurinkokin tuli esiin. Se taisi olla tämän paikan pelastus. Sinä päivänä paistoi niin paljon, että ihokin tais vähän kärähtää

dsc_0057-2 dsc_0040-2 dsc_0019 img_20160929_112457

Lopulta vietettiin Gisenyillä 4 kokonaista päivää, joista onneksi kolmena paistoi aurinko eikä vettä satanut ollenkaan. Päivämme koostuivat lähinnä kaupungissa ympäriinsä kävelystä ja rannalla makoilusta. Löysimme myös ihanan kahvilan nimeltä Calafia, jossa pilvisellä säällä vietimme iltapäivisin aikaa. Gisenyi oli ihan hyvän kokonen kaupunki ja ruokakauppoja ja ravintoloita löytyi helposti. Montaakaan turistia ei näkynyt, muut olivat ehkä tietoisia siitä, että syyslokakuun vaihde ei ole parasta aikaa matkustaa tänne 😀 Tämä paikka on varmaan melkoinen paratiisi oikeasti hyvillä keleillä. Hieman väärästä ajoituksesta huolimatta olemme lopulta ihan tyytyväisiä aikaamme täällä.

img_20161001_143747 dsc_0004-3 img_20160930_145816 dsc_0105-3 dsc_0103– Fia ja Teemu –

Kigali

Odotimme molemmat Kigalin näkemistä ja kokemista paljon. Kaikki odotukset täyttyivät ja saimme todistaa aiemmin lukemamme/kuulemamme olevan totta. Kigali on siisti, järjestelmällinen, jopa melko länsimaalainen kaupunki keskellä Afrikkaa. Tämä on ensimmäinen meidän vierailemista Afrikan pääkaupungeista, jossa oikeasti viihtyy ja tuntee olonsa kotoisaksi sekä turvalliseksi. Täällä uskaltaa hyvin kävellä lähes missä vaan ja kaupunkikin on aika selkeä. Liikennesääntöjä on olemassa ja niitä jopa noudatetaan. Suojatie on oikeasti suojatie, eikä vaan tielle maalattuja valkoisia viivoja, joilla ei ole mitään käytännön merkitystä (kokemuksella Ugandassa, Keniassa ja Tansaniassa näin). Täällä kaikki mototaxit on rekisteröityjä ja myös matkustaja saa niissä kypärän. Meidän kokemuksen mukaan mototaxit kertoivat aina myös heti alkuun järkevän hinnan, tinkiä ”tarvitsi” lähinnä muutamia kymmeniä senttejä euroissa, jos sitäkään. Siinä missä muissa Afrikan maissa on saanut hieman pelätä mopon kyydissä, niin täällä tästä liikkumistavasta oppi tykkäämään.

Kigali on kylläkin hieman kalliimpi kaupunki. Dormiyöstä maksoimme 19 usd per naama ja ruoka-annoksetkin ovat aavistuksen kalliimpia, kuin esim Ugandassa oli. Joka tapauksessa nautimme Kigalista ja tähän kaupunkiin muutaman päivän vierailua voi suositella. Päivät kuluivat kaupunkia edes takaisin kävellen, hyvissä ruokapaikoissa ja kahviloissa käyden. Kävimme myös Kigali Genocide memorial centerissä (josta myöhemmin lisää) sekä  Inema Art centerissä taidetta ihastelemassa. Nämä molemmat paikat ovat muuten ilmaisia. Taide vaikuttaa olevan iso juttu täällä Ruandassa ja etenkin Kigalissa, monenlaisia taidegallerioita, taideprojekteja ja taiteen myyjiä on siellä täällä. Ainiin, ja pitihän sitä Kigalissa ollessa käydä myös kahvit juomassa Hotel des Millecollinesissa, joka tunnetaan paremmin nimellä ”hotelli Ruanda”.

dsc_0022-2 dsc_0037-2 img_20160926_140159 img_20160926_140448

Kuten jo mainitsimme Kigalissa meidän tuli käveltyä ihan hirveesti, niin paljon että jalat oli pohkeita myöten jokaisen päivän jälkeen ihan jumissa. Ja Kigali on siis todella mäkinen kaupunki, ylämäkeä tai alamäkeä ihan joka suuntaan, tasaisuudesta ei tietoakaan. Vaikka oma kotikaupunkimmekin tunnetaan mäkisyydesta, niin Jyväskylä valitettavasti kilpailee nyt Kigalin kanssa ihan eri sarjassa.

Kolme kokonaista päivää riitti Kigalissa tältä erää ihan hyvin ja suunnattiin seuraavaksi Kivujärvelle ja pienempiin kaupunkeihin/kyliin. Kigaliin palasimme viettämään toiset 3 päivää vielä ennen seuraavan lennon lähtemistä kohti Maputoa. Lisää noista päivistä myöhemmin!

– Fia ja Teemu –

Kaikki Ugandasta

Voihan Uganda! Ihana, uniikki ja monipuolinen matkailumaa, josta keksimme lähinnä vain hyvää sanottavaa. Ugandassa saa melko varmasti aikaan juuri itselleen sopivan reissun, niin monipuolinen se on. Olettaen tietenkin, että Afrikassa matkailu kiinnostaa. Huom. nämä asiat mitä kirjoitamme ovat vain meidän huomioita, eikä perustu mihikään faktatietoon tällä kertaa. Joku toinen voi olla jotain ihan toista mieltä ja huomioi myös, että me kirjoitamme tässä nyt vaan 3 viikon Uganda-kokemusten pohjalta.

Kertauksena missä olimme ja mitä koimme:

Kampala: yhteensä 1 viikko, majoitus keskustan ulkopuolella, mutta keskustaa tuli koluttua läpi monena päivänä.

Jinja: 2 yötä. Unohtumaton koskenlaskupäivä Niilin alkulähteellä ja toinen rentoilupäivä Jinjassa.

Masindi ja Murchison falls nationalpark: 1 yö Masindissa, 2 yötä kansallispuistossa. Putousten ihmettelyä ja 4 tunnin game drive safarialueella.

Bwindi nationalpark: 3 yötä sademetsämaisemissa, unohtumaton gorillatrekkaus ja pieni retki lake Mutandalle.

Lake Bunyonyi: 4 yötä Byoona Amagarassa järvimaisemissa saaressa. Tämän jälkeen pikainen tutustuminen myös Kabalen kaupunkiin.

dsc_0012-3 dsc_0023-2

Ilmasto

Olimme Ugandassa siis syyskuun. Kampalassa, Jinjassa sekä Murchison fallseilla oli melko kuuma, luultavasti jotain 28 astetta päivisin. Iltaisin oli edelleen lämpöistä, mutta lämpötila laski yöllä miellyttävän viileäksi ja oli mukava nukkua. Sadekuuroja todistettiin muutama ja ne oli aina lyhytkestoisia. Bwindissä sekä lake Bunyonyilla sadekausi oli alkamassa ja sadetta pideltiin vähän useammin. Illat ja yöt olivat aika kylmiä, mutta päivällä kelit ihan auringonottoon sopivia. Lake Bunyonyilla ollessamme taisi sataa vain kaksi kertaa, kun taas Bwindissä päivittäin.

dsc_0073-2 dsc_0080-2

Hintatasosta, majoituksista ja ruuista

Afrikassa matkailu on esimerkiksi Kaakkois-Aasian edullisiin maihin verrattuna kalliimpaa, mutta taas Euroopan hintoihin verrattuna toki halpaa. Dormiyöstä maksettiin 6-10e/hlö. Omasta double-roomista omalla kylpyhuoneella maksoimme halvimmillaan 13e, kalleimmillaan noin 30e. Meidän valitsemiin majoituksiin kuului osaan lämmin suihku, osaan ei, aikalailla 50/50 ehkäpä. Wifi löytyi joistakin paikoista, toisaalla taas wifiä kovasti lupailtiin, mutta se ei kertaakaan toiminut. Aamupala ei kuulunut hintaan missään meidän majoituksissa. Kokoamme muuten jokaisesta majoituksesta vähän tietoa tuonne Majapaikat-osioon, joten kurkkaappa sinne jos kiinnostaa.

dsc_0149-2

Paikallista ruokaa syö edullisesti, vain noin 1-3e per naama, mutta paikallinen ruoka on lähinnä papukastiketta, grillattua lihaa ja kanaa sekä ranskalaisia, riisiä tai paistettua banaania(ei sitä makeaa). Joskus ruoka on todella onnistunutta, mutta joskus ihan tosi tosi perus, eikä maistu käytönnässä miltään. Kuulostaa vähän negatiiviselta, mutta näihin Itä-Afrikan maihin ei kannata matkustaa hyvän ruuan perässä. Joo toki poikkeuksia on, esim Zansibarilla on oikein hyvää paikallista ruokaa ja saa Ugandassakin hyvää paikallista ruokaa, kun sellaiseen paikkaan sattuu löytämään. Niin ja Ugandan erikoisuus rolex eli chapatiin kääritty munakas, se oli hyvää! Guest housejen ravintoloissa saa monipuolisempaa ruokaa, joissa niissäkin mukana usein paikallista twistiä. Näistä ruuista saa maksaa noin 3-6e per annos. Majoitukset, ruuat ja siirtymiset laskien pärjättiin kaksi ihmistä aikalailla sellasella 40-50e päiväbudjetilla.

dsc_0213-2 img_20160911_153457

Kaikki aktiviteetit ovat kalliita Ugandassa, mutta monet kyllä kaiken rahan arvoisia ja mielestämme Ugandaan tullessa kannattaa muutama aktiviteetti ehdottomasti valita. Aktiviteettejä varatessa hintaan vaikuttaa usein tietysti majoitus, kyydit ja ruuat. Tarjontaa on paljon, joten jokaiselle sopiva ratkaisu varmasti löytyy. Rahalla saa ja hevosella pääsee. Meillä meni noihin kolmeen aktiviteettiin eli rafting-päivään, gorillatrekkaukseen ja Murchison falls nationalparkiin yhteensä noin 2000e, josta tietysti gorillatrekkaus vei isoimman siivun. Eli verrattuna tuohon meidän päiväbudjettiin, niin todella todella ison osuuden kaikesta Ugandaan kuluneesta rahasta meni nimenomaan noihin aktiviteetteihin. Mutta kuten sanottu, kaikki Ugandassa oli koko rahan arvoista!

dsc_0095-2 dsc_0102-2

Mitä vielä?

Täytyypä todeta, että mielestämme käytimme 3 viikkoa Ugandassa erittäin hyvin hyödyksi ja koimme vaikka mitä suht lyhyessä ajassa. Uganda oli ensimmäinen kohde maailmanympärysmatkallamme, joten oli tietysti selvää, että tässä vaiheessa oli vielä hyvin energiaa jäljellä ja hirveä into nähdä ja kokea kaikkea. Toki se fiilis jatkuu, mutta on se silti ensimmäisen maan kohdalla kuitenkin vähän eri juttu. Oikeastaan yleensä ei todellakaan reissussa olla oltu tällaisia aktiviteetista toiseen juoksijoita, Uganda vaan sai meidän pään näköjään pyörälle.

dsc_0107-3 dsc_0107-4 dsc_0140

Ugandassa olisi kyllä riittänyt tekemistä pidemmäksikin aikaa, mutta rahaakin olis kulunut sitten enemmän. Queen Elizabeth nationalparkissa olisi voinut nähdä maailman ainoita puihin kiipeäviä leijonia ja eri pituisia trekkauksia olisi voinut tehdä Ugandan monilla vuorilla ja tulivuorilla, kuten Mount Rwesorilla ja Mount Elgonilla. Lisäksi gorillatrekkausta edullisempi vaihtoehto on simpanssitrekkaus, jota voi tehdä muutamassa paikassa Ugandassa ja suojeltuja uhanalaisia sarvikuonoja voi nähdä Ziwa rhino Sanctuaryssa. Viktoria-järvessä ei valitettavasti voi uida, mutta aikamoisia paratiisisaaria löytyy ilmeisesti tältäkin järveltä. Valinnanvaraa siis on. Ugandassa luonto on vaan yksinkertaisesti aivan upea ja kokemisen arvoinen.

dsc_0169 img_20160910_085502

Vielä muutamia yksittäisiä nippelitietoja: Viisumi maksaa Ugandaan 50usd (East-African visa eli Uganda, Ruanda ja Kenia yht 100ush). Tiet oli meidän kokemuksen mukaan ihan ok kunnossa, bussit tosin välillä vähän kehnoja(vesi tuli sataessa sisään ym). Bussimatkat kestää yleensä kerrottua pidempään. Uganda on täynnä hienoja lintuja, tämä on lintubongarin unelmamaa. Lähes kaikessa saa tottua odotteluun ja epäjärjestelmällisyyteen (päteekö useaan Afrikan maahan, heh?), mutta joskus esim oikeaan aikaan perillä oleva bussi voi yllättää positiivisesti. Varaudu sähkökatkoihin ja kylmiin suihkuihin (taitaa päteä monessa kehitysmaassa matkailuun). Varaudu myös siihen, että luvattua wifiä ei välttämättä ole olemassa tai se ei toimi tai se toimii erittäin hitaasti ja vaihtelevasti. Ugandassa puhutaan lähes poikkeuksetta hyvää englantia eli sen puolesta Uganda on helppo matkustaa. Tinkiä saa ainakin bodakyydeistä, joskus hedelmistä ja muista markettiostoksista. Uganda sopii hyvin telttailijalle, lähes jokaisessa paikassa on mahdollista telttailla edulliseen hintaan, myös lainatelttoja oli joillain paikoilla tarjolla.

Tulipas maratoonipostaus, mutta tässä oli Uganda meidän kokemana!

– Fia ja Teemu –

Matkalla Ruandaan

Aika Byoona Amagaralla oli tullut päätökseen, rahat käytetty niin, että käteistä jäi juuri ja juuri lounaaseen sekä bussilippuihin Ruandan puolelle. Rasittavaa muuten tämä eri valuuttojen kanssa venkslaaminen, mutta ehkäpä tähän tottuu, väkisinkin. Olimme koko Ugandan 3 viikkoiseen matkaamme aivan älyttömän tyytyväisiä ja Ugandaa voisi hyvin suositella yksittäisenäkin matkailumaana, jopa ensikertaa Afrikkaan tulevalle. Teemme vielä koonnin koko Ugandasta, jossa vielä pientä nippelitietoa, kertausta ym. Kyselkää ihmeessä kommenttiboksissa, s-postitse, facessa, instassa tai jollain omakeksimällä keinolla, jos jokin mietityttää tai haluatte kuulla jostain aiheesta lisää.

Tutustuimme Byoona Amagaralla Tanskalaiseen pariskuntaan, jonka kanssa vietimme viimeisen päivän ja iltapäivän Ugandassa. Otimme heidän kanssa saman moottoriveneen pois Amagaralta ja jaoimme näin kuluja. Mukava välillä tustua muihinkin, vaikka nämä kontaktit melko lyhyiksi matkalla usein jää. Joka tapauksessa 7 kuukauden aikana tulee oltua ihan riittävästi pelkästään kahdestaan, joten tekee hyvää viettää välillä aikaa muidenkin kanssa. Meillä oli hauskaa ja meidän jutut meni aikalailla yksiin. Syötiin vielä lounas yhdessä, oli muuten näin viimeiselle päivälle paras ruoka, mitä oltiin koko Ugandassa ollessamme syöty. Tilattiin monta kulhoa erilaisia ruokia: kasviscurrya, kasviskookoscurrya, paistettuja kasviksia, riisiä sekä ihanaa raikasta guocamolea. Ruokia odotellessamme käytiin myös ostamassa meille bussiliput Ruandan puolelle.

dsc_0005-3 dsc_0006-3

Iltapäivästä sanottiin heipat tuolle ihanalle pariskunnalle, toivottavasti tiemme käy joskus Köpikseen heidän luokse. Neljän maissa bussimme lähti kohti Kigalia. Meidän yllätykseksi bussi oli todella hyvä ja siinä kyllä kelpasi tuo 100 km matka Kigaliin taittaa. Nahkapenkit ja ilmastointi, ai että mitä luksusta. Matka bussissa kesti varmaankin sen 2 tuntia, mutta ainakin 1 tunti meni raja-asemalla säätäessä. Noi Afrikan raja-asemat ei oo ihan lempipaikkoja, mutta kyllä niistä selviää aina jotenkuten. Täytyy vaan varautua käymään usealla eri luukulla ja samoillakin luukuilla vielä uudestaan ja yrittää olla kyseenalaistamatta liikaa koko touhua…

Ruandan rajanylityspaikalla oman lisämausteen tekee tietysti se, että Ruandassa on kieletty ei-biohajoavat muovipussit ja laukut todella ratsataan rajalla. Riemu repes, kun rinkasta revittiin kaikki tavarat ulos pitkin pöytiä. No, löytyihän sieltä yksi muovipussi, jossa kengät oli. Oltiin järkevästi otettu Suomesta mukaan biohajoavia muovipusseja, joissa esim osa kengistä, likapyykit ja shampoot ym. oli. Tosin niitäkin ne oli innoissaan ottamassa pois, mutta noin 5 kertaa, kun oli toistanut ”biobag, biobag, biobag” ja näyttänyt pussissa olevaa tekstiä typerästi sormella osoittaen kerta toisensa jälkeen, niin vihdoin meitä uskottiin.

Viisumin saamisen ja laukkuratsian jälkeen oli ihan jees fiilis ja matka kohti Kigalia jatkui. Maisema jatkui Ruandan puolella vuoristoisena. Liikenne muuttui vasemman puoleisesta oikean puoleiseen, oi miten kotoisaa. Jokin isoa asia muuttui myös, se mistä olimme lukeneet oli todella totta: Ruandan puolella oli siistiä, jopa pienissä kylissä, myös liikennemerkkejä ja nopeusrajoituksia oli joka puolella. Tätä ei todellakaan näe Ugandan puolella. Myös kellonaika siirtyi tunnin taaksepäin, eli pimeä tulee täällä jo kuudelta. Väsyneenä, mutta innoissaan kohti toisen maailmanympärysmatkamaan seikkailuja!

– Fia ja Teemu –

Lake Bunyonyi – Mökkilomalla saaressa

3 viikkoinen matkailu Ugandassa oli lähentymässä loppuaan. Bwindistä laskeuduttiin hieman alas päin, mutta vuoristoiset maisemat eivät kuitenkaan vielä loppuneet tähän. Eteläisessa Ugandassa vietettiin yhteensä noin viikko, josta viimeiset 4 yötä Lake Bunyonyilla Byoona Amagara nimisessä paikassa, joka sijaitsee saaressa. Olin joskus nähnyt kuvia kyseiseltä järveltä ja ihastellut sen kauneutta läppärin ruudulta. Oli ihana päästä vihdoin kokemaan se omin silmin. Vesi ja etenkin järvet on itselle niin lähellä sydäntä ja tunnen oloni kotoisaksi heti järvien lähettyvillä. Aivan suomalaista järvimaisemaa tämä Bunyonyi ei kuitenkaan muistuttanut sillä, järveltä kohoaa vuoria ja rinteitä jokaiseen suuntaan mihin katsot. Ilmaston voisi sanoa täällä 2 km merenpinnan yläpuolella olevan melko lähellä Suomen kesää parhaimmillaan. Illat, yöt ja aamut on melko viileitä, mutta päivällä saa onneksi nauttia lämmöstä. Lämpötila pysyttelee siinä 20-30 asteen välilmaastossa, eli ei kovin kuuma, aika sopiva siis. Järviveden lämpötila oli suoraan kuin kesäkuinen suomalainen järvi. Itse nautin raikkaasta järveen pulahtamisesta lähes päivittäin, Teemun mielestä vesi oli jäätävän kylmää, mutta kävi sekin uimassa monesti.

dsc_0002

dsc_0038-2

Byoona Amagara valikoitui majapaikaksi sen vuoksi, että siellä saisi nukkua uniikeissa Geodomeissa. Lisäksi paikka oli merkitty Lonely Planetiin tähdellä ja se oli vieläpä meidän budjettiin suht sopivan hintaista majoitusta. Kuulimme Bwindissä tapaamaltamme aussitytöltä, että ruoka Amagarassa oli todella hyvää ja edullista. Tässä vaiheessa meidän ei tarvinnut enää miettiä, missä yöpyisimme. Lopulta olimme 3 yötä geodomissa, tykästyimme niin paljon tähän yöpymismuotoon(viimeinen yö oltiin budjettisyistä jälleen dormissa). Kyseessä on siis avoimet olkimökit/kodat tai miksikä niitä nyt kutsuisi, noh kuvista näkee paremmin. Se oli vähän niinkuin olisi taivasalla nukkunut, keskellä kaikkia luonnon ääniä. Oma terassi oli myös plussaa ja siinä sai hyvin kuivattua Bwindissä kastuneita vaatteita, tai siis käytännössä kaikki oli kosteaa, Bwindissä satoi iltaisin PALJON.

dsc_0016

 dsc_0060

Byoona Amagaralle kannattaa tulla muutamaksi päiväksi ottamaan rennosti, syömään hyvin, lueskelemaan kirjaa, ottamaan aurinkoa ja uimaan. Muutamia aktiviteettejakin täällä ollessa voi tehdä, mutta me taidettiin olla vähän laiskoja niiden suhteen. Käytiin me kanootilla melomassa tuo vastapäinen saari ympäri, mutta se reissu nyt ei ollut mikään menestystarina 😀 Eivaa, ihan kiva kun käytiin, mutta se melominen oli hankalaa ja raskasta. Lähdettiin kunnianhimoisesti ehkä vähän liian pitkä reitti tekemään siinä tuulessa. Ihan pientä riidankin tyhkää siinä oli havaittavissa. Teemu sanoi takaisin päästyämme ”juuh, no ei tarvii mennä enää melomaan lake Kivulla Ruandassa”. Juu ei, kyllä toi melominen oli nyt kertaheitolla nähty. Ensimmäisenä päivänä me myös lähdettiin kävellen kiertämään tätä meidän saarta, ihan mukava aamupäivän kävelylenkki. Joiltakin saarilta olisi saanut vuokrattua myös pyörät, mutta tämä jäi nyt meiltä välistä.

dsc_0097

Ulkosuihkut oli hienot(mutta kylmät)! Ja hieman pidemmille yksilöille se tarjosi myös upeat näköalat järvelle (lue: ei minulle)

dsc_0064 dsc_0072 dsc_0079-2 dsc_0087 dsc_0093-2 dsc_0105-2

Kerrotaanpa vielä lisää jo mainitsemistani Byoona Amagaran ruuista. Paikan ruokalista on kattava ja eri vaihtoehtoja löytyy hyvin 4 päiväksi (ja vaikka pidemmäksikin aikaa) sekä lounaille että iltaruuille. Paikka tarjoaa ainoastaan kala- ja kasvisruokaa ja sehän sopi meille mainiosti. Useat ruuista oli hyvin kekseliäitä ja joka ikinen annos onnistunut. Hintaa annoksille oli noin 4-6e. Täytettyjä munakoisoja, crayfishpastaa, erilaisia quesadilloja, pizzaa jne…

Muutama nippelitieto Amagarasta: puhelimia sai ladata ilmaiseksi, muiden laitteiden lataaminen maksoi hieman, wifiä ei ollut (nettitikkua sai pientä maksua vasten käyttää), kanootin vuokra maksoi vajaa 2 euroa, koettiin monta kylmää suihkua(kalleimmissa huoneissa omat lämpimät suihkut), kaikki toimi aurinkovoimalla, saari oli täynnä lintuja ja tänne sekä takaisin pääsi joko edullisemmalla tunnin kanoottikyydillä tai vähän hintavammalla 15 minuutin moottoriveneellä.

Byoona Amagarasta jäi oikein hyvä mieli, lämmöllä tätä paikkaa muistelemme!

ps. Postauksien kanssa tullaan muutama viikko myöhässä, koska nettiyhteydet ovat yksinkertaisesti olleet liian huonot. Seuraa meitä instagramissa niin pysyt paremmin perillä reaaliajassa. Meidät löydät seuraavien käyttäjänimien takaa: @lottafialina ja @muliteemu.

– Fia –

Päiväretki lake Mutandalle

Bwindin rauhoittavissa sademetsämaisemissa oltiin 3 yötä eli siis kaksi kokonaista päivää. Toinen päivä meni gorillatouhuissa ja toiselle meillä ei ollut muuta ohjelmaa, kuin päiväretki Lake Mutandalle. Oli ihan mukavaa, että jotain pientä tekemistä oli toisellekin päivälle. Jos tota retkee ei olis ollut, oltais varmaan tehty pitkä kävelylenkki kylistä toiseen vuoria ihastellen. Ei ehkä voida tarpeeksi hehkuttaa Bwindin kauneutta, jatkuvia vuoria joiden rinteillä vaikka mitä kasvimaita ja somia pieniä taloja siellä täällä. Tähän vielä lisättynä tuo Lake Mutandan järvimaisema, ah kyllä Keski-Suomen kasvattien sielu lepäsi.

Lake Mutandalle ajettiin meidän majoituksesta kuoppaista tietä noin tunti. Järvellä hypättiin kapeaan kanoottiin, joka oli kaiverrettu puusta. Kanootin sisälle/pohjalle ei päässyt istumaan eikä mitään penkkejä ollu, vaan siinä istuttiin käytännössä reunojen päällä, niin kapea se oli. Alkuun vähän jännitti, että me keikataan, mutta onneks pienen alkujännityksen jälkeen osattiin nauttia tuosta lämmöstä ja hennosta tuulesta järvellä, sekä tietysti kauniista maisemista. Tällä kertaa päässä soi Virta minne veneen vie (fialla siis, ainahan pitää joku hetkeen sopiva biisi soida päässä).

dsc_0187

dsc_0192-2 dsc_0204-2 dsc_0207-3

Poikettiin kanoottiretkellämme luolaan, jonne aikoinaan oli tapana tuoda perheenjäsenten ruumiit, kun he kuolivat. Luolassa oli useita luurankoja ja yksittäisiä luita siellä täällä. Se oli aika karmivaa, toisaalta luonnollista. Näin oli täällä päin tapana tehdä joskus.

dsc_0213-2 dsc_0215-2 dsc_0218-2 dsc_0224

Lounasta tultiin jo syömään takaisin majoitukseemme ja loppupäivä lueskeltiin kirjoja terassilla ja jälleen ihmeteltiin sademetsää edessämme. Ihastuttiin Bwindiin ja haikein mielin jätettiin tuo maisema taakse, tosin kaivattiin melko viileästä jo takaisin lämpimämpään ilmastoon ja rennot päivät lake Bunyonyilla odotti meitä.

– Fia ja Teemu –

Bwindi – Sumuisten vuorten gorillat

Aloitellaanpa faktatiedolla vuorigorilloista:

Vuorigorilla (Gorilla beringei beringei) on äärimmäisen uhanalaiseksi luokiteltu karvakaveri, joka elää Kongon demokraattisen tasavallan itäosissa, Ruandassa ja Ugandassa. Uusimman tiedon (syyskuu 2016) mukaan vuorigorilloja elää maailmassa 880 yksilöä, joista noin puolet asustavat Bwindin sademetsissä. Osa gorillaperheistä on totutettu ihmisten läsnäoloon, tämä prosessi kestää 3 vuotta. Gorilloja on alunperin totutettu ihmisiin tutkimuksen vuoksi, mutta nykyisin osa näistä perheistä on totutettu turistiryhmiin. Kunkin perheen luona saa käydä päivittäin maksimissaan 8 turistin ryhmä yhden tunnin ajan.

Gorillaryhmä, jonka luona me kävimme on nimeltään Nkuringo ja siihen kuuluu 18 yksilöä, sisältäen kaksi silverbackia sekä kaksi poikasta. Vuorigorillauros voi elää 35-vuotiaaksi ja kasvaa 190 cm pitkäksi ja 220kg painoiseksi. Vuorigorillojen päivät kuluvat enimmäkseen syödessä, loppuaika liikkuessa ruuan perässä ja levätessä.

Vuorigorillakanta on ollut hitaassa, mutta varmassa kasvussa. Vuonna 1981 gorilloja oli vain 254 yksilöä, joten parempaan suuntaan on aktiivisen suojelutyön myötä menty. Ympäri laajaa sademetsää pyörii useita puistonvartijoita salametsästäjien varalta. Bwindin luonnonpuistossa vuorigorilloihin kohdistuva salametsästys ei ole kuulemma enää ongelmana, koska turismin tuomista tuloista 30% menee suoraan alueen asukkaiden hyväksi. Ongelmana on edelleen kuitenkin salametsästäjät, jotka pyydystävät muita eläimiä (antilooppeja yms.) ansoilla ja joihin gorillojen on myös vaara joutua.

Tästä päästään päivän kulkuun Fian tarinoimana:

Jännitti. Nukuin ehkä hieman huonosti senkin takia. Täytyy myöntää, että isoin jännityksen aihe oli se, että olisin jossain jäätävässä ripulissa tai ruokamyrkytysoksennuskuumeessa just ennen gorillatrekkausta, mutta onneks näin ei kuitenkaan käynyt. Tietysti jännitti myös, että kuinka kauan joudutaan kävelemään ja kuinka vaikeaa maasto tulee olemaan. Ja löydetäänkö me gorilloja ollenkaan??? Se ei nimittäin ole ihan taattua, että gorillat joka kerta löytyvät. Oppaat kertoivat, ettei näin käy juuri koskaan, mutta aina siihen pitää varautua. Henkisesti olin yrittänyt varautua ainakin 8 tunnin kävelyyn ennen gorillojen löytymistä, mutta tottapuhuen en oikein halunnut edes miettiä sitä vaihtoehtoa, että gorilloja ei löytyisi.

Saatiin toimistolla ohjeita päivää koskien ja noin klo 9 aikoihin olimme sademetsän juurella ja vaellus pääsi alkamaan. Pelkkä sademetsässä kävely ja sen kokeminen oli upeaa ja fiilisteltiin molemmat sitä jatkuvasti. Tietysti  koko ajan myös toivoen, että gorillat todella löytyisi. Jännitys teki varmasti oman fiiliksensä koko hommaan. Meidän reitillä metsä oli tiheydensä puolesta melko helppokulkuista, viidakkoveitsiä ei oppaat tarvinneet apunaan monessakaan kohtaa. Osa kohdista oli mutaista ja liukasta, mutta pääosin kuitenkin kuivempaa. Ainoa todellinen haaste oli jatkuvassa nousussa jyrkkää ylämäkeä eteenpäin ja osa ryhmästä tarvitsikin usein lepotaukoja, joka tarkoitti sitä, että koko porukka pysähdyttiin. Me mentiin koko matka kuitenkin hyvällä sykkeellä eikä uupumista päässyt tapahtumaan. Sademetsä toi itselleni mieleen väistämättä Tarzanin ja nuo hetken kun rakkaiden veljen ja siskon kanssa repeatilla kyseistä elokuvaa katsottiin, päässä soi ainakin ”you´ll be in my heart”, ”strangers like me” ja ”two worlds”, jotka kaikki tuttuja Phil Collinesin biisejä kyseisestä leffasta.

Joen ylitys tapahtui näin.

Joen ylitys tapahtui näin.

Vajaan kolmen tunnin kapuamisen jälkeen: Ensimmäinen vilahdus gorillasta ja olin sanaton. Koin tunnevyöryn ja taisin hieman itsekseni herkistyäkin ja miettiä, että onko tämä totta. Hetken kuluttua sain sanottua Teemulle ”kato, onko toi oikeesti gorilla”. Ja niin olimme löytäneen tiemme jyrkkää rinnettä 3 tuntia kavuten gorillojen luo. Alkoi tuntimme gorillojen kanssa, koko tuon tunnin ajan seurasimme gorillojen elämää ja yritimme painaa mieleemme tuota hetkeä.

Näimme juuri ne kaksi asiaa mitä olimme toivoneet näkevämme: gorillan poikasia ja silverbackin. Tässä ryhmässä oli kaksi silverbackia eli kaksi johtavaa urosta, saimme seurata heitä molempia lähietäisyydeltä. Oppaat kertoivat, että urosten selkä alkaa harmaantua noin 15 vuoden iässä ja tästä tulee nimitys silverback. Poikasten touhuja emojensa kanssa oli myös hauska seurata. Meidän harmiksi viimeiset 15-20min gorillat viettivät aikaa lähinnä puissa, mutta olimme silti koko vierailuun todella tyytyväisiä. Näimme myös silverbackin kiipeävän puuhun, jota oppaan mukaan näkee harvoin.

dsc_0054-2

dsc_0098-2

dsc_0086-2

dsc_0113-2

dsc_0136-2

Fiilis tuon tunnin jälkeen oli uskomaton. Käveltiin hieman etäämmälle gorilloista ja söimme lounaamme unohtumattomassa ympäristössä. Suunnilleen saman verran matkaamista samaa reittiä alas, joten yhteensä kävelimme tuona päivänä noin 7 tuntia. Illalla Bwindi Backpackersissa olimme ihan puhki päivästä ja sänky taisi kutsua nukkumaan jo noin klo 21 aikoihin. Tuo oli kyllä aika tavanomainen nukkumaanmenoaika muinakin iltoina. Tutustuttiin majapaikassamme australialaiseen tyttöön, joka oli itseasiassa lisäksemme ainut yöpyjä kyseisessä paikassa. Söimme aina yhdessä iltaruokaa ja klo 20:30 päivittelimme, että ”onpas kello paljon”, kun mitkäkin keski-iän ylittäneet ja läksimme nukkumaan 😀

dsc_0170-2

img_20160917_152348-2_2

– Fia ja Teemu –