Vuosi 1994 Ruanda

Yksi Ruandan vetonaula on ehdottomasti maan karu historia. Tuo historia taitaakin lähes meillä jokaisella olla ensimmäinen ja jopa ainoa asia, joka Ruandasta tulee mieleen. Kertoessamme Ruandan kuuluvan matkasuunnitelmaamme, monilta tuli kauhistelevia kysymyksiä ”onko siellä turvallista?”, vastaus: Huomattavasti turvallisempaa ja järjestelmällisempää kuin monessa muussa Afrikan maassa, joten no worries.

Emme ala Ruandan historiasta enempää kirjoittelemaan, mutta haluamme kertoa kahdesta eri kokemuksesta kansanmurhaan liittyen. Meille oli ihan selvää, että haluamme vierailla enemmän kuin yhdessä kansanmurhaan liittyvässä memorial centerissä. Päädyimme menemään Kigaliin tultuamme Kigali genocide memorial centeriin, johon muuten sisäänpääsy on ilmainen! Memorial center oli koskettava ja sieltä sai rutkasti tietoa Ruandan historiaan liittyen. Koskettavin osuus oli ”lasten huone”, jossa sai pidätellä kyyneliä. Huoneessa oli kuvia kansanmurhassa menehtyneistä lapsista sekä pieniä tietoja heistä, mm. harrastuksista, lempileluista ja lempiruuista. Memorial centerin pihalla on myös joukkohaudat, johon voi käydä jättämässä ruusun.

dsc_0012 dsc_0013 dsc_0014-2 dsc_0017-2

Ruanda haluaa pitää kansanmurhaan liittyvät muistomerkit ja memorial centerit maksuttomina ja myös koululaiset tekevät paljon vierailuja niihin, Ruandassa pidetään tärkeänä, että kaikki tietävät maan historiasta ja voivat oppia siitä jotain. Never again-kylttejä ja tekstejä näkee ympäri maata, näin maan historia muistuttaa olemassaolostaan vähän väliä. Välillä sitä bussissa istuskellessa tai kadulla kävellessä pysähtyi miettimään, kaikki meidän ikäiset ja meitä vanhemmat ovat kokeneet kansanmurhan ja muistavat sen… Vaikea ajatus käsittää.

Toinen memorial center, jossa kävimme sijaitsi Huyen lähellä, paikka oli nimeltään Murabi genocide memorial. Tämä paikka ei ole niin tunnettu, kuin Kigalin vastaava, mutta tämä oli ehdottomasti koskettavampi ja shokeeraavampi. Ilmeisesti shokeeraaviin paikka kansanmurhiin liittyen koko maassa. Kyseessä on -94 rakenteilla ollut koulu, johon houkuteltiin tutseja, sillä että he olisivat turvassa siellä. Lopulta kouluun hyökättiin ja siellä tapettiin noin 30 000 tutsia. Kierros alkaa tavallisen museomaisesti tiedolla maan historiasta ja viimeiseksi vieraillaan luokkahuoneissa, jonne ihmisiä oli piiloutunut. Noin seitsemän luokkahuonetta oli täynnä satoja palsamoituja ruumiita, ruumiit oli jätetty siihen asentoon, missä nuo ihmiset olivat kuolleet. Ruumiiden asennoista pystyi näkemään, kuinka kädet olivat kasvojen suojana ja pienet lapset äitiensä syleissä. Todella todella karu paikka… Mutta kokemisen arvoinen. Hiljaiseksi vetää.

dsc_0042

Opimme paljon, hyvin paljon Ruandan historiasta, vaikea käsittää miten tästä kaikesta voi olla vain 22 vuotta aikaa?

– Fia ja Teemu –

2 vastausta artikkeliin ”Vuosi 1994 Ruanda

  1. Todella mielenkiintoista luettavaa, varsinkin kun olen itse lähdössä vajaa kuukauden päästä puoleksi vuodeksi Itä-Afrikkaan! Eli erityisesti näitä Ugandan ja Ruandan juttuja on ollut kiva lueskella, kun ei näistä liiaksi netistä juttua löydy… 🙂 Vaikka tämä nyt ei ollut millään tapaa “kiva” aihe, mutta tärkeä kuitenkin… :/

  2. Mahtava kuulla! 🙂 toivottavasti meidän höpinöistä on ollut jotain hyötyä. Meillä on kokemusta myös Keniasta ja Tansaniasta useamman kuukauden ajalta, joten jos on jotain kysyttävää niistä niin pistä ihmeessä viestiä. Antoisaa aikaa Itä-Afrikassa!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *