Maputo

Maailmanympärysmatkan kolmas maa oli lähestymässä ja se oli meille molemmille myös ensimmäinen kerta jossain muualla, kuin meille niin tutussa ja turvallisessa Itä-Afrikassa! Me lennettiin Kigalista Addis Abeban kautta Maputoon ja lennot sujuivat ihan jees. Addis Abeban lentokenttä oli ehkä epämiellyttävin lentokenttä, jolla oon koskaan vieraillut ja onneks sinne ei tarvii tällä matkalla enää palata. Saas nähä, minkälaisia muita lentokenttiä meillä on edessä. Addiksen lentokentällä oli kuitenkin tosi sotkusta, vessoissa ei ollu vessapaperia, ravintoloissa kaikki maksoi todella paljon, eikä niissä lopulta voinu maksaa kortilla, joten jäi neljän euron croisanttikin sitten siihen. Tax freesta sain just ja just ostettua vesipullon kortilla, mutta sekin oli hirveen työn takana ja monet työntekijät kävivät päivittelemässä, että etkö nyt millään pysty maksamaan käteisellä.

Rankkoja nämä matkustuspäivät täällä, täytyy myöntää. Mutta ne nyt vaan on osa tätä matkustamista ja täytyy vaan niinä hetkinä miettiä, että tämä on pakollista, ehkä vähän ärsyttävää, mutta jossain vaiheessa aina ohi. Nyt on myös oppinut, että ensimmäinen päivä pitkän matkustamisen jälkeen jossain uudessa kohteessa ei mitä todennäköisimmin ole mukava, eikä siltä kannata odottaa mitään. Kannattaa vaan lähinnä keksiä helposti jotain syömistä, levätä ja mennä vaan ajoissa nukkumaan ja ajatella, että huomenna on uusi päivä.

Maputo ei ole kummoinen kaupunki(niinkun ei monet muutkaan Afrikan pääkaupungit), mutta monesti Mozambikiin tullessa kuitenkin pakollinen stoppi. Me oltiin Maputossa vain 2 kokonaista päivää ja nuo päivät oli itseasiassa lopulta tosi mukavat. Maputossa tunsin välillä olevani, kuin Espanjassa, ehkä pääosan tästä fiiliksestä teki ympärillä kuuluva portugalin kieli ja pieni ripaus portugalilaista kulttuuria sen ympärillä. Maputossa on lukematon määrä pieniä leipomokahviloita, jossa tiski notkuu herkkuja erilaisista croisanteista kaikenlaisiin makeisiin leivoksiin, siihen vielä kylkeen hyvät espressopohjaiset kahvit.

Espanjan kielen alkeiden taitamisesta oli onneksi hieman hyötyä, kun opettelin yksinkertaisia portugalin fraaseja. Ruuan tilaaminen ja tervehdykset ainakin onnistuivat ihan hyvin. Vaikka Maputo on pääkaupunki, niin ei monissakaan paikoissa osattu juuri ollenkaan englantia. Kerran yritin aamupalapaikassa tilata jogurttia ja osoitin sitä sormella tiskin taakaa olevasta kylmähyllystä, yritin kysyä, mitä makuja heillä oli. Tarjoilija pyysi avukseen toisen työntekijän joka ”osasi” englantia. Hän toisti minulle useaan kertaan ”forty”. Minulle siis selvisi, että jogurtti maksaa 40 metikalia, mutta jogurttien maut jäivät edelleen arvoitukseksi 😀 Maputosta oli tosi tosi helppo löytää hyviä ruokapaikkoja, usein iltaruoka paikat valikoitui aika läheltä tai helpon kävelymatkan päästä, koska Maputossa ei ole kovin turvallista kävellä pimeällä.

Majoituimme Maputossa jälleen Airbnb-kämpässä, koska tämä oli taas edullisin vaihtoehto kyseisessä kaupungissa. Tämä meidän toinen Airbnb-kokemus ei valitettavasti ollut yhtään niin hyvä, kun ensimmäinen… Olimme itseasiassa tosi pettyneitä ja ärsyyntyneitä, mutta noh onneks oli sentään halpa. Hyvät puolet oli hyvä sijainti, lämmin suihku ja toimiva wifi, mutta huonot puolet taas aivan jäätävän likainen keittiö, likainen vessa, likaiset lakanat(etsittiin itse uudet) ja se, että öisin meitä häiritsi hyttyset, koska hyttysverkkoa ei ollut, sänky oli myös huonoin ikinä, missä oon nukkunut. Plaah, no aina ei voi mennä nappiin 😀 Onneks oltiin siellä vaan 3 yötä ja oltiin todellakin valmiita jatkamaan matkaa kohti Tofoa eli hiekkarantoja, joita varten Mozambikiin tultiinkin.

dsc_0071-2

Emme ottaneet Maputosta kuvia, joten tässä kuva Tofon palmuista, koska Tofo <3

– Fia –

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *