Minustako maailmanympärysmatkaaja?

Tämä on sinulle siellä, joka mietit ”oisko musta siihen?”. Oli nyt kyse sitten vapaaehtoistöihin, ensimmäiselle reppureissulle, ensimmäiselle reissulle lapsen kanssa, ensimmäiselle pidemmälle matkalle, ensimmäiselle roadtripille tai maailmanympärysmatkalle lähtemisestä, niin tästä voit saada ehkä jotain tsemppiä, toivottavasti. Nykyään on netti ihan pullollaan vinkkejä vaikka minkälaiseen matkustamiseen, joten enää ei jää siitä kiinni reissuun lähteminen. Eikun googlettamaan!

Matkalle lähtiessä saatat miettiä monia asioita, oli matka sitten lyhyt tai pitkä. Itse olen aikojen saatossa eri reissuihin lähtiessä pohtinut ainakin seuraavia: Miten selviän, kun pelkään niin paljon ötököitä, aionko sietää monia päiviä ilman lämmintä suihkua, miten tulen kestämään likaisia oloja, kuinka paljon tulen sairastelemaan reissun päällä, onko ikävä sietämätöntä, riittääkö rahat, jaksanko olla näin kauan reissun päällä, osaanko edes pakata okein??? Kysymyksiä on päässä satoja ja itse ainakin kuulun siihen stressaaja-porukkaan. Olen se joka herää keskellä yötä kuukauden päivät ennen maailmanympärysmatkaa ja havahtuu paniikkiin ”eihän me herranjumala voida lähteä tollaselle matkalle”. Keskellä päivää mulla onneks oli kuitenkin useimmiten vahva usko siihen, että me pystytään tähän. Mutta älkää vaan kuvitelko, että tää lähteminen olis ollut mulle koko ajan pelkästään helppoa, ei.

dsc_0054-2

Noihin kaikkiin päässä velloviin kysymyksiin selviää lopulta vastaus vasta reissun päällä, joten ei kun vaan matkaan selvittämään vastaukset omiin päänsisäisiin kysymyksiin 😉 Ensinäkin ötököihin todella tottuu. Okei, lentävistä sellaisista en pidä vieläkään ja säpsähdän joka kerta edelleen sellaisen lentäessä liian läheltä. Mutta ällöttävä torakka, seinässä kipuava koppakuoriainen tai räpiköivä yöperhonen ei enää hetkauta, vessareissu sujuu ihan hienosti ötökät seuranaan ja saan jopa ihan hyvin nukuttua, vaikka tiedän toukan kipuavan makuuhuoneen seinällä. Myös kylmiin suihkuihin tottuu, Tofolla valitsin jopa vapaaehtoisesti joka ilta kylmän suihkun lämpimän sijaan. Ainoa kääntöpuoli tässä on se, että rakastan nykyään hyviä lämpimiä suihkuja niin paljon, etten meinaa päästä niistä pois ollenkaan ja se ei nähkääs ole kovin ekologista se 😀

dsc_0070

Pieni nirsous ruokien suhteen, josta olen jossain määrin kärsinyt helpottaa myös makuelämys kerrallaan reissussa eikä nykyään tule ihan hirveän montaa ruokaa vastaan, mitä en ihan oikeasti voisi syödä. Olen matkailun myötä oppinut mm syömään kananmunia eri muodossa, kalaa, pähkinöitä, juustoja, ihan vähän seafoodia ja tällä hetkellä on käynnissä opettelu mm. oliivien suhteen 😀

dsc_0093-3

Valtavaa henkistä kasvua tapahtuu tietysti koko ajan, voisi sanoa että parhaita ne hetket kun olet päiväkausia ilman wifiä, on paljon aikaa ajatella itsekseen ja keskustella toisen kanssa. Sitä löytää itsensä myös niin uusista tilanteista ja oppii minkälainen ongelmanratkaisia ja paineensietäjä minä olen ja myös millainen se oma matkakumppani siinä vierellä on. On arjen pyörittämisessäkin oma juttunsa, mutta reissussa meistä on muovautunut ihan uudenlainen tiimi! Täällä oon sellaisessa flow-fiiliksessä ja teen koko ajan ihmeellisiä havaintoja itsestä, parisuhteesta ja maailmasta yleensäkin, voikun pala tuosta saapuisi meidän mukana sitten myös Suomen arkeen.

dsc_0037-2

En ehkä tosissaan ole Suomessa se tyyppi, josta näkee heti, että tuo varmaan matkustaa paljon. Mutta musta todella löytyy se seikkailijatyyppi, joka todella janoaa uusia kokemuksia. Se on osa mua.

– Fia –

8 vastausta artikkeliin ”Minustako maailmanympärysmatkaaja?

  1. Hyvin (ja samaistuttavasti) sanottu ötököihin tottumisesta! 😀 Sanon usein tutuilleni, että tärkein reissutaito on se, että oppii luottamaan omaan pärjäämiseensä. Kun Sen rinnalla pakkaamiskikat ja huonojen suihkujen sietämiset on vain pieniä yksityiskohtia, joita voi opetella lähdettyään.

    • Jep! Se luottamuskin tulee sieltä sitten pikkuhiljaa. Ja olen edelleen sitä mieltä, että vaikeinta on lähteminen, kaikki sen jälkeen on melko helppoa 😀

  2. Kateellisena luen maailmanympärimatkaajien tarinoita ja mietin juurikin sitä, että oisko musta tohon. Todella paljon haluaisin lähteä, suurin ongelma on tietenkin se raha.. 😀 Mutta myös esimerkiksi sun mainitsema ikävä, ja mies jota ei niinkään pitkät reissut kiinnosta. 😀
    Ei kai tässä muuta tarvis, kun alkaa kerätä rahaa ja itseluottamusta.

    • Olenkin kirjoittamassa ikävästä vielä omaa postausta, julkaisen sen lähiviikkoina. Tuo on tietysti hankala tilanne ja vaikuttaa asioihin hieman, jos se puoliso ei halua lähteä. Mutta ei sekään ole este, kun ei anna sen olla 🙂 Voihan osan reissusta tehdä yhdessä ja itse voit jatkaa sitten vähän pidempään. Rahakin säästyy lopulta vain helpommin, kun on tehnyt päätöksen lähtemisestä 😀

  3. Piti vihdoin tulla tsekkaamaan tää blogi, kun hetken aikaa oon jo seurannut teidän reissua Instassa. Maailmanympärimatka on meilläkin haaveissa jossain vaiheessa lähitulevaisuudessa. Itse en oo ollenkaan stressaajamatkaaja, päinvastoin. Oon vähän liiankin huoleton. Sekään ei ole aina hyvä asia ja johtaa usein ylimääräisiin kommelluksiin ja säätämiseen. Mutta tuohon voin samaistua, että meistä on myös tullut ihan uudenlainen tiimi reissaamisen myötä. Ja myös epämukavuusaluetta siedän vähän paremmin kuin ennen, tosin torakat järkyttää edelleen. 🙂 Ja nykyään ei ole montaa ruokalajia, mitä en ainakin maistaisi!

    • Haha hauska kuulla, että on myös sitten tuo toinen huoleton ääripää ehkä pitäis opetella joku kultainen keskitie. Mukavaa kun piipahdit bloginkin puolella ja kiitos kommentista!

  4. Kiitos tästä postauksesta, oli tosi mielenkiintoista ja ehkäpä myös vähän lohdullista lukea noista ajatuksista, jotka teillä pyöri päässä ennen matkaa. Omalla listallani on ehdottomasti maailmanympärimatka ja saa nähdä milloin on sen aika, mutta onneksi henkisen valmistelun voi aloittaa vaikka tosi hyvissä ajoin. 😀

    Ja onpa ollut muuten mukava seurailla teidän Afrikka-seikkailuja, tuntuu että harvemmin kukaan suuntaa sinne varsinkaan maailmanympärimatkan alkajaisiksi.

    • Kiitos kommentista Inka! Mahtavaa, että olet pistäytynyt lukemaan blogiani ja että Afrikkapostaukset on kiinnostanut. Löysin sun blogin joskus vuosi (tai en nyt muista kauan siitä on) silloisen Laura lets go-blogin kautta ja siitä lähtien juttujasi seurannut

      Minähän olisin voinut olla vaikka koko 7 kuukautta Afrikassa ja sieltä lähteminen tuntuu edelleen vähän haikeeta. Toisaalta myös halu tehdä se maailmanympärimatka ja kokea uusiakin maanosia oli kova! Kompromissina itsellemme olimme kuitenkin lähes puolet matkastamme Afrikassa ihanaa, että säkin sait ensikosketuksen Afrikkaan Kenian kautta, se oli munkin ensimmäinen maa kyseisessä maanosassa!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *