Ihan tavallista elämää Tofolla

Lokakuu 2016

Kuten jo aiemmin mainitismme, vietimme Tofolla lopulta yhteensä 15 kokonaista päivää. Tässä vaiheessa oli takana Ugandassa hyvinkin tiivistä matkailua ja eikä me nyt Ruandassakaan kovin paljoa oltu aloillamme. Tähän väliin pysähtyminen yhteen paikkaan teki todella hyvää, ei kai sitä kukaan jaksaisi matkustaa 7 kuukautta putkeen höntyilemällä, ei me ainakaan. Oikeastaan voisin nähdä meille sopivan vieläkin rennomman matkustustyylin, sellaisen jossa voisi kussakin maassa ollessaan vasta paikan päällä päättää, kuinka kauan viipyy ja sitten siellä ollessa alkaa pohtia, että mihinkä seuraavaksi.  Olisihan se kai aika ihanaa sellainen…

Mutta asioilla on tapana olla aina kaksi puolta. Toisaalta nyt voimme reissussa nauttia siitä, että meidän ei tarvitse kytätä mitään lentoja ja hermoilla huonoja nettiyhteyksiä, kun kaikki on jo valmiina. Joka ikisen maan kohdalla tekemiset jätettiin täysin auki, joten paikan päällä saamme rauhassa miettiä, mitä haluamme juuri täällä tehdä. Tämä mahdollisti sen, että pystyimme kaikessa rauhassa jäädä Tofolle niin pitkäksi aikaa, kun olimme koko Mozambikissa suunnitelleet olevamme. Yleensä tykkään nähdä maita enemmän, mutta jotenkin Mozambikin kohdalla ei suoraan sanottuna edes harmita, että olen kokenut vain sen. Olen tyytyväinen, että sain olla siellä kaksi viikkoa ja tuntea sen kodiksi. Tofolla saatiin todella taukoa reppureissaamisesta.

dsc_0068-2 dsc_0078-2

Jos emme sukeltaneet, vietimme aikaa rannassa kävellen, aurinkoa ottaen, makoillen ja kirjaa lukien. Se meressä rauhallisesti lilluminen, josta olin haaveillut ei ihan toteutunut täällä Tofolla, enpäs tajunnu että aallot ovat niin kovat, että uiminen oli joillakin kerroilla lähinnä jännittävä kokemus 😀 Laskuveden aikaan aallot oli pienemmät ja silloin uiminenkin sujui vähän paremmin. Sisämaassa järvien lähellä kasvaneena mulle on edelleen hieman outoa uida suolavedessä, suola ihossa ja hiuksissa tuntuu ällöttävältä ja säikähdän suolalta maistuvaa merivettä 😀

Liquidin porukasta tuli meille Tofolla pieni perhe. Aamupalalla ja lounaalla tapasi porukkaa, tuli juteltua sukelluksesta ja ehkä joskus toki muustakin. Muutamana iltana käytiin myös ulkona syömässä porukalla ja päästiinpähän mukaan dive mastereiden snorkel-testiinkin, joka tarkoitti hyviä bileitä Mozambeat motelissa. En harrasta ulkona käymistä reissuissa juuri yhtään, mutta jo tutun porukan kanssa se oli ihan mukavaa ja kyllähän siinä yhet karaoketkin tuli Hannan ja Simonen kanssa laulettua, mitäpä muutakaan skandinaviatiimillä kuin Abbaa 😉

Yhteensä kolmena iltana käytiin myös syömässä Tofon ehdottomasti parhaassa ravintolassa Mango beachillä, joka sijaitsee noin 40 min kävelymatkan päässä Tofon keskustasta. Ensimmäisellä kerralla käytiin siellä syömässä Hannan ja Nickin kanssa ja lähdettiin toi matka kävellen taittamaan, oltiin siis kuultu että sinne kävelee noin 20min. Afrikkalaisilla on nääs tapana kertoa yleensä noin puolet lyhyempi kesto, ihan mistä tahansa asiasta olikaan kyse. Suomalaisina katsottiin tietysti kellosta tarkka aika ja tasan 40 minuuttiahan siihen lopulta meni, paikkaa ei ollut ihan helppo löytää ja hiekassa rantaa myöten tarpominen otti hieman kovillekin. Kyllähän se ”Mango beach”-kyltti sieltä lopulta tuli esille ja päästiin syömään juuri ennen pimeän tuloa.

dsc_0017-2 dsc_0020

Mango beachin omistaja on erittäin mukava tyyppi ja hän vielä heittikin meidät takaisin meidän majapaikkaan niin, ettei tarvinnut tuota 40 min kävelymatkaa enää tallustaa pimeässä. Seuraavilla kahdella kerralla soitimmekin omistajamiehen hakemaan meidät Tofolta. Noilla molemmilla kerroilla meitä olikin syömässä iso porukka ja kyydit taittui näppärästi, kun henkilöautoon saatiin tungettua yhteensä 14 ihmistä, 6 takakonttiin, 5 takapenkille ja 3 etupenkille. Hyviä vitsejä, huutonaurua, täydellistä ruokaa ja lämmin Mozambikin kesäilta.

– Fia –

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *