Lisää sukelluksesta

Lokakuu 2016

Tänään näppiksen ääressä on vaihtelun vuoksi Fian sijasta Teemu: Kuten jo aiemmissa postauksissa on mainittu, niin tarkoituksena ei ollut sukeltaa. Kummallakaan meistä ei ole aiemmin ollut mitään erityistä hinkua tai sen suurempaa kiinnostusta sukeltamiseen. Kumpikaan meistä ei ole oikeastaan edes aiemmin snorklannut. Nyt kuitenkin, kun siihen tarjoiutui näin hyvä mahdollisuus, niin vedenalainen maailma alkoi houkuttaa.

dsc_0134

Tofon vedet eivät ole helpoimmasta päästä aloittaa kyseistä harrastusta, mutta Satun ja Jarin sanoin ”jos opit sukeltamaan Tofolla, osaat sukeltaa lähes missä vaan”. Tofolla sukeltamaan lähteminen ei ole leppoisaa veneessä lilluttelua ja juomien siemailua (kuten kuulemma joissain Aasian sukelluskohteissa), vaan jo sukellusspotille pääsy on eräänlainen kokemus. Sukellukset tehdään isohkolla ”kumiveneellä”, joka työnnetään koko porukan voimin itse vesille.  Aallokko on lähes aina melko tuuhia, joten veneessä saa tosissaan pitää välillä kiinni, että pysyy kyydissä ja vesi roiskuu samalla kaaressa veneen yli.

img_20161026_132833

Olosuhteet meidän parilla ensimmäisellä sukelluksella eivät olleet mitkään parhaat, näkyvyys oli heikko ja merenkäynti tuntui myös pohjassa ollessa. Siitä huolimatta ensimmäisen sukelluksen jälkeen fiilis oli mahtava, kun ei tiennyt paremmasta. Ensimmäisillä sukelluksilla sain odotella Fiaa pohjassa, kun sen piti keräillä itseään pinnalla. Välillä kävi mielessä, tuleeko se sieltä alas ollenkaan. Mutta tulihan se. Huikein tunne on ensimmäisillä sukelluksilla, kun tajuaa että ympärilleenkin voi katsella ja täällähän näkyy vaikka mitä kaloja sun muita. img_4266-2 img_4337

img_4347-2 img_4356-2

Meidän sukeltamiset Tofolla paranivat kerta toisensa jälkeen, kun näkyvyys pohjassa alkoi olla 15-20 metriä. Sitten vasta tajusi, kuinka siistiä sukeltaminen oikeasti voi olla. Hienoimpia kokemuksia pohjassa olivat isot värikkäät kalaparvet, rauskut, kilpikonna, upeasti muodostuneet koralliriutat sekä jättimäiset potato grouperit (iso kala) jotka tulivat iholle. Yhdellä sukelluksella meillä oli myös lainakamera mukana, mutta kuten kuvista näkee, vedenalainen kuvaaminen vaatisi hieman harjoittelua.

img_20161027_171302

– Teemu –

Yksi vastaus artikkeliin ”Lisää sukelluksesta

  1. Sukeltaminen on jotain ihan parasta! Mäkin kokeilin ensimmäisen kerran sukeltamista kuukausi sitten siinain niemimaalla. Ensimmäisen paniikin jälkeen sitä uskaltautuikin jo 12 metriin, vaikka putken kautta hengittäminen edelleen hieman ahdistavalta tuntuikin. En kuitenkaan sukelluskurssia vielä uskaltanut lähteä suorittamaan, vaikka täällä sen hinnaksi olisikin tullut vain 200 euroa turismin täältä kadottua. Ehkä vielä joku päivä uskallan sukelluskurssin suorittaa. Vedenalainen maailma on niin täydellinen paikka harrastaa tutkimusmatkailua, kun sitä ei ole vielä turismilla pilattu! 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *