Kaikki kiva loppuu aikanaan – Aika jättää Tofo

Lokakuu 2016

Moikka, täällä kirjottelee taas Fia. Tofo oli ensimmäinen paikka, johon todenteolla rakastuimme ja joka oli meille 2 viikon mittainen koti. Se oli ensimmäinen paikka, josta oli todella haikeaa lähteä vaikka tiesimmekin, että luvassa on seuraavat 3 viikkoa upeassa Etelä-Afrikassa. Lähtemisestä teki vaikeaa koko Liquidin yhteisö sekä tietysti se, että tiesimme ettei nyt vähään aikaan päästäisi sukeltamaan.

Toisiksi viimeisenä päivänä Tofolla teimme syväsukelluksen, joka oikeuttaa meidät nyt sukeltamaan ad 40 metriin vuoden ajan, kun pelkällä open water-kurssilla olisimme saaneet sukeltaa vain 18 metriin. Teimme siis vähän jo alustusta sille, että jospa sitä suorittaisi Advance-kurssin vielä jossain vaiheessa. Syvälle meneminen ei muuten tuntunut yhtään missään, kun näkyvyys oli hyvä niin matka alas taittui todella nopeasti. Mullakaan ei ollut enää viimeisillä sukelluksilla korvien kanssa ongelmia ja paineiden tasaaminen onnistui ihan täydellisesti, ihan super hyvä fiilis sen alun ylös alas venkslaamisen kanssa, kun ei meinanneet korvat tottua. Syväsukellus oli lisäks meidän eka tuplatankkisukellus ja tuon upean syväsukelluksen jälkeen siis kävimme toisen matalan sukelluksen, jolla oli upeimmat korallit mitä koko Tofolla olimme nähneet, wau mitä väriloistoa. Kahdella viimeisellä sukelluksella päästiin siis ihan oikeasti sukeltamisen makuun!

Olimme jo aika varmoja, että aiomme sukeltaa muuallakin meidän maailmanympärysmatkalla, tällä hetkellä mielessä mm. Filippiinit, Tonga ja Kuuba, hmm katsotaan, mitkä toteutuu. Ajatuksena oli oikeastaan sukeltaa jo Etelä-Afrikassa, mutta siitä nyt sen verran, että vesi on siellä niin jäätävän kylmää, ettei siihen tehnyt mieli koskea, kuin varpaan kärjellä. Saimme siis siirtää sukellushaaveitamme hieman eteenpäin.

img_20161030_102051

Korvapuustipäivä Happissa

 img_20161029_144527

Oli siis aika jättää Tofo ja lähteä kohti Maputoa. Meillä kävi hyvä tuuri, ettei meidän tarvinnut ottaa takaisin Maputoon sitä lähes 12 tuntia kestävää bussia, vaan päästiin saksalaisen Annan kyydissä ja niin matka taittui mukavassa seurassa muiden matkailijoiden kanssa noin 7 tunnissa. Matkalla Tofolta Maputoon ei tosissaan ole oikein mitään nähtävää, pelkkää kuivaa ja tasaista maata, tylsää tuijoteltavaa. Uskon, että Mozambikin sisämaassa avautuisivat aivan erilaiset maisemat. Luultavasti joskus palaamme vielä Mozambikiin ja ehkä johonkin muuallekin kuin Tofolle, huom ehkä, jos nähkääs päästään yhtään Tofoa edemmäs seuraavallakaan kerralla 😀 Jos muuten oikeasti haluat tietää Mozambikista lisää(siitä ei muuten netistä paljoakaan tietoa löydy), niin tämä blogi ei ehkä ole siihen ihan täysin oikea paikka, vaan kannattaa poiketa Annikan Mua viedään-blogiin, hänellä on 3 kuukauden ajalta kokemusta kyseisestä maasta.

Maputossa vietimme vain yhden pakollisen yön. Tulipahan siinä käytyä vielä Maputon markkinoilla, joilla on kiva kierrellä vaikkei mitään Afrikka-krääsää rinkkaansa aiokaan ostaa, “looking is free” 😀 Viimeisenä iltana oli tietysti tarkkaa rahojen laskemista taas, meillä oli iltaruualle tiukka budjetti niin, että jotain evästäkin saataisiin vielä ostettua bussimatkalle. Jälleen kerran valuuttojen kanssa venkslausta: niin että rahat riittää, mutta niin ettei lompakkoon jää mielellään euroa enempää paikallista valuuttaa. Mehän ollaan kohta ihan mestareita tässä.

Seuraavana aamuna oli edessä aikainen herätys sekä 24 tunnin bussimatka Maputo – Johannesburg – Durban. Etelä-Afrikka täältä me tullaan!

– Fia –

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *