Hyvää joulua!

Kirjoitan tätä postausta Manilan lentokentältä 22.12. Lennämme pian Coronille Palawanin kylkeen. Joulun vietämme siis Filippiineillä ja saimme seuraksemme Teemun äidin ja veljen. Kiitos, että saamme viettää joulun kanssanne ❤ joulu kahdestaan tuntuis tällaisille perheihmisille vähän ankealta… Tämä on meille molemmille ensimmäinen joulu poissa suomesta, myös ensimmäinen joulu yhdessä!

img_20161222_090703_111

Ikävä Suomen joulua on pienoinen, mutta samalla yksi haave toteutuu, koska olen pitkään miettinyt “haluan ainakin kerran elämässä viettää joulun jossain muualla, mielellään palmujen alla”. Kohta me ollaan siellä!

En ole varma joulun hotellimme nettiyhteyksistä, joten pistin tämän postauksen julkaisuun jouluaatolle. Mun oma perhe, olette mielessä jatkuvasti ❤ spotify offline-listaan on nyt ladattuna Rajaton-yhtyeen molemmat joululevyt, joten luultavasti (ja toivottavasti) kuuntelen niitä altaan reunalla juuri nyt.

Tänään on jouluaatto!!! Hyvää Joulua kaikille rakkaille Suomessa ja myös teille kaikille lukijoille❤

Terkuin näppiksen takana oleva Fia ja hengessä mukana oleva Teemu

Pari vinkkiä Cape Towniin – Neighbourgoods market ja Kirstenboschin kesäkeikat

Marraskuu 2016

Ensimmäisenä iltana Cape Townissa aloimme jo vähän kartoittaa tekemisiä. Varattiin Robben islandin touri sekä koko päivän kestävä retki hyväntoivonniemelle. Samalla kun hyväntoivonniemen reissua guest housemme respasta, niin meille kerrottiin että lauantaisin Woodstockin kaupunginosassa järjestetään Neighbourgoods-markkinat, jotka ovat käymisen arvoiset. Meillä ei seuraavalle päivälle ollut muutakaan tekemistä, joten lähdettiin heti aamupalan jälkeen Uberillä sinne. Ei oltu kai vielä ihan sisäistetty, että nyt ollaan supercoolissa Etelä-Afrikassa. Oltiin nimittäin menossa suoraan markkinoilta treenaamaan, joten oltiin liikkeellä ihan urheilukamppeissa. Paikalle päästyämme selvisikin, että oltiin tultu tyylikkäille hipsuli eli hipsterimarkkinoille. Ei ollu sittenkään mitkään tavalliset afrikka-markkinat kyseessä 😀

img_20161119_100313 img_20161119_100324 img_20161119_101608img_20161119_101550

Suosittelemme kyllä Neighbourgoods-markkinoilla piipahtamista ihan kaikille, jos satut Cape Townissa lauantaina olemaan. Kannattaa olla paikalla ajoissa, eli siis heti kun markkinat vain alkavat eli klo 9 aamulla. Me olimme paikalla 10 aikoihin ja siinä vaiheessa oli vielä ihan tilaa käppäillä ja katsella ympärilleen rauhassa. Jo ennen puolta päivää markkinat olivat jo niin täynnä, että siellä mahtui hädintuskin kävelemään. Me ei tietenkään voitu markkinoilta ostaa mitään (paitsi syötävää), mutta siellä todellakin on paljon ostettavaa, kaikkia ihania desing- ja ekojuttuja. Mutta kyllä siinä ruokapuolessakin riitti ihmeteltävää, ostettavaa ja nautiskeltavaa. Fialle tarttui mukaan vegaaninen nacho-annos ja Teemu kokeili syyrialaista ruokaa. Molempien annokset ihan bueno! Koska oltiin menossa treenaamaan, niin ei järkkärikään sattunut mukaan joten nämä kuvat pikaisesti kännykällä otettu.

img_20161119_145822 img_20161119_162831 img_20161119_164823 img_20161119_181317

Green Pointin guest houseltamme oli vain noin 20 min kävelymatka street work-out pisteelle, joten kävimme siellä neljästi treenaamassa Cape Townissa ollessamme. Rantapromenadi oli myös täydellinen kävely- tai juoksulenkille ja sitä hölkätessä saattoi hetken kuvitella asuvansa tässä ihanassa kaupungissa. Street work out-paikassa oli joka kerta muitakin treenaajia(viikonloppuisin aika täyttä), mutta sai siellä silti rauhassa treenailla ja aamupäivät olikin tähän touhuun parasta aikaa. Välillä sai hyvät naurut, kun joukko afrikkalaisia naisia hienoissa vaatteissa tuli porukalla räkättäen testailemaan laitteita 😀

img_20161119_130456 img-20161122-wa0003

Seuraavalle päivälle meillä oli valmiina suunnitelma, jota olimme myös molemmat odottaneet pitkään. Kesäkuukausina sunnuntaisin järjestetään Kirstenboschin puistossa botanical gardenissa konsertteja, lipuista ei tarvitse pulittaa isoa hintaa ja tapana tuonne on ottaa omat piknikeväät, viinit mukaan lukien. Tapahtuman sivuillakin lukee, että pakkaa mukaan eväät ja omat alkoholijuomat, mutta jätä ärripurriviina kotiin (vapaasti suomennettuna). Ja koko hommahan toimi ihan loistavasti! Oli myös tosi mukavaa katsoa keikkaa, kun tupakointi oli kielletty koko konserttialueella, sitä varten oli syrjemmässä oma paikkansa. Omat roskat piti myös jokaisen viedä mennessään, koska puistossa ei ole roskiksia. Koko botanical garden on upea ja sinne vierailua suositellaan monessa paikassa, vaikket kesäkonserttien aikaan tänne sattuisikaan.

img_20161120_211357 img_20161120_221602

Olimme pakanneet mukaan hyvää viiniä ja napanneet kaupasta tuoretta leipää sekä kaksi valmista salaattia. Koko artistista emme olleet aiemmin kuulleet, mutta nautimme ihan täysiä silti koko tunnelmasta puistossa tuona iltana. Taas kerran pystyi kuvitella olevansa kapkaupunkilainen, tämä on nimittäin todella suosittu tapahtuma nimenomaan paikallisten keskuudessa ja ikähaarukka oli ihan vauvasta vaariin. Keikat alkaa viideltä ja loppuu noin seiskalta eli kotiinkin pääs vielä valoisan aikaan. Mitä etelämmäksi Etelä-Afrikkaa pääsimme, sitä valoisammaksi illat kävivät. Ihana kesä Cape Townissa ja me saimme elää palasen sitä!

img-20161211-wa0053 img_20161120_185336

– Fia ja Teemu –

Ensimmäinen Cape Townissa saa 500 rahaa

Marraskuu 2016

Voihan Cape Town, taas yksi sellainen paikka maailmassa, minne oli ihan pakko päästä. Olinhan ihan jo googlailun ja blogien perusteella lähes valmis muuttamaan Cape Towniin, enkä nyt pistäisi vastaan vieläkään. Vietimme Stellenboshcissa kolme yötä, joiden jälkeen oli aika palauttaa auto Cape Townin lentokentälle ja oleilla sitten viikko tuossa ihanassa kaupungissa. Auton palautus onnistui kolhuista huolimatta tosi iisisti, piti vain täyttää sellainen kaavake, jossa kerrottiin miten kaikki oli käynyt. Lopulta saatiin takkiimme noin 400 euron verran, mikä ei meidän mielestä ollut paha koska oltiin varauduttu pahempaan. Voidaan siis vain suositella kaikille Etelä-Afrikassa auton kolaroimista!

img_20161118_174146 img_20161121_082841

Cape Townin lentokentältä nappasimme taksin majoitukseemme, jonka olimme varanneet viikoksi. Meidän sekadormi oli 11 paikkainen ja saavuimme Cape Towniin viikonloppuna, mikä teki ekasta dormiyöstä pikkusen muita öitä levottomamman(koska pe-la niitä keskellä yötä vähän huppelissa nukkumaanmenijöitä on aina väh. 1 tai 2). Vähän stressasin(ja pistin parhaalle ystävälle sata ääniviestiä aiheesta), että noinkohan jaksan vielä toisen viikon dormeissa nukkua, kaksi viikkoa yhteensä dormielämää, mutta ihan hyvinhän se lopulta meni. Meidän dormissa oli myös kaksi muuta pariskuntaa ja yksi ihan Cape Townissa töissä väliaikaisesti käyvä brittiläinen mies ja tuolla porukalla oltiin melkein se koko viikko, joten vaihtuvuuttakaan ei ollut koko porukan osalta ihan hirveästi onneks.

img_20161118_143057 img_20161118_191505

Meidän Big Blue Backpackers sijaitsi Green Pointissa, josta oli vain pieni kävelymatka Waterfrontille. Näillä alueilla ei sitten ole yhtään mitään tekemistä Afrikan kanssa, naureskelimme brittiläisen kämppiksemme kanssa, että jos olet vain Green Pointissa niin olet sillein ”missä täällä on kaikki tummaihoiset?”. Waterfront oli kaunis, siellä oli ihana kauppahalli, yleellinen ostoskeskus, ihania kahviloita ja ravintoloita sekä kahvikojuja, lisäksi kesäistä satamatunnelmaa. Kävellessämme kulman takaa paljastui pöytävuori ja tässä kohtaa jotenkin häkellyin, nyt mä oon vihdoin täällä, kaupungissa, jossa oon halunnut jo pitkään vierailla. Cape Town täytti siis ihan kaikki odotukset ja enemmänkin!

img_20161118_173418

Cape Townissa riittää tekemistä ja varaisin sinne vähintään viitisen päivää, me viivyimme viikon ja se tuntui aika sopivalta. Meillä oli listalla reissu Hyväntoivonniemelle, ilta Kirstenboschin puistossa kesäkonsertissa, Robben island sekä pöytävuoren ja Lions headin valloittaminen ja tilaa jäi vielä hyvin muillekin ilmaantuville suunnitelmille. Vähän noloa ja tosi harmillista todeta, että kaksi viimeistä jäivät meiltä kokonaan tekemättä. Siis molemmat/ainoat trekkailut, mitä olin Cape Towniin suunnitellut. Olimme jättäneet ne parille viimeiselle päivälle ja kuinkas kävikään, nuo päivät sattuivat olemaan sen verran sumuisia, että vaikka aurinko paistoikin, niin nuo vuoret olivat kokonaan pilvien peitossa eikä näin ollen maisemien katselusta olisi oikein tullut mitään. Jäi kyllä harmittamaan, mutta ens kerralla sit! Kaikista meidän tekemisistä Cape Townissa tulossa vielä lisää postauksia, tämä oli vasta tämmönen johdattelu aiheeseen.

img_20161120_084145 img_20161120_141925 img_20161123_175316

– Fia –

Stellenbosch ja viinitilat

Marraskuu 2016

Stellenbosch, taas yksi ihanan ylellinen ja tunnelmallinen kaupunki Etelä-Afrikassa. Tässä maassa reppureissaajakin voi saada taukoa siitä räihnäisestä reppureissaamisesta ja nauttia sellaisesta jopa vähän ”luksuslomailusta”, johon Etelä-Afrikassa kuitenkin pikkuisen budjettia venyttämällä on ihan suht iisisti varaa. Meidän kohdalla tuo ”luksuslomailu” mahdollistui niin, että olimme yömme edullisissa dormimajoituksissa, joihin kuului aamupala ja osan ruuista teimme itse. Sitten kun kävimme ravintolassa tai kahvilassa niin nautimme hyvistä ruuista, leivoksista, kahvista ja viineistä emmekä huolehtineet niin kovasti hinnoista.

img_20161117_162509

Olimme Stellenboschissa kolme yötä ja yhdelle päivälle olimme varanneet koko päivän kestävän viinitourin. Viinitilat ovatkin suurin syy, miksi tähän kaupunkiin tullaan. Myös ihan vieressä sijaitseva Franschoekin kaupunki on tunnettu viineistään, mutta tuo on vielä Stellenboschia kalliimpi hifistelykaupunki, johon meidän ei edes kannattanut yöpymismahdollisuutta katsoa. Franchoek kuitenkin kuului meidän viinitouriin, joten päästiin siinä yhteydessä kyseisessäkin kaupungissa ja sen viinitiloilla piipahtamaan, samoin myös Paarlin viinitilat kuuluu touripäivään.

img_20161116_202103

Jotta molemmat tai kaikki reissun osapuolet saavat nauttia viininmaisteluista, suosittelemme ehdottomasti ottamaan koko päivän kestävän tourin, jossa haetaan guest houselta ja päivän päätteeksi myös tuodaan takaisin sinne. Ei ole kovin kiva kuskille ajella autolla viinitilalta toiselle. Ostimme tourimme Easy rider-nimisen firman kautta ja sille tuli hintaa noin 37e per naama. Siihen kuului kyyditykset, lounas ja vierailu neljällä viinitilalla, joista viimeisellä saimme viinien lisäksi myös juustoja.

dsc_0077-2

Meidän seurueessa ei ollut kuin 3 muuta ihmistä meidän lisäksi, joten saatiin viettää päivää leppoisasti pienellä porukalla. Ensimmäinen paikka jäi mieleen tunnelmallisena ja kauniina. Tuossa paikassa olin mukavaa erityisesti se, että saimme istua rauhassa pöydän ääressä ja viininesittelijät toivat eteemme aina vain maistuvampia viinejä samalla kertoillen niistä niin, että aloittelijakin pysyi kärryillä. Tämän tilan erikoisuudet oli shampanjat ja rose-viinit, ja mikäs siinä, kyllähän aamu sopii aloittaa ihan oikealla Shampanjalla! Maistoimme myös puna- ja valkoviinejä ja nekin olivat paikalle ominaisen tyylin mukaan todella kevyitä ja hentoja. Viisi eri viiniä heti kättelyssä maistettu ja kello ei ollut edes puolta päivää. Aurinko paistoi lämpimänä ja viinitiloilla kävi vieno tuuli, rakastuttiin ihan samantien tunnelmaan tiloilla ja viinikellareissa.

dsc_0080-2dsc_0087-2dsc_0090dsc_0099-2dsc_0078-2dsc_0101-2 dsc_0105dsc_0108-2_blogiin

Seuraava paikka lumosi näköaloillaan, siellä saimme kaikki alkuun samaa viiniä maisteltavaksi ja eteemme listan, joista saisimme itse päättää seuraavat neljä maisteluviiniä. Viinit haettiin sisältä tiskiltä ja nautiskelemaan mentiin ulos auringonpaisteeseen. Täällä Etelä-Afrikan viinitoureilla on mahtavaa se, että sun ei tarvii valmiiks olla mikään hifistelijä ja tietää kaikkea etukäteen. Ei, päinvastoin, voit mennä täysin ummikkona ja huomaamattasi opitkin yhden päivän aikana ihan hirveästi eri viineistä. Meillä avautui molemmilla ihan uusi maailma ja varmasti Alkon hyllyjäkin katsellaan Suomeen palatessa ihan eri silmällä, kuin ennen.

dsc_0118-2 dsc_0121 dsc_0124-2

Seuraavaksi siirryimme KWV:n viinitiloille Paarliin. KWV:n viinitehdas on yksi maailman suurimmista. Tuolla opimme eniten viininvalmistusprosessista ja meidät vietiin katsomaan valtavia viinitynnyreitä, joista vanhimmat olivat ihan hirveen vanhoja(emme muista kuinka vanhoja). Ne oli aivan valtavia ja niitä oli aivan valtavasti, Teemu 25v lähestyi yhtä maailman isoimmista viinitynnyreistä ja sanoi ”niin siistiä, että pakko koskee” 😀 Nuo tällä kyseisellä tilalla olevat tynnyrit ovat myös Guinnessin ennätysten kirjassa. Kierroksen jälkeen aloitimme jälleen viininmaistelun ja tällä kertaa saimme maistaa myös brandya, joka on valittu maailman parhaaksi sellaiseksi kahtena vuonna peräkkäin. Fian makuun nuo liköörit ja brandyt ei ollut, mutta ei hätää viininmaisteluissa ei ole tokikaan pakko juoda kaikkea, mitä lasiin kaadetaan. Viinistä tai tässä tapauksessa brandysta voi ottaa vain kielenpäällisen ja kaataa lopun pois (tai antaa aviomiehelleen tai muulle matkaseuralaiselleen).

dsc_0152-2 dsc_0168-2 dsc_0178-2

Viimeinen tila taas jäi mieleen erityisen hyvien juustoviinicombojensa vuoksi. Saimme jokainen eteemme juustotarjottimen, jossa oli kuutta eri juustoa. Sitten vuorotellen kunkin juuston kanssa lasin pohjalle kaadettin täydellisesti matchaavan valko- tai punaviini ja voi että, niin uskomattomia makuelämyksiä että huh. Päädyimme päivän aikana ostamaan pullollisen Pinotagea(aivan ihana hedelmäinen viinilajike, jota saa vain Etelä-Afrikasta) ja viimeisen tilan huikeasta myymälästä ostimme paria juustoa, joita käytimme kämpillä iltaruuan valmistuksessa.

dsc_0196-2dsc_0200-2dsc_0208-2dsc_0193-2

Kokonaisuudessaan aivan ihana päivä, yksi parhaita päiviä reissussa. Maistoimme tuona päivänä yhteensä 24 eri viiniä, kyllähän tuo riitti. Toisena kokonaisena päivänä Stellenboschissa tutustuimme kävellen itse kaupunkiin, joka sekin oli varsin mielyttävä, tosin hyvin pieni joten montaa päivää tänne ei kannata varata. Keskustasta pääsee myös kävellen parille viinikellarille, jossa järjestetään toureja ja tastingeja, näitä kannattaa kysellä esim. turisti-infoista. Me edellisen päivän tourista innostuneina päätimme lähteä vielä yhdellä viinikellarilla käymään. Siellä oli tosin hyvin kiireinen päivä menossa, eikä toureille tai tastingeille ollut enää tilaa. Saimme silti mahtavaa palvelua, meille kaadettiin ilmaiseksi lasilliset pinotagea (lisääkin olisi saanut hakea) ja saimme kierellä niitä siemaillessa rauhassa ympäri pientä museota ja myymälää. Tiivistettynä: Etelä-Afrikka ja viinit ah, siinä taas yksi hyvä syy matkustaa tänne!

img_20161117_104016

Kävimme myös Stellenboschin keskustassa sijaitsevassa ihanassa puutarhassa ja sieltähän löytyi lempikukkia

img_20161117_160948

Meidän guest house Stellenboschissa

img_20161117_113744-2 img_20161117_143751

– Fia ja Teemu –

Valaat mielessä – Hetkiä Hermauksessa

Marraskuu 2016

Knysnasta lähtiessämme edessä oli yli 500km ajopäivä, koska suuntana oli Hermanus ja aikoisimme vielä tehdä sellaisen kiepin, että ajaisimme sinne Cape Agulhaksen kautta. Kun kerran Etelä-Afrikassa oltiin ja Afrikan matkailu muutenkin meille se juttu, niin pitihän sitä päästä käymään koko Afrikan eteläisimmässä kärjessä, niinku iha vaan siks että ”voi sanoo, et on käyny”-tyyliin. Vaikuttipa aika tyyriiltä alueelta muuten koko tuo Agulhas lähikylineen, melkoisia taloja meren rannalla. Käytiin kuvauttamassa itsemme ja lähetimme myös kuvaterveiset Nuorgamiin, jossa ystäväpariskuntamme pitää taloa. Oltiin nimittäin tossa hetkessä aika kaukana toisistamme, me Afrikan eteläisimmässä kärjessä ja he Euroopan unionin pohjoisimmassa kaupungissa. Ystävämme Essi kirjoitti ihanasti “Tarve lähteä kauas oli valtava – toiset karkasi etelään, toiset pohjoiseen”, lähdettiin muuten kummatkin omille seikkailuillemme melkein samaan aikaankin.

img_20161128_190954

img_20161117_090401

dsc_0013

Hermanuksesta minulle tuli ihan ekana mieleen valaat, valaat, valaat, valaat… Valaista on tainnut tulla mulle vähän pakkomielle, Mozambikissa nimittäin jotenkin keksin että mun on pakko nähdä valas! En oo sellasta elämässäni koskaan nähnyt ja vaikka yritin asennoitua silleen että ”tuskinpa täällä Hermanuksessakaan niitä nähään”, niin pitää nyt myöntää, että kyllä mä aika paljon toivoin niitä näkeväni. Onhan Hermanus sentään yksi maailman parhaista paikoista bongata valaita maalta käsin. Heti Hermanukseen saavuttuamme veimme kamppeemme dormiin ja suuntasimme ilta-aurinkoon merenrantaan ensimmäiselle valaidenbongaussessiollemme. Jo ensisilmäyksellä ihastuimme koko Hermanuksen rantaan, se oli upea. Tuota rannikkoa pystyy kävelemään kilometritolkulla kunnostettuja polkuja pitkin, kiva aamulenkki esim.

dsc_0034dsc_0038

Eihän niitä valaita näkynyt, ei ekana iltana eikä seuraavanakaan päivänä, vaikka valehtelematta koko Hermanuksessa oloajastamme käytimme useita tunteja rannassa tuijotteluun, tosin samalla kävelimme maisemareittiä ja pysähtelimme sinne tänne nautiskelemaan auringosta. Hermanus oli muuten ensimmäinen paikka, jossa oli vihdoin taas lämmin ja pitkät housut sai vaihtaa sortseihin ja takin pakata reppuun. Näiltä kulmilta alkaa myös Afrikan lukuisat viinitilat, joten viinin litkimisen päätimme aloittaa tässä kohtaa ja lopettaisimme vasta, kun lentäisimme pois Etelä-Afrikasta.

dsc_0056img_20161118_091117

Hermanuksessa huomasimme taas hintojen nousun ehkä vielä vähän Garden Routestakin ylöspäin esim ruuan suhteen, näin käy mitä lähemmäksi Cape Townia siirrytään. Mutta hinnat ovat toki silti edullisia Suomen hintatasoon nähden ja nautimme kyllä Etelä-Afrikan lukuisista hyvistä ravintoloista ihan täysillä(sillon kun emme kokanneet ruokiamme itse). Myös turistimäärät triplaantuivat ellei enemmän kun tulimme Cape Townin läheisyyteen, mutta suurin osa perheitä tai keski-ikäisiä tai vanhempia matkailijoita, reppureissaajia ei niinkään näkynyt.

Tiivistettynä: Meidän suunnalta siis isot suositukset Hermanuksesta! Tämä ei myöskään ole kovinkaan kaukana Cape Townista, joten sieltäkin pääse tänne esim pariksi yöksi käymään hyvin.

img_20161114_195536img_20161115_115848 img_20161115_122425 img_20161115_125425 img_20161115_130712

– Fia –

Tsitsikamma nationalpark ja sympaattinen Knysna

Marraskuu 2016

Etelä-Afrikassa tosiaan piti olla kesä, niin me luulimme, mutta toisin oli ja suorastaan palelimme monena päivänä täällä reissatessa. Ainakaan tällä rannikolla kesä ei ollut aivan vielä lähtenyt käytiin, mutta kunhan taas otti pienen asennemuutoksen niin pitkien housujen pukeminen, neuletakin käyttö ja takin vetäminen niskaan tuntuikin bikinien ja sortsien käytön jälkeen lopulta ihan kivaltakin, jopa kotoisalta. Toki jotkut paikoista olisi ehdottomasti ollut mukavempia lämpöisellä ja kauniilla säällä(kuten Coffee Bay ja Jeffreys Bay), mutta osaan kaupungeista kolea keli teki omanlaisensa tunnelman, Knysna oli sellainen.

img_20161113_163951

Lähtiessämme Jeffreys Bayltä ajelemaan eteenpäin kohti Knysnaa pysähdyimme Tsitsikamma nationalparkissa, josta myös Garden Route alkaa. Garden Route on tunnettu maisemareitti Etelä-Afrikassa ja se ulottuu Cape Townin lähettyviltä Mossel Bay:sta aina Tsitsikammaan asti. Tämä maisemareitti on hyvin hypetetty ja monet matkasivustotkin sen ”must see”-jutuksi asettavat. Me ei sytytty Garden Routesta ehkä kuitenkaan ihan niin paljoa, olimme mielestämme nähneet huikeampia maisemia Wild Coastilla. Ehkä olimme asettaneet kyseiselle reitille myös ihan liian korkeet odotukset… Tsitsikamman osuus on tietysti todella todella upea ja pari muutakin hienoa pätkää siinä on, mutta muuten se oli meidän mielestä kaupunkia kaupungin perään. Tai ehkä me vaan ajettiin väärää tietä, haha.

dsc_0030-2

Garden Routen maisemia

Olimme jo etukäteen kuulleet ja lukeneet, että Tsitsikamma nationalparkissa sataa usein, joten oli aika varmaa että jossakin vaiheessa päivää saataisiin sadetta niskaan. Meille kävi kyllä tuuri, että pääosin keli oli aurinkoinen, vain kerran oltiin ison puun suojassa pienen sadekuuron ajan. Puistoon tullaan sen kauniin luonnon ja useiden trekkailumahdollisuuksien vuoksi. Eläimiä ei juurikaan voi siis kyseisessä kansallispuistossa bongailla, joskin niitäkin muutamia kuten kauriita, murmeleita ja delfiinejä.

dsc_0037-2 dsc_0059 dsc_0065img_20161112_152715img_20161113_090509img_20161112_174749

Olisi hieman houkuttanut jäädä Tsitsikammaan yöksi tai pariksi niin olisi ollut mahdollisuus tehdä pidempiä trekkailuja ja nauttia vielä enemmän kansallispuiston tunnelmasta, mutta meidän road trip-aikataulumme oli liian tiukka ja piti tyytyä vain muutaman tunnin vierailuun puistossa. Teimme lyhyen kävelyn riippusilloille ja lopun ajasta söimme eväitämme ja katselimme meren kuohuntaa, ihan mahtavia pärskeitä. Teemu väitti myös nähneensä delfiinin, ehkä uskon, ehkä en…

dsc_0081 dsc_0084-2 dsc_0096-2 dsc_0103-2dsc_0097-2 dsc_0128-2

Tsitsikammasta ei ollut enää kuin pieni ajomatka Knysnaan. Tässä välissä olisi muuten kanssa ollut Plettenberg Bay, joka on yksi paljon vierailtu kaupunki Garden Routella. Sielläkin olis ollut kiva piipahtaa, mutta taas kerran aikataulusyistä päädyttiin skippaamaan se, koska Knysna vaikutti meidän mielestä mukavemmalta stopilta. Knysna on ihan kaupungin kokoinen paikka, mutta siinä oli meidän mielestä kuitenkin paljon sellaista kylä-henkisyyttä. Olimme Knysnassa viikonlopun aikaan kaksi yötä ja koko kaupunki tuntui olevan ihan unessa koko sen ajan, kun siellä olimme.

dsc_0136-2

Pilvinen Knysna

Sopivan uinuva kaupunki, kolea keli, kaunis satama kahviloineen ja ravintoloineen sekä sopivan lähellä olevat luontokohteet tekivät Knysnasta meidän mielestä ainutlaatuisen. Tuuli ja kylmyys saattoi osaltaan myös vaikuttaa siihen, että välillä minusta tuntui, että olisin jossain tanskalaisessa kyläpahasessa, yllättävän skandinaavisesti nimittäin rakensivat uusia taloja. Hemmottelimme itseämme kahteen otteeseen sataman ihanassa italialaisessa kahvilassa porkkanakakulla ja americanolla, nam. Kyllä sitä reppureissaajankin väillä kaipaa pientä luksusta.

img_20161113_131644

Isänpäivääkin vietettiin Knysnassa mexicolaisen ruuan ja hyvän juoman parissa

Knysnassa meidän majoitus oli myös tosi symppis, pariskunnan omistama iso omakotitalo, jossa pitivät guest housea. Knysnasta lähtien aloimme muuten yöpymään pelkästään dormeissa, nousi nimittäin huoneiden hinnat huomattavasti, kun saavuttiin Garden Routelle. Mutta tämä ensimmäinen dormi, jossa Etelä-Afirkassa nukuimme oli jotenkin hauska. Se oli tuon ison omakotitalon koko yläkerta, joka oli täynnä kerrossänkyjä. Meitä oli dormissa yhteensä muistaakseni 11 henkilöä, mutta kaikki silti sulassa sovussa. Meidän ainoana kokonaisena päivänä Knysnassa vuokrasimme majataloltamme pyörät ja ajoimme The Headseille näköalapaikalle ja taas jälleen upeita maisemia. Suosittelemme kyllä kyseistä paikkaa, sinne pääsee myös ajamaan autolla ylös asti, mutta pyöräretki on tietysti aina hauskempi(ja varmempi tapa saada pieni riita aikaan siitä, että oma tai toisen vuokrapyörä on ihan p*ska, koska näin useimmiten on)!

img_20161113_100652-2dsc_0134-2 dsc_0141-2

– Fia –

Bayta bayn perään – Coffee Bay ja Jeffreys Bay

Marraskuu 2016

Port st Johnsista jatkoimme kahden yön jälkeen matkaa Coffee Bayhin, johon oli sieltä noin kolmen tunnin matka. Kolme tuntia lähestulkoon pelkkää hiekkatietä. Meinas jossain vaiheessa usko loppua ja kieltämättä pelättiin aika paljon myös meiän auton renkaiden puolesta, niitä ei oltu nimittäin vakuutettu. Mutta yllättävää kyllä, vaikka onnistuttiin telomaan autoa ihan urakalla niin renkaat sentään pysy koko 2 viikkoa ehjänä. Tiet oli oikeasti niin huonoja, että useissa kohdissa ei voitu ajaa kovempaa kun 20km/h, jo 40km/h oli noilla teillä hyvä vauhti ja oltiin ihan että jes nythän päästään vähän paremmin eteenpäin. Mikäs siinä matkatessa, kun omat spotify-soittolistat pyöri ja maisemat eivät pettäneet tälläkään kertaa ja eipähän tarvinnu paljoa ruuhkissa seisoa.

img_20161109_113322

Yhden yön vietimme Coffee Bayssa, joka oli todella pieni kylä(siis vain noin 250 asukkaan kokoinen), mutta jonka reissaajat ovat keksineet hyväksi surffipaikaksi. Kovasti olis tavoitteena surffaamistakin kokeilla jossain, koska sen oli kaveritkin meille bucket listiin asettaneet, mutta sori ei kyetty siihen Etelä-Afrikassa, koska koleiden kelejen vuoksi ei tehnyt mieli mennä vieläkin koleampiin merivesiin. Coffee Bayssa ei ollut meidän mielestä oikein mitään tekemistä. Mutta kyllä siinä nyt päivän huili ja loikoili riippumatossa. Lisäks päästiin taas viettämään yö safariteltassa ja ah me tykätään siitä! Safariteltoissa (kuten tässäkin) on siis yleensä ihan kunnon sänky/sängyt ja ehkä pieni yöpöytä ja teltta on yleensä sen verran korkea, että siellä mahtuu seisomaan. Oman fiiliksensä sitä silti saa, kun saa nukkua teltassa ja iltaisin etsiä tavaroitansa taskulampun valossa. Hauska päästä välillä nukkumaan safaritelttaan, vaikkei safarilla ollakaan.

dsc_0010_blogiin dsc_0014-2_blog dsc_0019_blogimg_20161109_182854 img_20161109_182919

Coffee Bayn jälkeen oli vuorossa pitkä ajopäivä ja suuntasimme heti aamulla kohti Jeffreys Bayta, toista surffarien suosimaa kohdetta E-A:ssa. Jeffreys Bay ei sijaitse enää Wild Coastilla vaan nyt oltiin siirrytty Sunny Coastille. Tämä rannikko saa oikeasti nimensä siitä, että siellä paistaa muita rannikkoja useammin aurinko. Mutta hyvin hyvin auringottomaksi jäi Jeffreys Bay meidän kohdalla ja me suorastaan paleltiin siellä. Tuuli oli todella kova ja takeista oli todellakin hyötyä, mulla jääty jopa sormet valehtelematta sinisiksi, ollaan taidettu viime aikoina tottua vähän lämpimimpiin keleihin, heh.

dsc_0023-2_blogiinimg_20161111_130707

Jeffreys Bay jätti viileiden kelejensä vuoksi totta puhuen hieman kylmäksi eikä ehkä kaupungin parhaista puolista päästy oikein nauttimaan. Kaupunki oli kyllä viihtyisä ja rantaa oli rannan perään niin, että sieltä varmasti jokainen löytää oman rauhallisen spottinsa. Me vietimme päivämme lähinnä kierrellen erilaisia outlet-myymälöitä. Lisäksi nautimme kyllä tosi hyvistä ruuista, sillä hyviä ravintoloita Jeffreys Bayssa kyllä riitti. Tästäkin paikasta olis meille jäänyt varmasti tosi erilainen kuva, jos oltais satuttu paikalle hieman paremmilla keleillä.

dsc_0022_blogiin

– Fia ja Teemu –

Jylhä Port St Johns

Marraskuu 2016

Olimme tässä vaiheessa jo alkaneet oikeasti päästä yli autojutusta ja olimme nauttineet päivästämme Lake Eland nature reservessä. Port st Johns sijaitsee vielä Wild coastilla tai slow-coastilla kuten Margaten hostimme asuinpaikkaansa kutsuivat. Niin rentoa, hidasta ja leppoisaa elämä Wild coastilla on. Tässä kohtaa Etelä-Afrikkaa tiet ei tosiaankaan ole niin hyvässä kunnossa, tai no päätiet ehkä, mutta mikään yhtään pienempi sivutie ei. Varoituksen sana, että se navigaattori saattaa ohjata ajamaan ihan ihme reittejä. Me käytettiin usein hyödyksi myös kännykän navia ja vertailtiin siten vähän reittejä.

img_20161107_151213

Kuvassa näkyvät pyöreät talot ovat vanhaa perinteistä rakennustyyliä täällä Etelä-Afrikassa.

img_20161107_141543

Saavuttaessa Port st Johnsiin näkymä lumoaa samantien ja paikkaan voi rakastua ennen, kuin on edes sinne asti ajanut. Harva kaupunki toivottaa näin kauniilla näkymällä tervetulleeksi. Kyseinen kaupunki sijaitsee siis kahden kallion välissä, se on kuin ”tippunut” sinne jylhien kallioiden hellään huomaan. Port St Johns oli meidän makuun sopivan kokoinen kaupunki(eli melko pieni) ja luonto sekä erilaiset trekkailupolut ovat todella helposti saavutettavissa. Merivesihän oli siis aivan pirun kylmää, mutta Port St Johnsissa se ei ole ainut syy jättää uimista väliin, nimittäin tällä alueella on todella paljon haita, eikä veteen ole mitään asiaa.

img_20161107_161601

Auton ikkunasta otettu kännykkäräpsy noista kahdesta vuoresta, joiden välissä Port St Johns sijaitsee.

dsc_0099-2_blog dsc_0112-2_blog

img-20161211-wa0043img-20161213-wa0001Meillä oli Port st Johnsissa todella mukava majoitus, jossa oli hyvin varusteltu jaettu keittiö, jossa kelpasi kokkailla aamupalat ja iltaruuat. Paikassa asusti myös kolme suloista kissaa, josta yksi tykkäsi ottaa päikkäreitä meidän auton tuulilasin päällä. Meillä oli täällä vain yksi kokonainen päivä aikaa ja onneksi kelit sattuivat kohdilleen. Aurinko paistoi ja suuntasimme heti autolla second beachille, johon parkkeerasimme ja teimme reilun tunnin mittaisen kävelyn Third beachille. Jälleen: aivan upat maisemat, jylhät kalliot, vihreä luonto ja aivan kirkkaan sininen meri. Pikku hikoilun jälkeen söimme lounaan ihanan rauhallisessa paikassa tuolla second beachilla. Tässä vaiheessa viimeistään oltiin kyllä jo ihan myytyjä koko Etelä-Afrikalle.

img_20161107_181142

dsc_0131-2_blog dsc_0144_blog dsc_0168_blog

Port St Johnsista jäi kauniiden maisemien ja lähellä olevan luonnon lisäksi mieleen mukava pikkukaupungin tunnelma. Huomasimme myös, että Etelä-Afrikassa ollaan panostettu melko paljon erilaisiin aktiviteetteihin ja menet lähes mihin tahansa kaupunkiin niin tarjontaa löytyy. Tosin tässä maassa voit myös tosi tosi helposti tehdä ihan itse vaikka mitä päiväretkiä, täällä et siis tarvitse opasta joka paikkaan, niinkuin monesti muualla Afrikassa on. Joten eikun vaan omatoimitrekkailusta tänne nautiskelemaan!

img_20161115_144946

– Fia ja Teemu –

Lake Eland nature reserve

Marraskuu 2016

Kun oltiin päästy ehjinä pois ostoskeskuksesta, me onneks enemmän ehjinä kuin automme, niin jatkoimme matkaa hieman allapäin kohti Margate nimistä kaupunkia, joka oli meille vain yhden yön stoppi sen vuoksi, että seuraavana päivänä olimme suunnitelleet menevämme Lake Eland nature reserviin, joka sijaitsi Margatesta muutaman kymmenen kilsan päässä. Margatessa meillä oli hyvin mielenkiintoinen majoitus ja sääkin oli hyvin sateinen ja kolea, se oli kuin ois mökillä ollut. Paikan omistajat olivat melkoisia maalaisia, kaikki aivan ihanaa porukkaa. Tämä oli taas, kun oltais oltu kotimajoituksessa, oltiin ainoat vieraat koko paikassa ja yövyttiin varastonkaltaisessa piharakennuksesta, joka oli aika karua, mutta samalla jollain tapaa kodikasta, eikä todellakaan hinnalla pilattu. Unohin täysin ottaa kuvia koko paikasta, koska olin ihan poikki.

Aamulla heräsimme aikaisin, laittelimme itsellemme aamupalaa ja nautimme hetken aikaa tuosta Margaten maalaistunnelmasta. Sitten startattiin auto ja lähdettiin ajamaan kohti Lake Eland nature reserviä, jonka vuoksi lähelle sitä olimme jääneet yöpymäänkin. Tuolla alueella on itseasiassa parikin luonnonpuistoa ja ne on varmaan molemmatkin mahdollista käydä yhdessä päivässä, jos on riittävästi aikaa. Me olimme suunnitelleen luonnonpuiston jälkeen jatkavamme ajomatkaa vielä Port st Johnsiin, joten meillä oli käytössä luonnonpuistoiluun vain puolikas päivä.

Alueelle saa ajaa omalla autolla ja puistossa voi upean luonnon lisäksi bongailla myös muutamia eläinlajeja, me näimme mm. kirahveja ja antilooppeja. Emme päässeet tällä kertaa ajamaan ollenkaan Eland-järvelle asti, koska tuo ajoreitti oli sen verran huonossa kunnossa sateiden jäljiltä. Ajoimme ensimmäisenä parkkipaikalle, josta pääsee kävelemään pieneen luolaan. Maisemat olivat jo tässä kohtaa upeita. Lisäksi siellä olisi ollut mahdollisuus Afrikan pisimpään vaijeriliukuun, jonka me nyt kuitenkin skippasimme. Luolareissun lisäksi ajoimme riippusillalle, jossa myös käppäilimme ympäriinsä ja nautimme hienoista maisemista. Meille sattui onneksi tälle päivälle todella hyvä keli ja saatiin nauttia puiston kauneudesta.

dsc_0029-2_blog dsc_0032-2_blog

dsc_0045-2_blog

dsc_0052_blog dsc_0055-2_blog

img_20161111_152142 dsc_0073-2_blog

Iltapäivästä jatkoimme matkaa pois puistosta ja kirjoitimme navigaattoriimme Port st Johns, joka oli seuraava pysäkkimme ja siellä aikoisimme viipyä kaksi yötä. Emme edelleenkään tiedä mikä tuolta puistosta kyseiseen kaupunkiin olisi ollut järkevin reitti, mutta navimme ohjas meidät ajamaan monta kymmentä kilometriä poukkoilevaa hiekkatietä täysin keskellä ei mitään 😀 Aina jännitti, että tuleekohan seuraavan käännöksen jälkeen vihdoin isompaa tietä. Tässä kohtaa opimme myös, että jatkossa road tripillämme aiomme huolehtia vessareissut ja ruokailut aina riittävän ajoissa, eikä siirretä niitä että ”sitten seuraavassa paikassa”, kun voi olla se ”seuraava paikka” ihan hemmetin kaukana. Ei muutakun ensimmäisestä tienvarsikiskasta iso purkki smoothieta ja yks sulkaapatukka ja sen voimilla jaksettiin niin, että ruokapaikka (johon myös sai auton parkkeerattua) löytyi.

Tuli muuten tuon road tripin aikana syötyä niin paljon pikaruokaa, ettei varmaan kumpikaan syödä Suomessa edes vuoden aikana sellasta määrää 😀 Ei ollu nimittäin useinkaan hirveästi vaihtoehtoja siinä ajaessa. Toinen yleinen ongelma meidän matkanteossa oli se, että ravintoloita näytti olevan vain kaupungeissa, joiden läpi ajettiin ja nuo kaupungit olivat usein tosi tosi ruuhkaisia ja meillä oli pieni pelko vielä auton lisää kolhimisesta päällä, joten välteltiin ahtaita parkkialueita viimeiseen asti. Erikoista oli se, että isohkotkin päätiet menivät usein suoraan kaupunkien keskustojen läpi ja voitte kuvitella, miten niihin kohtiin kasautui ruuhkaa… Ei kyllä mitään järkeä. Yhden kerran jouduttiinkin pysäyttämään ihan koko liikenne, että päästiin pois tien sivusta parkkipaikalta 😀 Aika sykettä nostattavaa touhua oli, mutta sitäkin suurempi helpotus, kun vihdoin päästiin liikkeelle ja Fiakin pääs hyppäämään tieltä neuvomasta takas auton kyytiin.

– Fia ja Teemu –

Yksi vuokra-auto, kolme sattumusta

Marraskuu 2016

Durbanista jatkettiin matkaa eteenpäin kahden hyvin nukutun yön jälkeen. Suuntana oli siis Durbanin lentokenttä, josta lähdimme hakemaan vuokra-autoamme. Olimme myös etukäteen päättäneet, että haluamme siitä lähteä sitten käymään suoraan yhdessä ostoskeskuksessa, jonne ei edellisen päivän sattumusten seurauksena ikinä päästy. Me mentiin sinne, koska mä mm. tarvitsin lisää Lush:n palashamppoota. Tuli muuten helvetin kalliiksi toi palashamppoo… Joo myönnetään, alun alkaen suoraan sanottuna aivan tuhoon tuomittu idea lähteä ensimmäisellä vuokra-autolla ikinä suoraan ensimmäisenä koko E-A:n isoimpaan ostoskeskukseen. Jep, todella typerää, niin ja ei sovi unohtaa vasemman puoleista liikennettäkään tässä kohtaa. Meillä siis Teemu on aina ratin takana  koska mulla ei ole edes ajokorttia(vielä).

img_20161106_130837

Juuh elikkäs, niinhän siinä kävi, että saatiin alle tunnin kuluttua auton vuokraamisesta tuolla ostoskeskuksen parkkihallissa auton kylkeen piiiiitkä naarmu lommoineen. Aplodeja, aplodeja. Meinas kyllä koko maailma kaatua tuossa hetkessä. Hyvä puolihan oli se, että ajettiin vain toisen auton koukkuun, eikä toiseen autoon jäänyt jälkeäkään, sen sijaan jälki omassa, tunti sitten lunastetussa vuokra-autossamme, oli valtava. Meni siinä molemmilla kootessa hetki aikaa, kunnes pystyttiin oikeesti olemaan sitä mieltä että ”ihan sama, sellasta sattuu, se on vaan rahaa”. Eihän se näin jälkeenpäin enää hirveen isolta jutulta tunnukaan, mutta oli se kyllä hirvee tunne sillon.

img-20161211-wa0037

Kerrotaan nyt tähän perään heti tämä koko tarina tosta ei niin hyvästä onnesta vuokra-autoon liittyen, koska tämähän ei nähkääs lopu tähän. Ei menny kuin muutama päivä, kun sattui seuraava kommellus. Just ton muutaman päivän aikana olin alkanut sulattaa tota ekaa mokaa ja ajatellut, että kyllä se elämä tästä jatkuu. Oltiin ajamassa muutaman päivän kuluttua noista ekoista tapahtumista Coffee baysta (keskeltä ei mitään) pois päin, tuona aamupäivänä sumu oli ihan valtava eikä tietä nähnyt montaakaan kymmentä metriä eteenpäin. Ajo-olosuhteet oli jo valmiiksi hieman hankalat ja sitten nähtiin tiellä juoksevan lauma lampaita. Teemu veti tietysti jarrut pohjaat ja saatiin just ja just pysäytettyä auto, niin että lauma ehti mennä meidän ohi. Vaan ei ihan koko lauma, nimittäin kaks yksilöä juoksikin vielä meidän lähes pysähdyksissä ollessamme päin autoa, toinen törmäsi kevyesti auton etuosaan ja toinen taas täräytti komeasti auton kylkeen. Tällä kertaa toiseen kylkeen eli saldo: molemmat kyljet lommolla.

img-20161211-wa0036

Eikä siinä vielä kaikki. Vaikka kuinka Etelä-Afrikan teitä kehutaan hyviksi, niin Afrikassa sattuu ja tapahtuu, nimittäin edellinen auto onnistui heittämään kiven sen verran kovaa meidän tuulilasiin, että saatiinpahan kunnon naarmu siihenkin. Sanotaanko näin, että ei ny ihan parhaalla mahdollisella tavalla lähtenyt käyntiin tämä meidän ensimmäinen autonvuokrauskokemus, mutta kaikesta oppii ja aiotaan jatkossakin maailmalla vuokrata autoja. Joskin katsotaan auton vakuutus ja omavastuukohdat hieman tarkemmin läpi. ”Joskus elämässä tarvii vaan maksaa niitä oppirahoja”, sanoi Teemu, ja hei niinhän se on!

– Fia –