Matkustaminen ja ikävä

Tämä on mahdollisimman aito matkablogi ja siksi aion kertoa blogissa myös niistä ei niin kivoista jutuista ja niistä jutuista, mitkä myös välillä itkettää tai ärsyttää. Ärsytyksestä tulossa oma postaus 😉 Olette ehkä huomanneet, että herkistyn aika usein 😀 Tänään puhun ikävästä: Perhe ja ystävät ovat minulle hyvin hyvin rakkaita ja olen valehtelematta itkenyt ikävääni useamman kerran. Nautin matkustamisesta ihan täysiä, mutta en voisi kuvitella olevani putkeen pitkiä pitkiä aikoja ilman rakkaimpiani. Tällä matkalla tietysti ikävää huomattavasti helpottava tekijä on, että olen matkalla oman aviomieheni kanssa. Sun kanssa on huippua matkustaa <3

fb_img_1480474074132

Ikävän tunteet tulevat esille tietysti hetkissä, esim silloin jolloin kaikki ei mene ihan putkeen. Pitkä matkustuspäivä, joku vastoinkäyminen tai ei niin mukavaksi osoittautunut matkakohde tai vaikka sateinen keli saa ikävän nousemaan pintaan. Ajatuksia kuten: Voi kun olisin nyt vaan kotona katsomassa Netflixiä ja syömässä suklaata(suomalaista suklaata), jos vaan voisin soittaa porukoille, mennä niille saunomaan ja syömään ja unohtaa kaikki huolet, olispa ihanaa pistää viestiä just nyt rakkaimmalle ystävälle ja kysyä ”lähetkö lounaalle tunnin päästä?” tai kysyä kaveriporukalta ”haluaako joku lähteä viinille?”.

Pääosin reissussa on kuitenkin onneks hyviä päiviä ja niitä, kun onnensa kukkuloilla ja täytyy vaan pysähtyä ja miettiä, koenko minä juuri näitä asioita juuri nyt, wou. Joskus näissäkin hetkissä pieni ”hyvä ikävä” nostaa päätään. Koen sitä hyvän ikävän tunnetta siksi, että haluaisin jonkun rakkaan ihmisen kokevan saman, mitä minä koen.  Ugandan raftailupäivän adrenaliinista olisi niiiin nauttinut moni tuntemani ihminen, vitsi kun joku muukin mun tuttu kokeilis sukeltamista, äiti ja isä rakastais Etelä-Afrikkaa ja Cape Townia ym. kaltaisia ajatuksia…

img-20160826-wa0029

Nykyään tietysti on niin naurettavan helppoa olla yhteydessä kotosuomeen, ei tarvitse mennä kuin muutamia vuosia taaksepäin niin se oli vaikeampaa. Muistuupas mieleen kun ennen Teemun ja mun seurustelun alkua hipsin Espanjassa nettikahvilaan, maksoin 10 minuutista ja laitoin Teemulle irc-galleriassa viestiä 😀 Noh toista se oli vielä useampia vuosia sitten, kun maailmanmatkaajista kuuli lähinnä kirjeitse, mutta siitä ajasta mulla ei oo mitään tietoa 😀 Nyt soitellaan perheen kanssa whats app-puheluita, pistetään kavereille ääni- ja whats app-viestejä, kuulumisia päivitellään instaan ja faceen ja blogista voi lukea pidempiä tarinoita. Tällä kaikella on iso merkitys!

img-20160820-wa0011

Paljon on tässä matkan varrella tullut ajatuksia myös vähän toistenlaisten matkojen toteuttamisesta… Ehkä lähden joskus vielä lyhyelle matkalle yksin, kai sitä voisi vanhempien tai veljen ja siskonkin kanssa vielä tehdä jonkunlaisen matkan ja kaveripariskunnan kanssa roadtrip, asuntoautoilu tai telttailu voisi olla kivaa ja ajatus tyttöjen auringonotto tai shoppailulomastakaan ei ole huono.

Tällaisia ajatuksia tänään, ehkä voitte samaistua niihin 🙂

img-20160820-wa0018

fb_img_1480473980649

ps. kissoja myös ikävä.

(postauksen hääkuvat Sanni Hirvonen Photography käsialaa)

– Fia –

Yksi vastaus artikkeliin ”Matkustaminen ja ikävä

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *