Kohti Etelä-Afrikkaa – Durban

 

Marraskuu 2016

Oltuamme Maputossa yhden yön suuntasimme aikaisin aamulla Inter Capen toimsitolle, josta lähti bussi kohti Johannesburgia. Bussiliput oli muihin ostamiimme bussilippuihin verrattuna melko hintavat, mutta kun oli 24h bussimatka edessä niin oli ihan kiva tietää, että kyseessä on ilmastoitu iso hyväkuntoinen bussi. Ihan hirveästi ei ole ilmastoiduista busseista tai autoista ylipäänsä päästy nauttimaan. Meidän lopullinen päämäärä saavutettiin seuraavana aamuna viiden aikaan, jolloin oltiin Durbanissa. Johannesburgilla ei ole kovin hyvä maine, emmekä halunneet olla siellä yhtään enempää, kun on pakko ja tuo ”pakko” oli 2 tuntia, mikä vierähti bussiasemalla syöden ja vessahätää pidätellen, oli nimittäin vedet poikki koko bussiasemalta ja vessat tästä syystä suljettu. Jes.

img_20161104_212746 img_20161105_080823

Yöbussi Durbaniin hujahti tosi nopeasti, vaikka tuloksena 24h istumisesta olikin kipeät niskat ja turvonneet jalat. Kävimme siinä viideltä aamulla Durbaniin saavuttuamme heittämässä tavaramme meidän Airbnb-kämpille. Emme voineet silloin tuonne vielä jäädä lepäämään, koska edelliset vieraat nukkuivat vielä aamu-uniaan ja lähtisivät pois aamupäivällä. Suuntasimme siis aikaisin aamusta Durbanin tyhjille kaduille ja lähdimme kävelemään rantapromenadia kohti, josta löytyi myös todella mukava aamupalapaikka. Siellä istuskelimmekin koko aamupäivän, nautimme auringosta, kahvista ja katsoimme surffareiden touhuja.

img_20161104_053633 img_20161104_071128

Durbanissa vietimme kaksi kokonaista päivää. Kaupungilla oli selkeästi kaksi eri puolta, tavallaan tykästyimme siihen, mutta koimme siellä myös tunteen, mitä emme ole tunteneet oikeastaan missään muualla Afrikan kaduilla. Siellä oli osa kaduista selkeästi enemmän valkoisille ja osa taas mustille, eräänä päivänä suunnistaessa huomasimme olevamme kadulla, joka muistutti hyvinkin paljon mitä tahansa vilkasta afrikkalaista katua. Olimme reissumme aikana tuohon väenpaljouteen ja sekavuuteen tottuneet, mutta meille tuli parikin ihmistä tuona aikana sanomaan että teidän ei pitäisi ehkä liikkua täällä tai jos liikutte niin olkaa tosi varovaisia tavaroidenne kanssa. Tuli heti vähän sellanen olo että jaaaahas.

Durbanin parasta antia on ehdottomasti koko rantapromenadi. Merivesi oli meille ihan liian kylmää uitavaksi noiden Mozambikin vesien jälkeen. Lisäksi meillä sattui Durbanissa olemaan kelit aika huonot sitä yhtä aurinkoista aamupäivää lukuunottamatta. Hieman kehnoista keleistä huolimatta nautimme elämästä rantapromenadilla ja seurasimme muiden ihmisten viikonlopun viettoa. Kävimme myös katsomassa ulkoapäin Durbanin jalkapallon stadionia, joka on rakennettu vuoden 2010 mm-kisoja varten. Durbanin keskustassa ei ilmeisesti parane juurikaan liikkua pimeän aikaan, mutta meidän airbnb-kämpän asuinalueella pystyi onneksi liikkumaan illallakin huolettomasti ja ravintoloitakin oli hyvin kävelyetäisyydellä.

dsc_0007_blogiin dsc_0011_blogiin

Durbanissa ollessamme kaupungissa pyörimisen lisäksi nautiskelimme aivan ihanasta Airbnb-kämpästämme. Oli ihanaa päästä pitkästä aikaa nukkumaan hyvään sänkyyn, painaa pää tyynyyn ja vetää paksu untuvapeitto päälle, kun tähän mennessä oli nukkunut monissa paikoissa pitkälti lakanalla. Tämä airbnb-kokemus oli aivan ihana ja meillä oli käytössä 100-vuotiaan talon kokonainen yläkerta, jossa jo parin päivän aikana tunsimme itsemme hyvinkin kotoisaksi. Meidän airbnb-houstit olivat ihania ja auttoivat kaikissa asioissa Durbaniin tutustumiseen liittyen. He myös omistivat kaksi kissaa, joista toinen vietti hyvinkin paljon aikaa meidän kanssa yläkerrassa, mikäs sen kotoisampaa kun paijata sylissä kehräävää kissaa. Alla olevat kuvat kyseisestä Airbnb-majoituksestamme.

img_20161104_161121 img_20161105_174750

img_20161104_142343 img_20161104_142352 img_20161105_171457

– Fia ja Teemu –

Mozambikin lyhyt oppimäärä

Lokakuu 2016

Heipä hei, täällä muistellaan blogin puolella viimeisen kerran Mozambikia ja seuraavat postaukset tulevat käsittelemään Etelä-Afrikkaa. Useiden muiden Afrikan maiden vetonaula on safarit, mutta Mozambik lumoaa ensisijaisesti upeilla hiekkarannoillaan sekä vedenalaisella maailmalla, miettikää nyt: Mozambikilla on 2740 km pelkkää rantaviivaa, wou. Mozambikissa käy vielä melko vähän turisteja verrattuna moneen moneen muuhun maahan, tähän syynä korruptio, huonokuntoiset tiet, väestön englanninkielen taitamattomuus sekä verrattain kallis viisumi, Mozambikista löytyy myös huomattavasti vähemmän tietoa netistä, kuin monista muista Afrikan maista. Me uskomme, että Mozambik säilyy vielä melko pitkään rauhallisena matkailumaana, jossa ei tarvitse suuria turistimassoja pelätä.

img_20161018_144426

Mozambikin viisumista sen verran, että edelleen ilmeisesti kehoitetaan hankkimaan viisumi etukäteen Tukholmasta. Meillä tämä jäi tekemättä, koska pitkään mietittiin aiotaanko me mennä ollenkaan Mozambikiin vai ei. Siinä vaiheessa, kun asia lopulta päätettiin niin oli jo vähän myöhäistä. Ei siis auttanut kuin toivoa, että lentokentälle tullessa saadaan viisumit. Ei todella tiedetä, mitä oltais tehty jossei niitä oltais saatu. Meidän kohdalla ei onneks ollut mitään ongelmaa viisumien saamisessa, mutta huonolla tuurilla virkailijoilla voi olla huono päivä tai lentokentän tulostin voi olla rikki, jolloin viisumi ihan oikeasti jää saamatta.

Me ei siis uskalleta pelkästään tämän meidän kokemuksen perusteella luvata, että ”joo viisumin saa aina ostettu myös vasta rajalta”. Omalla vastuulla siis! Me maksettiin viisumit euroilla, koska se oli nopeasti vilkaistuna halvin tapa. Metikaleilla maksaminen olisi ilmeisesti ollut vielä halvempaa, mutta niitä meillä ei ollut käytössä vielä siinä vaiheessa. Emme tosiaan tiedä minkä vuoden kurssilla hinnat oli laskettu, mutta eurot ja dollarit ei esim mitenkään täsmänneet toisiinsa… Kannattaa siis ajan kanssa tsekata lentokentällä, millä valuutalla kannattaa maksaa, kortilla maksamiseenkin oli muuten mahdollisuus. Me maksoimme viisuimeistamme vain 60e per naama. Dollareilla maksettuna se olisi tehnyt euroissa jopa yli 80e, eli ei mitään järkeä. Viisumien myöntämisessä ei ollut kohdallamme mitään ongelmaa, mutta taisi siinä niiden odottelussa mennä varmaan lähemmäs 2 tuntia, ainakin reilusti yli tunti.

dsc_0003

Missä olimme ja mitä koimme?

Noniin, tämä osuus on aika naurettava. Olimme siis Mozambikin pääkaupungissa Maputossa yhteensä 4 yötä ja sen lisäksi Tofolla 15 kokonaista päivää. Tofolla suoritimme open water-kurssin ja sukelluksia kertyi meille molemmille 7 kappaletta. Lisäksi teimme Barrassa (Tofon lähellä) erittäin onnistuneen kajakkipäivän.

Ilmasto

Karkeasti voi sanoa, että Mozambikissa on kesä silloin kun meillä Suomessa on talvi. Suomen syys- ja talvikuukausina Mozambikissa saa nauttia noin 30 asteen lämpötiloista. Me olimme Mozambikissa marraskuussa 3 viikkoa ja pääosin saimme nauttia todella lämpimistä ja aurinkoisista päivistä. Tyypillistä on, että monen kuuman päivän jälkeen tulee yksi tai kaksi pilvisempää/sateisempaa päivää jolloin lämpötila hieman putooa, mutta siitä se lähtee sitten taas nousuun. Mozambikin rantalomakohteissa ja sukeltaessa kuuma ilma oli todellakin tervetullutta. Meidän ollessa Mozambikissa ilman kosteus ei käynyt kuitenkaan sietämättömäksi, vaan lempeä tuuli piti ilmaston miellyttävänä, vaikka taidettiin me pari kertaa liian kuumaa keliä valittaakin, heh.

dsc_0041

Hintatasosta, majoituksista ja ruuista

Maputossa hyvinkin perustasoisten hostellien ja guest housejen (backpacker-paikkoja on vain pari) hinnat ovat meidän mielestä tasoon nähden melko korkeat, noin 30e/yö. Päädyimme siis Maputossa olemaan ensimmäiset 3 yötä tästä syystä Airbnb:ssä, joka oli halvempi vaihtoehto. Takaisin tullessamme olimme Maputossa vain yhden yön ja sillon maksoimme perustasoisesta guest housessa doube-huoneesta 31e/yö. Tofolla saikin sitten nauttia halvemmasta hintatasosta. Tosin ensin olimme kalliimmassa majoituksessa Mozambeat motelissa, josta yöstä maksettiin 33e, mutta tasokin oli sen mukainen. Pariango guest housessa double-huone jaetulla kylpyhuoneella oli vain 10e/yö.

dsc_0053

Ruokien suhteen mennään samalla kaavalla kuin majoituksissakin, eli Maputossa meillä meni ruokiin yhteensä aina yli 10e, välillä reilustikin yli. Tofolla taas lounaat syötiin hyvinkin edullisesti Happissa, noin 2-4 eurolla. Iltaruuan sai myös lähes samaan hintaan. Poikkeuksena yhtenä iltana nautittiin sushia, josta maksettiin yhteensä 12 e ja Mango beachillakin syödessä ruoka oli hieman kalliimpaa, mutta todella todella hyvää ja koko rahan arvoista. Välillä sai siis Tofollakin itseään ruualla hemmotella. Paikallista Matapaa saa torilta noin 50 snt:llä eli Tofollakin on siis mahdollista elää tosi pienellä budjetilla. Mikäli olet kalaruuan ja muiden merenelävien ystävä, niin Mozambikissa ei vaihtoehdot lopu ihan heti kesken, näitä siis tänne maistelemaan!

 Liikenne

Mozambikissa busseja kutsutaan chapaksi, siis niin pieniä kuin isojakin busseja. Samalle minibussille olemme nyt oppineet jo aika monta nimeä ympäri Afrikkaa: chapa, dalladalla, matatu, shared taxi… Kuinkahan monta erilaista nimeä onkaan vielä olemassa? Maputosta Tofolle tie on itseasiassa ihan hyvässä kunnossa, siinä ei oikeasti ole mitään valittamista. Hitaita bussimatkoja ei vois siis laittaa huonojen teiden piikkiin vaan syynä on vain ja yksinkertaisesti jatkuva pysähtely…

dsc_0137

Pohjoisen teistä olemme kuulleet, että ne ovat erittäin erittäin huonossa kunnossa. Tapasimme Mozambeat motelissa kaverin, joka oli Tanzaniasta asti matkustanut koko pohjoisen Mozambikin läpi etelään ja kuvaili matkaansa vähintäänkin mielenkiinoisena. Hän kertoi, ettei törmännyt juuri ollenkaan muihin valkoisiin koko pohjoisen matkallaan ja että maisemat olivat olleet uskomattoman upeita. Olemme myös kuulleet, että eteläisempiin rantakohteisiin tiet ovat myös melko huonossa kunnossa. Tofolle päästyä tiethän olivat sitten tosiaan päätietä lukuunottamatta pelkkää rantahiekkaa 😀

img_20161022_150058

Mitä vielä?

Vastaus: Vaikka mitä, koska emmehän ole Mozambikista nähneet kuin vasta yhden rannan. Rantaviivaa siis tällä maalla riittää ja sukeltaakin voi monessa muussakin kohteessa kuin Tofolla. Pohjoisen vaikea, mutta antoisa matkantekokin tietyllä tavalla jäi kiehtomaan. Tofon lisäksi muita tunnetumpia rantakohteita ovat mm. Ponto do ouro sekä Vilanculos. Mozambikiin ja Tofolle aiomme aivan varmasti vielä palata, haaveissa olisi viettää täällä jossain vaiheessa elämää vähän pidemmänkin aikaa!

dsc_0026-2 img_20161112_212118

– Fia ja Teemu –

Matkustaminen ja ikävä

Tämä on mahdollisimman aito matkablogi ja siksi aion kertoa blogissa myös niistä ei niin kivoista jutuista ja niistä jutuista, mitkä myös välillä itkettää tai ärsyttää. Ärsytyksestä tulossa oma postaus 😉 Olette ehkä huomanneet, että herkistyn aika usein 😀 Tänään puhun ikävästä: Perhe ja ystävät ovat minulle hyvin hyvin rakkaita ja olen valehtelematta itkenyt ikävääni useamman kerran. Nautin matkustamisesta ihan täysiä, mutta en voisi kuvitella olevani putkeen pitkiä pitkiä aikoja ilman rakkaimpiani. Tällä matkalla tietysti ikävää huomattavasti helpottava tekijä on, että olen matkalla oman aviomieheni kanssa. Sun kanssa on huippua matkustaa <3

fb_img_1480474074132

Ikävän tunteet tulevat esille tietysti hetkissä, esim silloin jolloin kaikki ei mene ihan putkeen. Pitkä matkustuspäivä, joku vastoinkäyminen tai ei niin mukavaksi osoittautunut matkakohde tai vaikka sateinen keli saa ikävän nousemaan pintaan. Ajatuksia kuten: Voi kun olisin nyt vaan kotona katsomassa Netflixiä ja syömässä suklaata(suomalaista suklaata), jos vaan voisin soittaa porukoille, mennä niille saunomaan ja syömään ja unohtaa kaikki huolet, olispa ihanaa pistää viestiä just nyt rakkaimmalle ystävälle ja kysyä ”lähetkö lounaalle tunnin päästä?” tai kysyä kaveriporukalta ”haluaako joku lähteä viinille?”.

Pääosin reissussa on kuitenkin onneks hyviä päiviä ja niitä, kun onnensa kukkuloilla ja täytyy vaan pysähtyä ja miettiä, koenko minä juuri näitä asioita juuri nyt, wou. Joskus näissäkin hetkissä pieni ”hyvä ikävä” nostaa päätään. Koen sitä hyvän ikävän tunnetta siksi, että haluaisin jonkun rakkaan ihmisen kokevan saman, mitä minä koen.  Ugandan raftailupäivän adrenaliinista olisi niiiin nauttinut moni tuntemani ihminen, vitsi kun joku muukin mun tuttu kokeilis sukeltamista, äiti ja isä rakastais Etelä-Afrikkaa ja Cape Townia ym. kaltaisia ajatuksia…

img-20160826-wa0029

Nykyään tietysti on niin naurettavan helppoa olla yhteydessä kotosuomeen, ei tarvitse mennä kuin muutamia vuosia taaksepäin niin se oli vaikeampaa. Muistuupas mieleen kun ennen Teemun ja mun seurustelun alkua hipsin Espanjassa nettikahvilaan, maksoin 10 minuutista ja laitoin Teemulle irc-galleriassa viestiä 😀 Noh toista se oli vielä useampia vuosia sitten, kun maailmanmatkaajista kuuli lähinnä kirjeitse, mutta siitä ajasta mulla ei oo mitään tietoa 😀 Nyt soitellaan perheen kanssa whats app-puheluita, pistetään kavereille ääni- ja whats app-viestejä, kuulumisia päivitellään instaan ja faceen ja blogista voi lukea pidempiä tarinoita. Tällä kaikella on iso merkitys!

img-20160820-wa0011

Paljon on tässä matkan varrella tullut ajatuksia myös vähän toistenlaisten matkojen toteuttamisesta… Ehkä lähden joskus vielä lyhyelle matkalle yksin, kai sitä voisi vanhempien tai veljen ja siskonkin kanssa vielä tehdä jonkunlaisen matkan ja kaveripariskunnan kanssa roadtrip, asuntoautoilu tai telttailu voisi olla kivaa ja ajatus tyttöjen auringonotto tai shoppailulomastakaan ei ole huono.

Tällaisia ajatuksia tänään, ehkä voitte samaistua niihin 🙂

img-20160820-wa0018

fb_img_1480473980649

ps. kissoja myös ikävä.

(postauksen hääkuvat Sanni Hirvonen Photography käsialaa)

– Fia –