Vihdoin maalla – Na-kylä ja Nola guest house

joulukuu 2016

Vietimme Vang Viengissä keskenämme vielä pari päivää sen jälkeen, kun olimme sanoneet Kaisalle ja Jarolle heipat ja he jatkoivat Laosin tutkailua vastakkaiseen suuntaan kuin me. Nuo pari päivää otimme ihan levon kannalta, eli luimme kirjoja, uimme joessa, tankkasimme aurinkoa.

Kävimme Laosissa läpi aika tavanomaisia kohteita eli Vientiane, Vang Vieng ja Luang Prabang. Laosin eteläisemmät kohteet olisivat tietysti kiinnostaneet, mutta kolmen viikon aika ei oikein riittänyt kaikkeen. Jotain muuta halusimme kuitenkin myös nähdä ja kokea, jotain mikä olisi sopivasti reitillä, eikä toisi hirveästi lisää matkustustunteja. Avasimme kartan ja aloimme googlettamaan kaikkia pieniä kyliä akselilla Vang Vieng ja Luang Prabang. Löysimme Kasi-nimisen kylän ja sitä kautta Nola guest housen.

Ja onneksi löysimmekin tämän paikan, väitämme nimittäin oppineemme Lao-kulttuurista enemmän näiden kolmen päivän aikana täällä, kuin koko kolmessa viikossa Laosissa. Totta puhuen ja jälkiviisaana ajatellen juuri tällaisia paikkoja olisi pitänyt etsiä ja löytää enemmän. Nola guest house sijaitsee Kasin alueella, mutta itseasiassa ei itse Kasin kylässä vaan pienenpienessä Na-kylässä.

Vang Viengistä kyseiseen guest houseen on todella helppo mennä, marssii vain Vang Viengin bussiasemalle ja nappaa bussin kohti Muang Met-kylää. Netissä jossain taidettiin neuvoa ottamaan bussi Kasi-kylään (Luang Prabangista kannattaakin näin tehdä) ja jäämään risteyksessä, josta pitäisi vielä ottaa tuktuk guest houselle, mutta vinkkinä että ottamalla bussin Muang Met-kylään pääsee suoraan Nola guest housen eteen. Hintaahan näille bussikyydeille ei Laosissa tule montaa euroa, tämä matka oli 3,5e/hlö. Tämä bussi jolla menimme oli itseasiassa tila-auto, jossa meidän lisäksi matkustajina oli pari paikallista naista sekä yksi munkki. Siinä missä Vientianesta matkustettiin turistibussilla, niin nyt oltiin ainakin ihan paikallisten seassa ja sekös kanssamatkustajia hirveästi nauratti.

Me olimme Nolassa vain kaksi yötä, mutta siellä oikeasti viihtyisi helposti useamman päivän siitäkin huolimatta, että kylä on ihan super pieni ja kaikki mukavuudet on riisuttu pois, esim ei wifiä, ei lämmintä suihkua, huoneet ihan basic. Nolassa pääset paikan rytmiin ja elämään kiinni ihan heti. Kyseessä on pieni guest house, joten vieraitakaan ei ole paljoa ja kaikki vieraat otetaan aina mukaan erilaisiin aktiviteetteihin. Me kävimme ensimmäisenä päivänä kävelymatkan päässä joella uimassa ja toisena päivänä pääsimme guest housen omalta tilalta poimimaan pussikaupalla kahvipapuja. Olen kahviplantaaseilla käynyt Keniassa ja Tansaniassa, mutta koskaan en ole itse päässyt papuja poimimaan.

Nolassa yksi parhaista asioista on se, että ruuat syödään yhdessä. Nola guest housella ei ole minkäänlaista ruokalistaa, vaan aamupala, lounas ja iltaruoka tarjoillaan aina kaikille samaan aikaan. Kasvisruokailijatkin otetaan Nolassa hyvin huomioon. Rahaa et saa Na-kylässä ja Nola guest housessa kulumaan millään kovin paljoa, yöpyminen + aamupala maksaa kahdelta hengeltä noin 11,5e/yö (jos yövyt yksin niin 9e) ja ruuat ovat pari euroa per syömiskerta. Kylässä on kolme pientä kioskia, josta ehkä voit löytää itsellesi oluen tai kokiksen, joka on ehkä kylmä, sitten myös purkkinuudeleita, karkkia tai sipsipussin. Hygieeniatarvikkeitakin nuo kioskit näyttivät yllättävän hyvin myyvän, mutta wc-paperia ei löytynyt yhdestäkään. Sitä ei Nola guest housessakaan käytetä, eikä ole tarjolla joten omat wc-paperit mukaat tai käsisuihku käyttöön.

Nolassa kaikki on yhtä perhettä, on itseasiassa aika käsittämätöntä miten niinkin lyhyessä ajassa tähän paikkaan ja sen ihmisiin kiintyy. Paikan omistaa paikallinen perhe sekä Uruguaylainen Alehandro, paremmin tunnettuna Alec, koska nimi on liian hankala laosilaisten lausua 😀 He auttavat keksimään tekemistä ja parhaimmillaan saatat päästä tutustumaan hyvinkin lähelle kyläläisten elämää, töitä ja koulunkäyntiä.

Meillä ehti Nolassa olla noina päivinä pari eri ”perhettä”. Ensimmäinen ilta ja päivä vietettiin saksalaisen naisen ja hänen kahden lapsensa kanssa ja kuuntelimme innolla heidän reissutarinoitaan ja riehuimme itsemme väsyksiin näiden 3 ja 5 vuotiaiden kanssa. Saksalainen Heidi, joka oli paikassa parin viikon ajan töissä vei meidät joelle uimaan ja sielläkös lapset innoistuivat pyörimään mudassa ja hyppimään suoraan syliin veteen. Toisena iltana meitä oli moninaisempi joukko ja jälleen oli mukava vaihtaa reissukokemuksia.

Nolasta jäi niin käsittämättömän lämmin fiilis sydämeen, Laosissa matkustaessa ei missään nimessä saa skipata tätä helmeä.

-Fia-

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *