Aatonaattona Filippiineillä saarihyppelemässä

Joulukuu 2016

Olimme varanneet heti ensimmäiseksi kokonaiseksi päiväksi Busuangalla tai sanotaanko Coronilla (Koska saaren ”pääkaupunki” on Coron Town, monet kutsuvat koko saariryhmää Coroniksi) saarihyppelyreissun. Taifuunin oli arvioitu kulkevan Filippiinien yli joulun tienoilla ja meille kerrottiin, että se saattaisi näkyä myös tällä saariryhmällä sateena ja napakkana tuulena. Siksi lähdimme heti tekemään niitä aktiviteetteja, joita olimme suunnitelleet, ettei mitään jäisi sitten myöhemmin huonon kelin vuoksi tekemättä. Taifuunivaaran alla ei nimittäin lähdettäisi tekemään mitään koko päivän kestäviä saariretkiä pitkän matkan päähän.

Jokaiselle saarelle tai riutalle joutuu Filippiineillä maksamaan pienen maksun. Maksut pyörivät 2-6e/hlö hujakoilla. Useimmat saarihyppelyreissut taitavat nämä pääsymaksut sisältää, mutta esim me olimme liikkeellä omalla veneellä, tai siis emme tietenkään omalla, mutta olimme maksaneet siitä että veneen kuljettaja vei meitä saarille ja riutoille meidän omien aikataulujen mukaan. Coron Townista saa bookattua itselleen kaikenlaisia saarihyppelyreissuja ja uskon, että alueella useimmat guest houset ja hotellitkin niitä tarjoavat.

Ensimmäiselle saarihyppelyretkelle lähdimme kolmestaan, koska Annu jäi parantelemaan itseään päiväksi hotellille. Aamun herätys oli melko aikainen, veneeseen noustiin puoli kahdeksan aikoihin, että ensimmäisille kohteille ehdittäisiin ennen kuin useimmat laivat Coron Townista olisivat lähteneet liikkeelle. Suuntasimme ensin järvelle, joka sijaitsi saaren uumenissa. Järvelle kivuttiin pienten rinteiden yli ja alhaalla keskellä paljastui kirkas turkoosi järvi. Uiskentelimme aikamme tässä uskomattomassa, suorastaan taianomaisen kauniissa paikassa. Snorklailimme kirkkaissa vesissä vaikka pohjassa ei paljoa katseltavaa ollutkaan. Tämä ensimmäinen paikka oli itseasiassa aikalailla juuri sellainen, johon Filippiineillä olimme toivoneetkin pääsevämme.

Seuraavaksi suuntasimme Coron Townin edustalle snorklailemaan. Ensimmäinen snorklailukokemus Filippiineillä. Valitettavasti korallit olivat joistain kohti hieman kärsineitä, mutta kun lähti uimaan pienen saaren toiselle puolelle, sieltä löytyi upeita koralleja ja paljon kaloja. Joskus aiemmin kerroimmekin, että meillä kummallakaan ei ollut juuri yhtään snorklauskokemusta ennen kun aloimme Mozambikissa sukeltamaan, mutta nyt pienen sukelluskokemuksen jälkeen tuntui, että snorkaamisestakin sai enemmän irti.

Järven ja snorklauksen jälkeen siirryimme valkohiekkaiselle saarelle lounaalle. Eipä oo näin hienossa paikassa tullut koskaan lounasta syötyä. Lounaan jälkeen loikoilimme valkoisella hiekalla ja lilluimme turkoosissa vedessä noin tunnin verran ennen, kun olimme taas valmiita jatkamaan eteenpäin. Me olimme jo jonkun verran tässä kohtaa matkaa ehtineet ottaa väriä pintaan, mutta naureskelimme sille kuinka Miikan ihon väritys oli aikalailla täsmälleen sama kuin rantahiekan väri. Valkoinen.

Viimeiseksi kävimme vielä laguunissa, jonne uiskenneltiin kallion kolosta. Snorklaillessa siellä ei ollut niin paljoa nähtävää ja näkyvyyteen vaikutti myös veden lämpötilojen vaihtelu. Viimeisen laguunin kohdalla taisimme olla jo aika väsyneitä, kun ei tästä jäänyt enää edes kovin paljon mieleen. Koko päivän porottanut aurinko oli vetänyt kyllä kaikki mehut näistä saarihyppelijöistä ja ihokin oli päässyt kärähtämään yli 3 kuukauden reissailusta huolimatta. Onnellisena ja väsyneinä siis saavuimme alkuillasta takaisin Al Faroon ja tämä päiväreissu täytti kyllä samantien kaikki ne odotukset, mitä Filippiineille oltiinkin kasattu. Aika huikeaa oli myös viettää jouluaaton aatto tällaisissa merkeissä.

-Fia ja Teemu-

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *