Ajatuksia matkan loppumisesta

Pahoittelut alkuun, että blogin puolella on saanut lukea hyvin vähän reaaliaikaista tekstiä. Instagramissa seuranneet ovat paremmin perillä, muistutuksena että sieltä mut löytää @lottafialina ja Teemun @muliteemu-käyttäjän takaa. On ollut todella vaikeaa välillä päivitellä blogia nettiyhteyksien puutteen vuoksi, mutta nyt terkut Mexicosta ja sekavia ajatuksia tästä hetkestä. Postausta kuvittavat sekalaisesti reissukuvat matkan varrelta.

Uganda

Apua, niin se vaan on että meidän 7 kuukauden pituinen maailmanympärysmatka on pian päätöksessään. Tai onneks ei ihan, vielä on 3 viikkoinen pätkä Kuubassa edessä. Blogin puolella tarinoita riittää vielä vaikka kuinka paljon, joten täällä tullaan pysymään maailmanympärysmatkan tunnelmissa vielä pitkään. Jäljellä on tarinoita Filippiineiltä, Uudesta-Seelannista, Tongalta, Kaliforniasta, Mexicosta ja Kuubasta. Matkaa tullaan myös ynnäämään kasaan mm. budjetin osalta ja luvassa on lempparikohteita, sekä vähän myös siitä, missä kaikkialla me yövyimme. Tarinaa siis todellakin riittää, älkää huoliko. Toki haaveet ja suunnitelmat tulevistakin matkoista itävät mielessä, eihän sille mitään mahda.

Mozambik

Niin se vaan on, että arkeen on palattava. Jännittää, pelottaa. Mutta toisaalta olen innoissani. Rakastan Suomea ja valehtelisin jos väittäisin, etten kaipaisi omaan kotiin liittyviä mukavuuksia. Se, että hanasta tulee sen lämpöistä vettä kuin haluaa, onhan se nyt aika kivaa. Ja ainiin, sitä vettähän voi juodakin. Ja ihanaa päästä laittamaan kotiin omat ruuat. Pinnallista, mutta totta on se, että rinkallinen vaatteita alkaa yksinkertaisesti kyllästyttämään. Eikä pelkästään se samojen vaatteiden käyttäminen, vaan ihan sekin että olis myös kiva päästä käyttämään puhtaita vaatteita.

Etelä-Afrikka

Toki me ollaan vaatteitamme pesty, mutta osa vaatteistamme ei ole nähnyt pesukonetta kertaakaan 7 kuukauden aikana. Afrikassa niitä ei yksinkertaisesti juurikaan ole, joten päätit sitten pyykätä itse tai viedä vaatteesi pyykkäyspalveluun, niin tiedossa on käsipyykki. Tähän käsin pyykkäämiseen tottui 3 kuukauden aikan niin, että pyykinpesu aine kulkee mukana lähes koko ajan ja paljon pyykkiä on pesty guest housejen lavuaarissa (juuri niinkun ei sais tehdä). Kyllä sitä nyt toki välillä ne vaatteet on pesukoneenkin saaneet tavata, mutta sanotaan näin että se on ollut sitä harvinaista herkkua.

Filippiit

Kylmyys. Sehän meillä tulee olemaan vastassa. Tällaisella matkalla sitä aika hyvin totuttaa itsensä lämpöön ja palella saa heti, kun celciusasteet näyttävät alle 20. Ehkäpä me selvitään kuitenkin hengissä, kotona odottaa talvitakki eikä tarvii kituutella rinkan sisällön kaikki pitkähihaiset päällä 10 asteessa, niinkun jouduimme Uudessa-Seelannissa ja Kaliforniassa tekemään. Olen myös niin viltti-ihminen, kun olla ja vaan voi, vilttejä on ollut ikävä. 30 asteen lämpötiloissa on nimittäin se huono, puoli ettei viltin käyttö oikein tunnu mukavalta, hehe.

Uusi-Seelanti

Kuten huomaatte, ajatukset harhailee. En ehkä kykene millään käsittämään vielä kotiinpaluuta. Lupaan kirjoitella fiiliksiä mahdollisimman pian sitten, kunhan ollaan kotiuduttu. Sen lisäks, että kylmyys, materia, tutut lenkkipolut, oma kihla- ja vihkisormus, ruokakauppojen hyllyjen tarjonta ym järkeviä asioita on mielessä niin oikeesti sitä on joutunut jo orientoutumaan työasioihinkin pikkuhiljaa. Mutta siinä ei ole onneks ihan hirveetä ongelmaa, koska oikeesti odotan jo töihin pääsemistä ja töiden tekemistä todella paljon. Okei, en ehkä odota aamu kuuden heräämisiä ja sitä, että siellä töissä pitäis käydä 5 kertaa viikossa, mutta eniveis. Siitäkin huolimatta odotan taas sitä, että pääsee kiinni työntekoon ja pääsee näkemään tutut työkaverit.

Tonga

Rakkaimmathan ne ovat mielessä oikeasti kaikista eniten. Kyyneleet tulee melkein jo silmiin, kun kaikkia ensikohtaamisia oman perheen ja ystävien kanssa ajattelee. Mielessä toki on miten paljon parhaan ystävän tyttö on kasvanut ja mitä kaikkea uutta hän onkaan oppinut, serkunkin pikkuvauvasta on kasvanut jo melkein taapero. Osa kavereistakin on eri elämäntilanteissa, kuin silloin kun lähdettiin.

Los Angeles

On sitä vaan niin paljon ihmettelemistä alkuun monelta osin, mutta kuinka nopeasti ihmeteltävä loppuu ja tuntuu siltä, kuin ikinä missään matkalla olis ollutkaan? Saa nähdä.

Mexico

– Fia –

4 vastausta artikkeliin ”Ajatuksia matkan loppumisesta

  1. Eikä, nyt jo! Tuntuu että teidän matkan alusta ei olis kuin pari kuukautta, mutta näin blogin ja instan välityksellä aikakäsitys on tietysti vähän eri. Mielenkiintoista pohdintaa!

    Ihania viimeisiä viikkoja!

    • On se vaan käsittämätöntä miten nopeasti voi 7 kuukautta mennä. Tietysti monet seuraajista on hypännyt kyytiin jossain matkan varrella niin sekin vuoksi saattaa tuntua, että vastahan me lähdettiin on aika vaikea itsekin kyllä uskoa että kohta on 7 kuukautta ja 12 maata takana päin. Voi olla aika tyhjä olo sitten Suomessa kaiken jälkeen.

  2. Hirmu nopeesti kyllä aika mennyt – tuntuu, että vasta lähditte! Teidän reissua on kyllä ollut siisti seurata ja mielenkiinnolla jään odottelee noita budjettijuttujanne.

    Pystyn kyllä samaistumaan tohon, että toisaalta on niin kiva palata kotiin hanaveden ääreen, puhtaisiin pyykkeihin ja lähimmäisten luokse. Mulla oli välillä kauhea ikävä omaa sänkyä ja omaa tyynyä.

    Meillä oli karu kotiinpaluu, meitä odotti -25 pakkaset, jotka oli juuri saapuneet Helsinkiin. Toivottavasti teidät otetaan lämpimämmin vastaan! 😀

    • Hui hrrr sellaisiin lukemiin olis kyllä tottuminen. Meillä on vähän kevyempi lasku sen suhteen, mutta nyt toivon että olisin silti voinu olla vielä kuukauden ja palata toukokuun lämpöön
      Uskon että ristiriitaisissa tunnelmissa mennään ihan loppuun asti. Mäkin odotan omaa untuvapeittoa voi että. Meillä on vaan vielä muutto edessä ja esim se sängyn osto niin menee hetki, että pääsee siellä Suomessakin oikeesti asettumaan aloilleen.
      Nyt vielä kuitenkinnauttimaan Kuuban lämmöstä. Pysy kuulolla 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *