Uudessa-Seelannissa – Ensimmäinen pysäkki: Auckland

Tammikuu 2017

Kirjoittelen tätä postausta jo Suomesta käsin ja joudun hieman tekemään töitä kyetäksi palaamaan täysin noihin fiiliksiin, mitä kävimme läpi saapuessamme Uuteen-Seelantiin Aucklandiin. Onneksi mulla on apuna rakas päiväkirjani, joka helpottaa huomattavasti muistamaan, että mitäs sitä päässä tuolloin liikkuikaan. Oltiin Uuteen-Seelantiin saavuttaessa vietetty 4,5 kuukautta kehitysmaissa Afrikassa ja Aasiassa, joten oli aikamoinen shokki olla sellaisessa valtiossa kuin Uusi-Seelanti, se muistutti tähänastisista paikoista kaikista eniten Suomea. Heti ensinäkemältä ei tarvinnut ihmetellä, miksi monikin suomalainen päätyy Uuteen-Seelantiin tekemään töitä ja asumaan, niin kotoisa ja helppo maa se on.

Matkasimme Filippiineiltä Uuteen-Seelantiin kahden välilaskun kautta, toinen oli Kuala Lumpurissa ja toinen Gold Coastilla. Kuala Lumpurissa jo parantunut sukelluksista johtunut korvatulehdukseni alkoi taas nostaa päätään. Välilaskun aikana kipu yltyi ja yltyi, mutta loppupeleissä lennot menivät onneks ok, ulkokorvan tulehdukseen ei onneksi paineen vaihtelut vaikuta niin paljoa. Saavuimme Aucklandiin alkuillasta, jouduimme melko kovaan syyniin tavaroidemme puolesta siinä mielessä, että lista maista, joissa olimme olleet oli melko värikäs 😀 Uuteen-Seelantiin tultaessa saa varautua siihen, että rinkka oikeasti tsekataan perinpohjaisesti ja vaelluskengät saa takaisin pesun kautta, mikäi niillä on talsittu esimerkiksi sellaisessa maissa kuin Uganda, Ruanda, Etelä-Afrikka ym. Kunhan pääsimme lentokentältä (melkein 2h jälkeen) ulos, Auckland tykästytti meitä heti. Uudessa-Seelannissa huomasi, että ihmiset olivat hyvinkin kesäisissä fiiliksissä, vaikka lämpötila oli matalahko. Mehän olimme heti ekana iltana jo lähestulkoon jäässä, mutta nautimme silti siitä että iltaisin oli tosi valoisaa. Ihan samanlainen kesäfiilis tuli kuin Suomessa.

Ensimmäinen asia Aucklandissa ekana kokonaisena päivänä olikin aikalailla lääkäriin suuntaaminen, koska korvakivun kanssa olin jo kärsinyt lähes kaksi vuorokautta ja saanut särkylääkkeistä huolimatta nukuttua huonosti. Aika kivulias kaveri tuo ulkokorvantulehdus ainakin mun kohdalla (voin kertoa, että tämä vaiva tuli tutuksi, maailmanympärysmatkan aikana koin nimittäin yhteensä 7 korvatulehdusta). Sopiva lääkäriasema selvisi parin puhelun jälkeen puolenpäivän tienoilla ja suuntasimme samantien saamaamme osoitteeseen. Henkilökunta oli superystävällistä ja olin vaan niin helpottunut, kun tiesin että vihdoin joku katsoo mun korviin ja saan oikeat lääkkeet. Lisäksi sain molempien korvien huuhtelunkin, multa oltiin kysytty että oonko huomannut että kuulossa olis jotain vikaa, olin vaa että hmm en, mutta jälkeenpäin sairaanhoitaja naureskeli, että miten oon ylipäätään voinut kuulla näillä korvilla mitään, niin tukossa ne oli 😀

Noh se niistä korvatulehdustarinoista, joista on kiinnostunut lähinnä mun oma äiti (jos sekään). Yövyimme Ponsonbyn alueella, joka taitaa tällä hetkellä olla se trendikkäin alue Aucklandissa, niin trendikäs että sillä on jopa omat nettisivut. Omakotitaloalueella voi käydä iltakävelyllä ihastelemassa kauniin värisiä vanhoja taloja ja Ponsonbyn päätiellä riittää toistaan ihanempia kahviloita, ravintoloita ja baareja. Sinne mekin suuntasimme lämpimän ilta-auringon aikaan viinilasilliselle. Itse päivästä emme Auclandissa lääkärikäynnin ja aamupäivän sateisen kelin vuoksi saaneet kovinkaan paljoa irti, mutta onneksi illalla saimme nauttia ihanasta Ponsonbystä, kun aurinkokin alkoi paistamaan. Jotenkin alkuun koko ajan raastava korvan kipu vei myös vähän pois Uusi-Seelanti-fiiliksiä, hiljalleen huolen ja kivun hellittäessä osas jo alkaa suuntaamaan ajatuksia tuota upeaa maata kohtaan, jossa sillä hetkellä saimme olla.

Haluan vielä päiväkirjani avulla palata bloginkin puolella hetkeksi niihin fiiliksiin, joita Uusi-Seelanti meissä alkuun herätti. Tässä olkaa hyvät:

”Ollaan taas yhdessä ihmetelty tätä koko maailmaa, sitä miltä Uuden-Seelannin kaltainen rikas maa näyttää kaikkien niiden köyhien maiden jälkeen, joissa ollaan oltu. Onhan se kontrasti ihan tajuttoman suuri. Siinä missä Filippiinien pienessä Dalagueten kylässä oli kaksi ravintolaa ja esim Alcoyssa ei sitäkään, niin täällä niitä voi olla kymmeniä yhdellä kadulla. Ja jotenkin se, että noissa köyhissä kehitysmaissa hyvin toimeentulevien porukka on sitä marginaalia ja heikompiosaiset enemmistöä, niin täällä se on tietysti ihan toisinpäin. Täällä ihmisillä on ihan perus istua viinilasillisella kaupungin trendikkäimmässä osassa, sitten voidaan sen jälkeen käydä vielä ulkona syömässä ja siihen on vieläpä ihan hyvin varaa. Hyvintoimeentulevilla ihmisillä on varaa tehdä niin vaikka useamman kerran viikossa, ilman että koko talous kaatuu tai ilman, että juuri siihen on pitänyt säästää hirveästi rahaa.  Niin meilläkin on, ja niin mekin siellä viinilasillisella ja syömässä istuimme. Mekin kuulutaan siihen käsittämättömän etuoikeutettuun porukkaan. Eikä vain siksi, mitä me ollaan itse tehty, vaan isos myös sen ansioista, mihin ollaan satuttu syntymään.”

Uusi-Seelanti siis otti meidät vastaan ihanan kesäisellä (tosin viileällä) katukuvallaan, jossa saimme jokaikisellä kulmalla pysähtyä useamman kerran ihmettelemään “hei onpas kivan näkönen kahvila”. Samaan aikaan koimme noita yllämainittuja jopa hieman ahdistaviakin fiiliksiä. ”Ahdistua” sai myös hintatason roimasta noususta, mutta onneksi siihen tottui lopulta aika nopeasti. Aucklandissa on helppo kävellä paikasta toiseen ja mekin taitoimme siellä ollessamme ihan kaikki matkat kävellen. Ponsonbystä on keskustaan 2-3 kilometriä, bussillakin sen voi kulkea, mutta koko päivän kävelemällä sai lyhyessäkin ajassa jo aika hyvän läpileikkauksen kaupungista.

Olimme Uuteen-Seelantiin tultaessa heti alkuun Aucklandissa vain kaksi yötä, jonka jälkeen lähdimme jo hakemaan aamulla camper vaniamme 2,5 viikon road trippiä varten. Saavuimme tuon jälkeen takaisin Aucklandiin kahdeksi päiväksi, joten niiden päivien osalta tulossa myöhemmin vähän enemmän Auckland-tipsejä.

– Fia –

Kaikki Filippiineistä

Filippiinit on yksi niistä paratiisissaarivaltioista, joihin me halusimme päästä. Tällä hetkellä Filippiineistä monelle tulee mieleen Palawan ja El Nido, mutta Filippiinit on paljon paljon muutakin ja suosittelemme tänne tullessa ehdottomasti suuntaamaan muihinkin paikkoihin. Filippiineillä toistaan kauniimpia saaria nimittäin riittää. Filippiinit ovat sopiva kohde myös sellaisenaan ja tänne pääsee suht helposti Suomesta. Näin kauas ei tietenkään kannata välttämättä ihan viikoksi tulla, vaan suosittelemme vähintään 2-3 viikkoa, jotta paikkoja ehtii nähdä ja kokea. Lennot ovat joka tapauksessa Filippiineille melko pitkät ja täälläkin päässä paikasta toiseen siirtymiseen menee jonkin verran aikaa.

Filipiineille tullaan pääosin kauniiden rantojen, turkoosin meren sekä sukeltamisen ja snorklaamisen vuoksi. Tämä maa tarjoaa rantojen lisäksi kuitenkin myös suht hyviä trekkausmaastoja, mikäli sellaisesta on kiinnostunut. Pelkkää löhölomaakaan siis Filippiinien matkasta ei tarvitse tehdä, tekemistä kyllä riittää! Joskin pelkkä löhölomakin on toisaalta ihan jees. Meille Filippiinit oli saarihyppelyitä ja sukelluksia lukuunottamatta juurikin sitä.

Tämä koontipostaus eroaa muiden maiden koontipostauksista sen verran, että emme voi varsinaisesti sanoa budjettimatkailleemme Filippiineillä. Meidän Filippiinien pätkästä teki hyvin erilaisen se, että vietimme lähes 2 viikkoa Teemun äidin ja veljen kanssa. Ja loput 2 viikkoa olimme päättäneet ottaa rennoasti Alcoylla, mikä sekään ei ihan varsinaisesti mikään reppureissaajan kohde ole. Mutta joitain reppureissuvinkkejä ehkä tästäkin postauksesta saa.

Filippiineiltähän meillä jäi mieleen aivan upeat rannat, turkoosit vedet, saarihyppelypäivät, ihan 5/5 sukeltaminen (kilpikonnat) sekä päällimmäisenä filippiiniläiset ihmiset, jotka olivat aivan älyttömän ystävällistä, rentoa ja huumorintajuista porukkaa.

Missä kävimme ja mitä koimme?

Manila – Täällä saimme seuraamme Teemun äidin ja veljen, joiden kanssa vietettiin pari yötä Manilan sekavaa elämää tutkaillen.

Busuanga – Vietimme joulun aikaan 4 yötä ihanassa Al Faro-hotellissa ja kävimme kahtena päivänä saarihyppelemässä. Yhden yön vietimme Coron Townissa, koska lautta oli taifuuniuhan vuoksi peruttu ja siirretty seuraavalle päivälle.

El Nido – Vietimme 3 yötä El Nidossa, kävimme kaoottisella (mutta kauniilla) saarihyppelyreissulla ja nautimme El Nidon rannoista.

Puerto Princesa – Tässä Palawanin pääkaupungissa vietimme uudenvuoden aattoa, nukuimme yön yli, sanoimme matkaseuralaisillemme moikat ja jatkoimme kohti Cebua.

Alcoy – Vietimme kaksi viikkoa sukeltaen Nikon ja Teijan opastuksella Dive Point Alcoyssa. Yövyimme Dive Pointin lisäksi läheisessä airbnb-majoituksessa. Vietimme Aloyssa aika tavallista arkea, tutustuimme läheiseen Dalagueten kylään ja hemmottelimme itseämme sukelluspäivillä.

Manila – Tämän kaiken jälkeen palasimme Manilaan, jossa nukuimme yhden yön ja jatkoimme taas maailmanympärysmatkaamme eteenpäin kohti Uutta-Seelantia.

Ilmasto

Vietimme Filippiineillä yhteensä 4 viikkoa Joulu-Tammikuussa. Koko tuon ajan oli vähintäänkin lämmintä, pääosin kuumaa, joskus hyvin kuumaa. Tähän aikaan vuodesta Filippiinien läheisyydessä saattaa kuitenkin pyöriä taifuuneja. Meidänkin kohdalla niin kävi, että taifuunivaroitus annettiin Busuangan ja Palawanin saaren tienoille. Se näkyi siellä kuitenkin vain kevyenä tuulena, pilvisyytenä ja muutamana sadekuurona, se siitä. Alcoyssakin saimme vielä ensimmäiset päivät nauttia täydestä auringonpaisteesta, mutta sitten koitti viikon pilvisempi jakso. Missään vaiheessa keleistä ei kyllä voinut varsinaisesti valittaa, lämmintä oli koko ajan.

Hintatasosta, majoituksista, ruuista

Filippiinit eroaa useista muista Kaakkois-Aasian maista sillä, että siellä on aavistuksen kalliimpaa. Monet sniiduilijat saattavat siis yllättyä Filippiinien ”kalliista” hintatasosta. Mutta palataanpas nyt taas maan pinnalle sieltä 15-20e/pvä budjetista, sillä ei nimittäin ihan oikeasti suurimmassa osassa maita pärjää (ei myöskään monissa meidän maailmanympärysmatkan maissa). Ja jos Filippiineistä käyttää sanaa kallis, niin kannattaa ehkä palata ajatuksissa sinne Suomen hintoihin ja miettiä sitten uudestaan.

Se on totta, että majoituksista saa pulittaa hieman enemmän kuin muualla Kaakkois-Aasiassa, huonetta ei nimittäin välttämättä saa 10 eurolla(ehkä jostain voi saada). Törmättiin 20e/yö maksaviin majoituksiin, jotka oli tasoltaan huonompia kuin Laosissa ne 7e/yö majoitukset, joten hieman eri hintaluokissa pyöritään. Alcoyssa saimme hotellihuoneen 40e/yö, joka on tietysti aika halpa, mutta useimmille reppureissaajille kallis majoitus. Perus siistin ja tasokkaan Airbnb-majoituksen saimme 15e/yö ja airbnb:tä näytti Filippiineilläkin useissa pienissäkin paikoissa olevan tarjolla, joten nekin vaihtoehdot kannattaa tsekata. Coron Town ja El Nido taas olivat täynnä backpacker-paikkoja(meillä ei niistä kokemusta), joten uskon että kovan kilpailun vuoksi sieltä ja muista perinteisistä kohteista löytää aika edullistakin majoitusta.

Ruoka ja Filippiinit eivät usein esiinny samassa lauseessa positiivisessa mielessä. Olimme kuulleet Filippiinien ruuasta paljon huonoa eikä meillä ollut sen suhteen minkäänlaisia odotuksia sinne mennessä. Filippiinien ruuasta puhuttaessa sitä verrataan usein muhin Kaakkois-Aasian ruokakulttuureihin ja tottahan se on, suhteelisen valjua Filippiinieni ruoka on esim Thaimaan ja Laosin taivaallisen mausteiseen ruokaan verrattuna. Filippiineillä käytetään suolaa, pippuria ja calamanseja (Filippiinien lime) ja se siinä.

Mitään huiman upeita makuelämyksiä Filippiineillä ei välttämättä tule vastaan, mutta me kyllä yllätyimme ruuan suhteen positiivisesti. El Nidon ja Coron Townin tyylisissä paikoissa uusia tyylikkäitä hyviä ruokapaikkoja riittä ja paljon, niillä ei toki ole välttämättä filippiiniläisen ruuan kanssa mitään tekemistä. Kasvisruokailijakin pärjää noissa paikoissa ihan jees. Sitten taas mentiin oikeasti maalle, paikkaan jossa ei ole paljoa muita kun paikallisia. Eli Alcoyhin ja Dalagueteen. Siellä pääsimme vihdoin kosketuksiin oikeasti Filippiiniläisen ruuan kanssa, siellä kävi taas sitten ilmi se, että Filippiineillä voi olla tosi vaikeaa reissata kasvissyöjänä (vegaanista puhumattakaan).  Lihaa löytyy joka ikisestä ruuasta.

Löysimme Dalaguetesta muutaman halvan ja oikeasti filippiiniläisen ravintolan ja söimme monia hyviä ruoka-annoksia. Dive Point Alcoyn kokki valmisti aivan älyttömän hyvää ruokaa ja siellä onneksi huomioidaan myös kasvisruokatoiveet. Filippiiniläiset osaa ainakin monessa paikassa tehdä hyvää nuudelia ja sitä tulikin vedettyä monena päivänä.

Liikkuminen paikasta toiseen

Saarivaltiossa liikkuminen on aina hieman monimutkaisempaa ja siihen saattaa myös kulua enemmän aikaa. Manilasta suurin osa taitaa lentää eteenpäin haluamaansa kohteeseen eikä sisäiset lennot onneksi kovin kalliita olekaan. Myöhässä ne tosin ovat aika usein, meidänkin kohdalla sisäisistä lennoista kaikki oli myöhässä paitsi yksi lento. Saarilta toisille voi kulkea myös lautoilta, me esim menimme lautalla Busuangan saarelta Palawanille. Mikäi alueelle on annettu Taifuunivaroitus(1 tason varoitus riittää), kaikki lautat ja lennot ovat suurella todennäköisyydellä peruttu. Siihenkin siis kannattaa jotenkin henkisellä tasolla varautua.

Saarien sisällä liikkuminen tapahtuu pitkillä matkoilla busseilla, joko isoilla tai pienillä. Ja lyhyet matkat taitetaan usein Tricyclen eli Triken kyydissä. Trike-kyydistä ei pitäisi joutua maksamaan paljoa, hinnoista voi tinkiä hyvässä hengessä. El Nidossa taidettiin Trike-kyydeistä aina pyytää melko isoa hintaa pienistäkin välimatkoista, mutta esim Alcoy-Dalaguete 10km välin kuljimme 20 snt/hlö hintaan.

Mitä vielä?

Olimme Filippiineillä 4 viikkoa ja voisi kuvitella, että tuossa ajassa saa jo maata kuin maata käytyä aika hyvin läpi. Filippiinien kohdalla kuitenkin jäi sellainen olo, että vaikka mitä oltais haluttu vielä nähdä. Haluttais ehdottomasti vielä joskus takaisin Busuangalle, koska meillä jäi siellä sukeltaminen välistä kokonaan. Siellä on upean kirkkaat vedet, aalloista ei usein tietoakaan ja lähistöllä on aivan tajuttomasti hylkyjä. Jäi kyllä vähän hampaan koloon meillä molemmilla se, ettei siellä ehditty sukeltaa. Palawanin saartakin olis ollut kiva tutkailla muutenkin kun turistoituneen El Nidon osalta. Manilasta taas pohjoiseen päin löytyvät ainakin upeat riisiterassit ja uskon että sinne ei välttämättä kaikki reppureissaajat eksy. Bohol taitaa olla myös aika täynnä turisteja, mutta silti silläkin saarella olis paljon nähtävää. Filippiinit jäi meille sellaiseksi kohteeksi, mihin haluttais joskus palata(paljolti sukeltamisen takia), jos mahis tulee, mutta ihan hirvee hinku takas ei ole ainakaan tässä hetkessä.

– Fia ja Teemu –

Kotona

En edes uskalla vilkaista, milloin viimeisin blogipostaus on kirjoitettu, joka tapauksessa liian kauan sitten… Kuubassahan nettiyhteydet oli hieman kärjistetysti sanottuna olemattomat, vaikkakin ajastimme aika hyvän liudan postauksia tulemaan ennen sinne menoa. Nyt ollaan oltu Suomessa noin kuukausi ja niinhän siinä on käynyt, että se arki on alkanut. Blogikaan ei ole ollut mielessä tässä kotiinpaluuhärdellissä (hieno yhdyssana), on nimittäin molemmat aloitettu työt, tavattu hirveesti kavereita ja sukulaisia ja yritetty saada koti näyttämään kodilta.

Viimeisen reissupäivän kahvihetki Havannassa

Viimeiset päivät reissussa oli vähintäänkin levottomia, fiilis oli todellakin outo. Oltiin ihan valmiita tulemaan kotiin takas rakkaiden luo, mutta samalla taas palaaminen myös hirvitti. Tässä alussa kaikki arkeen liittyvät asiat on tuntunut oikeesti hyviltä ja kivoilta. Okei, kaupassa käyminen ehkä alkuun hieman ahdisti. Tavaraa hyllyissä on niin hirveesti, eikä sitä oikein edes meinannut muistaa, että mitä sitä nyt kotona edes syödään? 7 kk epäsäännöllistä ruokavaliota, jatkuvaa uuteen ruokakulttuuriin sopeutumista… Semmosen jälkeen odottaa oikeesti sitä, että saa tehdä tavallisia kotiruokia ja syödä paljon salaattia. Mutta ei se ihan helppoa ollut alussa harhailla siellä ruokakaupassa ja yrittää keksiä, mitä ne tavalliset kotiruuat olikaan. Jääkaappi ja kuivaruokahyllytkin näyttivät ammottavan tyhjyyttään vielä useammankin kauppareissun jälkeen. Ja aina jotain oleellista unohtui ostaa.

Niin siitä epäsäännöllisestä ruokavaliosta…

Oma keittiö

Ensimmäinen yö Suomessa oli outo, tai jos nyt sitä voi yöksi kutsua. Taidettiin molemmat päästä nukkumaan vasta joskus 4 aikaa aamyöstä ja nukkuakaan en malttanut pidempään kun klo 8 asti. En meinannut saada millään unta, oltiin ensinäkin menty eri osoitteisiin yöksi. Tuntui oikeasti aika luonnottomalta nukkua erossa toisesta, kun yli 7 kuukautta on nukuttu joka ikinen yö yhdessä. Sen lisäksi, että makasin sängyssä yksin, ihmettelin sitä että miten kukaan voi nukkua tällaisessa hiljaisuudessa. Siinä kohtaa tajusin, että olin 7 kuukautta nukkunut vaikka minkälaisten äänien ympäröimänä, perinteisimmät oli tietysti kaikkien hyönteisten ja eläinten äänet tai sitten liikenteen äänet, viimeisimpänä Kuubassa jopa rapujen saksien raapiminen ikkunaa vasten. Kaikenlaisissa äänissä sitä oltiin totuttu nukkumaan, joten hiljaisuus tuntui oudolta. Lisäksi tuli 7 kuukautta nukuttua pääosin lakana peittona, joten tunsin vähintääkin litistyväni oikean paksun peiton alle

Ennen Suomeen paluuta oikeesti sitä vähän jännäs, että miten sitä osaa “irrottaa” toisesta ja alkaa elämään myös sitä omaa elämää. Oltiinhan me oltu koko reissun ajan ihan 24/7 yhessä, joten ehkä oli ihan ymmärrettävää että se mietitytti. Kaikki meni reissussa todella hyvin, mutta valehtelisin jos väittäisin, etteikö olis ollut lopulta oikeesti siistiä saada sitä omaa aikaa. Nähdä omia ystäviä, käydä yksin keskustassa harhailemassa, katsoa omia hömppäsärjoja tv:stä, pitää yksin herkkuiltoja, puuhailla keittiössä itekseen… Oho, huomaamattakin saatoin toistaa sanoja itsekseen, yksin, oma jne. Joten paistaahan tästä se, että yksinäisyyttäkin on kaivattu.

Ensimmäisen viikon tuntui siltä, ettei tää arki ala rullaamaan koskaan. Kaikki vaan tuntui jotenkin niin vaikeelta. Mutta nyt voin kyllä sanoa, että 4 viikon jälkeen kaikki on aikalailla niinkuin ennenkin, vaikka toki pienet arjen asiat tuntuu edelleen vähän ihmeellisiltä. Vitsi kun sieltä hanasta ihan oikeesti tulee sitä lämmintä vettä joka kerta ja suihkustakin tulee vettä sellaisella paineella, etten osannut reissun aikana tällasesta edes haaveilla 😀 Sen jälkeen kun on viettänyt rinkkaelämää 7 kuukautta niin oma vaatekaapp tuntuu edelleen ihan luksukselta. Pyykinpesun tarvetta tuskin huomaa, kun vaatteita vaan riittää ja riittää.

7 kuukauden vaatteeni ja tässä viimeinen kerta, kun piti pakata rinkka

Pitää tunnustaa, että nyt jo tekis mieli varata uudet lentoliput esim syksylle johonkin… Haaveeks se taitaa nyt vähäks aikaa jäädäkin. Ei auta kun blogin kautta muistella jo taakse jäänyttä maailmanympärysmatkaa. Nyt siis riittää hommaa näiden blogipostausten kanssa. Seuraavaks tiedossa koontipostausta Filippiineiltä ja sitten alkaa Uusi-Seelanti-postaukset. Pysy kuulolla, lupaan yrittää postailla vähän tiheemmin, kun kerran kuukauteen 😉

– Fia –