Ajatuksia matkan loppumisesta

Pahoittelut alkuun, että blogin puolella on saanut lukea hyvin vähän reaaliaikaista tekstiä. Instagramissa seuranneet ovat paremmin perillä, muistutuksena että sieltä mut löytää @lottafialina ja Teemun @muliteemu-käyttäjän takaa. On ollut todella vaikeaa välillä päivitellä blogia nettiyhteyksien puutteen vuoksi, mutta nyt terkut Mexicosta ja sekavia ajatuksia tästä hetkestä. Postausta kuvittavat sekalaisesti reissukuvat matkan varrelta.

Uganda

Apua, niin se vaan on että meidän 7 kuukauden pituinen maailmanympärysmatka on pian päätöksessään. Tai onneks ei ihan, vielä on 3 viikkoinen pätkä Kuubassa edessä. Blogin puolella tarinoita riittää vielä vaikka kuinka paljon, joten täällä tullaan pysymään maailmanympärysmatkan tunnelmissa vielä pitkään. Jäljellä on tarinoita Filippiineiltä, Uudesta-Seelannista, Tongalta, Kaliforniasta, Mexicosta ja Kuubasta. Matkaa tullaan myös ynnäämään kasaan mm. budjetin osalta ja luvassa on lempparikohteita, sekä vähän myös siitä, missä kaikkialla me yövyimme. Tarinaa siis todellakin riittää, älkää huoliko. Toki haaveet ja suunnitelmat tulevistakin matkoista itävät mielessä, eihän sille mitään mahda.

Mozambik

Niin se vaan on, että arkeen on palattava. Jännittää, pelottaa. Mutta toisaalta olen innoissani. Rakastan Suomea ja valehtelisin jos väittäisin, etten kaipaisi omaan kotiin liittyviä mukavuuksia. Se, että hanasta tulee sen lämpöistä vettä kuin haluaa, onhan se nyt aika kivaa. Ja ainiin, sitä vettähän voi juodakin. Ja ihanaa päästä laittamaan kotiin omat ruuat. Pinnallista, mutta totta on se, että rinkallinen vaatteita alkaa yksinkertaisesti kyllästyttämään. Eikä pelkästään se samojen vaatteiden käyttäminen, vaan ihan sekin että olis myös kiva päästä käyttämään puhtaita vaatteita.

Etelä-Afrikka

Toki me ollaan vaatteitamme pesty, mutta osa vaatteistamme ei ole nähnyt pesukonetta kertaakaan 7 kuukauden aikana. Afrikassa niitä ei yksinkertaisesti juurikaan ole, joten päätit sitten pyykätä itse tai viedä vaatteesi pyykkäyspalveluun, niin tiedossa on käsipyykki. Tähän käsin pyykkäämiseen tottui 3 kuukauden aikan niin, että pyykinpesu aine kulkee mukana lähes koko ajan ja paljon pyykkiä on pesty guest housejen lavuaarissa (juuri niinkun ei sais tehdä). Kyllä sitä nyt toki välillä ne vaatteet on pesukoneenkin saaneet tavata, mutta sanotaan näin että se on ollut sitä harvinaista herkkua.

Filippiit

Kylmyys. Sehän meillä tulee olemaan vastassa. Tällaisella matkalla sitä aika hyvin totuttaa itsensä lämpöön ja palella saa heti, kun celciusasteet näyttävät alle 20. Ehkäpä me selvitään kuitenkin hengissä, kotona odottaa talvitakki eikä tarvii kituutella rinkan sisällön kaikki pitkähihaiset päällä 10 asteessa, niinkun jouduimme Uudessa-Seelannissa ja Kaliforniassa tekemään. Olen myös niin viltti-ihminen, kun olla ja vaan voi, vilttejä on ollut ikävä. 30 asteen lämpötiloissa on nimittäin se huono, puoli ettei viltin käyttö oikein tunnu mukavalta, hehe.

Uusi-Seelanti

Kuten huomaatte, ajatukset harhailee. En ehkä kykene millään käsittämään vielä kotiinpaluuta. Lupaan kirjoitella fiiliksiä mahdollisimman pian sitten, kunhan ollaan kotiuduttu. Sen lisäks, että kylmyys, materia, tutut lenkkipolut, oma kihla- ja vihkisormus, ruokakauppojen hyllyjen tarjonta ym järkeviä asioita on mielessä niin oikeesti sitä on joutunut jo orientoutumaan työasioihinkin pikkuhiljaa. Mutta siinä ei ole onneks ihan hirveetä ongelmaa, koska oikeesti odotan jo töihin pääsemistä ja töiden tekemistä todella paljon. Okei, en ehkä odota aamu kuuden heräämisiä ja sitä, että siellä töissä pitäis käydä 5 kertaa viikossa, mutta eniveis. Siitäkin huolimatta odotan taas sitä, että pääsee kiinni työntekoon ja pääsee näkemään tutut työkaverit.

Tonga

Rakkaimmathan ne ovat mielessä oikeasti kaikista eniten. Kyyneleet tulee melkein jo silmiin, kun kaikkia ensikohtaamisia oman perheen ja ystävien kanssa ajattelee. Mielessä toki on miten paljon parhaan ystävän tyttö on kasvanut ja mitä kaikkea uutta hän onkaan oppinut, serkunkin pikkuvauvasta on kasvanut jo melkein taapero. Osa kavereistakin on eri elämäntilanteissa, kuin silloin kun lähdettiin.

Los Angeles

On sitä vaan niin paljon ihmettelemistä alkuun monelta osin, mutta kuinka nopeasti ihmeteltävä loppuu ja tuntuu siltä, kuin ikinä missään matkalla olis ollutkaan? Saa nähdä.

Mexico

– Fia –

Aatonaattona Filippiineillä saarihyppelemässä

Joulukuu 2016

Olimme varanneet heti ensimmäiseksi kokonaiseksi päiväksi Busuangalla tai sanotaanko Coronilla (Koska saaren ”pääkaupunki” on Coron Town, monet kutsuvat koko saariryhmää Coroniksi) saarihyppelyreissun. Taifuunin oli arvioitu kulkevan Filippiinien yli joulun tienoilla ja meille kerrottiin, että se saattaisi näkyä myös tällä saariryhmällä sateena ja napakkana tuulena. Siksi lähdimme heti tekemään niitä aktiviteetteja, joita olimme suunnitelleet, ettei mitään jäisi sitten myöhemmin huonon kelin vuoksi tekemättä. Taifuunivaaran alla ei nimittäin lähdettäisi tekemään mitään koko päivän kestäviä saariretkiä pitkän matkan päähän.

Jokaiselle saarelle tai riutalle joutuu Filippiineillä maksamaan pienen maksun. Maksut pyörivät 2-6e/hlö hujakoilla. Useimmat saarihyppelyreissut taitavat nämä pääsymaksut sisältää, mutta esim me olimme liikkeellä omalla veneellä, tai siis emme tietenkään omalla, mutta olimme maksaneet siitä että veneen kuljettaja vei meitä saarille ja riutoille meidän omien aikataulujen mukaan. Coron Townista saa bookattua itselleen kaikenlaisia saarihyppelyreissuja ja uskon, että alueella useimmat guest houset ja hotellitkin niitä tarjoavat.

Ensimmäiselle saarihyppelyretkelle lähdimme kolmestaan, koska Annu jäi parantelemaan itseään päiväksi hotellille. Aamun herätys oli melko aikainen, veneeseen noustiin puoli kahdeksan aikoihin, että ensimmäisille kohteille ehdittäisiin ennen kuin useimmat laivat Coron Townista olisivat lähteneet liikkeelle. Suuntasimme ensin järvelle, joka sijaitsi saaren uumenissa. Järvelle kivuttiin pienten rinteiden yli ja alhaalla keskellä paljastui kirkas turkoosi järvi. Uiskentelimme aikamme tässä uskomattomassa, suorastaan taianomaisen kauniissa paikassa. Snorklailimme kirkkaissa vesissä vaikka pohjassa ei paljoa katseltavaa ollutkaan. Tämä ensimmäinen paikka oli itseasiassa aikalailla juuri sellainen, johon Filippiineillä olimme toivoneetkin pääsevämme.

Seuraavaksi suuntasimme Coron Townin edustalle snorklailemaan. Ensimmäinen snorklailukokemus Filippiineillä. Valitettavasti korallit olivat joistain kohti hieman kärsineitä, mutta kun lähti uimaan pienen saaren toiselle puolelle, sieltä löytyi upeita koralleja ja paljon kaloja. Joskus aiemmin kerroimmekin, että meillä kummallakaan ei ollut juuri yhtään snorklauskokemusta ennen kun aloimme Mozambikissa sukeltamaan, mutta nyt pienen sukelluskokemuksen jälkeen tuntui, että snorkaamisestakin sai enemmän irti.

Järven ja snorklauksen jälkeen siirryimme valkohiekkaiselle saarelle lounaalle. Eipä oo näin hienossa paikassa tullut koskaan lounasta syötyä. Lounaan jälkeen loikoilimme valkoisella hiekalla ja lilluimme turkoosissa vedessä noin tunnin verran ennen, kun olimme taas valmiita jatkamaan eteenpäin. Me olimme jo jonkun verran tässä kohtaa matkaa ehtineet ottaa väriä pintaan, mutta naureskelimme sille kuinka Miikan ihon väritys oli aikalailla täsmälleen sama kuin rantahiekan väri. Valkoinen.

Viimeiseksi kävimme vielä laguunissa, jonne uiskenneltiin kallion kolosta. Snorklaillessa siellä ei ollut niin paljoa nähtävää ja näkyvyyteen vaikutti myös veden lämpötilojen vaihtelu. Viimeisen laguunin kohdalla taisimme olla jo aika väsyneitä, kun ei tästä jäänyt enää edes kovin paljon mieleen. Koko päivän porottanut aurinko oli vetänyt kyllä kaikki mehut näistä saarihyppelijöistä ja ihokin oli päässyt kärähtämään yli 3 kuukauden reissailusta huolimatta. Onnellisena ja väsyneinä siis saavuimme alkuillasta takaisin Al Faroon ja tämä päiväreissu täytti kyllä samantien kaikki ne odotukset, mitä Filippiineille oltiinkin kasattu. Aika huikeaa oli myös viettää jouluaaton aatto tällaisissa merkeissä.

-Fia ja Teemu-

Joulu Filippiineillä ihan täydellisessä Al Faro hotellissa

Joulukuu 2016

Toinen aamu Filippiineillä ja suuntasimme suoraan Manilan lentokentälle, josta meillä lähti lento kohti Busuangan saarta. Lento oli aikataulussa ja sujui hyvin. Hilpeyttä aiheutti hieman Cebu Pacific-lentoyhtiön lentoemäntien farkku/farkkuhame-asut sekä matkan aikana järjestetyt tietovisailut, jotka näin joulun alla olivat joululaulu-aiheisia kysymyksiä. Myöskin Busuangan lentokenttä, johon laskeuduimme oli tähän astisista lentokentistä pienin. Jopa Luang Prabangin kenttä oli Busuangan kenttään verrattuna iso. Heti lentokentän vieressä oli karaokebaari, jossa raikasi laulu keskellä aamupäivää. Karaoke, oih, sitä filippiiniläiset rakastavat.

Olimme valinneet porukalla jouluksi hotellin, jossa olisi jotain spesiaalia, jonkun kauniin paikan, jossa olisi kiva viettää rento ikimuistoinen joulu. Varailimme hotelleja joskus elokuussa ja jo silloin moni paikka näytti olevan aika täynnä, joten jouluksi Filippiineille ja lähes minne vaan muuallekin matkustava saa olla kyllä ajoissa varausten kanssa. Onneksi onnistuimme saamaan jouluksi neljä yötä juuri Al Faroon.

Al Faron henkilökunta tuli hakemaan meidät lentokentältä ja pienen automatkan jälkeen vaihdoimme veneeseen, jolla huristelimme loppumatkan hotellille. Hotelli ei ole saaressa, mutta se on niemen kärjessä, jonne ei mene minkäänlaisia teitä, joten ainoa pääsy paikkaan on botskilla. Al Faro sijaitsee kukkulan päällä ja jo sinne kivutessa hiki alkaa virrata. Yläällä kuitenkin käy usein pieni tuulenvire mikä helpottaa vähän lähes liian tukalaa kuumuutta keskipäivällä. Näin kuuma meillä oli reissun aikana ollut oikeastaan vain Tofolla Mozambikissa. Annu ja Miikakin oli tietysti ihan läkähdyksissä, kun suoraan Suomen pakkasista saapuivat Filippiinien kuumuuteen. Kropalla kestää oikeasti aina hetken aikaa tottua noin korkeisiin lämpötiloihin.

Ylös saavuttaessa saimme tervetulomaljat ja istahdimme katsomaan henkeäsalpaavaa maisemaa. Al Faro taitaa olla edelleen yksi kauneimmista paikoista, jossa olemme käyneet. Kauneus ei loppunut pienen allasalueen ja ravintolan maisemiin, vaan vielä enemmän ihmeissämme olimme kun saavuimme ylös torniin huoneisiimme. Oltiin kyllä ihan heti että vau, onko tämä todellista, täälläkö me saadaan viettää joulu. Koko maisema oli aivan super kaunis ja se yllätti joka päivä vain uudestaan, joka aamu ja ilta oli toistaan kauniimpi. Huoneet oli sisustettu beach house-tyyliin yksinkertaisen kauniisti.

Al Faron omistaa sveitsiläis-filippiiniläinen pariskunta ja hotellissa on vain 12 huonetta. Henkilökunta on ystävällisintä ikinä, todella herttaisia kaikki ja he näyttävät todella myös viihtyvänsä työssään, niin hauskaa heillä aina keskenään oli. Ruokalistan valikoima on muutamaksi päiväksi ehdottomasti riittävän laaja ja iltaisin listasta ei tarvitsekaan tilata(mutta voi toki), koska iltaruualle on päivittäin kolme eri vaihtoehtoa joista valita. Aamupalakin valitaan listasta, mutta se kuuluu huoneen hintaan. Al Faro pakkasi ruuat ja hedelmät mukaan myös kaikille päiväreissuille, joille menimme. Ruoka oli joka kerta aivan älyttömän hyvää, mistään ei löytänyt valitettavaa.

Al Faro-hotelli on vähän niinkun keskellä ei mitään, eikä hotellilta noin vain voin lähteä käppäilemään mihinkään. Al Faro kuitenkin auttaa järkkäämään kaikenlaisia päiväreissuja läheisille saarille, joten tekemistäkin muutamalle päivälle kyllä riittää. Kerromme seuraavissa postauksissa noista saarihyppelyreissuista lisää.

Parhaita hetkiä Al Farossa oli ehdottomasti illat, jolloin lämpötila pikku hiljaa viileni tukalan kuumasta siedettäväksi, jopa mukavaksi. Auringonlaskut olivat joka ilta hämmästyttävän upeita. Parasta oli hypätä uima-altaaseen ja ihastella auringonlaskua siitä tai sitten istua altaan reunalle viinilasi kädessä ja odottaa pimeän tuloa. Toisiksi parhaita hetkiä oli aikaiset aamut, kun ensimmäiset auringonsäteet maalasivat vastarannan näkyviin. Heräilin usein jo 6 aikoihin enkä saanut unta enää vain siksi, että halusin nauttia noista taianomaisista aamuista.

-Fia-

Filippiinit – Pari yötä Manilassa ennen paratiisisaaria

Joulukuu 2016

Emme oikeastaan odottaneet tässä kohtaa pelkästään sitä, että pääsemme Filippiineille, vaan odotimme vieläkin enemmän sitä että näkisimme pian Annun ja Miikan, eli Teemun äitin ja veljen. He odottelivat jo meitä valmiina Manilassa, kun me saavuimme sinne keskellä yötä. Olimme Luang Prabangista ottaneet lennon Bangkokiin, jossa vaihdoimme lentokenttää ja suuntasimme suoralla lennolla kohti Manilaa. Saimme siis Thaimaankin leimat passiimme, hehe.

Manilasta ei taida kukaan hirveästi innostua, tuntuu että kyseisestä kaupungista ja sen lentokentästä jopa vähän pelotellaan. Okei, onhan Manila sekava, mutta ei siellä nopealla visiitillä hirveästi pelätä tarvitse. Eikä Manilan lentokenttä ole meidän silmään yhtään hirveä. Emme sitten tiedä missä nämä ihmiset on lentokentillä käynyt, jotka Manilan kenttää arvostelevat. Okei, eihän se nyt ole yhtä viihtyisä ja hieno, kuin joku Bangkokin ja Singaporen kentät, mutta voittaa heittämällä lähes kaikki Afrikan lentokentät, joilla olemme käyneet. Manilan lentokenttä on ihan siisti ja sieltä löytyy hyvin ruokapaikkoja.

Manilan lentokentälle keskellä yötä saavuttaessa ihmiset olivat sankoin joukoin odottamassa rakkaitaan takaisin kotiin joulun viettoon.

Manilan stoppi on aika monelle Filippiineille tulevalle pakollinen. Joskin sen voi kyllä välttää, jos varaa lennon lähellä oleville saarille niin, että Manilassa tarvitsee tehdä vain koneen vaihto. Toistepäin se on tosin aika riskialtista, koska Filippiinien sisäiset lennot ovat oikeasti aika usein myöhässä, joskus taifuunien takia jopa reilusti päivällä tai kahdella siirretty. Riippuen mistä päin Filippiineille lentää ja minne saarelle siellä haluaa, mutta joihinkin paikkoihin pääsee lentämään ihan suoraan ja näin saa vältettyä Manilan kokonaan. Esim Suomesta voi lentää Hongkongiin ja sieltä suoraan Cebun saarelle.

Saavuimme Manilaan keskellä yötä, olimme valvottaneet Annua aamuyön tunneille asti, koska eihän se tietenkään saanut nukuttua, kun tiesi että yli 3 kuukauden jälkeen näkee pian meidät. Olihan se ihana nähdä taas rakkaita ja hetken aikaa ihmetellä, että siinä ne tutut ihmiset nyt on, täällä meitä varten. Nopeat kuulumiset vaihdettiin siinä aamuyön tunneilla ja sitten lyhyehköt 4h yöunet ja herätys uuteen päivään.

Valtavan kokoinen huoneistomme Tropicana Suites hotellissa

Manilan päivälle meillä ei ollut muita suunnitelmia, kuin pyöriä läheisessä Robinsson ostoskeskuksessa ja käydä Annulle hyvinkin nostalgisissa paikoissa. Käytiin nimittäin sen sairaalan aulassa, missä Annu on 17-vuotiaana työskennellyt, eli siis tietty ihan äskettäin, joku muutama vuos siitä taitaa olla. Saatiinpahan hyvä sight seeing kaupungin läpi myös kun ajettiin taxilla sairaalalle ja takaisin. Eipä muuten muutaman kilometrin matkat taitu tässä suurkaupungissa kovinkaan nopeasti autolla (paitsi ehkä yöaikaan), kaupunki on nimittäin aika ruuhkainen. Lentokentällekin mentäessä kannattaa taxi-matkaan varata riittävästi aikaa ettei käy huonosti.

Manilan suurkaupungissa siis pisti silmään hullut kuskit, kaoottinen liikenne, ruuhkainen liikenne, erikoiset julkisen liikenteen bussit, niin eli näköjään liikenne jäi mieleen Manilasta. Itse Filippiinien kulttuuriin muuten ei päässyt vielä yhdessä Manilan päivässä juurikaan käsiksi. Tämän yhden päivän aikana mielessämme oli jo kuva valkoisesta hiekasta, turkoosista merestä, palmuista ja auringosta, oi että niitä ihminen tarvitsee säännöllisin väliajoin ja meidän mielestä edellisestä kerrasta oli jo päässyt vierähtämään liiankin pitkä tovi.

-Fia ja Teemu-

Kaikki Laosista

Joulukuu 2016

Laos, tuo yksi Kaakkois-Aasian melko matkustettu maa Thaimaan kupeessa. Laos oli pitkään Thaimaata rennompi, rauhallisempi, edullisempi, tyhjempi maa matkustaa. Nykyään ei voi kaikilta osin ihan sitä sanoa. Edelleen Laos on hyvinkin rento, laosilaiset hyvin ystävällisiä, hintataso edullinen (joskin ilmeisesti jonkun verran noussut), mutta kovin rauhassa siellä ei saa välttämättä matkustaa. Laos on nimittäin täynnä reppureissaajia ja sen lisäksi sen ovat vallanneet myös aasialaiset turistiryhmät.

Vientiane

Tietysti kyseessä on jälleen hyvin iso maa ja tunkemalla itsensä mahdollisimman keskelle ei mitään, löytää itsensä varmemmin rauhallisesta paikasta. Mutta Laosissa on mielestämme vaikeampi löytää paikkoja, jossa olisit oikeasti ainut turisti tai jossa turisteja olisi hyvin vähän. Täytyy nyt ottaa huomioon, että menimme Laosiin heti Afrikan matkailumme jälkeen, jossa olimme tottuneet matkustamaan hyvinkin rauhassa. Ja kuten jo aiemmin mainitsimme, kävimme lopulta Laosissa aika tavanomaisissa kohteissa ja mikäli aikaa olisi ollut enemmän, olisimme halunneet lähteä seikkailemaan Laosia ympäri laajemminkin. Visiitit näissä tavanomaisemmissakin kohteissa toki kannattaa, mutta oppiakseen Laosista enemmän pitäisi etsiä niitä pienempiä tuntemattomampia paikkoja.

Na-kylässä

Miksi Laosiin tullaan? Miksi me tulimme Laosiin? Uskomme, että suurin osa päätyy Laosiin Kaakkois-Aasian reppureissullaan. Thaimaa, Laos, Kambodza, Vietnam, ehkä Malesia ja nykyään myös Burma, kuulostaa varmaan aika tutuilta komboilta. Edullisia ja helpohkoja maita matkustaa ja lähes kaiken matkustamisen voi tehdä maitse jolloin lentojen ostamiselta välttyy. Me tulimme Laosiin, koska Teemu halusi palata sinne 7 vuoden jälkeen. Laosissa meitä kiinnosti sen luonto, vuoret, riisipellot, joet sekä tietysti hyvä ja halpa ruoka. Meitä houkutti myös paljon puhuttu laosin rentoakin rennompi elämänmeno ja sitähän se pääosin olikin.

Luang Prabang

Missä kävimme ja mitä koimme?

Vientiane – Tässä Laosin rauhallisessa pääkaupungissa vietimme 5 kokonaista päivää. Vierailimme riemukaarella sekä Cope-centerissä.

Vang Vieng – Vietimme kavereidemme Kaisan ja Jaron kanssa viikon tässä tunnetussa reppureissaajien kaupungissa. Tutkimme luolia, uimme joessa, kävimme blue lagoonilla, kiipesimme näköalapaikalle ja vietimme päivän tietysti tubeillen.

Na-kylä ja Nola guest house. Vietimme kolme päivää tässä ihanassa pienessä kylässä, tunsimme kuinka aika pysähtyi ja elimme lähellä laosilaista maalaiskulttuuria. Täällä kävimme läheisellä joella uimassa ja pääsimme keräämään kahvipapuja omin pienin kätösin.

Luang Prabang – Tässä Unescon maailman perintökohteeksikin nimetyssä kaupungissa vietimme 4 päivää. Kävimme juttelemassa paikallisten nuorten kanssa, saunoimme laosilaisessa saunassa ja teimme retken vesiputouksille. Tämän lisäksi Luang Prabangissa nautimme hyvästä kahvista ja etenkin iltamarkkinoiden ruokatarjonnasta.

Vang Vieng

Ilmasto

Olimme Laosissa joulukuussa 3 viikkoa ja koko tämän ajan kelit olivat todella lämpimät. Ilmankosteus yllätti itseasiassa positiivisesti, se ei ollut niin paha! Yötkään eivät olleet liian kuumia. Lämpötila laski yöksi niin ettei mitään tuuletinta tai ilmastointia tarvinnut. Meidän koko kolmeviikkoisen ajan kaikki päivät olivat aurinkoisia, lukuunottamatta viimeisiä päiviä Luang Prabangissa. Laosissa voi kuitenkin oikeasti tulla myös kylmä, etenkin jos viettää aikaa vuoristoisissa kohteissa.

Vang Vieng

Hintatasosta, majoituksista, ruuista

Laosissa on edullista matkustaa, niinkuin monissa muissakin Kaakkois-Aasian maissa. Meillä meni rahaa kolmessa viikossa Laosissa alle 800 euroa yhteensä, kun sama summa kolmen viikon osalta on ollut monissa maissa reilusti yli 1000 euroa, joissain lähennellyt 3000 euroa. Eli voi jo nyt sanoa, että Laos on ehdottomasti kaikista vierailemistamme maista halvin. Ja uskomme, että vieläkin enemmän sniiduilemalla tuotakin budjettia alemmaskin pääsee suht helposti.

Laosissa kaksi ihmistä pärjää helposti yhteensä 30-35e päiväbudjetilla. Jo 20e/hlö päiväbudjetti voi olla Laosissa paljon. Keskimäärin Laosissa maksoimme double-huoneesta reilu 10e yöltä. Halvin majoituksemme oli 7e/yö. Osassa oli omat kylppärit, osaan kuului aamupala, toisiin taas ei, mutta nämä seikat eivät välttämättä edes vaikuttaneet huoneen hintaan niin paljoa. Vientianessa eli Laosin pääkaupungissa yöpyminen taisi olla muihin paikkoihin verrattuna kalleinta. Laosissa emme vaivautuneet nukkumaan dormeissa, koska meidän mielestä oman huoneen saa suhteessa niin edullisesti ja noh, dormit Laosissa vaikuttivat usein aika epämiellyttäviltä, vaikka kaikki eivät tietystikään sitä ole.

Ruokakin on Laosissa edullista ja niin hyvää. Parilla eurolla syö helposti. Iltamarkkinoilta hyvää nuudelikeittoa voi saada vieläkin edullisempaan hintaan ja taas ravintolassa ruuasta saa maksaa hieman enemmän. Tosin ravintolassakin kaksi henkeä söi helposti yhteensä 6-7 eurolla, ja näissä hintaluokissa olivat siis meidän kalleimmat ruokalaskut. Laosissa syödään joiltakin osin hyvin samanlaista ruokaa kuin thaimaassa, nuudelia ja riisiä siis. Mutta Laosistakin löytyy omat herkkunsa kuten Laap sekä sticky rice. Laosissa kasvisruokailijakin löytää todella helposti ruokaa, tofua ainakin on tarjolla lähes kaikkialla ihan kyllästymiseen asti.

Luang Prabang

Mitä vielä?

Meiltä jäi tutkimatta kokonaan Laosin eteläinen osuus, Pakse, Don det ym. Hieman olisi kiinnostanut Laosissa myös monen yön retket sademetsään, joissa nukutaan yläälle puihin rakennetuissa mökeissä. Suht kallista hupiahan sellanen olis ollut, mutta oltais siitä oltu kuitenkin valmiita maksamaan, jos tällaisia aktiviteetteja olis ollut tarjolla vähän lähempänä meidän reittiä.

Laos on ihana, helposti rakastettava, ihmiset ovat ystävällisiä, he jäävät sydämiin. Ja voi se ruoka, se on vaan niin hyvää! Saimme Laosilta kuitenkin kolmessa viikossa juuri sen, mitä tulimme hakemaan, emmekä usko Laosiin ihan heti palaavamme uudestaan. Meidän mielenkiinnonkohteet tällä hetkellä löytyvät nimittäin pääosin vähän muualta päin maailmaa.

-Fia ja Teemu-

Parhaat palat Luang Prabangista – Osa II

Joulukuu 2016

Mikä oli sitten se toinen mieleenpainuvin ja edullinen tekeminen Luang Prabangissa, josta viime postauksessa puhuin? No laosilainen sauna, kyllä kuulit oikein sauna, me päästiin saunaan! Viime saunomiskerrasta oli kyllä tässä vaiheessa reissua päässyt hurahtamaan tovi, edellinen kerta oli Suomessa elokusssa. Luang Prabangissa Punainen risti pitää yllä saunaa ja siellä on tarjolla myös hierontaa. Suuntasimme sinne jo päivällä, mutta kuulimme tuolloin, että sauna aukeaa vasta klo 16, joten siirsimme saunasuunnitelmiamme saman päivän iltaan. Oletimme jotenkin, että sauna täällä Luang Prabangissa olisi jotenkin turisteille suunnattu, mutta ei, päinvastoin, meidän lisäksi siellä oli vain kolme muuta reissaajaa ja kaikki loput oli laosilaisia.

Laosisaisessa Saunassa oli jotain samaa kuin suomalaisessa saunakulttuurissa. Toki paljon eroavaisuuksiakin löyty, sauna oli aromaattinen höyrysauna, se oli kooltaan hyvin pieni ja lauteet menivät matalalla ja vain yhdessä tasossa, tauoilla nautittiin kylmän saunajuoman sijaan kuumaa yrttiteetä. Pääsymaksu saunaan oli noin 2e/hlö ja pääsymaksun maksaessa naisille jaettiin ylle huivit ja miehet saivat sortsit. Suomalaiseen tyyliin ei siis saunottu ihan aatamin asussa.

Mutta niin siitä suomalaisesta tunnelmasta: Alkuun oli laosilaisessakin saunassa hiljaista, oltiin ihan hissukseen, oikeastaan nautin suunnattomasti tästä hiljaisuudesta. Muutaman saunakerran saunoin tässä hiljaisuudessa, välissä olin käynyt sateisessa kelissä viilentymässä ja juomassa yrttiteetä.

Sitten porukka alkoi jotenkin lämpenemään ja yhtäkkiä saunassa sekä miesten, että naisten puolella kävi hirveä pulputus. Ja siinä missä saunaan mahtui ensin noin 6 ihmistä, niin lopulta istuin siellä 11 laosilaisen höpöttävän naisen kanssa. Olisimpa ymmärtänyt, mitä he puhuivat. Vaikka totta puhuen nautin ehkä enemmän siitä hiljaisuudessa saunomisesta, niin oli tämä laosilaisten naisten tasaisen rupattelun keskellä saunominenkin kokemus. Teemun mukaan miestenkin saunassa tapahtui samanlainen ilmiö, mutta miehiä saunaan ei ilmeisesti mahtunut ihan yhtätoista, vaan ehkä se 8 henkilöä.

Sitten aktiviteettiin, josta saa pulittaa hieman enemmän, mutta suht edullisesta jutusta on edelleen kyse. Luang Prabangissa varmaan yksi yleisimmistä turisti-aktiviteeteista on erilaiset vesiputousreissut. Näitä reissuja tehdään ilmeisesti ainakin kaksille eri putouksille, Tad Sae-putouksille, joilla me olimme ja lisäksi Kuang Si-putouksille. Useat guest houset tarjoavat kuljetuksia näille vesiputouksille tai vaihtoehtoisesti voit vain kysyä tien varsille olevilta tuktuk-kuskeilta hintaa sinne ja takaisin.

Yleensä tuktuk-kuskit houkuttelevat samaan kyytiin useita reissaajia, jolloin kyydin hintakin laskee. Kyyti ei ole kuitenkaan ainut asia mitä joutuu maksamaan, vaan perillä maksetaan myös venematka ja pääsymaksu putouksille. Tämä on aika tavanomaista Laosissa, että kaikkialla minne menetkään peritään maksu, toki yleensä puhutaan noin 1-2 euron maksuista, joten ei isoista summista ole kyse. Kyydistä maksoimme vajaa 3e/hlö.

Vaikkakin putoukset ovat täynnä turisteja, niin ovat ne silti kauniit ja käymisen arvoiset. Tällä meidän vierailemalla putouksella oli useita vesialtaita, missä pystyi uimaan, vaikkakin vesi on aika viileää. Lisäksi putousten lähistöllä menee pieniä kävelyreittejäkin, joille voi lähteä seikkailemaan. Emme taaskaan olleet ihan hirveästi ottaneet selvää minne putouksille olemme menossa (tosin emme tiedä onko tässä suhteessa eri putouksilla hirveästi eroa), mutta ikävää oli se, että näillä putouksilla näytettiin järjestettävän aika paljon norsulla ratsastusta ym… Vaikka ei tietenkään itse näihin aktiviteetteihin lähde mukaan, niin silti tulee aina sellanen ikävä fiilis, että tuleeko rahoitettua kyseistä toimintaa silti maksamalla pääsymaksun vesiputouksille…

Meidän ollessa Luang Prabangissa kelit olivat aika pilviset ja sateiset, se tosin meitä ei tässä kohtaa yhtään haitannut. On vaan hyvä, että iho pääsee välillä huilaamaan auringolta. Toki odottelimme viimeiseen asti edes sitä yhtä aurinkoista iltapäivää, että pääsisimme toteuttamaan hieman lämpimimmissä keleissä juuri tuon vesiputousreissun. Muuten päivät kului tässä viihtyisässä kaupungissa kävellen ja kahvilla istuen. Kahvikin maistui nyt taas vilpoisemmilla keleillä paremmin ja siitähän piti nauttia.

Odotimme joka ilta Luang Prabangin iltamarkkinoita, joilla söimme kolmena iltana saman todella todella hyväksi todetun ruokakombon. Ensin haimme kevätrullia, joko tuoreita tai uppopaistettuja ja nautimme sen annoksen puoliksi katukivetyksellä istuskellen ja iltamarkkinoiden menoa seuraten. Sitten istahdimme ehkä koko Laosin parhaaseen katunuudelipaikkaan, jossa noin eurolla saa niin hyvää tulista nuudelikeittoa, että oikeasti muistelemme ja haaveilemme siitä näin pari kuukautta myöhemmin vieläkin. Jos vielä jäi pikkunälkä niin kevätrullien ja nuudelikeiton jälkeen saattoi suunnata hakemaan vielä nutella-banaani-crepen tai jonkun hyvän smoothien, esim mangon makuisena tai fian lemppariyhdistelmän sitruuna+minttu. Laosilainen ruoka ah, tiesimme jo viimeisenä iltana laosissa, että sitä tulee iso ikävä.

– Fia –

Parhaat palat Luang Prabangista – Osa I

Na-kylän jälkeen suuntasimme Luang Prabangiin. Bussimatkan pituus tuolla välillä yllätti, koska kaiken järjen mukaan sen ei pitänyt kovin pitkä matka olla(180km). No iso bussi körötteli super hidasta vauhtia ja vuoristoiset tiet eivät näyttäneet päättyvän koskaan. Vientiane – Vang Vieng – Na-akselilla olinkin jo ehtinyt ihmettelemään, että missä ne niin pelotellut Laosin huonot tiet ovat? No löytyivätpähän nekin nyt sitten. Oikeasti tuon L-P-Vang Vieng välin pääsee nykyään aika nopeastikin, koska lyhempikin tie on olemassa. Tämä lyhempi tie on joiltakin osin ilmeisesti niin jyrkkä, että isot bussit eivät siellä kulje. Meillä ei ollut tässä kohtaa varaa valita minkä bussin valitsemme, kun menimme vain tienvarteen ja ostimme liput ensimmäiseen bussiin, joka meni ensimmäisenä ohi.

Nolasta naapurin mopon sivuvaunun kyydissä risteykseen odottamaan bussia Luang Prabangiin

Meillä ei ollut Luang Prabangista kummallakaan kovinkaan suuria odotuksia, mutta kuitenkin olimme siellä suunnitelleet 3 päivää viettävämme ennen lennon lähtöä eteenpäin Bangkokin kautta Filippiineille. Vang Viengin ja Na-kylän jälkeen olikin itseasiassa aika mukava olla hieman isommassa kaupungissa, jossa 10e huoneestakin löytyi ilmastointi ja hyviä kahviloita löytyi helposti. Saavuimme Luang Prabangiin tuon tuskallisen bussimatkan jälkeen iltamyöhään, suuntasimme äkkiä hakemaan ruokaa ja suoraan nukkumaan.

Luang Prabang miellytti meidän molempien silmään heti ensi näkemältä, onhan kaupunki sentään Unescon maailman perintökohde. Kaupungin kävelee läpi helposti kahdessa päivässä, mutta muutaman päivän lisääkin viihtyy ihan kivasti. Luang Prabangin yömarkkinat ovat myös sellainen paikka, jossa ainakin vielä toiseksikin illaksi riittää ihmeteltävää. Jos matkamuistoja haluaa ostaa niin, tämä on ihan ykköspaikka ja tinkiä pitää muistaa, mutta toki hyvässä hengessä. Meillähän tietysti taas ostelut jäi toiseen kertaan, mutta markkinoiden ruokapuolesta nautimme sitäkin enemmän(siitä myöhemmin).

Mitä Luang Prabangissa voi sitten tehdä ympäriinsä käppäilyn, ruuasta sekä kahvista nauttimisen ja iltamarkkinoiden lisäksi? Tarjolla on erilaisia reissuja vesiputouksille (yhdellä kävimmekin) sekä pientä risteilyä auringonlaskussa(tätä emme sateisten kelejen vuoksi toteuttaneet), mutta huomattavasti halvempia ja mieleenpainuvempia juttujakin löytyy, jotka ehdit ihan helposti toteuttaa vaikka olisit Luang Prabangissa vaikka vain yhden päivän. Meillä on pari vinkiä, näistä esittelemme tässä ensimmäisessä L-P-postauksessa toisen, jätetään se toinen seuraavaan postaukseen.

Olimme Nola guest housessa toiselta reissaajalta kuulleet Big Brother Mouse-nimisestä ”hankkeesta”, joka tukee Laosilaisten nuorten englannin oppimista. Englantia täällä ei kouluissa opeteta juuri yhtään, tämä johtuu siitä ettei ole riittävästi opettajia, jotka kieltä osaisi. Nuorten täytyy siis opetella englanti muualla, Big Brother Mouse on tähän niin oivallinen paikka. Sen lisäksi, että kyseinen paikka tarjoaa kouluille kirjoja englannin opiskelun tueksi, niin se järjestää joka päivä avoimia tunteja, jolloin laosilaiset nuoret voivat tulla paikalle juttelemaan englantia puhuvien turistien kanssa. Each one teach one, niin se täällä on!

Ja mehän ollaan valmiita puhumaan enkkua!!

Tarkoituksena ei ole varsinaisesti opettaa lapsille ja nuorille englantia, vaan puhua, kysellä, puhua, antaa heille mahdollisimman paljon mahdollisuuksia puhua. Puhuminen ja kuunteleminenhan on oikeasti paras tapa oppia kieli. Arkisin ilmeisesti paikalla on enemmän englantia taitavia turisteja, kuin laosilaisia nuoria, mutta viikonloppuisin se on ihan toisin päin. Silloin nuoret ovat vapaalla ja tulevat harjoittamaan englanninkielen taitoaan, silloin yhtä turistia kohden saattaa olla esim kuusi laosilaista nuorta. Minä juttelin kolmen kanssa, Teemu vielä useamman ja siinäkin oli jo aika haastavaa yrittää hiljaisempia, ujompiakin englannin opettelijoita kannustaa puhumaan, kysellä tarpeeksi helppoja, mutta toisaalta myös haastavia kysymyksiä.

Mulle kävi ihan tajuton mäihä, kun pääsin juttelemaan kolmen munkki-pojan kanssa. Olin nimittäin koko Laosissa oloni ajan miettinyt munkkiutta ja mulla tosiaan oli monia monia kysymyksiä sitä koskien. Pojat taas olivat hyvin kiinnostuneita Suomesta ja yksi tiesi jopa, että suomalainen koulutus on hyvin arvostettua ja kyseli siitä, että ollaanko numeroarvosanoista ja keskiarvoista todella luopumassa. Sain tietää munkki-koulusta sen verran, että jokaisen laosilaisen pojan oletetaan menevän jossain vaiheessa elämäänsä munkki-kouluun eli asumaan luostariin ja käymään koulua siellä. Heillä on lukioon asti myös muita aineita, mutta tietyt aineet kuten musiikki ja liikunta ovat kiellettyjä. Buddhalaisuutta voi lähteä opiskelemaan lukion jälkeen myös yliopistoon, sillon ei tarvitse enää muita aineita opiskella. Yksi näistä pojista oli lähdössä juuri ensi vuonna opiskelemaan buddhalaisuutta Thaimaahan.

Vaikka jokaisen pojan oletetaan menevän jossain vaiheessa munkki-kouluun niin pojat kuitenkin painottivat, että se on silti jokaisen oma asia meneekö vai eikö, ja minkä ikäisenä menee. Olin nähnyt kaduilla paljon hyvin nuoria munkkeja, joten halusin ehdottomasti kysyä hieman minkä ikäisenä munkki-kouluun voi mennä, tähän sain vastauksen: nuorimmat ovat 10-vuotiaita. Pojat siis asuvat luostarissa, mutta kertomansa mukaan voivat käydä kotona niin useasti, kun haluavat. Myös tytöt voivat mennä kyseiseen kouluun, mutta he kulkevat silloin oranssien vaatteiden sijaan valkoisissa vaatteissa. Buddhis-koulu on kaikista laosin kouluista edullisin vaihtoehto, joten on selvää, että monet vanhemmat siitäkin syystä haluavat lapsensa opiskelevan siellä. Olin ihan täpinöissäni tämän reilun puolituntisen jälkeen, minkä sain nuorukaisten kanssa keskustella. Ihan parhaita tällaiset hetket!

Kuvat eivät liity Big Brother Mouseen millään tavalla, koska en tietenkään kanssapuhujista viitsinyt kuvia ottaa, enkä innostukseltani ehtinyt tiloistakaan ottaa kuvia. Big Brother Mouse on joka tapauksessa kävelyetäisyydellä keskustasta, itseasiassa hyvin lähellä paikkaa, jossa iltaisin markkinat järjestetään. Keskusteluhetkiä järjestetään joka päivä 9-11 ja klo 17-19 ja sinne voi tuona aikana mennä liukuvalla aikataululla ja päättää itse kuina kauan haluat olla, myös nuoret tulevat ja menevät.

– Fia –

Vihdoin maalla – Na-kylä ja Nola guest house

joulukuu 2016

Vietimme Vang Viengissä keskenämme vielä pari päivää sen jälkeen, kun olimme sanoneet Kaisalle ja Jarolle heipat ja he jatkoivat Laosin tutkailua vastakkaiseen suuntaan kuin me. Nuo pari päivää otimme ihan levon kannalta, eli luimme kirjoja, uimme joessa, tankkasimme aurinkoa.

Kävimme Laosissa läpi aika tavanomaisia kohteita eli Vientiane, Vang Vieng ja Luang Prabang. Laosin eteläisemmät kohteet olisivat tietysti kiinnostaneet, mutta kolmen viikon aika ei oikein riittänyt kaikkeen. Jotain muuta halusimme kuitenkin myös nähdä ja kokea, jotain mikä olisi sopivasti reitillä, eikä toisi hirveästi lisää matkustustunteja. Avasimme kartan ja aloimme googlettamaan kaikkia pieniä kyliä akselilla Vang Vieng ja Luang Prabang. Löysimme Kasi-nimisen kylän ja sitä kautta Nola guest housen.

Ja onneksi löysimmekin tämän paikan, väitämme nimittäin oppineemme Lao-kulttuurista enemmän näiden kolmen päivän aikana täällä, kuin koko kolmessa viikossa Laosissa. Totta puhuen ja jälkiviisaana ajatellen juuri tällaisia paikkoja olisi pitänyt etsiä ja löytää enemmän. Nola guest house sijaitsee Kasin alueella, mutta itseasiassa ei itse Kasin kylässä vaan pienenpienessä Na-kylässä.

Vang Viengistä kyseiseen guest houseen on todella helppo mennä, marssii vain Vang Viengin bussiasemalle ja nappaa bussin kohti Muang Met-kylää. Netissä jossain taidettiin neuvoa ottamaan bussi Kasi-kylään (Luang Prabangista kannattaakin näin tehdä) ja jäämään risteyksessä, josta pitäisi vielä ottaa tuktuk guest houselle, mutta vinkkinä että ottamalla bussin Muang Met-kylään pääsee suoraan Nola guest housen eteen. Hintaahan näille bussikyydeille ei Laosissa tule montaa euroa, tämä matka oli 3,5e/hlö. Tämä bussi jolla menimme oli itseasiassa tila-auto, jossa meidän lisäksi matkustajina oli pari paikallista naista sekä yksi munkki. Siinä missä Vientianesta matkustettiin turistibussilla, niin nyt oltiin ainakin ihan paikallisten seassa ja sekös kanssamatkustajia hirveästi nauratti.

Me olimme Nolassa vain kaksi yötä, mutta siellä oikeasti viihtyisi helposti useamman päivän siitäkin huolimatta, että kylä on ihan super pieni ja kaikki mukavuudet on riisuttu pois, esim ei wifiä, ei lämmintä suihkua, huoneet ihan basic. Nolassa pääset paikan rytmiin ja elämään kiinni ihan heti. Kyseessä on pieni guest house, joten vieraitakaan ei ole paljoa ja kaikki vieraat otetaan aina mukaan erilaisiin aktiviteetteihin. Me kävimme ensimmäisenä päivänä kävelymatkan päässä joella uimassa ja toisena päivänä pääsimme guest housen omalta tilalta poimimaan pussikaupalla kahvipapuja. Olen kahviplantaaseilla käynyt Keniassa ja Tansaniassa, mutta koskaan en ole itse päässyt papuja poimimaan.

Nolassa yksi parhaista asioista on se, että ruuat syödään yhdessä. Nola guest housella ei ole minkäänlaista ruokalistaa, vaan aamupala, lounas ja iltaruoka tarjoillaan aina kaikille samaan aikaan. Kasvisruokailijatkin otetaan Nolassa hyvin huomioon. Rahaa et saa Na-kylässä ja Nola guest housessa kulumaan millään kovin paljoa, yöpyminen + aamupala maksaa kahdelta hengeltä noin 11,5e/yö (jos yövyt yksin niin 9e) ja ruuat ovat pari euroa per syömiskerta. Kylässä on kolme pientä kioskia, josta ehkä voit löytää itsellesi oluen tai kokiksen, joka on ehkä kylmä, sitten myös purkkinuudeleita, karkkia tai sipsipussin. Hygieeniatarvikkeitakin nuo kioskit näyttivät yllättävän hyvin myyvän, mutta wc-paperia ei löytynyt yhdestäkään. Sitä ei Nola guest housessakaan käytetä, eikä ole tarjolla joten omat wc-paperit mukaat tai käsisuihku käyttöön.

Nolassa kaikki on yhtä perhettä, on itseasiassa aika käsittämätöntä miten niinkin lyhyessä ajassa tähän paikkaan ja sen ihmisiin kiintyy. Paikan omistaa paikallinen perhe sekä Uruguaylainen Alehandro, paremmin tunnettuna Alec, koska nimi on liian hankala laosilaisten lausua 😀 He auttavat keksimään tekemistä ja parhaimmillaan saatat päästä tutustumaan hyvinkin lähelle kyläläisten elämää, töitä ja koulunkäyntiä.

Meillä ehti Nolassa olla noina päivinä pari eri ”perhettä”. Ensimmäinen ilta ja päivä vietettiin saksalaisen naisen ja hänen kahden lapsensa kanssa ja kuuntelimme innolla heidän reissutarinoitaan ja riehuimme itsemme väsyksiin näiden 3 ja 5 vuotiaiden kanssa. Saksalainen Heidi, joka oli paikassa parin viikon ajan töissä vei meidät joelle uimaan ja sielläkös lapset innoistuivat pyörimään mudassa ja hyppimään suoraan syliin veteen. Toisena iltana meitä oli moninaisempi joukko ja jälleen oli mukava vaihtaa reissukokemuksia.

Nolasta jäi niin käsittämättömän lämmin fiilis sydämeen, Laosissa matkustaessa ei missään nimessä saa skipata tätä helmeä.

-Fia-

Vang Viengissä löhöilyn lisäksi sopivasti aktiviteetteja

Joulukuu 2016

Ehkä parhaat tekemiset Vang Viengistä löytyi meidän kohdalla ihan extempore. Ne löytyivät ensimmäisenä kokonaisena päivänä kyseisessä kaupungissa, kun päätimme porukalla lähteä kävellen tutustumaan paremmin koko paikkaan ja sen ympäristöön. Näimme aika pian rantakadulle kyltit näköalapaikasta ja luolasta, jotka ovat aivan lähellä Vang Viengin keskustaa, vain noin 1-2km päässä. Kävelimme ihanien riisipeltojen läpi vuoria ihaillen näköalapaikan (Pha Poak) valloittamisen aloituspaikalle. Emme olleet kumpaankaan noista aktiviteeteista tustuneet millään tavalla aikaisemmin, joten mitään odotuksiakaan ei ollut. Varusteitakaan ei tosissaan oltu mietitty, koska eihän meillä ollut todellakaan suunnitelmia lähteä mitään urheiluun liittyvään tuona päivänä tekemään.

Näköalapaikalle sai suurimman osan matkasta ihan tosissaan kiivetä. Ennen kipuamisen aloittamista pienellä lippuluukulla pyydetään noin euron maksu per naama, kohtuullista. Flipflopit ja mekko olivat ehkä vihoviimeiset varusteet tänne, mutta ei se mitään, hengissä selvittiin. Reitti oli kivikkoinen ja siihen mahtui myös mun inhokkeja eli tikkaita, mulle ihan liian paljon tikkaita. Hiki virtasi ja ylös meno sujui ihan ok, mutta alasmenoon kivikossa liittyy omat haasteensa ja keskittymisen herpaantuessa voi oikeasti käydä huonosti.

Pieni luola löytyi myös matkalla näköalapaikalle

Näköalapaikka ei ole edes kovin korkealla, mutta näkymät sieltä on silti upeat, koska Vang Vieng on itseasiassa aika tasaista aluetta ympäröiviä vuoria tietysti lukuun ottamatta. Meidän lisäksi näimme matkalla vuorelle vain yhden muun pariskunnan, joten tungosta ei ollut. Tosin olimme taas liikkeellä melko aikaisin aamupäivästä. Näköalapaikalle kipuamisessa ei loppupeleissä mene kauaa eikä tämä aktiviteetti ole mikään suurensuuri, mutta suosittelemme sitä kuitenkin ihan ehdottomasti!

Näköalapaikan jälkeen suuntasimme lähellä olevaan Lusi-nimiseen luolaan jälleen kerran odotukset aikalailla nollassa. Maksoimme luolaan pääsystä noin euron maksun per naama, kohtuullista jälleen, ja saimme samalla itsellemme myös taskulamput. Siinä naureskelimme, että noinkohan näitä tarvitaan. Ja kyllä, niitä ihan tosissaan tarvittiin, luola oli nimittäin valtava ja ihan pilkkopimeä. Meidän arviolta se oli ainakin 700 metriä pitkä, ehkä jopa melkein kilometrin. Luola on sinällään aika helppokulkuinen, eikä mitään kiipeämistä tarvitse harjoittaa (alussa parit tikkaat). Vaaralliset kohdat eli rotkot on onneksi rajattu narulla niin, että niitä osaa välttää. Joissain kohti voi olla vesilätäkköjä ja mutaa. Ilmeisesti siellä voisi pilkkopimeässä jossain uidakin, mutta me löysimme vain paikan jossa huljuttaa jalkoja ja pestä kasvot.

Ihmettelimme kaikki tätä siisteintä luolaa missä olimme koskaan käyneet, sammutimme kaikki taskulamppumme hetkeksi ja kuuntelimme pilkkopimeässä luolan hiljaista kaikua. Hieman myös toisiamme pelottelimme. Luolan perukoilla, jep onneksi vasta siellä, näimme kaikki myös suurimman hämähäkin mitä olimme koskaan nähnyt. Hyh, puistattaa vieläkin ajatus siitä. Samoja hämähäkkejä bongasimme paluumatkalla useita, onneksi aavistuksen pienemmässä koossa. Ei tehnyt mieli seinistä ottaa enää tukea tässä vaiheessa.

Yhden päivän aktiviteetiksi Vang Viengissä päätimme lähteä blue lagoonille, joita kovasti mainostetaan. Blue lagooneja on kaksi, blue lagoon 1 ja blue lagoon 3, juu, kekseliäät nimet. Menimme kolmoselle siinä toivossa, että siellä olisi hieman vähemmän porukkaa, koska sinne on tuktukilla aika pitkä matka. Olimme myös lukeneet, että ykköslaguuni on suorastaan kuin kiinalaisten serena. No en tiedä oliko tämä blue lagoon kolmonenkaan loppupeleissä kaukana siitä. Kyyti laguunille maksoi meiltä noin 4e per naama ja pieni pääsymaksu peritään myös laguunille tullessa. Laguunilla oli ihan kiva uiskennella, mutta paikkaan ei paistanut koko aikana aurinko, koska ympäröivät vuoret ovat niin korkeat, kovin lämmin ei siis ollut.

Luolista innostuneena suuntasimme yhtenä päivänä vielä toiselle kävelymatkan päässä olevalle luolalle nimeltä Tham Chang. Siinä missä ensimmäinen luola oli pilkkopimeä ja olimme siellä ainoat tutkimusmatkailijat, niin tämä toinen luola oli valaistu, sinne oli rakennettu kävelyreittejä ja siellä oli aika paljon muita turisteja. Näköalat korkealta luolan suulta olivat kyllä upeat, mutta luola ei edelliseen luolavierailuumme verrattuna ollut jotenkin niin mystinen.

Ei siis tuolle laguunille, eikä jälkimmäiselle luolalle tosiaankaan kovin vahvaa suositusta tule(tosiaan ei nyt mitään hirveitä haukkujakaan), mutta näköalapaikka sekä tuo suuri luola ovat ehdottomasti käymisen arvoisia. Kaikki nämä tekemiset Vang Viengissä ovat edullisia, joten ainakaan hinnan takia ei kannata jättää mitään tekemättä! Jos haluaa itsensä maksaa vähän kipeämmäksi, niin on tarjolla myös kuumailmapallo- ja liitovarjo-lentoja. Tubeilulle kiva vaihtoehto on kajakkiretki. Muistutan, että Vang Viengissä voi viettää useamman päivän ehdottomasti laiskotellen (pari päivää suosittelen näin viettämäänkin), mutta yllättävän paljon pieniä aktiviteettejäkin tästä kaupungista ja sen ympäristöstä löytyy.

– Fia –

Tubeilua Vang Viengissä

Tubeilu Vang Viengissä. Pitihän tämä legendaarinen reppureissaajan aktiviteetti nyt päästä kokemaan itse. Valitsimme Kaisan ja Jaron kanssa tubeilupäiväksi Suomen itsenäsyyspäivän, koska halusimme juhlia sitä jotenkin erityisellä tavalla tänä vuonna. Baarien ja kaljottelun sijasta meidän odotukset painottuivat enemmän leppoisaan uiskenteluun sekä jokea ympäröivän luonnon näkemiseen hieman eri perspektiivistä. Joen lilluttelee alas ilman pysähdyksiä noin 1,5-2 tunnissa, mutta kyllähän sitä siinä auringossa tällekin tubeiluporukalle muutamat kylmät oluet maistui, joten aikaa meillä taisi mennä noin 4 tuntia. Niille jotka eivät tiedä: Tubeilussa on siis kyse joen virran mukana lillumisesta traktorin sisäkumilla.

img_2346

Tubeilua tarjoavia firmoja on monia ja hinnatkin taitaa pyöriä aikalailla samoissa lukemissa. Osa firmoista, kuten meidän käyttämä firma (nimi ei enää muistu mieleen) ottaa pantin renkaasta ja sen palauttamalla saa pantin tietysti takaisin. Kyyti aloitus paikalle maksaa jonkin verran, mutta jos porukassa on 4 tai enemmän, saa sen ilmaiseksi. Aikoinaan joenvarsi on ollut täynnä baareja ja erilaisia hyppypaikkoja, mutta hulluksi äityneen touhun vuoksi baareja taisi olla enää vain 3. Päivä joella oli hyvinkin rauhallinen, mutta pohdimme keskenämme paljon, minkälainen meininki tällä joella on vielä muutamia vuosia sitten ollut. Tyhjät hylätyt baarit nimittäin muistuttivat siitä, että porukkaa on joskus varmasti ollut täyttämässä joka ikisen veden rajassa olevan pation.

img_2339-2 img_2342

Näimme meidän lisäksemme koko päivän aikana vain muutamia muita tubeiluporukoita, joten ruuhkasta ei tosiaankaan voinut valittaa. Me lähdimme liikenteeseen noin 10-11 aikaan ja silloin oli vielä hyvinkin hiljaista. Jo lähempänä iltapäivää joki välillä kuhisi kajakkeja ja etenkin aasialaisia turisteja. Tämä vinkki muuten pätee ihan koko Vang Viengiin: Aamupäivät kaupungissa ovat todella rauhallisia, suorastaan hiljaisia, joten mitä tahansa teetkin, kannattaa se aloittaa heti aamusta. Oli kyse sitten luolaseikkailuista, tubeilusta, auringonotosta, kävelystä, rauhallisesta aamupalasta, mitä aikaisemmin, sen parempi. Mekin toki hieman laiskistuimme Vang Viengissä ja aamupalalla olimme meille myöhäiseen tapaan yleensä vasta 10 aikohin aamulla. Mutta Vang Vieng tuntuu heräävään eloon usein vasta 12-13 aikoihin, joten jos 10 aikoihin olet liikkeellä, saat silloinkin olla useamman tunnin rauhassa.

img_20161206_175658 img_20161206_180310

Meidän kokemuksen perusteella voimme siis ehdottomasti suositella rentoa tubeilupäivää joella. Ainoat joella sijaitsevat baarit ovat siis aikalailla heti tubeilureitin alussa, joten pysähdy jo niihin juomaan parit kylmät juomat ja jatka matkaa eteenpäin. Varo kiviä ja risuja, niitä valitettavasti matkalla jonkun verran on, mutta takamus ylös vaan niin ei käy hassusti. Katsele ympärillesi, joki ja sitä ympäröivä vihreys ja vuoret ovat kauniita!

g0150453

Muutamia vinkkejä vielä päivää varten: Pakkaa tavarat ihan ehdottomasti dry bagiin, jos omaa ei ole sattunut mukaan niin niitä saa ostettua lähes mistä vaan Vang Viengistä. Kenkiä et tarvitse, ne vaan tuppaavat katoamaan, me jätimme flipflopimme tuben vuokrauspaikkaan. Bikinit/uikkarit on sopiva asuste päivälle, mutta ota mukaan jotain muutakin vaatetta ihan vaan siihen pätkälle, kun menet joelle ja kun kävelet lopetuspaikalta pois. Joella on kai joitain mahdollisuuksia myös syödä, mutta me teimme niin, että söimme ennen lähtöä runsaan aamupalan ja sitten suuntasimme heti tubeilun jälkeen nälkäisinä myöhäiselle lounaalle.

g0160466

– Fia ja Teemu –