Elämää Alcoyssa

Tammikuu 2017

Vaikka tykästyimmekin kovasti Dive Point Alcoyhin, niin jouduimme vaihtamaan budjettisyistä ensimmäisen kuuden yön jälkeen majapaikkaa läheiseen Airbnb-huoneeseen, jossa yövyimme loppuajan. Jatkoimme kuitenkin edelleen sukeltamista Dive Pointilla, kävimme hengailemassa Nikon, Teijan, Antin ja Ellan kanssa, nautimme allasalueesta sekä söimme monta monta maittavaa illallista.

Airbnb-kämpässämme meitä houstasi mukava saksalainen nainen ja kämppiksiksi saimme 2 höpsöä koiraa ja yhden yksisilmäisen kissan, aika ihanat kämppikset! Huoneeseen oli oma sisäänkäynti ja oma kylpyhuone. Aamupalatarpeet kävimme tuttuun tapaan hakemassa läheisestä kylästä Dalaguetesta ja nautimme aamupalasta huikean isolla airbnb-kämppämme terassilla, jolta aukeni näkymät merelle päin.

Dive Pointin ja sukeltamisen lisäksi Alcoyn vierailu oli meille muutakin. Erittäin erittäin tutuksi meille tuli tämä jo mainittu Dalagueten kylä. Rakastuimme tähän pieneen ja sekavaan kyläpahaseen ikiajoiksi. Oikeastaan kylässä ei ole mitään ihmeellistä, se on aivan tavallinen pieni Filippiiniläinen kylä, mutta outoja me kai ollaan kun me tällaisiin paikkoihin hurahdetaan. Tykästyimme kylän tunnelmaan ja ihmisiin. Kaikki olivat niin tavattoman ystävällisiä, ettei edes sanat sitä riitä kuvaamaan.

Löysimme myös sveitsiläis-filippiiniläisen pariskunnan ravintolan nimeltä Lucys restaurant, josta löytyi todellakin budjettihintaista ruokaa. Nuudeliannoksen sai parilla eurolla ja kalleimmillaan ruokaan upposi ehkä noin 4e annos. Angel burger tarjoaa ihan pilkkahintaan pikaruokaa ja siellä istuskellessa tutustuu aina paikallisiin. Angel burger on tosissaan vain hampparikoju, mitään ravintolaa ei kannata odottaa, mistään vegeburgereista puhumattakaan. Se on simppeli pikaruokapaikka, 2 eri burgeria, paria eri hodaria ja siinä se. Toimii.

Matkalla Dalagueteen löytyy Barrio Cusina-niminen paikallinen ravintola, joka tarjosi myös hyvää ruokaa edulliseen hintaan. Muita ravintolasuosituksia ei valitettavasti Dalaguetesta voi antaa 😀 Ainiin ja Dalagueten isoimpaan ruokakauppaan sujahtaminen on sekin eksoottinen kokemus, kaiken hässäkän jälkeen huomaat olleesi siellä ainakin kaksi tuntia, jos satut paikalle pahimpaan aikaan. 7 elevenistä saa tietysti vaikka mitä, esim pilkkahintaan myös todella hyvää pehmistä.

Nautimme myös tricycle-matkoista, joita lähes päivittäin teimme Dalagueteen ja takaisin. Matkalla on pituutta reilu 10km ja matkasta veloitetaan sellaiset 20 snt per naama. Kyytiin otetaan myös muita matkalaisia, tietysti niin paljon kuin vain kärryyn mahtuu. Tricycle eli kolmipyöräinen moottorivehje on kooltaan melko pieni eikä matkustusmukavuus ole aina ihan huipussaan, fiilis ja hauskuus tosin ovat. Niin ja siitä koosta, länsimaalaisiahan tuohon Triken kyytiin mahtuu ehkä max 4, mutta filippiiniläisiä pienen kokonsa vuoksi ainakin 7-8, ellei jopa enemmän. Kyydissä voi olla myös esim koiria tai kanoja.

Viimeisenä päivänämme Alcoyssa lähdimme porukalla katsomaan kukkotappelua. Jep, tämä on kovinkin yleinen harrastus miesten parissa. Siis kukot tappelee, ei miehet. Kukkotappelu järjestetään joka sunnuntai ja kaikki kylän miehet suuntaavat sinne, osa vain katsomaan ja lyömään vetoa ja osa omien treenattujen taistelukukkojensa kanssa kisaamaan.

Tämä oli meille sellainen juttu mikä haluttiin nähdä, niin iso osa se nimittäin on pienen filippiiniläiskylän kulttuuria. Kukoista pidetään (hieman kärjistetysti) jopa parempaa huolta, kuin perheen lapsista. Filippiiniläisessä pienessä kylässä voit nähdä lähes jokaisella pihalla kukkoja, jotka odottaa omaa taisteluaan. Eihän se kaunista katseltavaa ollu, mutta mikäs minä olen tuomitsemaan, kuten on tapana sanoa. Sitä paitsi kukkotappelut eivät jää sen enempää tappelematta, jos me olisimme jääneet tapahtumasta pois.

Länsimaalaiselle se, että kukot tappelevat ihmisten tyrkyttämänä toisensa puolikuoliaaksi voi vaikuttaa brutaalilta, mutta noh me menimme paikalle kulttuurin takia. Totta puhuen kukkotappelua myös oppi pienen alkujärkytyksen jälkeen ihan seuraamaankin. Pieni areena on tupaten täynnä jengiä, pääosin miehiä, joitain lapsia ja vain muutama nainen. Naiset ovat pääosin pihalla pelaamassa kolikkopeliä tai myymässä virvokkeita kioskeissaan. Sinällään koko perheen tapahtuma tämä siis on, vaikka itse areenalla näkee lähinnä miehiä.

Kukkotappelussa käyminen oli kokemus, se siitä 😀 Kukkotappelun jälkeen vietimmekin viimeistä iltaa Alcoyssa ja Dive Pointissa. Olimme tilanneet taksin lentokentälle keskellä yötä ja siihen asti vietimme iltaa Dive Pointin porukan kanssa Caipirinhaa nautiskellen. Oli aika sanoa heipat Dive Pointin väelle sekä koko Filippiineille. Edessä oli yksi yö Manilassa ja seuraavaana kohteena Uusi-Seelanti.

– Fia ja Teemu –

Mitä kaikkea on Dive Point Alcoy?

Tammikuu 2017

Edellisessä postauksessa kerroimme sukeltamisesta Filippiineillä Alcoyssa Dive Point Alcoyn sukelluskouluttajien Teijan ja Nikon hoivissa. Nyt vuorossa lisää tarinaa kyseisestä resortista ja sen läheisyydestä. Sukeltamisesta riittäisi varmaan lisääkin juttua, mutta katsotaan josko palattais siihen myöhemmin.

Jos nyt yks kuva sukellukseltakin tähän väliin

Yövyimme Dive Point Alcoyn resortissa ensimmäiset kuusi yötä. Se oli todellista lomaa reppureissaajan elämästä. Huoneet ovat tilavat, siistit ja yksinkertaisen kauniit. Suurimmalle osalle suomesta lomalle tulijalle huoneiden hinnat ovat myös matalahkot. Kuten jo edellisessä postauksessa kerroin Dive Point Alcoy tarjoaa huippuluokan sukellusta ja sen lisäksi osalla sukelluspaikoista voi myös snorklailla, se on mahdollista esimerkiksi Oslobissa valashaiden kanssa.

Resortin vieressä on noin kilometrin pituinen paikallisten suosima uimaranta Tinko Beach, jolla saa kulumaan päivän jos toisenkin ja vedessä lillumisesta voi nauttia myös tubeillen. Me jämähdimme useampana päivänä resortin allasalueelle kirjat kädessä, taisimme olla kahden viikon ajan aika tuttu näky tuossa spotissa. Löhöilyn lisäksi Alcoysta noin 10 km päässä olevasta Dalagueten kylästä pääsee helposti Osmenian peakille, joka on koko Cebun saaren korkein kohta. Näin saa sukelluksen ja löhöilyn lisäksi jotain muutakin aktiviteettia lomaansa. Me tosin emme Osmenian peakille ikinä päässeet, kävimme kyllä tuon pienen trekkauksen aloituspisteellä, mutta ylhäällä oli niin sumuista ja mutaista, ettei hommasta tullut mitään. Osmenian peakille siis kirkkaana päivänä!

Sumu yllätti

Veneestä näkymät kohti Tinko Beachia

Eipä ole muuten Dive Point Alcoysta ihan mahdottoman kaukana muutkaan Cebun saaren kohteet tai esimerkiksi viereinen Boholin saari, joten minne tahansa näille suunnille tullessa kannattaa ehdottomasti poiketa Alcoyssa. Tai jos vaihtoehtoisesti olet tulossa Alcoyhin lomalle, niin suhteellisen helposti saat myös jonkun muun lähellä olevan paikan liitettyä reissusuunnitelmaasi. Me lensimme suoraan Puerto Princecasta Cebulle, joten Palawaninkin lomaan Cebun liittäminen onnistuu ongelmitta.

Niko ja Antti ihan intopiukeena

Reppureissaajalle Dive Point Alcoyn hintataso on toki hieman kallis(edullisimman huoneen saa noin 40e/yö), mutta budjettimatkailijakin voi hieman budjettia venyttämällä saada pitkälle matkalleen muutaman päivän huililoman tässä mukavassa resortissa, kuten esim me teimme. Ja pitkällä matkalla on oikeasti ihan kiva välillä tavata myös suomalaisia ja Niko ja Teijakin ottaa suomalaisia vieraita (myös räihnäisiä reppureissaajia) vastaan ilomielin. Tiedän myös muita reppumatkailijoita, jotka ovat Dive Point Alcoyhin muutamaksi yöksi näin tulleet. Suurin osa Dive Point Alcoyn vieraista oli kuitenkin suoraan Suomesta tänne 1-2 viikoksi lomalle tulijoita. Dive Point sopii meidän mielestä siis hyvin reppumatkailijan luksuspaikaksi, sukelluslomailijoille, kaveriporukoille, pariskunnille sekä perheille. Kyllä, Dive Pointilla on tarjota kaikille jotain!

Dive Point Alcoy tarjoaa maistuvan aamupalan, pienehkön lounaslistan sekä joka ilta aivan käsittämättömän hyvän buffetillallisen. Alcoyhin lomalle tulija nautiskelee varmasti lähes kaikki aterioistaan resortissa, enkä usko että niihin pääsee kyllästymään. Lounaslista tosin on hieman suppea, mutta muutamaksi päiväksi riittää siitäkin valinnanvaraa. Me kävimme budjettisyistä ostamassa viereisestä Dalagueten kylästä aamupalatarvikkeemme ja teimme aamupalan joka aamu itse.

Budjettimatkailijan aamupalahetki

Lounasta söimme vaihdellen Dive Pointin listasta tai kävimme Dalagueten parissa ihan hyvässä ravintolassa. Samoin iltaruokia kävimme välillä syömässä Dalaguetessa, mutta suurimpana osana illoista söimme kuitenkin Dive Pointin illallisen, koska emme voineet vastustaa sitä. Tarjolla on aina alkupala, monta pääruokavaihtoehtoa ja jälkiruoka. Pöydästä löytyy aina kala, kasvis ja lihavaihtoehdot eli jokaiselle jotakin. Mieleen jäivät superhyvät kotitekoiset sipulirenkaat sekä filippiiniläiset kasvisnuudelit. Nälkähän tässä tulee. Ja jano, sillä Alcoyn Caipirinjat filippiiniläisillä calamanseilla (eli limeillä) vievät kielen mennessään.

Calamanseja

Dive master harjoittelija Antilla sujui sukeltaminen jo ilmeisesti sen verran hyvin, että lisähaastetta harjoittelujaksolle piti hakea baaritiskin puolelta drinkkien teon muodossa.

– Fia ja Teemu –

Dive Point Alcoy – Parin viikon rento sukellusloma

Tammikuu 2017

Kiinnostaisiko sukeltaminen? Mutta pelottaa hieman aloittaa kyseinen harrastus ja mietityttää ehkä missä se kannattaisi aloittaa? Voisin ehkä väittää, että yksi parhaista vaihtoehdoista on tulla aloittamaan sukeltaminen Cebun Alcoyhin nimenomaan Dive Point Alcoy sukellusresorttiin, jossa saat kelpohintaan mukavan majoituksen ja pääset samalla sukeltamaan vaikka joka päivä. Me olimme jo aloittaneet sukeltamisen Mozambikissa, mutta siltikin tuntui vielä kotoisalta ja turvalliselta saada lisää opastusta suomenkielellä. Tofollakin saimme aloittaa sukeltamisen Satun ja Jarin opastuksessa (ikuinen kiitos teille<3), mutta nyt kun taidot olivat saaneet hetken muhia niin oppimista oli hyvä jatkaa täällä Filippiineillä. Vaikka englannin kieli sujuu hyvin, niin sukeltamiseen liittyvät asiat on vaan niin paljon helpompi omaksua omalla äidinkielellä.

Teimme molemmat heti alkuunsa Dive Point Alcoyssa myös Nitrox-kurssin, josta on todella paljon hyötyä etenkin paikoissa, joissa tehdään 3 sukelluksen päiväretkiä. Nitroxilla eli happirikastetulla ilmalla saadaan pidennettyä pohja-aikoja, vähennettyä typen aiheuttamaa väsymystä ja laskettua sukeltajantaudin riskiä. Noh se siitä Nitroxista, hyödyllinen kurssi siis eniveis ja jälleen kerran asiat meni perille 100 kertaa helpommin, kun Nikon ja Teijan kanssa käytiin asiat läpi suomeksi.

Niko ja Teija ovat muutenkin todella asiantuntevia sukellusopettajia, en usko että heidän käsistään pääsee kukaan pois osaamatta oikeasti sukeltaa ja ymmärtämättä oikeasti sukellukseen liittyviä tärkeitä perusasioista. Dive Point Alcoyn sukellusresortissa on kymmenkunta huonetta ja siellä on kerrallaan ihan maksimissaan parikymmentä sukeltajaa, usein vähemmän, koska suinkaan kaikki resortin vieraat eivät välttämättä sukella. Hirveetä ruuhkaa ei siis pääse veneellä syntymään ja Niko ja Teija sekä kulloinkin paikalla oleva dive master-harjoittelija ehtii kyllä perehtymään kaikkien sukeltajien tarpeisiin.

Dive Point Alcoy järjestää sukelluksia lähiriutoille kaksi kertaa päivässä (+ yösukellus) ja sen lisäksi he järjestävät päiväretkiä etäämmällä oleville sukelluspaikoille. Näille retkille lähdetään aamulla auringonnousun aikaan ja takaisin saavutaan iltapäivästä/alkuillasta. Jokainen laittaa sukelluskamansa kokoon itse ja varmistaa, että kaikki tarvittava lähtee mukaan botskille. Ensimmäisen tunnin saa makoilla veneen yläosassa tai yläkannella aurinkoa ottaen tai vaikka kirjaa lukien, kun matkataan lähemmäksi ensimmäistä sukelluspaikkaa. Me teimme kaksi päiväretkeä upealle Cabilaon riutalle ja yhden Oslobiin valashaisukellukselle.


Sukelluksia tehdään päiväretken aikana kolme, jokainen tietysti päättää kuinka monelle haluaa osallistua. Sukellusten välissä fiilistellään tietysti edellistä sukellusta ja kerätään voimia seuraavalle. Ensimmäisen sukelluksen jälkeen tarjolla on hedelmiä, kahvia, keksejä ja toisen sukelluksen jälkeen pidetään lounastauko. Dive Point Alcoyn kokki tekee ihan superhyvää ruokaa ja kasvisruokailijatkin on pyynnöstä huomioitu jokaisella päiväretkellä ja iltaruualla.

Miltä tuntui sitten sukeltaa Filippiineillä parin kuukauden tauon jälkeen? Kyllähän se ensimmäistä kertaa veteen meneminen taas jännitti pikkasen ja sai taas vähän muistella, että mitenkäs nää hommat menikään. Etenkin nosteenhallinnan kanssa sai hetken aikaa rimpuilla (ei se kyllä ihan nappiin mene vieläkään). Teija ja Niko pitää kyllä huolen, että jokaisella sukeltaminen lähtee sujumaan vaikka taukoa olisikin ehtinyt kertyä vaikka useamman vuoden ajan. Saimme myös tutustua Dive Pointin huippu dive masteriin Anttiin ja ihanaan toimistoharjottelija Ellaan, joiden kanssa teimmekin useamman sukelluksen. Lisäksi Dive Pointilla työskentelee kaksi paikallista sukellusammattilaista Lando ja James, joiden taitoja ei voi ehkä edes tarpeeksi ylistää.

Meillä kävi ensimmäisen sukelluksen kohdalla vähän hassusti, kun yllättäen virtaus olikin aika kova. Kukaan meidän sukelluspoppoosta ei ollut kokenut virtasukellusta koskaan, paitsi tietysti sukelluskouluttaja Teija ja dive master Antti, jotka sitten koittivat tätä virtauksessa vyöryvää häröpalloa pitää kasassa joten kuten. Sanotaanko näin, että yllättävän hyvin siitä selvittiin ja hyvät naurut saatiin jälkeenpäin. Olipahan kokemus. Jatkossa ei tarvitse virtauksessa rimpuilla ihan niin paljoa, mitä tuli rimpuiltua. Kaikista sukelluskerroista oppii jotain.

Seuraavat sukelluksen meni jo leppoisammin. Filippiineillä vedenalainen elämä on upeaa, sukeltaminen useimminen helpohkoa, mitä nyt tollasia virtauksia välillä sattuu tielle. Näkyvyys oli poikkeuksetta ainakin 20 metriä. Cabilaon tajuttoman pitkä koralliseinämä teki meihin kyllä lähtemättömän vaikutuksen. Lisäksi näimme Filippiineillä sukeltaessamme yhteensä 5 kilpikonnaa, Teemu näki myös merikäärmeen ja frogfishin. Multa jäi viimeiset kolme sukellusta väliin, koska podin korvatulehdusta. Niinpä tietysti, just kun olin innoissani siitä että paineentasauksen kanssa ei ole enää mitään ongelmia, niin sitten mun korvat keksikin jotain muuta pientä kivaa. Noh ehdin tehdä kuitenkin 8 sukellusta ja Teemu sai sukelluskokemusta Alcoysta lisää 11 sukelluksen verran. Ei huono.

Kuva: Niko Torvinen

Tarinoita kaksiviikkoisesta pätkästämme Alcoyssa riittää kyllä vielä, joten pysy kuulolla. Sukellustarinoiden lisäksi paljon muutakin juttua tulossa.

Tässä vielä linkki Nikon ja Teijan Sukellus asiaan -blogiin, josta löydät lisää juttua heidän reissuistaan sekä Dive Point Alcoysta.

-Fia-

Uusivuosi Puerto Princesassa ja sitten kohti Cebua

Joulukuu 2016

Uudenvuoden aaton aloitimme mukavasti bussissa istuen. Olimme kuulleet kauhutarinoita tästä El Nido – Puerto Princesa välimatkasta, mutta se oli kyllä kaikkea muuta. Ilmastoitu minivan on mukavuudenhaluiselle varmasti paras tapa matkustaa tuo väli, eikä noiden liput ole kuitenkaan ihan hinnalla pilattu. Toki hieman halvempiakin busseja löytyy, mutta mukavuudesta ja matkan kestosta saa tietysti sitten vähän tinkiä. Minivanilla bussimatka kesti juuri sen aikaa, mitä luvattiinkin. Edelleenkin yhä olemme aina hämmästyneitä siitä, Afrikka-kokemukset opettavat aika hyvin varautumaan aina vähintäänkin tuplaamaan se matkan kesto, mitä luvataan. Bussi kulkee läpi peltojen ja viidakkomaisen maiseman, joten katseltavaakin riittää.

Puerto Princesaan kaupunkina emme juurikaan ehtineet/jaksaneet tutustua. Kävimme kyllä keskustassa pyörähtämässä ja etsimme hotellin lähistöltä ravintolan, jossa kävimme uudenvuoden iltaruokamme syömässä. Luulimme, että jokainen paikka tulisi olemaan tupaten täynnä, mutta kaikkialla oli itseasiassa aika hiljaista. Taisimme olla ravintolassa ainoat ja yhdet juomatkin kävimme juomassa baarissa, jossa oli meidän lisäksi vain muutama muu seurue.

Illalla pidimme itsemme väkisin hereillä ja odottelimme kellon tulevan 12 yöllä. Vaikka olimme kaikki melko väsyneitä, vuosi vaihtui kuitenkin ikimuistoisissa tunnelmissa. Pienen hotellin allasalue oli pimeällä kaunis ja saimme läpi illan ihastella ilotulituksia. Upeimmat raketit ammuttiin tietysti heti kellon lyödessä 12 ja vuoden vaihtuessa 2016:sta vuoteen 2017. Siinä me istuimme altaan reunalla Acacia-puiden alla ja katsoimme raketteja. Edelliset uudetvuodet olemme viettäneet Jyväskylän kirkkopuistossa toppatakit päällä raketteja tuijotellen, joten olihan tämä nyt taas aika erilainen kokemus.

Seuraavan päivän vietimme lähinnä altailla makoillen. Annu ja Miika lähtivät lentokentälle jo aamusta ja pitihän siinä muutaman kyyneleen verran tihrustaa, kun heipat sanoimme. Meidän lentomme lähti illasta kohti Cebua, jossa olimme joskus puolen yön aikaan. Sieltä otimme taxin suoraan Alcoyhin, jossa aikoisimme viettää kokonaiset kaksi viikkoa mahdollisimman paljon sukeltaen. Tiemme kävi Alcoyhin itseassa sen vuoksi, että Sukellus Asiaan -blogin Teija ja Niko olivat meille kauan sitten pistäneet viestiä, että tulkaa tänne Filippiineillä ollessanne, jos teillä on aikaa. Niko ja Teija toimivat Dive Point Alcoy-nimisessä sukellusresortissa sukelluskouluttajina, kerromme tuosta paikasta lisää seuraavissa postauksissa.

1.1. tuli täyteen 4 kuukautta tien päällä

Taxi lentokentältä Alcoyhin kustanti meille 2200 pesoa, joka tekee noin 40 euroa ja matka kesti parisen tuntia. Saavuimme siis Dive Point Alcoyhin keskellä yötä, pääsimme huoneeseemme ja simahdimme samantien.

-Fia ja Teemu-

El Nido – Saarihyppelyiden unelmamesta? Ehkä ei.

Joulukuu 2016

Neljän yön jälkeen Al Farossa meidän oli tarkoitus lähteä suoraan El Nidoon lautalla. Tuo aamu valkeni kuitenkin melko tuulisena ja pilvisenä, joten viimeiseen asti jännitimme lähteekö lautta vai ei. Päätimme kuitenkin lähteä jo Coron Towniin ja olla siellä yksi yö, mikäli taifuuni-varoituksen vuoksi lautta ei lähtisi. Ja niinhän siinä kävi, että alueelle annettiin ykköstason taifuunivaroitus ja kaikki lautat oli peruttu. Tosin lopulta kun vietimme päivää Coron Townissa, keli oli täysin tyyni ja aurinkoinen. Olihan siinä kieltämättä kaikilla vähän sellainen olo, että ihan hyvin olis voitu jo lähteä sinne El Nidoon, mutta toisaalta ei sitä koskaan tiedä millainen tuuli olisi avomerellä ollut, joten parempi näin.

Seuraavana päivänä lautta lähti eikä merenkäyntiä ollut matkan aikana juurikaan. Tosin luvatun 3-4 tunnin sijasta matka taisi kestää yli 5 tuntia. Lautta oli kuitenkin viileä ja mukava, joten mikäs siinä istuskellessa ja paratiisisaaria katsellessa. Ensinäkemä El Nidosta oli ihan säväyttävä. Korkeat rosoiset vuoret ympäröivät kapealle rannalle kyhättyä kaupunkia.

El Nido ei kuitenkaan meille tarjonnut lopulta aivan sitä paratiisimaisuutta, mitä siltä lähdettiin hakemaan. Viihdyimme kyllä, mutta sanotaan että Coronin jälkeen El Nido jää helposti kakkoseksi. Olimme El Nidossa heti joulun jälkeen, joten satuimme paikalle varmasti pahimman ryysiksen aikaan, tämä vaikutti aika paljon meidän kaikkien kokemukseen El Nidosta. Ja noh, miten sen nyt sanoisi, Palawan ja etenkin El Nido vaikuttaisi tällä hetkellä olevan niiiin ylihypetetty paikka, että lähes kaikki Filippiineille suuntaavat haluavat sinne. Se tarkoittaa sitä, että El Nidolta ei välttämättä löydy sitä autenttista Filippiiniä, tyhjiä paratiisisaari, koskematonta luontoa…

El Nido on tunnettu saarihyppelyistään, joten yhdelle päivälle varasimme yhden näistä hyvinkin tunnetuista saarireissuista. Kaikki paikat tuntuvat tarjoavan samoja saarihyppelyreissuja kategorioilla A, B, C ja D, jotka kaikki käyvät vähän eri paikoissa. Toisissa on enemmän laguuneja, toisissa rantoja ja saaria tai sitten vähän sekoitus molempia. Me valitsimme A-reissun, johon kuului pari laguunia, yksi snorklauspaikka ja yksi saari.

Ja sitten se saarihyppelyreissulle lähtöaamu, sitä kuvaa hyvin sana kaoottinen, sitä se oli, vain ja ainoastaan sitä. Kuvitelkaa pienelle rannan pätkälle satoja ihmisiä odottomassa omaa laivaa lähteäkseen. Ja laivojakin oli riveissä ja jonoissa niin paljon, että ihmettelen miten lopulta kaikki laivat löysivätkään tiensä jostain välistä selvemmille vesille.

Taisimme seistä rannalla ja odottaa laivamme lähtöä varmasti ainakin tunnin. Jo tässä vaiheessa oli sellainen fiilis, että onneks saarihypeltiin Coronissa ja saimme sieltä todella hyviä kokemuksia kyseisestä aktiviteetista. Noh kun sitten laivan kapteenikin jossain vaiheessa löytyi niin saatiin koko 20 hengen ryhmä laivaan ja menoksi. Henkilökunta oli kyllä äärimmäisen mukavaa ja yrittivät kovasti saada turisteja huomioimaan myös luontoa. Älä jätä mitään paikkoihin, joissa vieraillaan, älä ota mitään mukaasi, älä koske koralleihin ym. Vähän surullinen olohan siinä tuli, kun päivän aikana ihmisten touhua seurasi… Noh ei siitä sen enempää.

Laguunit olivat TÄYNNÄ laivoja ja ihmisiä. Oli ihan oikeasti vaikeaa nauttia luonnosta kaiken sen kaaoksen keskellä, niin se vaa oli. Toisaalta mietittiin siinä porukalla, että ehkä on hyvä että turistit pilaavat täällä vain ne muutamat kohteet, eikä ihan kaikkia lähisaaria. Vaikka päivä oli osittain vähän kaoottinen ja olimme kokeneet paljon mielekkäämpää saarihyppelyä Coronilla, niin ei koko päivä mennyt kuitenkaan ihan hukkaan. Koimme ihan hyviäkin hetkiä kajakoidessamme pienissä laguuneissa, joihin ei onneksi mahtunutkaan montaa ihmistä.

Lounas oli järjestetty laivalle yllättävänkin toimivasti ja ruokaa oli riittävästi, henkilökunta teki minulle myös kasvisruoka-annoksen, vaikken ollut sitä etukäteen pyytänyt. Viimeisellä rannalla oli väenpaljoudesta huolimatta jotenkin todella rauhallista. Luultavasti se oli se kaunis auringonlasku, joka rauhoitti mieltä, ehkä päivästä uupuneet ihmiset, jotka enimmäkseen hekin istuskelivat ja nauttivat näkymästä.

Emme tiedä onko El Nidossakin nautinnollisempaa saarihypellä johonkin muuhun aikaan, kun juuri joulun jälkeen. Luultavasti kyllä, ainakin hieman, mutta joka tapauksessa, aika turistoitunut koko El Nido on. Meille jäi saarihyppelyä parempana kokemuksena mieleen El Nidon hyvä ravintolatarjonta, kivat rantakaupat, viihdyttävät tricycle-matkat ja majapaikkamme lähellä sijaitseva Corong Corongin kaupunginosan ranta, jolla vietimmekin lopulta useamman hetken. Annu ei malttanut edes lukea kirjaansa, niin kaunis maisema rannalta avautui ja pitihän se jotenkin kyetä painamaan mieleen, kutsuihan heitä Suomi jo takaisin muutaman päivän kuluttua.

Ainiin ja minähän ehdin täyttää vuosiakin El Nidossa. 24 vuotta mittarissa, vaikken ehkä enää välittäisi hirveästi vuosia laskea, heh. Teemu oli järkännyt mulle aamupalan hotellihuoneeseen, voi että, eihän edes sanat riitä kuvaamaan, kuinka ihanaa se oli. Kuvasta näkee ehkä kuinka innoissaan olin. Jäi nämä synttärit mieleen aika erilaisena, kuin muut aikaisemmat. Teemu saa vuorostaan viettää syntymäpäiviään sitten Tongalla.

Vaikka El Nido osottautui Coroniin verrattuna aavistuksen pettymykseksi, niin se ei tarkoita sitä ettemmekö olisi nauttineet ajastamme. Tässä lomassa upeiden maisemien, lämpimän meriveden ja auringon voitti kuitenkin koko se aika, minkä saimme keskellä maailmanympärysmatkaamme viettää Annun ja Miikan kanssa. Tämä loma oli kaikkien upeiden maisemien ja kokemusten lisäksi kuitenkin tarkoitettu kaikista eniten yhdessä ololle.

– Fia ja Teemu –

Jouluaatto Filippiineillä

Joulukuu 2016

Te lukijat ette siellä näin kevättalvesta ole enää kovin joulutunnelmissa, mutta koska blogi laahaa jäljessä niin palataan hetkeksi aikaa meidän jouluun Filippiineillä. Joulu. Voih tiesin, että tulisin jouluaattona kaipaamaan omaa perhettäni ihan hirveästi, varmasti eniten koko matkan aikana. Se meidän perheen oma joulu, se mun perhe minkä kanssa oon viettänyt kaikki 23 elämäni joulua, täsmälleen niiden neljän saman ihmisen kanssa, aina. Tämä oli ensimmäinen joulu ikinä erossa heistä, se vähän sattui.

Muutaman kerran päivän aikana palasin ajatuksissani kodin jouluun, mietin että nyt ne on joulusaunassa, nyt sukulaisten kanssa kahvilla, nyt ne syövät niitä ihan parhaita vegejouluruokia. Mutta tajusin keskittyä myös hetkeen, pysähtyä, olla onnellinen siitä miten upeassa paikassa saan viettää joulun ja että Annu ja Miika on tänne meidän kanssa tullut joulua viettämään, hekin ovat kuitenkin mulle nykyään perhe.

Sanotaanko, että siinä päivän aikana puuhaillessa oli lopulta aika helppokin unohtaa Suomen jouluhässäkät. Lähdimme nimittäin aamusta heti uudelle saarireissulle, koska nyt Annukin oli voimissaan ja pääsi mukaan. Tähän reissuun kuului kaksi upeaa snorkauspaikkaa ja yksi valkohiekkainen paratiisisaari. Nämä kohteet sijaitsivat lähempänä Al Faro hotellia ja kauempana Coron Townista, joten oli huomattavissa että korallit olivat täällä paremmassa kunnossa ja kalojakin näkyi huikeasti enemmän.

Ensimmäistä snorklauspaikkaa en unohda ikinä. Uimme veneeltä snorkausspotille ja laskin ensimmäisen kerran pääni veden alle. HYLKY, apua, se oli jotenkin niin taianomainen, aavemainen näky, että mun piti melkein heti nostaa pää takaisin pinnalle ja hengähtää. Niin pelottavalta hylyn katsominen ensimmäistä kertaa oli. Sitten vaan pää veden pinnan alle uudestaan ja tutkailemaan. Se oli kyllä hieno! Hylky oli kasvanut täyteen upeaa korallia ja eri värisiä kaloja uiskenteli kaikkialla. Olo oli kuin akvaariossa. Olihan se pakko huikata Annullekin, että tule nyt katsomaan. Annoin hänelle maskin päähän ja voi sitä hämmästystä ja iloa hänen kasvoillaan. Hymyilyttää vieläkin. On se vedenalainen maailma vaan upea.

Ja seuraavassakin paikassa taas pää veden alle, selkä alttiina auringolle, räpylät hieman kelluttaen, snorkkelin kautta ilmaa hengittäen. Tulipahan todettua myös, että oma kyky sukeltaa syvemmälle ja pidättää hengitystä on aaaivan olematon, vaatis vähän reeniä. Hieno oli tämä toinenkin paikka, täynnä värikkäitä koralleja, täynnä kaloja. Teemua ei meinannut melkein saada vedestä pois ollenkaan. Meille muille riitti aavistuksen lyhyempi snorklaushetki, mutta Teemu oli ihan omissa maailmoissaan eikä kuullut, kun veneestä yritettiin huudella, että jokohan jatkettais.

Viimeiseksi suuntasimme Pass Islandille, jossa taisi hurahtaa tunti jos toinenkin. Söimme lounasta ja lilluttelimme lähes kyllästymiseen asti linnunmaidon lämpöisessä turkoosissa vedessä, jossa hiekkakin oli niin pehmeää ja valkoista, että jälkeenpäinkin on vaikea tajuta oikeasti olleensa tuollaisessa paratiisissa. Ja vieläpä jouluaattona. Keli oli täydellinen, ei vielä taifuunista onneksi tietoakaan. Olin haaveillut aurinkoisesta jouluaatosta, täysin erilaisesta jouluaatosta kuin kotona ja sen tosiaan sain.

Illalla söimme Al Faron jouluillallisen, johon kuului kurpitsakeittoa, kanaa sekä possua risoton kanssa sekä kookoksinen jälkkäri. Hieman erilainen jouluruoka, mutta oikein maittavaa oli. Jaoimme pienenpienet lahjat mitä meillä oli. Saimme paljon ihania kortteja Suomesta ja paras ystäväni Liisa oli lähettänyt Annun mukana mulle uuden Marimekon tasaraitapaidan, en kyllä kestä. Olin nimittäin sen onnistunut Etelä-Afrikassa hukkaamaan ja siitä tuli silloin suru. Saimme PALJON suklaata, lämpötilojen ansiosta siis uudelleen muotoutunutta suklaata. Lisäksi lakuja ja salmiakkia. Voi kyllä meidän kelpasi.

Nettiyhteys oli auttamattoman huono, mutta jonkunlaisen whats app-puhelun sain perheeni ja sukulaisteni kanssa soitettua. Aikamoinen farssihan se nettiyhteyksien vuoksi lopulta oli 😀 Mutta noh kuitenkin, ajatus on tärkein. Aika jouluinen se tunnelma lopulta kuitenkin meilläkin Filippiineillä oli. Al Faron ihana henkilökunta oli harjoitellut liudan joululauluja ja voi että oli hauskaa katsoa, kun heillä oli oikeasti hauskaa 😀 Henkilökunnan olisi pitänyt värvätä joku yhtye laulamaan tuoksi illaksi, mutta omistajaparin yllätykseksi he olivatkin treenanneet itse ja onnistuivat laulamaan todella hyvin.

Vaikka jouluna kaiversikin hieman ikävä niin tämä joulu jätti todella lämpimiä muistoja sydämeen. Se oli omalla tavallaan täydellinen joulu!

-Fia-

Aatonaattona Filippiineillä saarihyppelemässä

Joulukuu 2016

Olimme varanneet heti ensimmäiseksi kokonaiseksi päiväksi Busuangalla tai sanotaanko Coronilla (Koska saaren ”pääkaupunki” on Coron Town, monet kutsuvat koko saariryhmää Coroniksi) saarihyppelyreissun. Taifuunin oli arvioitu kulkevan Filippiinien yli joulun tienoilla ja meille kerrottiin, että se saattaisi näkyä myös tällä saariryhmällä sateena ja napakkana tuulena. Siksi lähdimme heti tekemään niitä aktiviteetteja, joita olimme suunnitelleet, ettei mitään jäisi sitten myöhemmin huonon kelin vuoksi tekemättä. Taifuunivaaran alla ei nimittäin lähdettäisi tekemään mitään koko päivän kestäviä saariretkiä pitkän matkan päähän.

Jokaiselle saarelle tai riutalle joutuu Filippiineillä maksamaan pienen maksun. Maksut pyörivät 2-6e/hlö hujakoilla. Useimmat saarihyppelyreissut taitavat nämä pääsymaksut sisältää, mutta esim me olimme liikkeellä omalla veneellä, tai siis emme tietenkään omalla, mutta olimme maksaneet siitä että veneen kuljettaja vei meitä saarille ja riutoille meidän omien aikataulujen mukaan. Coron Townista saa bookattua itselleen kaikenlaisia saarihyppelyreissuja ja uskon, että alueella useimmat guest houset ja hotellitkin niitä tarjoavat.

Ensimmäiselle saarihyppelyretkelle lähdimme kolmestaan, koska Annu jäi parantelemaan itseään päiväksi hotellille. Aamun herätys oli melko aikainen, veneeseen noustiin puoli kahdeksan aikoihin, että ensimmäisille kohteille ehdittäisiin ennen kuin useimmat laivat Coron Townista olisivat lähteneet liikkeelle. Suuntasimme ensin järvelle, joka sijaitsi saaren uumenissa. Järvelle kivuttiin pienten rinteiden yli ja alhaalla keskellä paljastui kirkas turkoosi järvi. Uiskentelimme aikamme tässä uskomattomassa, suorastaan taianomaisen kauniissa paikassa. Snorklailimme kirkkaissa vesissä vaikka pohjassa ei paljoa katseltavaa ollutkaan. Tämä ensimmäinen paikka oli itseasiassa aikalailla juuri sellainen, johon Filippiineillä olimme toivoneetkin pääsevämme.

Seuraavaksi suuntasimme Coron Townin edustalle snorklailemaan. Ensimmäinen snorklailukokemus Filippiineillä. Valitettavasti korallit olivat joistain kohti hieman kärsineitä, mutta kun lähti uimaan pienen saaren toiselle puolelle, sieltä löytyi upeita koralleja ja paljon kaloja. Joskus aiemmin kerroimmekin, että meillä kummallakaan ei ollut juuri yhtään snorklauskokemusta ennen kun aloimme Mozambikissa sukeltamaan, mutta nyt pienen sukelluskokemuksen jälkeen tuntui, että snorkaamisestakin sai enemmän irti.

Järven ja snorklauksen jälkeen siirryimme valkohiekkaiselle saarelle lounaalle. Eipä oo näin hienossa paikassa tullut koskaan lounasta syötyä. Lounaan jälkeen loikoilimme valkoisella hiekalla ja lilluimme turkoosissa vedessä noin tunnin verran ennen, kun olimme taas valmiita jatkamaan eteenpäin. Me olimme jo jonkun verran tässä kohtaa matkaa ehtineet ottaa väriä pintaan, mutta naureskelimme sille kuinka Miikan ihon väritys oli aikalailla täsmälleen sama kuin rantahiekan väri. Valkoinen.

Viimeiseksi kävimme vielä laguunissa, jonne uiskenneltiin kallion kolosta. Snorklaillessa siellä ei ollut niin paljoa nähtävää ja näkyvyyteen vaikutti myös veden lämpötilojen vaihtelu. Viimeisen laguunin kohdalla taisimme olla jo aika väsyneitä, kun ei tästä jäänyt enää edes kovin paljon mieleen. Koko päivän porottanut aurinko oli vetänyt kyllä kaikki mehut näistä saarihyppelijöistä ja ihokin oli päässyt kärähtämään yli 3 kuukauden reissailusta huolimatta. Onnellisena ja väsyneinä siis saavuimme alkuillasta takaisin Al Faroon ja tämä päiväreissu täytti kyllä samantien kaikki ne odotukset, mitä Filippiineille oltiinkin kasattu. Aika huikeaa oli myös viettää jouluaaton aatto tällaisissa merkeissä.

-Fia ja Teemu-

Joulu Filippiineillä ihan täydellisessä Al Faro hotellissa

Joulukuu 2016

Toinen aamu Filippiineillä ja suuntasimme suoraan Manilan lentokentälle, josta meillä lähti lento kohti Busuangan saarta. Lento oli aikataulussa ja sujui hyvin. Hilpeyttä aiheutti hieman Cebu Pacific-lentoyhtiön lentoemäntien farkku/farkkuhame-asut sekä matkan aikana järjestetyt tietovisailut, jotka näin joulun alla olivat joululaulu-aiheisia kysymyksiä. Myöskin Busuangan lentokenttä, johon laskeuduimme oli tähän astisista lentokentistä pienin. Jopa Luang Prabangin kenttä oli Busuangan kenttään verrattuna iso. Heti lentokentän vieressä oli karaokebaari, jossa raikasi laulu keskellä aamupäivää. Karaoke, oih, sitä filippiiniläiset rakastavat.

Olimme valinneet porukalla jouluksi hotellin, jossa olisi jotain spesiaalia, jonkun kauniin paikan, jossa olisi kiva viettää rento ikimuistoinen joulu. Varailimme hotelleja joskus elokuussa ja jo silloin moni paikka näytti olevan aika täynnä, joten jouluksi Filippiineille ja lähes minne vaan muuallekin matkustava saa olla kyllä ajoissa varausten kanssa. Onneksi onnistuimme saamaan jouluksi neljä yötä juuri Al Faroon.

Al Faron henkilökunta tuli hakemaan meidät lentokentältä ja pienen automatkan jälkeen vaihdoimme veneeseen, jolla huristelimme loppumatkan hotellille. Hotelli ei ole saaressa, mutta se on niemen kärjessä, jonne ei mene minkäänlaisia teitä, joten ainoa pääsy paikkaan on botskilla. Al Faro sijaitsee kukkulan päällä ja jo sinne kivutessa hiki alkaa virrata. Yläällä kuitenkin käy usein pieni tuulenvire mikä helpottaa vähän lähes liian tukalaa kuumuutta keskipäivällä. Näin kuuma meillä oli reissun aikana ollut oikeastaan vain Tofolla Mozambikissa. Annu ja Miikakin oli tietysti ihan läkähdyksissä, kun suoraan Suomen pakkasista saapuivat Filippiinien kuumuuteen. Kropalla kestää oikeasti aina hetken aikaa tottua noin korkeisiin lämpötiloihin.

Ylös saavuttaessa saimme tervetulomaljat ja istahdimme katsomaan henkeäsalpaavaa maisemaa. Al Faro taitaa olla edelleen yksi kauneimmista paikoista, jossa olemme käyneet. Kauneus ei loppunut pienen allasalueen ja ravintolan maisemiin, vaan vielä enemmän ihmeissämme olimme kun saavuimme ylös torniin huoneisiimme. Oltiin kyllä ihan heti että vau, onko tämä todellista, täälläkö me saadaan viettää joulu. Koko maisema oli aivan super kaunis ja se yllätti joka päivä vain uudestaan, joka aamu ja ilta oli toistaan kauniimpi. Huoneet oli sisustettu beach house-tyyliin yksinkertaisen kauniisti.

Al Faron omistaa sveitsiläis-filippiiniläinen pariskunta ja hotellissa on vain 12 huonetta. Henkilökunta on ystävällisintä ikinä, todella herttaisia kaikki ja he näyttävät todella myös viihtyvänsä työssään, niin hauskaa heillä aina keskenään oli. Ruokalistan valikoima on muutamaksi päiväksi ehdottomasti riittävän laaja ja iltaisin listasta ei tarvitsekaan tilata(mutta voi toki), koska iltaruualle on päivittäin kolme eri vaihtoehtoa joista valita. Aamupalakin valitaan listasta, mutta se kuuluu huoneen hintaan. Al Faro pakkasi ruuat ja hedelmät mukaan myös kaikille päiväreissuille, joille menimme. Ruoka oli joka kerta aivan älyttömän hyvää, mistään ei löytänyt valitettavaa.

Al Faro-hotelli on vähän niinkun keskellä ei mitään, eikä hotellilta noin vain voin lähteä käppäilemään mihinkään. Al Faro kuitenkin auttaa järkkäämään kaikenlaisia päiväreissuja läheisille saarille, joten tekemistäkin muutamalle päivälle kyllä riittää. Kerromme seuraavissa postauksissa noista saarihyppelyreissuista lisää.

Parhaita hetkiä Al Farossa oli ehdottomasti illat, jolloin lämpötila pikku hiljaa viileni tukalan kuumasta siedettäväksi, jopa mukavaksi. Auringonlaskut olivat joka ilta hämmästyttävän upeita. Parasta oli hypätä uima-altaaseen ja ihastella auringonlaskua siitä tai sitten istua altaan reunalle viinilasi kädessä ja odottaa pimeän tuloa. Toisiksi parhaita hetkiä oli aikaiset aamut, kun ensimmäiset auringonsäteet maalasivat vastarannan näkyviin. Heräilin usein jo 6 aikoihin enkä saanut unta enää vain siksi, että halusin nauttia noista taianomaisista aamuista.

-Fia-

Filippiinit – Pari yötä Manilassa ennen paratiisisaaria

Joulukuu 2016

Emme oikeastaan odottaneet tässä kohtaa pelkästään sitä, että pääsemme Filippiineille, vaan odotimme vieläkin enemmän sitä että näkisimme pian Annun ja Miikan, eli Teemun äitin ja veljen. He odottelivat jo meitä valmiina Manilassa, kun me saavuimme sinne keskellä yötä. Olimme Luang Prabangista ottaneet lennon Bangkokiin, jossa vaihdoimme lentokenttää ja suuntasimme suoralla lennolla kohti Manilaa. Saimme siis Thaimaankin leimat passiimme, hehe.

Manilasta ei taida kukaan hirveästi innostua, tuntuu että kyseisestä kaupungista ja sen lentokentästä jopa vähän pelotellaan. Okei, onhan Manila sekava, mutta ei siellä nopealla visiitillä hirveästi pelätä tarvitse. Eikä Manilan lentokenttä ole meidän silmään yhtään hirveä. Emme sitten tiedä missä nämä ihmiset on lentokentillä käynyt, jotka Manilan kenttää arvostelevat. Okei, eihän se nyt ole yhtä viihtyisä ja hieno, kuin joku Bangkokin ja Singaporen kentät, mutta voittaa heittämällä lähes kaikki Afrikan lentokentät, joilla olemme käyneet. Manilan lentokenttä on ihan siisti ja sieltä löytyy hyvin ruokapaikkoja.

Manilan lentokentälle keskellä yötä saavuttaessa ihmiset olivat sankoin joukoin odottamassa rakkaitaan takaisin kotiin joulun viettoon.

Manilan stoppi on aika monelle Filippiineille tulevalle pakollinen. Joskin sen voi kyllä välttää, jos varaa lennon lähellä oleville saarille niin, että Manilassa tarvitsee tehdä vain koneen vaihto. Toistepäin se on tosin aika riskialtista, koska Filippiinien sisäiset lennot ovat oikeasti aika usein myöhässä, joskus taifuunien takia jopa reilusti päivällä tai kahdella siirretty. Riippuen mistä päin Filippiineille lentää ja minne saarelle siellä haluaa, mutta joihinkin paikkoihin pääsee lentämään ihan suoraan ja näin saa vältettyä Manilan kokonaan. Esim Suomesta voi lentää Hongkongiin ja sieltä suoraan Cebun saarelle.

Saavuimme Manilaan keskellä yötä, olimme valvottaneet Annua aamuyön tunneille asti, koska eihän se tietenkään saanut nukuttua, kun tiesi että yli 3 kuukauden jälkeen näkee pian meidät. Olihan se ihana nähdä taas rakkaita ja hetken aikaa ihmetellä, että siinä ne tutut ihmiset nyt on, täällä meitä varten. Nopeat kuulumiset vaihdettiin siinä aamuyön tunneilla ja sitten lyhyehköt 4h yöunet ja herätys uuteen päivään.

Valtavan kokoinen huoneistomme Tropicana Suites hotellissa

Manilan päivälle meillä ei ollut muita suunnitelmia, kuin pyöriä läheisessä Robinsson ostoskeskuksessa ja käydä Annulle hyvinkin nostalgisissa paikoissa. Käytiin nimittäin sen sairaalan aulassa, missä Annu on 17-vuotiaana työskennellyt, eli siis tietty ihan äskettäin, joku muutama vuos siitä taitaa olla. Saatiinpahan hyvä sight seeing kaupungin läpi myös kun ajettiin taxilla sairaalalle ja takaisin. Eipä muuten muutaman kilometrin matkat taitu tässä suurkaupungissa kovinkaan nopeasti autolla (paitsi ehkä yöaikaan), kaupunki on nimittäin aika ruuhkainen. Lentokentällekin mentäessä kannattaa taxi-matkaan varata riittävästi aikaa ettei käy huonosti.

Manilan suurkaupungissa siis pisti silmään hullut kuskit, kaoottinen liikenne, ruuhkainen liikenne, erikoiset julkisen liikenteen bussit, niin eli näköjään liikenne jäi mieleen Manilasta. Itse Filippiinien kulttuuriin muuten ei päässyt vielä yhdessä Manilan päivässä juurikaan käsiksi. Tämän yhden päivän aikana mielessämme oli jo kuva valkoisesta hiekasta, turkoosista merestä, palmuista ja auringosta, oi että niitä ihminen tarvitsee säännöllisin väliajoin ja meidän mielestä edellisestä kerrasta oli jo päässyt vierähtämään liiankin pitkä tovi.

-Fia ja Teemu-

Kaikki Laosista

Joulukuu 2016

Laos, tuo yksi Kaakkois-Aasian melko matkustettu maa Thaimaan kupeessa. Laos oli pitkään Thaimaata rennompi, rauhallisempi, edullisempi, tyhjempi maa matkustaa. Nykyään ei voi kaikilta osin ihan sitä sanoa. Edelleen Laos on hyvinkin rento, laosilaiset hyvin ystävällisiä, hintataso edullinen (joskin ilmeisesti jonkun verran noussut), mutta kovin rauhassa siellä ei saa välttämättä matkustaa. Laos on nimittäin täynnä reppureissaajia ja sen lisäksi sen ovat vallanneet myös aasialaiset turistiryhmät.

Vientiane

Tietysti kyseessä on jälleen hyvin iso maa ja tunkemalla itsensä mahdollisimman keskelle ei mitään, löytää itsensä varmemmin rauhallisesta paikasta. Mutta Laosissa on mielestämme vaikeampi löytää paikkoja, jossa olisit oikeasti ainut turisti tai jossa turisteja olisi hyvin vähän. Täytyy nyt ottaa huomioon, että menimme Laosiin heti Afrikan matkailumme jälkeen, jossa olimme tottuneet matkustamaan hyvinkin rauhassa. Ja kuten jo aiemmin mainitsimme, kävimme lopulta Laosissa aika tavanomaisissa kohteissa ja mikäli aikaa olisi ollut enemmän, olisimme halunneet lähteä seikkailemaan Laosia ympäri laajemminkin. Visiitit näissä tavanomaisemmissakin kohteissa toki kannattaa, mutta oppiakseen Laosista enemmän pitäisi etsiä niitä pienempiä tuntemattomampia paikkoja.

Na-kylässä

Miksi Laosiin tullaan? Miksi me tulimme Laosiin? Uskomme, että suurin osa päätyy Laosiin Kaakkois-Aasian reppureissullaan. Thaimaa, Laos, Kambodza, Vietnam, ehkä Malesia ja nykyään myös Burma, kuulostaa varmaan aika tutuilta komboilta. Edullisia ja helpohkoja maita matkustaa ja lähes kaiken matkustamisen voi tehdä maitse jolloin lentojen ostamiselta välttyy. Me tulimme Laosiin, koska Teemu halusi palata sinne 7 vuoden jälkeen. Laosissa meitä kiinnosti sen luonto, vuoret, riisipellot, joet sekä tietysti hyvä ja halpa ruoka. Meitä houkutti myös paljon puhuttu laosin rentoakin rennompi elämänmeno ja sitähän se pääosin olikin.

Luang Prabang

Missä kävimme ja mitä koimme?

Vientiane – Tässä Laosin rauhallisessa pääkaupungissa vietimme 5 kokonaista päivää. Vierailimme riemukaarella sekä Cope-centerissä.

Vang Vieng – Vietimme kavereidemme Kaisan ja Jaron kanssa viikon tässä tunnetussa reppureissaajien kaupungissa. Tutkimme luolia, uimme joessa, kävimme blue lagoonilla, kiipesimme näköalapaikalle ja vietimme päivän tietysti tubeillen.

Na-kylä ja Nola guest house. Vietimme kolme päivää tässä ihanassa pienessä kylässä, tunsimme kuinka aika pysähtyi ja elimme lähellä laosilaista maalaiskulttuuria. Täällä kävimme läheisellä joella uimassa ja pääsimme keräämään kahvipapuja omin pienin kätösin.

Luang Prabang – Tässä Unescon maailman perintökohteeksikin nimetyssä kaupungissa vietimme 4 päivää. Kävimme juttelemassa paikallisten nuorten kanssa, saunoimme laosilaisessa saunassa ja teimme retken vesiputouksille. Tämän lisäksi Luang Prabangissa nautimme hyvästä kahvista ja etenkin iltamarkkinoiden ruokatarjonnasta.

Vang Vieng

Ilmasto

Olimme Laosissa joulukuussa 3 viikkoa ja koko tämän ajan kelit olivat todella lämpimät. Ilmankosteus yllätti itseasiassa positiivisesti, se ei ollut niin paha! Yötkään eivät olleet liian kuumia. Lämpötila laski yöksi niin ettei mitään tuuletinta tai ilmastointia tarvinnut. Meidän koko kolmeviikkoisen ajan kaikki päivät olivat aurinkoisia, lukuunottamatta viimeisiä päiviä Luang Prabangissa. Laosissa voi kuitenkin oikeasti tulla myös kylmä, etenkin jos viettää aikaa vuoristoisissa kohteissa.

Vang Vieng

Hintatasosta, majoituksista, ruuista

Laosissa on edullista matkustaa, niinkuin monissa muissakin Kaakkois-Aasian maissa. Meillä meni rahaa kolmessa viikossa Laosissa alle 800 euroa yhteensä, kun sama summa kolmen viikon osalta on ollut monissa maissa reilusti yli 1000 euroa, joissain lähennellyt 3000 euroa. Eli voi jo nyt sanoa, että Laos on ehdottomasti kaikista vierailemistamme maista halvin. Ja uskomme, että vieläkin enemmän sniiduilemalla tuotakin budjettia alemmaskin pääsee suht helposti.

Laosissa kaksi ihmistä pärjää helposti yhteensä 30-35e päiväbudjetilla. Jo 20e/hlö päiväbudjetti voi olla Laosissa paljon. Keskimäärin Laosissa maksoimme double-huoneesta reilu 10e yöltä. Halvin majoituksemme oli 7e/yö. Osassa oli omat kylppärit, osaan kuului aamupala, toisiin taas ei, mutta nämä seikat eivät välttämättä edes vaikuttaneet huoneen hintaan niin paljoa. Vientianessa eli Laosin pääkaupungissa yöpyminen taisi olla muihin paikkoihin verrattuna kalleinta. Laosissa emme vaivautuneet nukkumaan dormeissa, koska meidän mielestä oman huoneen saa suhteessa niin edullisesti ja noh, dormit Laosissa vaikuttivat usein aika epämiellyttäviltä, vaikka kaikki eivät tietystikään sitä ole.

Ruokakin on Laosissa edullista ja niin hyvää. Parilla eurolla syö helposti. Iltamarkkinoilta hyvää nuudelikeittoa voi saada vieläkin edullisempaan hintaan ja taas ravintolassa ruuasta saa maksaa hieman enemmän. Tosin ravintolassakin kaksi henkeä söi helposti yhteensä 6-7 eurolla, ja näissä hintaluokissa olivat siis meidän kalleimmat ruokalaskut. Laosissa syödään joiltakin osin hyvin samanlaista ruokaa kuin thaimaassa, nuudelia ja riisiä siis. Mutta Laosistakin löytyy omat herkkunsa kuten Laap sekä sticky rice. Laosissa kasvisruokailijakin löytää todella helposti ruokaa, tofua ainakin on tarjolla lähes kaikkialla ihan kyllästymiseen asti.

Luang Prabang

Mitä vielä?

Meiltä jäi tutkimatta kokonaan Laosin eteläinen osuus, Pakse, Don det ym. Hieman olisi kiinnostanut Laosissa myös monen yön retket sademetsään, joissa nukutaan yläälle puihin rakennetuissa mökeissä. Suht kallista hupiahan sellanen olis ollut, mutta oltais siitä oltu kuitenkin valmiita maksamaan, jos tällaisia aktiviteetteja olis ollut tarjolla vähän lähempänä meidän reittiä.

Laos on ihana, helposti rakastettava, ihmiset ovat ystävällisiä, he jäävät sydämiin. Ja voi se ruoka, se on vaan niin hyvää! Saimme Laosilta kuitenkin kolmessa viikossa juuri sen, mitä tulimme hakemaan, emmekä usko Laosiin ihan heti palaavamme uudestaan. Meidän mielenkiinnonkohteet tällä hetkellä löytyvät nimittäin pääosin vähän muualta päin maailmaa.

-Fia ja Teemu-