Parhaat palat Luang Prabangista – Osa II

Joulukuu 2016

Mikä oli sitten se toinen mieleenpainuvin ja edullinen tekeminen Luang Prabangissa, josta viime postauksessa puhuin? No laosilainen sauna, kyllä kuulit oikein sauna, me päästiin saunaan! Viime saunomiskerrasta oli kyllä tässä vaiheessa reissua päässyt hurahtamaan tovi, edellinen kerta oli Suomessa elokusssa. Luang Prabangissa Punainen risti pitää yllä saunaa ja siellä on tarjolla myös hierontaa. Suuntasimme sinne jo päivällä, mutta kuulimme tuolloin, että sauna aukeaa vasta klo 16, joten siirsimme saunasuunnitelmiamme saman päivän iltaan. Oletimme jotenkin, että sauna täällä Luang Prabangissa olisi jotenkin turisteille suunnattu, mutta ei, päinvastoin, meidän lisäksi siellä oli vain kolme muuta reissaajaa ja kaikki loput oli laosilaisia.

Laosisaisessa Saunassa oli jotain samaa kuin suomalaisessa saunakulttuurissa. Toki paljon eroavaisuuksiakin löyty, sauna oli aromaattinen höyrysauna, se oli kooltaan hyvin pieni ja lauteet menivät matalalla ja vain yhdessä tasossa, tauoilla nautittiin kylmän saunajuoman sijaan kuumaa yrttiteetä. Pääsymaksu saunaan oli noin 2e/hlö ja pääsymaksun maksaessa naisille jaettiin ylle huivit ja miehet saivat sortsit. Suomalaiseen tyyliin ei siis saunottu ihan aatamin asussa.

Mutta niin siitä suomalaisesta tunnelmasta: Alkuun oli laosilaisessakin saunassa hiljaista, oltiin ihan hissukseen, oikeastaan nautin suunnattomasti tästä hiljaisuudesta. Muutaman saunakerran saunoin tässä hiljaisuudessa, välissä olin käynyt sateisessa kelissä viilentymässä ja juomassa yrttiteetä.

Sitten porukka alkoi jotenkin lämpenemään ja yhtäkkiä saunassa sekä miesten, että naisten puolella kävi hirveä pulputus. Ja siinä missä saunaan mahtui ensin noin 6 ihmistä, niin lopulta istuin siellä 11 laosilaisen höpöttävän naisen kanssa. Olisimpa ymmärtänyt, mitä he puhuivat. Vaikka totta puhuen nautin ehkä enemmän siitä hiljaisuudessa saunomisesta, niin oli tämä laosilaisten naisten tasaisen rupattelun keskellä saunominenkin kokemus. Teemun mukaan miestenkin saunassa tapahtui samanlainen ilmiö, mutta miehiä saunaan ei ilmeisesti mahtunut ihan yhtätoista, vaan ehkä se 8 henkilöä.

Sitten aktiviteettiin, josta saa pulittaa hieman enemmän, mutta suht edullisesta jutusta on edelleen kyse. Luang Prabangissa varmaan yksi yleisimmistä turisti-aktiviteeteista on erilaiset vesiputousreissut. Näitä reissuja tehdään ilmeisesti ainakin kaksille eri putouksille, Tad Sae-putouksille, joilla me olimme ja lisäksi Kuang Si-putouksille. Useat guest houset tarjoavat kuljetuksia näille vesiputouksille tai vaihtoehtoisesti voit vain kysyä tien varsille olevilta tuktuk-kuskeilta hintaa sinne ja takaisin.

Yleensä tuktuk-kuskit houkuttelevat samaan kyytiin useita reissaajia, jolloin kyydin hintakin laskee. Kyyti ei ole kuitenkaan ainut asia mitä joutuu maksamaan, vaan perillä maksetaan myös venematka ja pääsymaksu putouksille. Tämä on aika tavanomaista Laosissa, että kaikkialla minne menetkään peritään maksu, toki yleensä puhutaan noin 1-2 euron maksuista, joten ei isoista summista ole kyse. Kyydistä maksoimme vajaa 3e/hlö.

Vaikkakin putoukset ovat täynnä turisteja, niin ovat ne silti kauniit ja käymisen arvoiset. Tällä meidän vierailemalla putouksella oli useita vesialtaita, missä pystyi uimaan, vaikkakin vesi on aika viileää. Lisäksi putousten lähistöllä menee pieniä kävelyreittejäkin, joille voi lähteä seikkailemaan. Emme taaskaan olleet ihan hirveästi ottaneet selvää minne putouksille olemme menossa (tosin emme tiedä onko tässä suhteessa eri putouksilla hirveästi eroa), mutta ikävää oli se, että näillä putouksilla näytettiin järjestettävän aika paljon norsulla ratsastusta ym… Vaikka ei tietenkään itse näihin aktiviteetteihin lähde mukaan, niin silti tulee aina sellanen ikävä fiilis, että tuleeko rahoitettua kyseistä toimintaa silti maksamalla pääsymaksun vesiputouksille…

Meidän ollessa Luang Prabangissa kelit olivat aika pilviset ja sateiset, se tosin meitä ei tässä kohtaa yhtään haitannut. On vaan hyvä, että iho pääsee välillä huilaamaan auringolta. Toki odottelimme viimeiseen asti edes sitä yhtä aurinkoista iltapäivää, että pääsisimme toteuttamaan hieman lämpimimmissä keleissä juuri tuon vesiputousreissun. Muuten päivät kului tässä viihtyisässä kaupungissa kävellen ja kahvilla istuen. Kahvikin maistui nyt taas vilpoisemmilla keleillä paremmin ja siitähän piti nauttia.

Odotimme joka ilta Luang Prabangin iltamarkkinoita, joilla söimme kolmena iltana saman todella todella hyväksi todetun ruokakombon. Ensin haimme kevätrullia, joko tuoreita tai uppopaistettuja ja nautimme sen annoksen puoliksi katukivetyksellä istuskellen ja iltamarkkinoiden menoa seuraten. Sitten istahdimme ehkä koko Laosin parhaaseen katunuudelipaikkaan, jossa noin eurolla saa niin hyvää tulista nuudelikeittoa, että oikeasti muistelemme ja haaveilemme siitä näin pari kuukautta myöhemmin vieläkin. Jos vielä jäi pikkunälkä niin kevätrullien ja nuudelikeiton jälkeen saattoi suunnata hakemaan vielä nutella-banaani-crepen tai jonkun hyvän smoothien, esim mangon makuisena tai fian lemppariyhdistelmän sitruuna+minttu. Laosilainen ruoka ah, tiesimme jo viimeisenä iltana laosissa, että sitä tulee iso ikävä.

– Fia –

Parhaat palat Luang Prabangista – Osa I

Na-kylän jälkeen suuntasimme Luang Prabangiin. Bussimatkan pituus tuolla välillä yllätti, koska kaiken järjen mukaan sen ei pitänyt kovin pitkä matka olla(180km). No iso bussi körötteli super hidasta vauhtia ja vuoristoiset tiet eivät näyttäneet päättyvän koskaan. Vientiane – Vang Vieng – Na-akselilla olinkin jo ehtinyt ihmettelemään, että missä ne niin pelotellut Laosin huonot tiet ovat? No löytyivätpähän nekin nyt sitten. Oikeasti tuon L-P-Vang Vieng välin pääsee nykyään aika nopeastikin, koska lyhempikin tie on olemassa. Tämä lyhempi tie on joiltakin osin ilmeisesti niin jyrkkä, että isot bussit eivät siellä kulje. Meillä ei ollut tässä kohtaa varaa valita minkä bussin valitsemme, kun menimme vain tienvarteen ja ostimme liput ensimmäiseen bussiin, joka meni ensimmäisenä ohi.

Nolasta naapurin mopon sivuvaunun kyydissä risteykseen odottamaan bussia Luang Prabangiin

Meillä ei ollut Luang Prabangista kummallakaan kovinkaan suuria odotuksia, mutta kuitenkin olimme siellä suunnitelleet 3 päivää viettävämme ennen lennon lähtöä eteenpäin Bangkokin kautta Filippiineille. Vang Viengin ja Na-kylän jälkeen olikin itseasiassa aika mukava olla hieman isommassa kaupungissa, jossa 10e huoneestakin löytyi ilmastointi ja hyviä kahviloita löytyi helposti. Saavuimme Luang Prabangiin tuon tuskallisen bussimatkan jälkeen iltamyöhään, suuntasimme äkkiä hakemaan ruokaa ja suoraan nukkumaan.

Luang Prabang miellytti meidän molempien silmään heti ensi näkemältä, onhan kaupunki sentään Unescon maailman perintökohde. Kaupungin kävelee läpi helposti kahdessa päivässä, mutta muutaman päivän lisääkin viihtyy ihan kivasti. Luang Prabangin yömarkkinat ovat myös sellainen paikka, jossa ainakin vielä toiseksikin illaksi riittää ihmeteltävää. Jos matkamuistoja haluaa ostaa niin, tämä on ihan ykköspaikka ja tinkiä pitää muistaa, mutta toki hyvässä hengessä. Meillähän tietysti taas ostelut jäi toiseen kertaan, mutta markkinoiden ruokapuolesta nautimme sitäkin enemmän(siitä myöhemmin).

Mitä Luang Prabangissa voi sitten tehdä ympäriinsä käppäilyn, ruuasta sekä kahvista nauttimisen ja iltamarkkinoiden lisäksi? Tarjolla on erilaisia reissuja vesiputouksille (yhdellä kävimmekin) sekä pientä risteilyä auringonlaskussa(tätä emme sateisten kelejen vuoksi toteuttaneet), mutta huomattavasti halvempia ja mieleenpainuvempia juttujakin löytyy, jotka ehdit ihan helposti toteuttaa vaikka olisit Luang Prabangissa vaikka vain yhden päivän. Meillä on pari vinkiä, näistä esittelemme tässä ensimmäisessä L-P-postauksessa toisen, jätetään se toinen seuraavaan postaukseen.

Olimme Nola guest housessa toiselta reissaajalta kuulleet Big Brother Mouse-nimisestä ”hankkeesta”, joka tukee Laosilaisten nuorten englannin oppimista. Englantia täällä ei kouluissa opeteta juuri yhtään, tämä johtuu siitä ettei ole riittävästi opettajia, jotka kieltä osaisi. Nuorten täytyy siis opetella englanti muualla, Big Brother Mouse on tähän niin oivallinen paikka. Sen lisäksi, että kyseinen paikka tarjoaa kouluille kirjoja englannin opiskelun tueksi, niin se järjestää joka päivä avoimia tunteja, jolloin laosilaiset nuoret voivat tulla paikalle juttelemaan englantia puhuvien turistien kanssa. Each one teach one, niin se täällä on!

Ja mehän ollaan valmiita puhumaan enkkua!!

Tarkoituksena ei ole varsinaisesti opettaa lapsille ja nuorille englantia, vaan puhua, kysellä, puhua, antaa heille mahdollisimman paljon mahdollisuuksia puhua. Puhuminen ja kuunteleminenhan on oikeasti paras tapa oppia kieli. Arkisin ilmeisesti paikalla on enemmän englantia taitavia turisteja, kuin laosilaisia nuoria, mutta viikonloppuisin se on ihan toisin päin. Silloin nuoret ovat vapaalla ja tulevat harjoittamaan englanninkielen taitoaan, silloin yhtä turistia kohden saattaa olla esim kuusi laosilaista nuorta. Minä juttelin kolmen kanssa, Teemu vielä useamman ja siinäkin oli jo aika haastavaa yrittää hiljaisempia, ujompiakin englannin opettelijoita kannustaa puhumaan, kysellä tarpeeksi helppoja, mutta toisaalta myös haastavia kysymyksiä.

Mulle kävi ihan tajuton mäihä, kun pääsin juttelemaan kolmen munkki-pojan kanssa. Olin nimittäin koko Laosissa oloni ajan miettinyt munkkiutta ja mulla tosiaan oli monia monia kysymyksiä sitä koskien. Pojat taas olivat hyvin kiinnostuneita Suomesta ja yksi tiesi jopa, että suomalainen koulutus on hyvin arvostettua ja kyseli siitä, että ollaanko numeroarvosanoista ja keskiarvoista todella luopumassa. Sain tietää munkki-koulusta sen verran, että jokaisen laosilaisen pojan oletetaan menevän jossain vaiheessa elämäänsä munkki-kouluun eli asumaan luostariin ja käymään koulua siellä. Heillä on lukioon asti myös muita aineita, mutta tietyt aineet kuten musiikki ja liikunta ovat kiellettyjä. Buddhalaisuutta voi lähteä opiskelemaan lukion jälkeen myös yliopistoon, sillon ei tarvitse enää muita aineita opiskella. Yksi näistä pojista oli lähdössä juuri ensi vuonna opiskelemaan buddhalaisuutta Thaimaahan.

Vaikka jokaisen pojan oletetaan menevän jossain vaiheessa munkki-kouluun niin pojat kuitenkin painottivat, että se on silti jokaisen oma asia meneekö vai eikö, ja minkä ikäisenä menee. Olin nähnyt kaduilla paljon hyvin nuoria munkkeja, joten halusin ehdottomasti kysyä hieman minkä ikäisenä munkki-kouluun voi mennä, tähän sain vastauksen: nuorimmat ovat 10-vuotiaita. Pojat siis asuvat luostarissa, mutta kertomansa mukaan voivat käydä kotona niin useasti, kun haluavat. Myös tytöt voivat mennä kyseiseen kouluun, mutta he kulkevat silloin oranssien vaatteiden sijaan valkoisissa vaatteissa. Buddhis-koulu on kaikista laosin kouluista edullisin vaihtoehto, joten on selvää, että monet vanhemmat siitäkin syystä haluavat lapsensa opiskelevan siellä. Olin ihan täpinöissäni tämän reilun puolituntisen jälkeen, minkä sain nuorukaisten kanssa keskustella. Ihan parhaita tällaiset hetket!

Kuvat eivät liity Big Brother Mouseen millään tavalla, koska en tietenkään kanssapuhujista viitsinyt kuvia ottaa, enkä innostukseltani ehtinyt tiloistakaan ottaa kuvia. Big Brother Mouse on joka tapauksessa kävelyetäisyydellä keskustasta, itseasiassa hyvin lähellä paikkaa, jossa iltaisin markkinat järjestetään. Keskusteluhetkiä järjestetään joka päivä 9-11 ja klo 17-19 ja sinne voi tuona aikana mennä liukuvalla aikataululla ja päättää itse kuina kauan haluat olla, myös nuoret tulevat ja menevät.

– Fia –

Vihdoin maalla – Na-kylä ja Nola guest house

joulukuu 2016

Vietimme Vang Viengissä keskenämme vielä pari päivää sen jälkeen, kun olimme sanoneet Kaisalle ja Jarolle heipat ja he jatkoivat Laosin tutkailua vastakkaiseen suuntaan kuin me. Nuo pari päivää otimme ihan levon kannalta, eli luimme kirjoja, uimme joessa, tankkasimme aurinkoa.

Kävimme Laosissa läpi aika tavanomaisia kohteita eli Vientiane, Vang Vieng ja Luang Prabang. Laosin eteläisemmät kohteet olisivat tietysti kiinnostaneet, mutta kolmen viikon aika ei oikein riittänyt kaikkeen. Jotain muuta halusimme kuitenkin myös nähdä ja kokea, jotain mikä olisi sopivasti reitillä, eikä toisi hirveästi lisää matkustustunteja. Avasimme kartan ja aloimme googlettamaan kaikkia pieniä kyliä akselilla Vang Vieng ja Luang Prabang. Löysimme Kasi-nimisen kylän ja sitä kautta Nola guest housen.

Ja onneksi löysimmekin tämän paikan, väitämme nimittäin oppineemme Lao-kulttuurista enemmän näiden kolmen päivän aikana täällä, kuin koko kolmessa viikossa Laosissa. Totta puhuen ja jälkiviisaana ajatellen juuri tällaisia paikkoja olisi pitänyt etsiä ja löytää enemmän. Nola guest house sijaitsee Kasin alueella, mutta itseasiassa ei itse Kasin kylässä vaan pienenpienessä Na-kylässä.

Vang Viengistä kyseiseen guest houseen on todella helppo mennä, marssii vain Vang Viengin bussiasemalle ja nappaa bussin kohti Muang Met-kylää. Netissä jossain taidettiin neuvoa ottamaan bussi Kasi-kylään (Luang Prabangista kannattaakin näin tehdä) ja jäämään risteyksessä, josta pitäisi vielä ottaa tuktuk guest houselle, mutta vinkkinä että ottamalla bussin Muang Met-kylään pääsee suoraan Nola guest housen eteen. Hintaahan näille bussikyydeille ei Laosissa tule montaa euroa, tämä matka oli 3,5e/hlö. Tämä bussi jolla menimme oli itseasiassa tila-auto, jossa meidän lisäksi matkustajina oli pari paikallista naista sekä yksi munkki. Siinä missä Vientianesta matkustettiin turistibussilla, niin nyt oltiin ainakin ihan paikallisten seassa ja sekös kanssamatkustajia hirveästi nauratti.

Me olimme Nolassa vain kaksi yötä, mutta siellä oikeasti viihtyisi helposti useamman päivän siitäkin huolimatta, että kylä on ihan super pieni ja kaikki mukavuudet on riisuttu pois, esim ei wifiä, ei lämmintä suihkua, huoneet ihan basic. Nolassa pääset paikan rytmiin ja elämään kiinni ihan heti. Kyseessä on pieni guest house, joten vieraitakaan ei ole paljoa ja kaikki vieraat otetaan aina mukaan erilaisiin aktiviteetteihin. Me kävimme ensimmäisenä päivänä kävelymatkan päässä joella uimassa ja toisena päivänä pääsimme guest housen omalta tilalta poimimaan pussikaupalla kahvipapuja. Olen kahviplantaaseilla käynyt Keniassa ja Tansaniassa, mutta koskaan en ole itse päässyt papuja poimimaan.

Nolassa yksi parhaista asioista on se, että ruuat syödään yhdessä. Nola guest housella ei ole minkäänlaista ruokalistaa, vaan aamupala, lounas ja iltaruoka tarjoillaan aina kaikille samaan aikaan. Kasvisruokailijatkin otetaan Nolassa hyvin huomioon. Rahaa et saa Na-kylässä ja Nola guest housessa kulumaan millään kovin paljoa, yöpyminen + aamupala maksaa kahdelta hengeltä noin 11,5e/yö (jos yövyt yksin niin 9e) ja ruuat ovat pari euroa per syömiskerta. Kylässä on kolme pientä kioskia, josta ehkä voit löytää itsellesi oluen tai kokiksen, joka on ehkä kylmä, sitten myös purkkinuudeleita, karkkia tai sipsipussin. Hygieeniatarvikkeitakin nuo kioskit näyttivät yllättävän hyvin myyvän, mutta wc-paperia ei löytynyt yhdestäkään. Sitä ei Nola guest housessakaan käytetä, eikä ole tarjolla joten omat wc-paperit mukaat tai käsisuihku käyttöön.

Nolassa kaikki on yhtä perhettä, on itseasiassa aika käsittämätöntä miten niinkin lyhyessä ajassa tähän paikkaan ja sen ihmisiin kiintyy. Paikan omistaa paikallinen perhe sekä Uruguaylainen Alehandro, paremmin tunnettuna Alec, koska nimi on liian hankala laosilaisten lausua 😀 He auttavat keksimään tekemistä ja parhaimmillaan saatat päästä tutustumaan hyvinkin lähelle kyläläisten elämää, töitä ja koulunkäyntiä.

Meillä ehti Nolassa olla noina päivinä pari eri ”perhettä”. Ensimmäinen ilta ja päivä vietettiin saksalaisen naisen ja hänen kahden lapsensa kanssa ja kuuntelimme innolla heidän reissutarinoitaan ja riehuimme itsemme väsyksiin näiden 3 ja 5 vuotiaiden kanssa. Saksalainen Heidi, joka oli paikassa parin viikon ajan töissä vei meidät joelle uimaan ja sielläkös lapset innoistuivat pyörimään mudassa ja hyppimään suoraan syliin veteen. Toisena iltana meitä oli moninaisempi joukko ja jälleen oli mukava vaihtaa reissukokemuksia.

Nolasta jäi niin käsittämättömän lämmin fiilis sydämeen, Laosissa matkustaessa ei missään nimessä saa skipata tätä helmeä.

-Fia-

Vang Viengissä löhöilyn lisäksi sopivasti aktiviteetteja

Joulukuu 2016

Ehkä parhaat tekemiset Vang Viengistä löytyi meidän kohdalla ihan extempore. Ne löytyivät ensimmäisenä kokonaisena päivänä kyseisessä kaupungissa, kun päätimme porukalla lähteä kävellen tutustumaan paremmin koko paikkaan ja sen ympäristöön. Näimme aika pian rantakadulle kyltit näköalapaikasta ja luolasta, jotka ovat aivan lähellä Vang Viengin keskustaa, vain noin 1-2km päässä. Kävelimme ihanien riisipeltojen läpi vuoria ihaillen näköalapaikan (Pha Poak) valloittamisen aloituspaikalle. Emme olleet kumpaankaan noista aktiviteeteista tustuneet millään tavalla aikaisemmin, joten mitään odotuksiakaan ei ollut. Varusteitakaan ei tosissaan oltu mietitty, koska eihän meillä ollut todellakaan suunnitelmia lähteä mitään urheiluun liittyvään tuona päivänä tekemään.

Näköalapaikalle sai suurimman osan matkasta ihan tosissaan kiivetä. Ennen kipuamisen aloittamista pienellä lippuluukulla pyydetään noin euron maksu per naama, kohtuullista. Flipflopit ja mekko olivat ehkä vihoviimeiset varusteet tänne, mutta ei se mitään, hengissä selvittiin. Reitti oli kivikkoinen ja siihen mahtui myös mun inhokkeja eli tikkaita, mulle ihan liian paljon tikkaita. Hiki virtasi ja ylös meno sujui ihan ok, mutta alasmenoon kivikossa liittyy omat haasteensa ja keskittymisen herpaantuessa voi oikeasti käydä huonosti.

Pieni luola löytyi myös matkalla näköalapaikalle

Näköalapaikka ei ole edes kovin korkealla, mutta näkymät sieltä on silti upeat, koska Vang Vieng on itseasiassa aika tasaista aluetta ympäröiviä vuoria tietysti lukuun ottamatta. Meidän lisäksi näimme matkalla vuorelle vain yhden muun pariskunnan, joten tungosta ei ollut. Tosin olimme taas liikkeellä melko aikaisin aamupäivästä. Näköalapaikalle kipuamisessa ei loppupeleissä mene kauaa eikä tämä aktiviteetti ole mikään suurensuuri, mutta suosittelemme sitä kuitenkin ihan ehdottomasti!

Näköalapaikan jälkeen suuntasimme lähellä olevaan Lusi-nimiseen luolaan jälleen kerran odotukset aikalailla nollassa. Maksoimme luolaan pääsystä noin euron maksun per naama, kohtuullista jälleen, ja saimme samalla itsellemme myös taskulamput. Siinä naureskelimme, että noinkohan näitä tarvitaan. Ja kyllä, niitä ihan tosissaan tarvittiin, luola oli nimittäin valtava ja ihan pilkkopimeä. Meidän arviolta se oli ainakin 700 metriä pitkä, ehkä jopa melkein kilometrin. Luola on sinällään aika helppokulkuinen, eikä mitään kiipeämistä tarvitse harjoittaa (alussa parit tikkaat). Vaaralliset kohdat eli rotkot on onneksi rajattu narulla niin, että niitä osaa välttää. Joissain kohti voi olla vesilätäkköjä ja mutaa. Ilmeisesti siellä voisi pilkkopimeässä jossain uidakin, mutta me löysimme vain paikan jossa huljuttaa jalkoja ja pestä kasvot.

Ihmettelimme kaikki tätä siisteintä luolaa missä olimme koskaan käyneet, sammutimme kaikki taskulamppumme hetkeksi ja kuuntelimme pilkkopimeässä luolan hiljaista kaikua. Hieman myös toisiamme pelottelimme. Luolan perukoilla, jep onneksi vasta siellä, näimme kaikki myös suurimman hämähäkin mitä olimme koskaan nähnyt. Hyh, puistattaa vieläkin ajatus siitä. Samoja hämähäkkejä bongasimme paluumatkalla useita, onneksi aavistuksen pienemmässä koossa. Ei tehnyt mieli seinistä ottaa enää tukea tässä vaiheessa.

Yhden päivän aktiviteetiksi Vang Viengissä päätimme lähteä blue lagoonille, joita kovasti mainostetaan. Blue lagooneja on kaksi, blue lagoon 1 ja blue lagoon 3, juu, kekseliäät nimet. Menimme kolmoselle siinä toivossa, että siellä olisi hieman vähemmän porukkaa, koska sinne on tuktukilla aika pitkä matka. Olimme myös lukeneet, että ykköslaguuni on suorastaan kuin kiinalaisten serena. No en tiedä oliko tämä blue lagoon kolmonenkaan loppupeleissä kaukana siitä. Kyyti laguunille maksoi meiltä noin 4e per naama ja pieni pääsymaksu peritään myös laguunille tullessa. Laguunilla oli ihan kiva uiskennella, mutta paikkaan ei paistanut koko aikana aurinko, koska ympäröivät vuoret ovat niin korkeat, kovin lämmin ei siis ollut.

Luolista innostuneena suuntasimme yhtenä päivänä vielä toiselle kävelymatkan päässä olevalle luolalle nimeltä Tham Chang. Siinä missä ensimmäinen luola oli pilkkopimeä ja olimme siellä ainoat tutkimusmatkailijat, niin tämä toinen luola oli valaistu, sinne oli rakennettu kävelyreittejä ja siellä oli aika paljon muita turisteja. Näköalat korkealta luolan suulta olivat kyllä upeat, mutta luola ei edelliseen luolavierailuumme verrattuna ollut jotenkin niin mystinen.

Ei siis tuolle laguunille, eikä jälkimmäiselle luolalle tosiaankaan kovin vahvaa suositusta tule(tosiaan ei nyt mitään hirveitä haukkujakaan), mutta näköalapaikka sekä tuo suuri luola ovat ehdottomasti käymisen arvoisia. Kaikki nämä tekemiset Vang Viengissä ovat edullisia, joten ainakaan hinnan takia ei kannata jättää mitään tekemättä! Jos haluaa itsensä maksaa vähän kipeämmäksi, niin on tarjolla myös kuumailmapallo- ja liitovarjo-lentoja. Tubeilulle kiva vaihtoehto on kajakkiretki. Muistutan, että Vang Viengissä voi viettää useamman päivän ehdottomasti laiskotellen (pari päivää suosittelen näin viettämäänkin), mutta yllättävän paljon pieniä aktiviteettejäkin tästä kaupungista ja sen ympäristöstä löytyy.

– Fia –

Tubeilua Vang Viengissä

Tubeilu Vang Viengissä. Pitihän tämä legendaarinen reppureissaajan aktiviteetti nyt päästä kokemaan itse. Valitsimme Kaisan ja Jaron kanssa tubeilupäiväksi Suomen itsenäsyyspäivän, koska halusimme juhlia sitä jotenkin erityisellä tavalla tänä vuonna. Baarien ja kaljottelun sijasta meidän odotukset painottuivat enemmän leppoisaan uiskenteluun sekä jokea ympäröivän luonnon näkemiseen hieman eri perspektiivistä. Joen lilluttelee alas ilman pysähdyksiä noin 1,5-2 tunnissa, mutta kyllähän sitä siinä auringossa tällekin tubeiluporukalle muutamat kylmät oluet maistui, joten aikaa meillä taisi mennä noin 4 tuntia. Niille jotka eivät tiedä: Tubeilussa on siis kyse joen virran mukana lillumisesta traktorin sisäkumilla.

img_2346

Tubeilua tarjoavia firmoja on monia ja hinnatkin taitaa pyöriä aikalailla samoissa lukemissa. Osa firmoista, kuten meidän käyttämä firma (nimi ei enää muistu mieleen) ottaa pantin renkaasta ja sen palauttamalla saa pantin tietysti takaisin. Kyyti aloitus paikalle maksaa jonkin verran, mutta jos porukassa on 4 tai enemmän, saa sen ilmaiseksi. Aikoinaan joenvarsi on ollut täynnä baareja ja erilaisia hyppypaikkoja, mutta hulluksi äityneen touhun vuoksi baareja taisi olla enää vain 3. Päivä joella oli hyvinkin rauhallinen, mutta pohdimme keskenämme paljon, minkälainen meininki tällä joella on vielä muutamia vuosia sitten ollut. Tyhjät hylätyt baarit nimittäin muistuttivat siitä, että porukkaa on joskus varmasti ollut täyttämässä joka ikisen veden rajassa olevan pation.

img_2339-2 img_2342

Näimme meidän lisäksemme koko päivän aikana vain muutamia muita tubeiluporukoita, joten ruuhkasta ei tosiaankaan voinut valittaa. Me lähdimme liikenteeseen noin 10-11 aikaan ja silloin oli vielä hyvinkin hiljaista. Jo lähempänä iltapäivää joki välillä kuhisi kajakkeja ja etenkin aasialaisia turisteja. Tämä vinkki muuten pätee ihan koko Vang Viengiin: Aamupäivät kaupungissa ovat todella rauhallisia, suorastaan hiljaisia, joten mitä tahansa teetkin, kannattaa se aloittaa heti aamusta. Oli kyse sitten luolaseikkailuista, tubeilusta, auringonotosta, kävelystä, rauhallisesta aamupalasta, mitä aikaisemmin, sen parempi. Mekin toki hieman laiskistuimme Vang Viengissä ja aamupalalla olimme meille myöhäiseen tapaan yleensä vasta 10 aikohin aamulla. Mutta Vang Vieng tuntuu heräävään eloon usein vasta 12-13 aikoihin, joten jos 10 aikoihin olet liikkeellä, saat silloinkin olla useamman tunnin rauhassa.

img_20161206_175658 img_20161206_180310

Meidän kokemuksen perusteella voimme siis ehdottomasti suositella rentoa tubeilupäivää joella. Ainoat joella sijaitsevat baarit ovat siis aikalailla heti tubeilureitin alussa, joten pysähdy jo niihin juomaan parit kylmät juomat ja jatka matkaa eteenpäin. Varo kiviä ja risuja, niitä valitettavasti matkalla jonkun verran on, mutta takamus ylös vaan niin ei käy hassusti. Katsele ympärillesi, joki ja sitä ympäröivä vihreys ja vuoret ovat kauniita!

g0150453

Muutamia vinkkejä vielä päivää varten: Pakkaa tavarat ihan ehdottomasti dry bagiin, jos omaa ei ole sattunut mukaan niin niitä saa ostettua lähes mistä vaan Vang Viengistä. Kenkiä et tarvitse, ne vaan tuppaavat katoamaan, me jätimme flipflopimme tuben vuokrauspaikkaan. Bikinit/uikkarit on sopiva asuste päivälle, mutta ota mukaan jotain muutakin vaatetta ihan vaan siihen pätkälle, kun menet joelle ja kun kävelet lopetuspaikalta pois. Joella on kai joitain mahdollisuuksia myös syödä, mutta me teimme niin, että söimme ennen lähtöä runsaan aamupalan ja sitten suuntasimme heti tubeilun jälkeen nälkäisinä myöhäiselle lounaalle.

g0160466

– Fia ja Teemu –

Bilehelvetti Vang Vieng, vai sittenkin jotain muuta?

Vang Viengistä on varmasti kaikilla sinne suuntaavilla hieman ristiriitaiset fiilikset. Paikka on luultavasti monelle tuttu käsistä lähteneestä tubeilu- ja bilemeiningistään ja siitä, että hulluimpina vuosina siellä kuoli useita reissaajia tubeillessaan ympäripäissään ja hyppiessään jokeen niistäkin kohdista, mistä ei kannattaisi. Olimme monesta lähteestä lukeneet, että pahimmat vuodet olisivat (ainakin toistaiseksi) ohi ja näin uskalsimme lähteä itse katsomaan, minkälainen Vang Vieng on tänä päivänä.

Bussimatka Vientianesta Vang Viengiin sujui minivanilla ilman mitään ongelmia. Tie oli hyvässä kunnossa ja bussi täysin ajallaan. Suuntasimme suoraan Keosimoon guest houseen, joka valikoitui majapaikaksi hieman syrjäisemmän sijaintinsa vuoksi. Ensimmäisenä iltapäivänä suuntasimme heti syömään ja loppuillan odottelimmekin reissuseuraamme saapuvaksi. Olimme nimittäin sopineet Jyväskylän kavereidemme Kaisan ja Jaron kanssa, että olisimme samaan aikaan Vang Viengissä. Näin ollen vaikka kaupunki ei itsessään nappaisi, niin viihtyisimme paikassa kuin paikassa neljästään paremmin.

dsc_0002 dsc_0003

Vang Vieng taisi yllättää meidät kaikki neljä lopulta aika positiivisesti. Turistien kansoittama paikka se edelleen on, mutta meidän ollessa Vang Viengissä oli itseasiassa aika rauhallista ja usein lounasta tai iltaruokaa syödessämme saatoimme olla ravintolan ainoat asiakkaat. Voimme vaan kuvitella, että aina ei ole näin ollut, sillä useat ravintolat nimittäin ovat todella isoja ja selkeästi myös laajennettuja, rakennettu siis isoja turistimassoja varten. Mitään paikallista Laosilaista elämaa Vang Viengiin ei tosiaankaan tulla/pääse katsomaan, mutta onneksi lähellä oleva luonto sen sijaan on läsnä koko ajan.

dsc_0017 dsc_0019 img_2325 dsc_0008 Neljän hengen porukalla Vang Viengissä oli tosi helppo olla. Ravintoloissa on paljon valinnan varaa ja listat ovat laajoja, joten kaikille sopiva ruokapaikka löytyy ilman kummempia vääntöjä. Lisäksi tekemistä löytyy muutamalle päivälle aika kivasti. Mm. erilaisia luolia, blue lagooneja, tietysti tubeilua tai vaikka kajakointia. Kerromme tulevissa postauksissa lisää siitä, mitä me Vang Viengissä teimme. Me vietimme lopulta täällä kokonaisen viikon, vaikka hieman lyhyempikin aika paikan kokemiseen varmasti riittäisi.

img_20161206_180310 img_20161208_110729 img_20161213_082103

Tärkein huomio Vang Viengissä olemiselle on meidän näkökulmasta se, että valitse yöpaikka ehdottomasti hieman keskustan ulkopuolelta. Muutamina öinä keskustasta nimittäin kuului hirveä jumputus, ei kiitos sinne lähistölle siis yöpymään. Vaikka biletysmeininkiä jonkun verran edelleen on, niin voit myös viettää Vang Viengissä halutessasi aikasi muunkinlaisella tavalla. Me nautimme ehdottomasti lähellä olevasta luonnosta, useista ravintoloista, auringon ottamisesta ja lähes päivittäin joen raikkaassa vedessä uimisesta.

dsc_0024-2 g0170504_blogiin

Itsenäisyyspäivän kunniaksi toki juhlimme Kaisan ja Jaron kanssa hieman, mutta siinä kävin niin että oltiin koko ilta neljästään, käytiin syömässä yöpalaa ja päädyttiin keskiyöllä laulamaan paikallisten kanssa karaokea ja tanssimaan itsemme hengästykseen asti. Sen jälkeen kuuntelimme Keosimoon guest housen pihassa J. Karjalaista ja lopulta kellon ollessa ehkä 1 tai 2, menimme nukkumaan. Siinä meidän ”bilemeininkiä” Vang Viengistä koko viikon osalta.

img_20161208_173239

– Fia ja Teemu –

Laosissa Vientianessa ollaan – Miten kävi Kaakkois-Aasia-ennakkoluuloilleni?

Joulukuu 2016

Miten Laos päätyi matkasuunnitelmaamme? Itseäni kyseinen maa ei edes kovin paljoa kiehtonut, mutta Teemu oli täällä 7 vuotta sitten ollut ja halusi ehdottomasti palata uudestaan. Ei minullakaan mitään sitä vastaan ollut, matkailussahan parasta on omien ennakkoluulojen murtaminen, joten halusin antaa Laosille mahdollisuuden. Omasta mielestäni toisen kanssa matkustaessa on vaan hyvä juttu se, että tulee mentyä myös sellaisiin paikkoihin, joita ei itse valitsisi.

img_20161130_153717 img_20161202_125737

Itsellänihän on ollut hieman sellasia miten sen nyt sanois hmm Kaakkois-Aasia-ennakkoluuloja siinä mielessä, että Kaakkois-Aasia-sanasta tulee heti mieleen jäätävät määrät backpackereita joka paikassa. Noh onhan se toki tottakin, että esim Afrikassa monissa paikoissa saa matkustaa hyvinkin rauhassa, eikä paikkoja valitessa tarvitse paljoa miettiä että mitkä on ”pilalla”. Kaakkois-Aasia vaan on yksinkertaisesti aika paljon tunnetumpi reppureissaajien kesken ja tajusin hetken aikaa täällä matkaillessa, että jos haluaa olla oikeasti rauhassa pitäisi suunnata vaan suoraan ja ennakkoluulottomasti pieniin paikkoihin, vaikka tietyille mukavuuksille saakin tuossa kohtaa sanoa heipat. Me matkustimme lopulta Laosissa aika peruspaikoissa ja näin jälkeenpäin ajateltuna olisin ehkä tehnyt hieman toisin. No kaikesta huolimatta meillä oli oikein hyvä reissu Laosissa.

img_20161203_140443 img_20161204_085616

Laosiin tykästymisessä oli havaittavissa ehkä pientä alkukankeutta, mutta pikkuhiljaa, päivä päivältä opin pitämään siitä. Opin katsomaan kaiken turismin taakse ja suorastaan rakastuin Lao-kulttuuriin ja sen ihmisiin. Tästä aiheesta varmasti lisää myöhemmin. Tämähän on vasta ensimmäinen Laos-postaus ja meinaan taas avata asiaa liian monelta kantilta heti alkuun.

dsc_0002-2 dsc_0036 dsc_0044-2

Noniin sitten asiaan eli Vientianeen. Kuala Lumpurin todella painostavien kelien jälkeen Laos ja Vientiane yllätti positiivisesti keleillään. Aurinko paistoi ja lämmin (jopa kuuma) oli, mutta ilma ei ollut niin kosteaa ja painostavaa. Vientiane pääkaupunkina miellytti meitä hyvinkin paljon. Mikään kovin erikoinen kaupunki se ei ole, mutta me saimme helposti kulutettua täällä 4 kokonaista päivää. Täytyy myöntää, että kyllähän sitä nautti hintatason laskusta aika paljon tuon Afrikan ja etenkin Etelä-Afrikan jälkeen. Vaikkakin Vientianehan on vielä muuhun Laosiin verrattuna toki kalliimpi, mutta meille se tuntui tässä kohtaa hyvin edulliselta paikalta.

dsc_0073-2 dsc_0067-3

Kulutimme päivämme lähinnä kävelemällä pitkin Vientianen pieniä katuja ja nauttimalla ah niin hyvästä ruuasta. Olihan ruoka yksi iso syy, miksi odotin Aasiaan tulemista. Tämä pääkaupunki on helppo ottaa haltuun kävellen muutamassa päivässä. Itse viihdyn paremmin paikoissa, joista saan lyhyessä ajassa jonkunlaisen mielikuvan ja tietää missä on mitäkin, Vientiane oli tällainen paikka. Kävimme yhtenä päivänä tsekkaamassa Vientianen riemukaaren (varmaan aika must see-juttu täällä) ja se riitti meille ”temppeliksi” tältä erää, vaikkei se temppeli olekaan. Oikeita temppeleitä on Vientianessa vaikka millä mitalla ja osaan pääsee ihan ilmaiseksi, mutta me tyydyimme ihastelemaan niitä ulkopuolelta, koska suoraan sanottuna emme oikein osaa kiinnostua niistä muuten.

dsc_0062 dsc_0027-2 dsc_0020

Mieleenpainuvin ja meidän mielestä ihan must-juttu Vientianessa on Cope-center. Tämä auttoi minua henkilökohtaisesti ymmärtämään Laosin historiaa ja kiinnostumaan siitä. Sisäänpääsy Cope centeriin on ilmainen, joten pihistelijäkään ei voi käyttää rahaa tekosyynä olla vierailematta täällä. Tässä vähän taustatietoa Teemun kirjoittamana: Jenkit pudotti Laosiin vuosien 1964-1973 välillä yli 2 miljoonaa tonnia pommeja. Enimmäkeen rypälepommeja. Se on enemmän kuin koko toisen maailmansodan aikana pudotettiin yhteensä. B-52 pommikoneellinen rypälepommeja 8 minuutin välein, 24 tuntia vuorokaudessa, yhdeksän vuoden ajan. Jopa 30% pommeista jäi räjähtämättä ja noin 300 ihmistä kuolee ja vammautuu edelleen vuosittain.

dsc_0034-2

Voiko tuollaista edes ymmärtää? Voi jotenkin, ehkä, ei, jos voi niin vaikeasti. Mutta vierailu Cope Centerissä auttaa ainakin vähän ymmärtämään sitä, minkälainen vaikutus asialla on Laosiin tänäkin päivänä. Cope tekee hienoa ja tärkeää, mutta myös vaarallista työtä haravoimalla Laosia metrimetriltä ja siivoamalla näin sitä pommeista. Lisäksi Cope auttaa pommien uhriksi joutuneita tekemällä heille proteeseja ja antamalla heille fysioterapiaa ilmaiseksi. Cope Center pyörittää koskettavia dokumenttielokuvia, joita suosittelen ehdottomasti katsomaan vähintäänkin yhden(lyhyeköjä ovat). Herkistyin ja vaikutuin Cope Centeristä niin, että ostin lahjoituksena yhdelle uhreista uuden jalan.

dsc_0025-2 dsc_0029-2dsc_0022-2img_20161203_145723

Cope Centerillä oli iso merkitys minulle siksi, että ennakkoluuloni alkoivat murtua. Olimme ja olin valmis jatkamaan Laosiin tutustumista lisää.

– Fia –

Pikastoppi Kuala Lumpurissa

Marraskuu 2016

Kuala Lumpur ei mitenkään kuulunut meidän mielenkiinnonkohteisiin eikä edes reissusuunnitelmaamme millään tavalla. Travel Nationin kanssa lentoja suunnitellessamme pohdimme kuitenkin, että lennot Cape Townista suoraan Laosiin olisi ollut ihan liian pitkät ja vaihtoja olisi tullut liikaa, joten päädyimme parin päivän huiliin Kuala Lumpurissa. Varasimme mukavan airbnb-asunnon Regalia-nimisestä asuntokompleksista, emmekä kasanneet kahdelle kokonaiselle päivälle Kuala lumpurissa minkäänlaisia paineita. Päätimme vain levätä ja mennä fiiliksen mukaan.

img_20161127_174355

Menihän siinä sopeutuessa Aasiaan hetki, ihan vaan se että kaikki ihmiset on aasialaisia eikä afrikkalaisia, tuntui oudolta. Ja kuulostaakin ääneen sanottuna hassulta, mutta niin se on! Palvelukin on niin erilaista Aasiassa ja aasialaisesta englannin kielestä oli parin ekan päivän ajan ajoittain suuria vaikeuksia saada selvää. Menee nimittäin noihin aksentteihinkin totutellessa aina jonkun verran aikaa. Huomattiin muuten, että taidetaan olla jo aika tottuneita reissaamiseen kun 30 tunnin lentojen jälkeen kumpikin oli ihan voimissaan ja sitä mieltä, että menipä lennot helposti.

img_20161126_155339

Olimme siis antaneet itsellemme luvan ottaa Kuala Lumpurissa ihan rennosti, emmekä olleet päiville suunnitelleet mitään tekemistä. Meille oli ihan ok, jos ei Kuala Lumpurissa nähtäis mitään muuta kun Airbnb-kämppämme ikkunasta avautuva näkymä ja viereinen ostoskeskus.

img_20161127_004730

Ensimmäisenä aamuna nukuttiin meidän mittapuun mukaan todella pitkään, heräiltiin vasta 11 jälkeen aamupalalle, jonka jälkeen vaan pyörittiin ostoskeskuksessa. Ostettavaakin oli, koska Teemun rinkasta oli lennoilla hävinnyt irroitettava sivureppu, jossa oli lähinnä likapyykkipussi, mutta näin ollen siis monia vaatteita. Kyseistä reppua ei ikinä löytynyt, no tulipahan käyttöä matkavakuutukselle!

Toisena kokonaisena päivänä KL:ssä ei enää jaksettu kuitenkaan olla pelkästään airbnb-kämppämme läheisyydessä vaan aamulla otimme uber-kyydin lähelle KL:n isointa ostoskeskusta ja niillä suunnilla sitten pyörittiin koko päivä. Isoimmalta ostoskeskukselta menee myös putki suoraan twin towerseille, joten pitihän ne käydä lähemmältäkin etäisyydeltä katsomassa. Illalla käytiin airbnb-asuntokompleksimme salilla sekä sen jälkeen uimassa infinity-poolilla ja ihailemassa suurkaupungin pilvenpiirtäjä-maisemaa.

img_20161128_145105 img_20161128_154505 img_20161129_104500

Nämä suurkaupungit ainakaan Aasian tyyliin ei ole ihan meitä varten, joten 2 kokonaisen päivän jälkeen oltiin ihan valmiita jatkamaan matkaa eteenpäin ja suuntaamaan kohti Laosia, siellä meininki oli aika kaukana tästä Kuala Lumpurin meiningistä ja meidän näkökulmasta hyvä niin!

img_20161128_133110 img_20161128_133129

– Fia ja Teemu –

Hyvää joulua!

Kirjoitan tätä postausta Manilan lentokentältä 22.12. Lennämme pian Coronille Palawanin kylkeen. Joulun vietämme siis Filippiineillä ja saimme seuraksemme Teemun äidin ja veljen. Kiitos, että saamme viettää joulun kanssanne ❤ joulu kahdestaan tuntuis tällaisille perheihmisille vähän ankealta… Tämä on meille molemmille ensimmäinen joulu poissa suomesta, myös ensimmäinen joulu yhdessä!

img_20161222_090703_111

Ikävä Suomen joulua on pienoinen, mutta samalla yksi haave toteutuu, koska olen pitkään miettinyt “haluan ainakin kerran elämässä viettää joulun jossain muualla, mielellään palmujen alla”. Kohta me ollaan siellä!

En ole varma joulun hotellimme nettiyhteyksistä, joten pistin tämän postauksen julkaisuun jouluaatolle. Mun oma perhe, olette mielessä jatkuvasti ❤ spotify offline-listaan on nyt ladattuna Rajaton-yhtyeen molemmat joululevyt, joten luultavasti (ja toivottavasti) kuuntelen niitä altaan reunalla juuri nyt.

Tänään on jouluaatto!!! Hyvää Joulua kaikille rakkaille Suomessa ja myös teille kaikille lukijoille❤

Terkuin näppiksen takana oleva Fia ja hengessä mukana oleva Teemu