Elämää Alcoyssa

Tammikuu 2017

Vaikka tykästyimmekin kovasti Dive Point Alcoyhin, niin jouduimme vaihtamaan budjettisyistä ensimmäisen kuuden yön jälkeen majapaikkaa läheiseen Airbnb-huoneeseen, jossa yövyimme loppuajan. Jatkoimme kuitenkin edelleen sukeltamista Dive Pointilla, kävimme hengailemassa Nikon, Teijan, Antin ja Ellan kanssa, nautimme allasalueesta sekä söimme monta monta maittavaa illallista.

Airbnb-kämpässämme meitä houstasi mukava saksalainen nainen ja kämppiksiksi saimme 2 höpsöä koiraa ja yhden yksisilmäisen kissan, aika ihanat kämppikset! Huoneeseen oli oma sisäänkäynti ja oma kylpyhuone. Aamupalatarpeet kävimme tuttuun tapaan hakemassa läheisestä kylästä Dalaguetesta ja nautimme aamupalasta huikean isolla airbnb-kämppämme terassilla, jolta aukeni näkymät merelle päin.

Dive Pointin ja sukeltamisen lisäksi Alcoyn vierailu oli meille muutakin. Erittäin erittäin tutuksi meille tuli tämä jo mainittu Dalagueten kylä. Rakastuimme tähän pieneen ja sekavaan kyläpahaseen ikiajoiksi. Oikeastaan kylässä ei ole mitään ihmeellistä, se on aivan tavallinen pieni Filippiiniläinen kylä, mutta outoja me kai ollaan kun me tällaisiin paikkoihin hurahdetaan. Tykästyimme kylän tunnelmaan ja ihmisiin. Kaikki olivat niin tavattoman ystävällisiä, ettei edes sanat sitä riitä kuvaamaan.

Löysimme myös sveitsiläis-filippiiniläisen pariskunnan ravintolan nimeltä Lucys restaurant, josta löytyi todellakin budjettihintaista ruokaa. Nuudeliannoksen sai parilla eurolla ja kalleimmillaan ruokaan upposi ehkä noin 4e annos. Angel burger tarjoaa ihan pilkkahintaan pikaruokaa ja siellä istuskellessa tutustuu aina paikallisiin. Angel burger on tosissaan vain hampparikoju, mitään ravintolaa ei kannata odottaa, mistään vegeburgereista puhumattakaan. Se on simppeli pikaruokapaikka, 2 eri burgeria, paria eri hodaria ja siinä se. Toimii.

Matkalla Dalagueteen löytyy Barrio Cusina-niminen paikallinen ravintola, joka tarjosi myös hyvää ruokaa edulliseen hintaan. Muita ravintolasuosituksia ei valitettavasti Dalaguetesta voi antaa 😀 Ainiin ja Dalagueten isoimpaan ruokakauppaan sujahtaminen on sekin eksoottinen kokemus, kaiken hässäkän jälkeen huomaat olleesi siellä ainakin kaksi tuntia, jos satut paikalle pahimpaan aikaan. 7 elevenistä saa tietysti vaikka mitä, esim pilkkahintaan myös todella hyvää pehmistä.

Nautimme myös tricycle-matkoista, joita lähes päivittäin teimme Dalagueteen ja takaisin. Matkalla on pituutta reilu 10km ja matkasta veloitetaan sellaiset 20 snt per naama. Kyytiin otetaan myös muita matkalaisia, tietysti niin paljon kuin vain kärryyn mahtuu. Tricycle eli kolmipyöräinen moottorivehje on kooltaan melko pieni eikä matkustusmukavuus ole aina ihan huipussaan, fiilis ja hauskuus tosin ovat. Niin ja siitä koosta, länsimaalaisiahan tuohon Triken kyytiin mahtuu ehkä max 4, mutta filippiiniläisiä pienen kokonsa vuoksi ainakin 7-8, ellei jopa enemmän. Kyydissä voi olla myös esim koiria tai kanoja.

Viimeisenä päivänämme Alcoyssa lähdimme porukalla katsomaan kukkotappelua. Jep, tämä on kovinkin yleinen harrastus miesten parissa. Siis kukot tappelee, ei miehet. Kukkotappelu järjestetään joka sunnuntai ja kaikki kylän miehet suuntaavat sinne, osa vain katsomaan ja lyömään vetoa ja osa omien treenattujen taistelukukkojensa kanssa kisaamaan.

Tämä oli meille sellainen juttu mikä haluttiin nähdä, niin iso osa se nimittäin on pienen filippiiniläiskylän kulttuuria. Kukoista pidetään (hieman kärjistetysti) jopa parempaa huolta, kuin perheen lapsista. Filippiiniläisessä pienessä kylässä voit nähdä lähes jokaisella pihalla kukkoja, jotka odottaa omaa taisteluaan. Eihän se kaunista katseltavaa ollu, mutta mikäs minä olen tuomitsemaan, kuten on tapana sanoa. Sitä paitsi kukkotappelut eivät jää sen enempää tappelematta, jos me olisimme jääneet tapahtumasta pois.

Länsimaalaiselle se, että kukot tappelevat ihmisten tyrkyttämänä toisensa puolikuoliaaksi voi vaikuttaa brutaalilta, mutta noh me menimme paikalle kulttuurin takia. Totta puhuen kukkotappelua myös oppi pienen alkujärkytyksen jälkeen ihan seuraamaankin. Pieni areena on tupaten täynnä jengiä, pääosin miehiä, joitain lapsia ja vain muutama nainen. Naiset ovat pääosin pihalla pelaamassa kolikkopeliä tai myymässä virvokkeita kioskeissaan. Sinällään koko perheen tapahtuma tämä siis on, vaikka itse areenalla näkee lähinnä miehiä.

Kukkotappelussa käyminen oli kokemus, se siitä 😀 Kukkotappelun jälkeen vietimmekin viimeistä iltaa Alcoyssa ja Dive Pointissa. Olimme tilanneet taksin lentokentälle keskellä yötä ja siihen asti vietimme iltaa Dive Pointin porukan kanssa Caipirinhaa nautiskellen. Oli aika sanoa heipat Dive Pointin väelle sekä koko Filippiineille. Edessä oli yksi yö Manilassa ja seuraavaana kohteena Uusi-Seelanti.

– Fia ja Teemu –

Mitä kaikkea on Dive Point Alcoy?

Tammikuu 2017

Edellisessä postauksessa kerroimme sukeltamisesta Filippiineillä Alcoyssa Dive Point Alcoyn sukelluskouluttajien Teijan ja Nikon hoivissa. Nyt vuorossa lisää tarinaa kyseisestä resortista ja sen läheisyydestä. Sukeltamisesta riittäisi varmaan lisääkin juttua, mutta katsotaan josko palattais siihen myöhemmin.

Jos nyt yks kuva sukellukseltakin tähän väliin

Yövyimme Dive Point Alcoyn resortissa ensimmäiset kuusi yötä. Se oli todellista lomaa reppureissaajan elämästä. Huoneet ovat tilavat, siistit ja yksinkertaisen kauniit. Suurimmalle osalle suomesta lomalle tulijalle huoneiden hinnat ovat myös matalahkot. Kuten jo edellisessä postauksessa kerroin Dive Point Alcoy tarjoaa huippuluokan sukellusta ja sen lisäksi osalla sukelluspaikoista voi myös snorklailla, se on mahdollista esimerkiksi Oslobissa valashaiden kanssa.

Resortin vieressä on noin kilometrin pituinen paikallisten suosima uimaranta Tinko Beach, jolla saa kulumaan päivän jos toisenkin ja vedessä lillumisesta voi nauttia myös tubeillen. Me jämähdimme useampana päivänä resortin allasalueelle kirjat kädessä, taisimme olla kahden viikon ajan aika tuttu näky tuossa spotissa. Löhöilyn lisäksi Alcoysta noin 10 km päässä olevasta Dalagueten kylästä pääsee helposti Osmenian peakille, joka on koko Cebun saaren korkein kohta. Näin saa sukelluksen ja löhöilyn lisäksi jotain muutakin aktiviteettia lomaansa. Me tosin emme Osmenian peakille ikinä päässeet, kävimme kyllä tuon pienen trekkauksen aloituspisteellä, mutta ylhäällä oli niin sumuista ja mutaista, ettei hommasta tullut mitään. Osmenian peakille siis kirkkaana päivänä!

Sumu yllätti

Veneestä näkymät kohti Tinko Beachia

Eipä ole muuten Dive Point Alcoysta ihan mahdottoman kaukana muutkaan Cebun saaren kohteet tai esimerkiksi viereinen Boholin saari, joten minne tahansa näille suunnille tullessa kannattaa ehdottomasti poiketa Alcoyssa. Tai jos vaihtoehtoisesti olet tulossa Alcoyhin lomalle, niin suhteellisen helposti saat myös jonkun muun lähellä olevan paikan liitettyä reissusuunnitelmaasi. Me lensimme suoraan Puerto Princecasta Cebulle, joten Palawaninkin lomaan Cebun liittäminen onnistuu ongelmitta.

Niko ja Antti ihan intopiukeena

Reppureissaajalle Dive Point Alcoyn hintataso on toki hieman kallis(edullisimman huoneen saa noin 40e/yö), mutta budjettimatkailijakin voi hieman budjettia venyttämällä saada pitkälle matkalleen muutaman päivän huililoman tässä mukavassa resortissa, kuten esim me teimme. Ja pitkällä matkalla on oikeasti ihan kiva välillä tavata myös suomalaisia ja Niko ja Teijakin ottaa suomalaisia vieraita (myös räihnäisiä reppureissaajia) vastaan ilomielin. Tiedän myös muita reppumatkailijoita, jotka ovat Dive Point Alcoyhin muutamaksi yöksi näin tulleet. Suurin osa Dive Point Alcoyn vieraista oli kuitenkin suoraan Suomesta tänne 1-2 viikoksi lomalle tulijoita. Dive Point sopii meidän mielestä siis hyvin reppumatkailijan luksuspaikaksi, sukelluslomailijoille, kaveriporukoille, pariskunnille sekä perheille. Kyllä, Dive Pointilla on tarjota kaikille jotain!

Dive Point Alcoy tarjoaa maistuvan aamupalan, pienehkön lounaslistan sekä joka ilta aivan käsittämättömän hyvän buffetillallisen. Alcoyhin lomalle tulija nautiskelee varmasti lähes kaikki aterioistaan resortissa, enkä usko että niihin pääsee kyllästymään. Lounaslista tosin on hieman suppea, mutta muutamaksi päiväksi riittää siitäkin valinnanvaraa. Me kävimme budjettisyistä ostamassa viereisestä Dalagueten kylästä aamupalatarvikkeemme ja teimme aamupalan joka aamu itse.

Budjettimatkailijan aamupalahetki

Lounasta söimme vaihdellen Dive Pointin listasta tai kävimme Dalagueten parissa ihan hyvässä ravintolassa. Samoin iltaruokia kävimme välillä syömässä Dalaguetessa, mutta suurimpana osana illoista söimme kuitenkin Dive Pointin illallisen, koska emme voineet vastustaa sitä. Tarjolla on aina alkupala, monta pääruokavaihtoehtoa ja jälkiruoka. Pöydästä löytyy aina kala, kasvis ja lihavaihtoehdot eli jokaiselle jotakin. Mieleen jäivät superhyvät kotitekoiset sipulirenkaat sekä filippiiniläiset kasvisnuudelit. Nälkähän tässä tulee. Ja jano, sillä Alcoyn Caipirinjat filippiiniläisillä calamanseilla (eli limeillä) vievät kielen mennessään.

Calamanseja

Dive master harjoittelija Antilla sujui sukeltaminen jo ilmeisesti sen verran hyvin, että lisähaastetta harjoittelujaksolle piti hakea baaritiskin puolelta drinkkien teon muodossa.

– Fia ja Teemu –

Dive Point Alcoy – Parin viikon rento sukellusloma

Tammikuu 2017

Kiinnostaisiko sukeltaminen? Mutta pelottaa hieman aloittaa kyseinen harrastus ja mietityttää ehkä missä se kannattaisi aloittaa? Voisin ehkä väittää, että yksi parhaista vaihtoehdoista on tulla aloittamaan sukeltaminen Cebun Alcoyhin nimenomaan Dive Point Alcoy sukellusresorttiin, jossa saat kelpohintaan mukavan majoituksen ja pääset samalla sukeltamaan vaikka joka päivä. Me olimme jo aloittaneet sukeltamisen Mozambikissa, mutta siltikin tuntui vielä kotoisalta ja turvalliselta saada lisää opastusta suomenkielellä. Tofollakin saimme aloittaa sukeltamisen Satun ja Jarin opastuksessa (ikuinen kiitos teille<3), mutta nyt kun taidot olivat saaneet hetken muhia niin oppimista oli hyvä jatkaa täällä Filippiineillä. Vaikka englannin kieli sujuu hyvin, niin sukeltamiseen liittyvät asiat on vaan niin paljon helpompi omaksua omalla äidinkielellä.

Teimme molemmat heti alkuunsa Dive Point Alcoyssa myös Nitrox-kurssin, josta on todella paljon hyötyä etenkin paikoissa, joissa tehdään 3 sukelluksen päiväretkiä. Nitroxilla eli happirikastetulla ilmalla saadaan pidennettyä pohja-aikoja, vähennettyä typen aiheuttamaa väsymystä ja laskettua sukeltajantaudin riskiä. Noh se siitä Nitroxista, hyödyllinen kurssi siis eniveis ja jälleen kerran asiat meni perille 100 kertaa helpommin, kun Nikon ja Teijan kanssa käytiin asiat läpi suomeksi.

Niko ja Teija ovat muutenkin todella asiantuntevia sukellusopettajia, en usko että heidän käsistään pääsee kukaan pois osaamatta oikeasti sukeltaa ja ymmärtämättä oikeasti sukellukseen liittyviä tärkeitä perusasioista. Dive Point Alcoyn sukellusresortissa on kymmenkunta huonetta ja siellä on kerrallaan ihan maksimissaan parikymmentä sukeltajaa, usein vähemmän, koska suinkaan kaikki resortin vieraat eivät välttämättä sukella. Hirveetä ruuhkaa ei siis pääse veneellä syntymään ja Niko ja Teija sekä kulloinkin paikalla oleva dive master-harjoittelija ehtii kyllä perehtymään kaikkien sukeltajien tarpeisiin.

Dive Point Alcoy järjestää sukelluksia lähiriutoille kaksi kertaa päivässä (+ yösukellus) ja sen lisäksi he järjestävät päiväretkiä etäämmällä oleville sukelluspaikoille. Näille retkille lähdetään aamulla auringonnousun aikaan ja takaisin saavutaan iltapäivästä/alkuillasta. Jokainen laittaa sukelluskamansa kokoon itse ja varmistaa, että kaikki tarvittava lähtee mukaan botskille. Ensimmäisen tunnin saa makoilla veneen yläosassa tai yläkannella aurinkoa ottaen tai vaikka kirjaa lukien, kun matkataan lähemmäksi ensimmäistä sukelluspaikkaa. Me teimme kaksi päiväretkeä upealle Cabilaon riutalle ja yhden Oslobiin valashaisukellukselle.


Sukelluksia tehdään päiväretken aikana kolme, jokainen tietysti päättää kuinka monelle haluaa osallistua. Sukellusten välissä fiilistellään tietysti edellistä sukellusta ja kerätään voimia seuraavalle. Ensimmäisen sukelluksen jälkeen tarjolla on hedelmiä, kahvia, keksejä ja toisen sukelluksen jälkeen pidetään lounastauko. Dive Point Alcoyn kokki tekee ihan superhyvää ruokaa ja kasvisruokailijatkin on pyynnöstä huomioitu jokaisella päiväretkellä ja iltaruualla.

Miltä tuntui sitten sukeltaa Filippiineillä parin kuukauden tauon jälkeen? Kyllähän se ensimmäistä kertaa veteen meneminen taas jännitti pikkasen ja sai taas vähän muistella, että mitenkäs nää hommat menikään. Etenkin nosteenhallinnan kanssa sai hetken aikaa rimpuilla (ei se kyllä ihan nappiin mene vieläkään). Teija ja Niko pitää kyllä huolen, että jokaisella sukeltaminen lähtee sujumaan vaikka taukoa olisikin ehtinyt kertyä vaikka useamman vuoden ajan. Saimme myös tutustua Dive Pointin huippu dive masteriin Anttiin ja ihanaan toimistoharjottelija Ellaan, joiden kanssa teimmekin useamman sukelluksen. Lisäksi Dive Pointilla työskentelee kaksi paikallista sukellusammattilaista Lando ja James, joiden taitoja ei voi ehkä edes tarpeeksi ylistää.

Meillä kävi ensimmäisen sukelluksen kohdalla vähän hassusti, kun yllättäen virtaus olikin aika kova. Kukaan meidän sukelluspoppoosta ei ollut kokenut virtasukellusta koskaan, paitsi tietysti sukelluskouluttaja Teija ja dive master Antti, jotka sitten koittivat tätä virtauksessa vyöryvää häröpalloa pitää kasassa joten kuten. Sanotaanko näin, että yllättävän hyvin siitä selvittiin ja hyvät naurut saatiin jälkeenpäin. Olipahan kokemus. Jatkossa ei tarvitse virtauksessa rimpuilla ihan niin paljoa, mitä tuli rimpuiltua. Kaikista sukelluskerroista oppii jotain.

Seuraavat sukelluksen meni jo leppoisammin. Filippiineillä vedenalainen elämä on upeaa, sukeltaminen useimminen helpohkoa, mitä nyt tollasia virtauksia välillä sattuu tielle. Näkyvyys oli poikkeuksetta ainakin 20 metriä. Cabilaon tajuttoman pitkä koralliseinämä teki meihin kyllä lähtemättömän vaikutuksen. Lisäksi näimme Filippiineillä sukeltaessamme yhteensä 5 kilpikonnaa, Teemu näki myös merikäärmeen ja frogfishin. Multa jäi viimeiset kolme sukellusta väliin, koska podin korvatulehdusta. Niinpä tietysti, just kun olin innoissani siitä että paineentasauksen kanssa ei ole enää mitään ongelmia, niin sitten mun korvat keksikin jotain muuta pientä kivaa. Noh ehdin tehdä kuitenkin 8 sukellusta ja Teemu sai sukelluskokemusta Alcoysta lisää 11 sukelluksen verran. Ei huono.

Kuva: Niko Torvinen

Tarinoita kaksiviikkoisesta pätkästämme Alcoyssa riittää kyllä vielä, joten pysy kuulolla. Sukellustarinoiden lisäksi paljon muutakin juttua tulossa.

Tässä vielä linkki Nikon ja Teijan Sukellus asiaan -blogiin, josta löydät lisää juttua heidän reissuistaan sekä Dive Point Alcoysta.

-Fia-