Jouluaatto Filippiineillä

Joulukuu 2016

Te lukijat ette siellä näin kevättalvesta ole enää kovin joulutunnelmissa, mutta koska blogi laahaa jäljessä niin palataan hetkeksi aikaa meidän jouluun Filippiineillä. Joulu. Voih tiesin, että tulisin jouluaattona kaipaamaan omaa perhettäni ihan hirveästi, varmasti eniten koko matkan aikana. Se meidän perheen oma joulu, se mun perhe minkä kanssa oon viettänyt kaikki 23 elämäni joulua, täsmälleen niiden neljän saman ihmisen kanssa, aina. Tämä oli ensimmäinen joulu ikinä erossa heistä, se vähän sattui.

Muutaman kerran päivän aikana palasin ajatuksissani kodin jouluun, mietin että nyt ne on joulusaunassa, nyt sukulaisten kanssa kahvilla, nyt ne syövät niitä ihan parhaita vegejouluruokia. Mutta tajusin keskittyä myös hetkeen, pysähtyä, olla onnellinen siitä miten upeassa paikassa saan viettää joulun ja että Annu ja Miika on tänne meidän kanssa tullut joulua viettämään, hekin ovat kuitenkin mulle nykyään perhe.

Sanotaanko, että siinä päivän aikana puuhaillessa oli lopulta aika helppokin unohtaa Suomen jouluhässäkät. Lähdimme nimittäin aamusta heti uudelle saarireissulle, koska nyt Annukin oli voimissaan ja pääsi mukaan. Tähän reissuun kuului kaksi upeaa snorkauspaikkaa ja yksi valkohiekkainen paratiisisaari. Nämä kohteet sijaitsivat lähempänä Al Faro hotellia ja kauempana Coron Townista, joten oli huomattavissa että korallit olivat täällä paremmassa kunnossa ja kalojakin näkyi huikeasti enemmän.

Ensimmäistä snorklauspaikkaa en unohda ikinä. Uimme veneeltä snorkausspotille ja laskin ensimmäisen kerran pääni veden alle. HYLKY, apua, se oli jotenkin niin taianomainen, aavemainen näky, että mun piti melkein heti nostaa pää takaisin pinnalle ja hengähtää. Niin pelottavalta hylyn katsominen ensimmäistä kertaa oli. Sitten vaan pää veden pinnan alle uudestaan ja tutkailemaan. Se oli kyllä hieno! Hylky oli kasvanut täyteen upeaa korallia ja eri värisiä kaloja uiskenteli kaikkialla. Olo oli kuin akvaariossa. Olihan se pakko huikata Annullekin, että tule nyt katsomaan. Annoin hänelle maskin päähän ja voi sitä hämmästystä ja iloa hänen kasvoillaan. Hymyilyttää vieläkin. On se vedenalainen maailma vaan upea.

Ja seuraavassakin paikassa taas pää veden alle, selkä alttiina auringolle, räpylät hieman kelluttaen, snorkkelin kautta ilmaa hengittäen. Tulipahan todettua myös, että oma kyky sukeltaa syvemmälle ja pidättää hengitystä on aaaivan olematon, vaatis vähän reeniä. Hieno oli tämä toinenkin paikka, täynnä värikkäitä koralleja, täynnä kaloja. Teemua ei meinannut melkein saada vedestä pois ollenkaan. Meille muille riitti aavistuksen lyhyempi snorklaushetki, mutta Teemu oli ihan omissa maailmoissaan eikä kuullut, kun veneestä yritettiin huudella, että jokohan jatkettais.

Viimeiseksi suuntasimme Pass Islandille, jossa taisi hurahtaa tunti jos toinenkin. Söimme lounasta ja lilluttelimme lähes kyllästymiseen asti linnunmaidon lämpöisessä turkoosissa vedessä, jossa hiekkakin oli niin pehmeää ja valkoista, että jälkeenpäinkin on vaikea tajuta oikeasti olleensa tuollaisessa paratiisissa. Ja vieläpä jouluaattona. Keli oli täydellinen, ei vielä taifuunista onneksi tietoakaan. Olin haaveillut aurinkoisesta jouluaatosta, täysin erilaisesta jouluaatosta kuin kotona ja sen tosiaan sain.

Illalla söimme Al Faron jouluillallisen, johon kuului kurpitsakeittoa, kanaa sekä possua risoton kanssa sekä kookoksinen jälkkäri. Hieman erilainen jouluruoka, mutta oikein maittavaa oli. Jaoimme pienenpienet lahjat mitä meillä oli. Saimme paljon ihania kortteja Suomesta ja paras ystäväni Liisa oli lähettänyt Annun mukana mulle uuden Marimekon tasaraitapaidan, en kyllä kestä. Olin nimittäin sen onnistunut Etelä-Afrikassa hukkaamaan ja siitä tuli silloin suru. Saimme PALJON suklaata, lämpötilojen ansiosta siis uudelleen muotoutunutta suklaata. Lisäksi lakuja ja salmiakkia. Voi kyllä meidän kelpasi.

Nettiyhteys oli auttamattoman huono, mutta jonkunlaisen whats app-puhelun sain perheeni ja sukulaisteni kanssa soitettua. Aikamoinen farssihan se nettiyhteyksien vuoksi lopulta oli 😀 Mutta noh kuitenkin, ajatus on tärkein. Aika jouluinen se tunnelma lopulta kuitenkin meilläkin Filippiineillä oli. Al Faron ihana henkilökunta oli harjoitellut liudan joululauluja ja voi että oli hauskaa katsoa, kun heillä oli oikeasti hauskaa 😀 Henkilökunnan olisi pitänyt värvätä joku yhtye laulamaan tuoksi illaksi, mutta omistajaparin yllätykseksi he olivatkin treenanneet itse ja onnistuivat laulamaan todella hyvin.

Vaikka jouluna kaiversikin hieman ikävä niin tämä joulu jätti todella lämpimiä muistoja sydämeen. Se oli omalla tavallaan täydellinen joulu!

-Fia-

Aatonaattona Filippiineillä saarihyppelemässä

Joulukuu 2016

Olimme varanneet heti ensimmäiseksi kokonaiseksi päiväksi Busuangalla tai sanotaanko Coronilla (Koska saaren ”pääkaupunki” on Coron Town, monet kutsuvat koko saariryhmää Coroniksi) saarihyppelyreissun. Taifuunin oli arvioitu kulkevan Filippiinien yli joulun tienoilla ja meille kerrottiin, että se saattaisi näkyä myös tällä saariryhmällä sateena ja napakkana tuulena. Siksi lähdimme heti tekemään niitä aktiviteetteja, joita olimme suunnitelleet, ettei mitään jäisi sitten myöhemmin huonon kelin vuoksi tekemättä. Taifuunivaaran alla ei nimittäin lähdettäisi tekemään mitään koko päivän kestäviä saariretkiä pitkän matkan päähän.

Jokaiselle saarelle tai riutalle joutuu Filippiineillä maksamaan pienen maksun. Maksut pyörivät 2-6e/hlö hujakoilla. Useimmat saarihyppelyreissut taitavat nämä pääsymaksut sisältää, mutta esim me olimme liikkeellä omalla veneellä, tai siis emme tietenkään omalla, mutta olimme maksaneet siitä että veneen kuljettaja vei meitä saarille ja riutoille meidän omien aikataulujen mukaan. Coron Townista saa bookattua itselleen kaikenlaisia saarihyppelyreissuja ja uskon, että alueella useimmat guest houset ja hotellitkin niitä tarjoavat.

Ensimmäiselle saarihyppelyretkelle lähdimme kolmestaan, koska Annu jäi parantelemaan itseään päiväksi hotellille. Aamun herätys oli melko aikainen, veneeseen noustiin puoli kahdeksan aikoihin, että ensimmäisille kohteille ehdittäisiin ennen kuin useimmat laivat Coron Townista olisivat lähteneet liikkeelle. Suuntasimme ensin järvelle, joka sijaitsi saaren uumenissa. Järvelle kivuttiin pienten rinteiden yli ja alhaalla keskellä paljastui kirkas turkoosi järvi. Uiskentelimme aikamme tässä uskomattomassa, suorastaan taianomaisen kauniissa paikassa. Snorklailimme kirkkaissa vesissä vaikka pohjassa ei paljoa katseltavaa ollutkaan. Tämä ensimmäinen paikka oli itseasiassa aikalailla juuri sellainen, johon Filippiineillä olimme toivoneetkin pääsevämme.

Seuraavaksi suuntasimme Coron Townin edustalle snorklailemaan. Ensimmäinen snorklailukokemus Filippiineillä. Valitettavasti korallit olivat joistain kohti hieman kärsineitä, mutta kun lähti uimaan pienen saaren toiselle puolelle, sieltä löytyi upeita koralleja ja paljon kaloja. Joskus aiemmin kerroimmekin, että meillä kummallakaan ei ollut juuri yhtään snorklauskokemusta ennen kun aloimme Mozambikissa sukeltamaan, mutta nyt pienen sukelluskokemuksen jälkeen tuntui, että snorkaamisestakin sai enemmän irti.

Järven ja snorklauksen jälkeen siirryimme valkohiekkaiselle saarelle lounaalle. Eipä oo näin hienossa paikassa tullut koskaan lounasta syötyä. Lounaan jälkeen loikoilimme valkoisella hiekalla ja lilluimme turkoosissa vedessä noin tunnin verran ennen, kun olimme taas valmiita jatkamaan eteenpäin. Me olimme jo jonkun verran tässä kohtaa matkaa ehtineet ottaa väriä pintaan, mutta naureskelimme sille kuinka Miikan ihon väritys oli aikalailla täsmälleen sama kuin rantahiekan väri. Valkoinen.

Viimeiseksi kävimme vielä laguunissa, jonne uiskenneltiin kallion kolosta. Snorklaillessa siellä ei ollut niin paljoa nähtävää ja näkyvyyteen vaikutti myös veden lämpötilojen vaihtelu. Viimeisen laguunin kohdalla taisimme olla jo aika väsyneitä, kun ei tästä jäänyt enää edes kovin paljon mieleen. Koko päivän porottanut aurinko oli vetänyt kyllä kaikki mehut näistä saarihyppelijöistä ja ihokin oli päässyt kärähtämään yli 3 kuukauden reissailusta huolimatta. Onnellisena ja väsyneinä siis saavuimme alkuillasta takaisin Al Faroon ja tämä päiväreissu täytti kyllä samantien kaikki ne odotukset, mitä Filippiineille oltiinkin kasattu. Aika huikeaa oli myös viettää jouluaaton aatto tällaisissa merkeissä.

-Fia ja Teemu-

Joulu Filippiineillä ihan täydellisessä Al Faro hotellissa

Joulukuu 2016

Toinen aamu Filippiineillä ja suuntasimme suoraan Manilan lentokentälle, josta meillä lähti lento kohti Busuangan saarta. Lento oli aikataulussa ja sujui hyvin. Hilpeyttä aiheutti hieman Cebu Pacific-lentoyhtiön lentoemäntien farkku/farkkuhame-asut sekä matkan aikana järjestetyt tietovisailut, jotka näin joulun alla olivat joululaulu-aiheisia kysymyksiä. Myöskin Busuangan lentokenttä, johon laskeuduimme oli tähän astisista lentokentistä pienin. Jopa Luang Prabangin kenttä oli Busuangan kenttään verrattuna iso. Heti lentokentän vieressä oli karaokebaari, jossa raikasi laulu keskellä aamupäivää. Karaoke, oih, sitä filippiiniläiset rakastavat.

Olimme valinneet porukalla jouluksi hotellin, jossa olisi jotain spesiaalia, jonkun kauniin paikan, jossa olisi kiva viettää rento ikimuistoinen joulu. Varailimme hotelleja joskus elokuussa ja jo silloin moni paikka näytti olevan aika täynnä, joten jouluksi Filippiineille ja lähes minne vaan muuallekin matkustava saa olla kyllä ajoissa varausten kanssa. Onneksi onnistuimme saamaan jouluksi neljä yötä juuri Al Faroon.

Al Faron henkilökunta tuli hakemaan meidät lentokentältä ja pienen automatkan jälkeen vaihdoimme veneeseen, jolla huristelimme loppumatkan hotellille. Hotelli ei ole saaressa, mutta se on niemen kärjessä, jonne ei mene minkäänlaisia teitä, joten ainoa pääsy paikkaan on botskilla. Al Faro sijaitsee kukkulan päällä ja jo sinne kivutessa hiki alkaa virrata. Yläällä kuitenkin käy usein pieni tuulenvire mikä helpottaa vähän lähes liian tukalaa kuumuutta keskipäivällä. Näin kuuma meillä oli reissun aikana ollut oikeastaan vain Tofolla Mozambikissa. Annu ja Miikakin oli tietysti ihan läkähdyksissä, kun suoraan Suomen pakkasista saapuivat Filippiinien kuumuuteen. Kropalla kestää oikeasti aina hetken aikaa tottua noin korkeisiin lämpötiloihin.

Ylös saavuttaessa saimme tervetulomaljat ja istahdimme katsomaan henkeäsalpaavaa maisemaa. Al Faro taitaa olla edelleen yksi kauneimmista paikoista, jossa olemme käyneet. Kauneus ei loppunut pienen allasalueen ja ravintolan maisemiin, vaan vielä enemmän ihmeissämme olimme kun saavuimme ylös torniin huoneisiimme. Oltiin kyllä ihan heti että vau, onko tämä todellista, täälläkö me saadaan viettää joulu. Koko maisema oli aivan super kaunis ja se yllätti joka päivä vain uudestaan, joka aamu ja ilta oli toistaan kauniimpi. Huoneet oli sisustettu beach house-tyyliin yksinkertaisen kauniisti.

Al Faron omistaa sveitsiläis-filippiiniläinen pariskunta ja hotellissa on vain 12 huonetta. Henkilökunta on ystävällisintä ikinä, todella herttaisia kaikki ja he näyttävät todella myös viihtyvänsä työssään, niin hauskaa heillä aina keskenään oli. Ruokalistan valikoima on muutamaksi päiväksi ehdottomasti riittävän laaja ja iltaisin listasta ei tarvitsekaan tilata(mutta voi toki), koska iltaruualle on päivittäin kolme eri vaihtoehtoa joista valita. Aamupalakin valitaan listasta, mutta se kuuluu huoneen hintaan. Al Faro pakkasi ruuat ja hedelmät mukaan myös kaikille päiväreissuille, joille menimme. Ruoka oli joka kerta aivan älyttömän hyvää, mistään ei löytänyt valitettavaa.

Al Faro-hotelli on vähän niinkun keskellä ei mitään, eikä hotellilta noin vain voin lähteä käppäilemään mihinkään. Al Faro kuitenkin auttaa järkkäämään kaikenlaisia päiväreissuja läheisille saarille, joten tekemistäkin muutamalle päivälle kyllä riittää. Kerromme seuraavissa postauksissa noista saarihyppelyreissuista lisää.

Parhaita hetkiä Al Farossa oli ehdottomasti illat, jolloin lämpötila pikku hiljaa viileni tukalan kuumasta siedettäväksi, jopa mukavaksi. Auringonlaskut olivat joka ilta hämmästyttävän upeita. Parasta oli hypätä uima-altaaseen ja ihastella auringonlaskua siitä tai sitten istua altaan reunalle viinilasi kädessä ja odottaa pimeän tuloa. Toisiksi parhaita hetkiä oli aikaiset aamut, kun ensimmäiset auringonsäteet maalasivat vastarannan näkyviin. Heräilin usein jo 6 aikoihin enkä saanut unta enää vain siksi, että halusin nauttia noista taianomaisista aamuista.

-Fia-