Jylhä Port St Johns

Marraskuu 2016

Olimme tässä vaiheessa jo alkaneet oikeasti päästä yli autojutusta ja olimme nauttineet päivästämme Lake Eland nature reservessä. Port st Johns sijaitsee vielä Wild coastilla tai slow-coastilla kuten Margaten hostimme asuinpaikkaansa kutsuivat. Niin rentoa, hidasta ja leppoisaa elämä Wild coastilla on. Tässä kohtaa Etelä-Afrikkaa tiet ei tosiaankaan ole niin hyvässä kunnossa, tai no päätiet ehkä, mutta mikään yhtään pienempi sivutie ei. Varoituksen sana, että se navigaattori saattaa ohjata ajamaan ihan ihme reittejä. Me käytettiin usein hyödyksi myös kännykän navia ja vertailtiin siten vähän reittejä.

img_20161107_151213

Kuvassa näkyvät pyöreät talot ovat vanhaa perinteistä rakennustyyliä täällä Etelä-Afrikassa.

img_20161107_141543

Saavuttaessa Port st Johnsiin näkymä lumoaa samantien ja paikkaan voi rakastua ennen, kuin on edes sinne asti ajanut. Harva kaupunki toivottaa näin kauniilla näkymällä tervetulleeksi. Kyseinen kaupunki sijaitsee siis kahden kallion välissä, se on kuin ”tippunut” sinne jylhien kallioiden hellään huomaan. Port St Johns oli meidän makuun sopivan kokoinen kaupunki(eli melko pieni) ja luonto sekä erilaiset trekkailupolut ovat todella helposti saavutettavissa. Merivesihän oli siis aivan pirun kylmää, mutta Port St Johnsissa se ei ole ainut syy jättää uimista väliin, nimittäin tällä alueella on todella paljon haita, eikä veteen ole mitään asiaa.

img_20161107_161601

Auton ikkunasta otettu kännykkäräpsy noista kahdesta vuoresta, joiden välissä Port St Johns sijaitsee.

dsc_0099-2_blog dsc_0112-2_blog

img-20161211-wa0043img-20161213-wa0001Meillä oli Port st Johnsissa todella mukava majoitus, jossa oli hyvin varusteltu jaettu keittiö, jossa kelpasi kokkailla aamupalat ja iltaruuat. Paikassa asusti myös kolme suloista kissaa, josta yksi tykkäsi ottaa päikkäreitä meidän auton tuulilasin päällä. Meillä oli täällä vain yksi kokonainen päivä aikaa ja onneksi kelit sattuivat kohdilleen. Aurinko paistoi ja suuntasimme heti autolla second beachille, johon parkkeerasimme ja teimme reilun tunnin mittaisen kävelyn Third beachille. Jälleen: aivan upat maisemat, jylhät kalliot, vihreä luonto ja aivan kirkkaan sininen meri. Pikku hikoilun jälkeen söimme lounaan ihanan rauhallisessa paikassa tuolla second beachilla. Tässä vaiheessa viimeistään oltiin kyllä jo ihan myytyjä koko Etelä-Afrikalle.

img_20161107_181142

dsc_0131-2_blog dsc_0144_blog dsc_0168_blog

Port St Johnsista jäi kauniiden maisemien ja lähellä olevan luonnon lisäksi mieleen mukava pikkukaupungin tunnelma. Huomasimme myös, että Etelä-Afrikassa ollaan panostettu melko paljon erilaisiin aktiviteetteihin ja menet lähes mihin tahansa kaupunkiin niin tarjontaa löytyy. Tosin tässä maassa voit myös tosi tosi helposti tehdä ihan itse vaikka mitä päiväretkiä, täällä et siis tarvitse opasta joka paikkaan, niinkuin monesti muualla Afrikassa on. Joten eikun vaan omatoimitrekkailusta tänne nautiskelemaan!

img_20161115_144946

– Fia ja Teemu –

Lake Eland nature reserve

Marraskuu 2016

Kun oltiin päästy ehjinä pois ostoskeskuksesta, me onneks enemmän ehjinä kuin automme, niin jatkoimme matkaa hieman allapäin kohti Margate nimistä kaupunkia, joka oli meille vain yhden yön stoppi sen vuoksi, että seuraavana päivänä olimme suunnitelleet menevämme Lake Eland nature reserviin, joka sijaitsi Margatesta muutaman kymmenen kilsan päässä. Margatessa meillä oli hyvin mielenkiintoinen majoitus ja sääkin oli hyvin sateinen ja kolea, se oli kuin ois mökillä ollut. Paikan omistajat olivat melkoisia maalaisia, kaikki aivan ihanaa porukkaa. Tämä oli taas, kun oltais oltu kotimajoituksessa, oltiin ainoat vieraat koko paikassa ja yövyttiin varastonkaltaisessa piharakennuksesta, joka oli aika karua, mutta samalla jollain tapaa kodikasta, eikä todellakaan hinnalla pilattu. Unohin täysin ottaa kuvia koko paikasta, koska olin ihan poikki.

Aamulla heräsimme aikaisin, laittelimme itsellemme aamupalaa ja nautimme hetken aikaa tuosta Margaten maalaistunnelmasta. Sitten startattiin auto ja lähdettiin ajamaan kohti Lake Eland nature reserviä, jonka vuoksi lähelle sitä olimme jääneet yöpymäänkin. Tuolla alueella on itseasiassa parikin luonnonpuistoa ja ne on varmaan molemmatkin mahdollista käydä yhdessä päivässä, jos on riittävästi aikaa. Me olimme suunnitelleen luonnonpuiston jälkeen jatkavamme ajomatkaa vielä Port st Johnsiin, joten meillä oli käytössä luonnonpuistoiluun vain puolikas päivä.

Alueelle saa ajaa omalla autolla ja puistossa voi upean luonnon lisäksi bongailla myös muutamia eläinlajeja, me näimme mm. kirahveja ja antilooppeja. Emme päässeet tällä kertaa ajamaan ollenkaan Eland-järvelle asti, koska tuo ajoreitti oli sen verran huonossa kunnossa sateiden jäljiltä. Ajoimme ensimmäisenä parkkipaikalle, josta pääsee kävelemään pieneen luolaan. Maisemat olivat jo tässä kohtaa upeita. Lisäksi siellä olisi ollut mahdollisuus Afrikan pisimpään vaijeriliukuun, jonka me nyt kuitenkin skippasimme. Luolareissun lisäksi ajoimme riippusillalle, jossa myös käppäilimme ympäriinsä ja nautimme hienoista maisemista. Meille sattui onneksi tälle päivälle todella hyvä keli ja saatiin nauttia puiston kauneudesta.

dsc_0029-2_blog dsc_0032-2_blog

dsc_0045-2_blog

dsc_0052_blog dsc_0055-2_blog

img_20161111_152142 dsc_0073-2_blog

Iltapäivästä jatkoimme matkaa pois puistosta ja kirjoitimme navigaattoriimme Port st Johns, joka oli seuraava pysäkkimme ja siellä aikoisimme viipyä kaksi yötä. Emme edelleenkään tiedä mikä tuolta puistosta kyseiseen kaupunkiin olisi ollut järkevin reitti, mutta navimme ohjas meidät ajamaan monta kymmentä kilometriä poukkoilevaa hiekkatietä täysin keskellä ei mitään 😀 Aina jännitti, että tuleekohan seuraavan käännöksen jälkeen vihdoin isompaa tietä. Tässä kohtaa opimme myös, että jatkossa road tripillämme aiomme huolehtia vessareissut ja ruokailut aina riittävän ajoissa, eikä siirretä niitä että ”sitten seuraavassa paikassa”, kun voi olla se ”seuraava paikka” ihan hemmetin kaukana. Ei muutakun ensimmäisestä tienvarsikiskasta iso purkki smoothieta ja yks sulkaapatukka ja sen voimilla jaksettiin niin, että ruokapaikka (johon myös sai auton parkkeerattua) löytyi.

Tuli muuten tuon road tripin aikana syötyä niin paljon pikaruokaa, ettei varmaan kumpikaan syödä Suomessa edes vuoden aikana sellasta määrää 😀 Ei ollu nimittäin useinkaan hirveästi vaihtoehtoja siinä ajaessa. Toinen yleinen ongelma meidän matkanteossa oli se, että ravintoloita näytti olevan vain kaupungeissa, joiden läpi ajettiin ja nuo kaupungit olivat usein tosi tosi ruuhkaisia ja meillä oli pieni pelko vielä auton lisää kolhimisesta päällä, joten välteltiin ahtaita parkkialueita viimeiseen asti. Erikoista oli se, että isohkotkin päätiet menivät usein suoraan kaupunkien keskustojen läpi ja voitte kuvitella, miten niihin kohtiin kasautui ruuhkaa… Ei kyllä mitään järkeä. Yhden kerran jouduttiinkin pysäyttämään ihan koko liikenne, että päästiin pois tien sivusta parkkipaikalta 😀 Aika sykettä nostattavaa touhua oli, mutta sitäkin suurempi helpotus, kun vihdoin päästiin liikkeelle ja Fiakin pääs hyppäämään tieltä neuvomasta takas auton kyytiin.

– Fia ja Teemu –

Yksi vuokra-auto, kolme sattumusta

Marraskuu 2016

Durbanista jatkettiin matkaa eteenpäin kahden hyvin nukutun yön jälkeen. Suuntana oli siis Durbanin lentokenttä, josta lähdimme hakemaan vuokra-autoamme. Olimme myös etukäteen päättäneet, että haluamme siitä lähteä sitten käymään suoraan yhdessä ostoskeskuksessa, jonne ei edellisen päivän sattumusten seurauksena ikinä päästy. Me mentiin sinne, koska mä mm. tarvitsin lisää Lush:n palashamppoota. Tuli muuten helvetin kalliiksi toi palashamppoo… Joo myönnetään, alun alkaen suoraan sanottuna aivan tuhoon tuomittu idea lähteä ensimmäisellä vuokra-autolla ikinä suoraan ensimmäisenä koko E-A:n isoimpaan ostoskeskukseen. Jep, todella typerää, niin ja ei sovi unohtaa vasemman puoleista liikennettäkään tässä kohtaa. Meillä siis Teemu on aina ratin takana  koska mulla ei ole edes ajokorttia(vielä).

img_20161106_130837

Juuh elikkäs, niinhän siinä kävi, että saatiin alle tunnin kuluttua auton vuokraamisesta tuolla ostoskeskuksen parkkihallissa auton kylkeen piiiiitkä naarmu lommoineen. Aplodeja, aplodeja. Meinas kyllä koko maailma kaatua tuossa hetkessä. Hyvä puolihan oli se, että ajettiin vain toisen auton koukkuun, eikä toiseen autoon jäänyt jälkeäkään, sen sijaan jälki omassa, tunti sitten lunastetussa vuokra-autossamme, oli valtava. Meni siinä molemmilla kootessa hetki aikaa, kunnes pystyttiin oikeesti olemaan sitä mieltä että ”ihan sama, sellasta sattuu, se on vaan rahaa”. Eihän se näin jälkeenpäin enää hirveen isolta jutulta tunnukaan, mutta oli se kyllä hirvee tunne sillon.

img-20161211-wa0037

Kerrotaan nyt tähän perään heti tämä koko tarina tosta ei niin hyvästä onnesta vuokra-autoon liittyen, koska tämähän ei nähkääs lopu tähän. Ei menny kuin muutama päivä, kun sattui seuraava kommellus. Just ton muutaman päivän aikana olin alkanut sulattaa tota ekaa mokaa ja ajatellut, että kyllä se elämä tästä jatkuu. Oltiin ajamassa muutaman päivän kuluttua noista ekoista tapahtumista Coffee baysta (keskeltä ei mitään) pois päin, tuona aamupäivänä sumu oli ihan valtava eikä tietä nähnyt montaakaan kymmentä metriä eteenpäin. Ajo-olosuhteet oli jo valmiiksi hieman hankalat ja sitten nähtiin tiellä juoksevan lauma lampaita. Teemu veti tietysti jarrut pohjaat ja saatiin just ja just pysäytettyä auto, niin että lauma ehti mennä meidän ohi. Vaan ei ihan koko lauma, nimittäin kaks yksilöä juoksikin vielä meidän lähes pysähdyksissä ollessamme päin autoa, toinen törmäsi kevyesti auton etuosaan ja toinen taas täräytti komeasti auton kylkeen. Tällä kertaa toiseen kylkeen eli saldo: molemmat kyljet lommolla.

img-20161211-wa0036

Eikä siinä vielä kaikki. Vaikka kuinka Etelä-Afrikan teitä kehutaan hyviksi, niin Afrikassa sattuu ja tapahtuu, nimittäin edellinen auto onnistui heittämään kiven sen verran kovaa meidän tuulilasiin, että saatiinpahan kunnon naarmu siihenkin. Sanotaanko näin, että ei ny ihan parhaalla mahdollisella tavalla lähtenyt käyntiin tämä meidän ensimmäinen autonvuokrauskokemus, mutta kaikesta oppii ja aiotaan jatkossakin maailmalla vuokrata autoja. Joskin katsotaan auton vakuutus ja omavastuukohdat hieman tarkemmin läpi. ”Joskus elämässä tarvii vaan maksaa niitä oppirahoja”, sanoi Teemu, ja hei niinhän se on!

– Fia –

Kohti Etelä-Afrikkaa – Durban

 

Marraskuu 2016

Oltuamme Maputossa yhden yön suuntasimme aikaisin aamulla Inter Capen toimsitolle, josta lähti bussi kohti Johannesburgia. Bussiliput oli muihin ostamiimme bussilippuihin verrattuna melko hintavat, mutta kun oli 24h bussimatka edessä niin oli ihan kiva tietää, että kyseessä on ilmastoitu iso hyväkuntoinen bussi. Ihan hirveästi ei ole ilmastoiduista busseista tai autoista ylipäänsä päästy nauttimaan. Meidän lopullinen päämäärä saavutettiin seuraavana aamuna viiden aikaan, jolloin oltiin Durbanissa. Johannesburgilla ei ole kovin hyvä maine, emmekä halunneet olla siellä yhtään enempää, kun on pakko ja tuo ”pakko” oli 2 tuntia, mikä vierähti bussiasemalla syöden ja vessahätää pidätellen, oli nimittäin vedet poikki koko bussiasemalta ja vessat tästä syystä suljettu. Jes.

img_20161104_212746 img_20161105_080823

Yöbussi Durbaniin hujahti tosi nopeasti, vaikka tuloksena 24h istumisesta olikin kipeät niskat ja turvonneet jalat. Kävimme siinä viideltä aamulla Durbaniin saavuttuamme heittämässä tavaramme meidän Airbnb-kämpille. Emme voineet silloin tuonne vielä jäädä lepäämään, koska edelliset vieraat nukkuivat vielä aamu-uniaan ja lähtisivät pois aamupäivällä. Suuntasimme siis aikaisin aamusta Durbanin tyhjille kaduille ja lähdimme kävelemään rantapromenadia kohti, josta löytyi myös todella mukava aamupalapaikka. Siellä istuskelimmekin koko aamupäivän, nautimme auringosta, kahvista ja katsoimme surffareiden touhuja.

img_20161104_053633 img_20161104_071128

Durbanissa vietimme kaksi kokonaista päivää. Kaupungilla oli selkeästi kaksi eri puolta, tavallaan tykästyimme siihen, mutta koimme siellä myös tunteen, mitä emme ole tunteneet oikeastaan missään muualla Afrikan kaduilla. Siellä oli osa kaduista selkeästi enemmän valkoisille ja osa taas mustille, eräänä päivänä suunnistaessa huomasimme olevamme kadulla, joka muistutti hyvinkin paljon mitä tahansa vilkasta afrikkalaista katua. Olimme reissumme aikana tuohon väenpaljouteen ja sekavuuteen tottuneet, mutta meille tuli parikin ihmistä tuona aikana sanomaan että teidän ei pitäisi ehkä liikkua täällä tai jos liikutte niin olkaa tosi varovaisia tavaroidenne kanssa. Tuli heti vähän sellanen olo että jaaaahas.

Durbanin parasta antia on ehdottomasti koko rantapromenadi. Merivesi oli meille ihan liian kylmää uitavaksi noiden Mozambikin vesien jälkeen. Lisäksi meillä sattui Durbanissa olemaan kelit aika huonot sitä yhtä aurinkoista aamupäivää lukuunottamatta. Hieman kehnoista keleistä huolimatta nautimme elämästä rantapromenadilla ja seurasimme muiden ihmisten viikonlopun viettoa. Kävimme myös katsomassa ulkoapäin Durbanin jalkapallon stadionia, joka on rakennettu vuoden 2010 mm-kisoja varten. Durbanin keskustassa ei ilmeisesti parane juurikaan liikkua pimeän aikaan, mutta meidän airbnb-kämpän asuinalueella pystyi onneksi liikkumaan illallakin huolettomasti ja ravintoloitakin oli hyvin kävelyetäisyydellä.

dsc_0007_blogiin dsc_0011_blogiin

Durbanissa ollessamme kaupungissa pyörimisen lisäksi nautiskelimme aivan ihanasta Airbnb-kämpästämme. Oli ihanaa päästä pitkästä aikaa nukkumaan hyvään sänkyyn, painaa pää tyynyyn ja vetää paksu untuvapeitto päälle, kun tähän mennessä oli nukkunut monissa paikoissa pitkälti lakanalla. Tämä airbnb-kokemus oli aivan ihana ja meillä oli käytössä 100-vuotiaan talon kokonainen yläkerta, jossa jo parin päivän aikana tunsimme itsemme hyvinkin kotoisaksi. Meidän airbnb-houstit olivat ihania ja auttoivat kaikissa asioissa Durbaniin tutustumiseen liittyen. He myös omistivat kaksi kissaa, joista toinen vietti hyvinkin paljon aikaa meidän kanssa yläkerrassa, mikäs sen kotoisampaa kun paijata sylissä kehräävää kissaa. Alla olevat kuvat kyseisestä Airbnb-majoituksestamme.

img_20161104_161121 img_20161105_174750

img_20161104_142343 img_20161104_142352 img_20161105_171457

– Fia ja Teemu –