Vuosi 1994 Ruanda

Yksi Ruandan vetonaula on ehdottomasti maan karu historia. Tuo historia taitaakin lähes meillä jokaisella olla ensimmäinen ja jopa ainoa asia, joka Ruandasta tulee mieleen. Kertoessamme Ruandan kuuluvan matkasuunnitelmaamme, monilta tuli kauhistelevia kysymyksiä ”onko siellä turvallista?”, vastaus: Huomattavasti turvallisempaa ja järjestelmällisempää kuin monessa muussa Afrikan maassa, joten no worries.

Emme ala Ruandan historiasta enempää kirjoittelemaan, mutta haluamme kertoa kahdesta eri kokemuksesta kansanmurhaan liittyen. Meille oli ihan selvää, että haluamme vierailla enemmän kuin yhdessä kansanmurhaan liittyvässä memorial centerissä. Päädyimme menemään Kigaliin tultuamme Kigali genocide memorial centeriin, johon muuten sisäänpääsy on ilmainen! Memorial center oli koskettava ja sieltä sai rutkasti tietoa Ruandan historiaan liittyen. Koskettavin osuus oli ”lasten huone”, jossa sai pidätellä kyyneliä. Huoneessa oli kuvia kansanmurhassa menehtyneistä lapsista sekä pieniä tietoja heistä, mm. harrastuksista, lempileluista ja lempiruuista. Memorial centerin pihalla on myös joukkohaudat, johon voi käydä jättämässä ruusun.

dsc_0012 dsc_0013 dsc_0014-2 dsc_0017-2

Ruanda haluaa pitää kansanmurhaan liittyvät muistomerkit ja memorial centerit maksuttomina ja myös koululaiset tekevät paljon vierailuja niihin, Ruandassa pidetään tärkeänä, että kaikki tietävät maan historiasta ja voivat oppia siitä jotain. Never again-kylttejä ja tekstejä näkee ympäri maata, näin maan historia muistuttaa olemassaolostaan vähän väliä. Välillä sitä bussissa istuskellessa tai kadulla kävellessä pysähtyi miettimään, kaikki meidän ikäiset ja meitä vanhemmat ovat kokeneet kansanmurhan ja muistavat sen… Vaikea ajatus käsittää.

Toinen memorial center, jossa kävimme sijaitsi Huyen lähellä, paikka oli nimeltään Murabi genocide memorial. Tämä paikka ei ole niin tunnettu, kuin Kigalin vastaava, mutta tämä oli ehdottomasti koskettavampi ja shokeeraavampi. Ilmeisesti shokeeraaviin paikka kansanmurhiin liittyen koko maassa. Kyseessä on -94 rakenteilla ollut koulu, johon houkuteltiin tutseja, sillä että he olisivat turvassa siellä. Lopulta kouluun hyökättiin ja siellä tapettiin noin 30 000 tutsia. Kierros alkaa tavallisen museomaisesti tiedolla maan historiasta ja viimeiseksi vieraillaan luokkahuoneissa, jonne ihmisiä oli piiloutunut. Noin seitsemän luokkahuonetta oli täynnä satoja palsamoituja ruumiita, ruumiit oli jätetty siihen asentoon, missä nuo ihmiset olivat kuolleet. Ruumiiden asennoista pystyi näkemään, kuinka kädet olivat kasvojen suojana ja pienet lapset äitiensä syleissä. Todella todella karu paikka… Mutta kokemisen arvoinen. Hiljaiseksi vetää.

dsc_0042

Opimme paljon, hyvin paljon Ruandan historiasta, vaikea käsittää miten tästä kaikesta voi olla vain 22 vuotta aikaa?

– Fia ja Teemu –

Huye – Ruandan yliopistopääkaupunki

Liitimme Huyen reissusuunnitelmaamme ihan extempore. Kibuye oli melko pieni kylä, joten melkein kokonainen viikko kyseisessä paikassa alkoi tuntua vähän liian pitkältä ajalta, varsinkin kun päivät tuntui olevan pääosin pilvisiä. Selvittelimme hieman vaihtoehtoja ja Huye alkoi tuntua ihan sopivalta stopilta ennen Kigaliin paluuta. Se olisi hieman isompi kaupunki kuin Gisenyi ja Kibuye, jossa olimme jo yli viikon viettäneet aikaa. Ajatukset useammasta ravintolasta ja kahvilasta sekä ehkä vähän isommasta ruokakaupastakin houkutteli tässä vaiheessa. Mitään sen kummempaa tekemistä ei Huyessa ole, mutta päätimme silti tehdä kyseiseen kaupunkiin 4 yön visiitin.

Huye on myös Ruandan ns. yliopistopääkaupunki, joten täällä on paljon nuoria, päätimme heti että haluaisimme käydä myös yliopistolla vierailemassa, ihan vain mielenkiinnosta. Sinne suuntasimmekin ensimmäisenä päivänä. Olimme noin 30min kävelymatkan hotelliltamme taittaneet tuonne yliopistolle, kun fiksuna tyttönä noin 20 metriä ennen yliopiston portteja sanoin Teemulle ”Keniassa muuten yliopistossa vieraillessa piti näyttää henkilöllisyystodistukset”, no näköjään sama päti täällä Ruandassa eikähän meillä mitään passeja siinä kohtaa ollut mukana. Teemu lähti mototaxi-kyydillä pikaisesti hakemaan meidän passit ja minä jäin pyörimään kyseiseen kaupunginosaan siksi aikaa. Noniin ja uusi yritys. Pääsimme yliopiston alueelle. Kävelimme ympäriinsä metsissä ja rakennusten välissä sekä vierailimme kirjastossa selailemassa mm. sosiaalityön kirjoja.

img_20161007_114351 img_20161007_114355 img_20161007_114433 dsc_0029

Kävimme Huyessa ollessamme useamman kerran kahvilassa, johon tykästyimme heti. Paikan nimi on Nehemiah best coffee ja se on osa paikallista Peace-projektia, jossa autetaan koulunsa kesken jättäneitä tai jostain muusta syystä koulun ulkopuolelle jääneitä nuoria. Kahvilassa oli kullakin vierailukerrallamme aina näitä nuoria töissä ja he hoitivat hommansa hienosti. Ilo käydä tällaisissa paikoissa! Sen lisäksi, että paikan taustalla on näin hienoa toimintaa, sai sieltä myös melko edulliseen hintaan hyviä kahveja, smoothieita, pirtelöitä sekä myös pikku purtavaa. Huyessa löytyy myös kaksi muuta hyvää kahvilaa, toisesta saa mm. hyvää jäätelöä.

dsc_0032 dsc_0034 dsc_0044 dsc_0045-2 dsc_0049 img_20161008_160929

Huyessa 3 kokonaista päivää oli sopiva aika ja oli mukava lähteä taas kohti Kigalia, josta jo viime kerralla pidimme!

– Fia ja Teemu –