Vuosi 1994 Ruanda

Yksi Ruandan vetonaula on ehdottomasti maan karu historia. Tuo historia taitaakin lähes meillä jokaisella olla ensimmäinen ja jopa ainoa asia, joka Ruandasta tulee mieleen. Kertoessamme Ruandan kuuluvan matkasuunnitelmaamme, monilta tuli kauhistelevia kysymyksiä ”onko siellä turvallista?”, vastaus: Huomattavasti turvallisempaa ja järjestelmällisempää kuin monessa muussa Afrikan maassa, joten no worries.

Emme ala Ruandan historiasta enempää kirjoittelemaan, mutta haluamme kertoa kahdesta eri kokemuksesta kansanmurhaan liittyen. Meille oli ihan selvää, että haluamme vierailla enemmän kuin yhdessä kansanmurhaan liittyvässä memorial centerissä. Päädyimme menemään Kigaliin tultuamme Kigali genocide memorial centeriin, johon muuten sisäänpääsy on ilmainen! Memorial center oli koskettava ja sieltä sai rutkasti tietoa Ruandan historiaan liittyen. Koskettavin osuus oli ”lasten huone”, jossa sai pidätellä kyyneliä. Huoneessa oli kuvia kansanmurhassa menehtyneistä lapsista sekä pieniä tietoja heistä, mm. harrastuksista, lempileluista ja lempiruuista. Memorial centerin pihalla on myös joukkohaudat, johon voi käydä jättämässä ruusun.

dsc_0012 dsc_0013 dsc_0014-2 dsc_0017-2

Ruanda haluaa pitää kansanmurhaan liittyvät muistomerkit ja memorial centerit maksuttomina ja myös koululaiset tekevät paljon vierailuja niihin, Ruandassa pidetään tärkeänä, että kaikki tietävät maan historiasta ja voivat oppia siitä jotain. Never again-kylttejä ja tekstejä näkee ympäri maata, näin maan historia muistuttaa olemassaolostaan vähän väliä. Välillä sitä bussissa istuskellessa tai kadulla kävellessä pysähtyi miettimään, kaikki meidän ikäiset ja meitä vanhemmat ovat kokeneet kansanmurhan ja muistavat sen… Vaikea ajatus käsittää.

Toinen memorial center, jossa kävimme sijaitsi Huyen lähellä, paikka oli nimeltään Murabi genocide memorial. Tämä paikka ei ole niin tunnettu, kuin Kigalin vastaava, mutta tämä oli ehdottomasti koskettavampi ja shokeeraavampi. Ilmeisesti shokeeraaviin paikka kansanmurhiin liittyen koko maassa. Kyseessä on -94 rakenteilla ollut koulu, johon houkuteltiin tutseja, sillä että he olisivat turvassa siellä. Lopulta kouluun hyökättiin ja siellä tapettiin noin 30 000 tutsia. Kierros alkaa tavallisen museomaisesti tiedolla maan historiasta ja viimeiseksi vieraillaan luokkahuoneissa, jonne ihmisiä oli piiloutunut. Noin seitsemän luokkahuonetta oli täynnä satoja palsamoituja ruumiita, ruumiit oli jätetty siihen asentoon, missä nuo ihmiset olivat kuolleet. Ruumiiden asennoista pystyi näkemään, kuinka kädet olivat kasvojen suojana ja pienet lapset äitiensä syleissä. Todella todella karu paikka… Mutta kokemisen arvoinen. Hiljaiseksi vetää.

dsc_0042

Opimme paljon, hyvin paljon Ruandan historiasta, vaikea käsittää miten tästä kaikesta voi olla vain 22 vuotta aikaa?

– Fia ja Teemu –

Takaisin Kigalissa

Vietimme Kigalissa 3 kokonaista päivää ennen kuin meidän lento lähtisi Kigalista kohti seuraavaa kohdetta eli Maputoa. Halusimme löytää tälle ajalle jonkun hieman halvemman majoitusvaihtoehdon ja muutenkin jotain vaihtelua edelliseen kertaamme. Päädyimme käyttämään Airbnb:tä ensimmäisen kerran ikinä. Sohvasurffauspaikkojakin yrittimme löytää ja löytyyhän niitä Kigalista useampia. Meillä vaan kävi jotenkin tosi huono tuuri, kun kellekään keltä kysyttiin, ei käynyt tai vastausta ei ikinä kuulunut. Noh, löydettiin kuitenkin lopulta niiiin ihana Airbnb-huone niiin ihanan perheen luota, että ei missään nimessä oltais haluttu olla missään muualla, kuin tässä paikassa. Itseasiassa koko Kigalista teki tällä kerralla vielä erityisen tämä niin ihana majoituksemme.

img_20161010_145631

Kigalissa pääsimme myös ensimmäistä kertaa moneen moneen viikkoon oikealle kuntosalille ja tämä oli myös yksi kohokohta. Tuo sali oli upealla paikalla ja illalla treenatessa näki kauniisti auringonlaskun ja Kigalin valomeren. Treenaamisen lisäksi Kigalissa nautimme ruuasta, sillä ravintoloita löytyy ihan joka lähtöön. Kävimme jo viime kerralla etiopialaisessa Lalibela-nimisessä ravintolassa ja palasimme tänne nyt uudestaan. Etiopialainen ruoka on meidän molempien intohimo, harvinaista herkkua, josta aina sillon tällön pääsee nauttimaan. Lisäksi kävimme kerran lounaalla vielä tuossa ”hotelli Ruandassa” eli Hotel des millecolinesissa, sielläkin saimme todella hyvää ruokaa. Kigalin kirjastossa ja sen yläkerrassa olevassa kahvilassa vierailua voimme myös suositella.

img_20161012_110952 img_20161012_113104 img_20161012_113126 img_20161012_130308 img_20161012_143436 img_20161012_143547 img_20161012_143909

Lämpimimmät muistot Ruandasta jäi kuitenkin tuosta meidän ihanasta host-perheestä. Talo oli todella hyvällä alueella, josta oli noin 30-40min kävelymatka keskustaan. Siellä oli täysin turvallista kävellä myös pimeällä. Plussaa oli tietysti myös vieressä oleva kuntosali. Talo oli kodikas ja siinä oli myös pieni takapiha, jossa oli mukava syödä välipalaa auringonpaisteessa. Talossa oli koko ajan tosi siistiä ja meidänkin huonetta käytiin siivoamassa lähes aina, kun oltiin vähänkin pidemmän aikaa poissa. Jopa meidän kengät puunattiin putipuhtaiksi, en ole ikinä nähnyt meidän Nikejä niin puhtaina 😀 Huoneen hintaan kuului vieläpä aamupala, joka oli joka aamu erilainen ja aina todella hyvä. Lämmöllä muistelemme Judithia, hänen kodinhoitajiaan sekä hänen lapsiaan, ihania kaikki! Lopulta Judith heitti meidät myös lentokentälle myöhään illalla. Edessä oli lento Mozambikiin.

– Fia ja Teemu –

Kigali

Odotimme molemmat Kigalin näkemistä ja kokemista paljon. Kaikki odotukset täyttyivät ja saimme todistaa aiemmin lukemamme/kuulemamme olevan totta. Kigali on siisti, järjestelmällinen, jopa melko länsimaalainen kaupunki keskellä Afrikkaa. Tämä on ensimmäinen meidän vierailemista Afrikan pääkaupungeista, jossa oikeasti viihtyy ja tuntee olonsa kotoisaksi sekä turvalliseksi. Täällä uskaltaa hyvin kävellä lähes missä vaan ja kaupunkikin on aika selkeä. Liikennesääntöjä on olemassa ja niitä jopa noudatetaan. Suojatie on oikeasti suojatie, eikä vaan tielle maalattuja valkoisia viivoja, joilla ei ole mitään käytännön merkitystä (kokemuksella Ugandassa, Keniassa ja Tansaniassa näin). Täällä kaikki mototaxit on rekisteröityjä ja myös matkustaja saa niissä kypärän. Meidän kokemuksen mukaan mototaxit kertoivat aina myös heti alkuun järkevän hinnan, tinkiä ”tarvitsi” lähinnä muutamia kymmeniä senttejä euroissa, jos sitäkään. Siinä missä muissa Afrikan maissa on saanut hieman pelätä mopon kyydissä, niin täällä tästä liikkumistavasta oppi tykkäämään.

Kigali on kylläkin hieman kalliimpi kaupunki. Dormiyöstä maksoimme 19 usd per naama ja ruoka-annoksetkin ovat aavistuksen kalliimpia, kuin esim Ugandassa oli. Joka tapauksessa nautimme Kigalista ja tähän kaupunkiin muutaman päivän vierailua voi suositella. Päivät kuluivat kaupunkia edes takaisin kävellen, hyvissä ruokapaikoissa ja kahviloissa käyden. Kävimme myös Kigali Genocide memorial centerissä (josta myöhemmin lisää) sekä  Inema Art centerissä taidetta ihastelemassa. Nämä molemmat paikat ovat muuten ilmaisia. Taide vaikuttaa olevan iso juttu täällä Ruandassa ja etenkin Kigalissa, monenlaisia taidegallerioita, taideprojekteja ja taiteen myyjiä on siellä täällä. Ainiin, ja pitihän sitä Kigalissa ollessa käydä myös kahvit juomassa Hotel des Millecollinesissa, joka tunnetaan paremmin nimellä ”hotelli Ruanda”.

dsc_0022-2 dsc_0037-2 img_20160926_140159 img_20160926_140448

Kuten jo mainitsimme Kigalissa meidän tuli käveltyä ihan hirveesti, niin paljon että jalat oli pohkeita myöten jokaisen päivän jälkeen ihan jumissa. Ja Kigali on siis todella mäkinen kaupunki, ylämäkeä tai alamäkeä ihan joka suuntaan, tasaisuudesta ei tietoakaan. Vaikka oma kotikaupunkimmekin tunnetaan mäkisyydesta, niin Jyväskylä valitettavasti kilpailee nyt Kigalin kanssa ihan eri sarjassa.

Kolme kokonaista päivää riitti Kigalissa tältä erää ihan hyvin ja suunnattiin seuraavaksi Kivujärvelle ja pienempiin kaupunkeihin/kyliin. Kigaliin palasimme viettämään toiset 3 päivää vielä ennen seuraavan lennon lähtemistä kohti Maputoa. Lisää noista päivistä myöhemmin!

– Fia ja Teemu –