Parhaat palat Luang Prabangista – Osa II

Joulukuu 2016

Mikä oli sitten se toinen mieleenpainuvin ja edullinen tekeminen Luang Prabangissa, josta viime postauksessa puhuin? No laosilainen sauna, kyllä kuulit oikein sauna, me päästiin saunaan! Viime saunomiskerrasta oli kyllä tässä vaiheessa reissua päässyt hurahtamaan tovi, edellinen kerta oli Suomessa elokusssa. Luang Prabangissa Punainen risti pitää yllä saunaa ja siellä on tarjolla myös hierontaa. Suuntasimme sinne jo päivällä, mutta kuulimme tuolloin, että sauna aukeaa vasta klo 16, joten siirsimme saunasuunnitelmiamme saman päivän iltaan. Oletimme jotenkin, että sauna täällä Luang Prabangissa olisi jotenkin turisteille suunnattu, mutta ei, päinvastoin, meidän lisäksi siellä oli vain kolme muuta reissaajaa ja kaikki loput oli laosilaisia.

Laosisaisessa Saunassa oli jotain samaa kuin suomalaisessa saunakulttuurissa. Toki paljon eroavaisuuksiakin löyty, sauna oli aromaattinen höyrysauna, se oli kooltaan hyvin pieni ja lauteet menivät matalalla ja vain yhdessä tasossa, tauoilla nautittiin kylmän saunajuoman sijaan kuumaa yrttiteetä. Pääsymaksu saunaan oli noin 2e/hlö ja pääsymaksun maksaessa naisille jaettiin ylle huivit ja miehet saivat sortsit. Suomalaiseen tyyliin ei siis saunottu ihan aatamin asussa.

Mutta niin siitä suomalaisesta tunnelmasta: Alkuun oli laosilaisessakin saunassa hiljaista, oltiin ihan hissukseen, oikeastaan nautin suunnattomasti tästä hiljaisuudesta. Muutaman saunakerran saunoin tässä hiljaisuudessa, välissä olin käynyt sateisessa kelissä viilentymässä ja juomassa yrttiteetä.

Sitten porukka alkoi jotenkin lämpenemään ja yhtäkkiä saunassa sekä miesten, että naisten puolella kävi hirveä pulputus. Ja siinä missä saunaan mahtui ensin noin 6 ihmistä, niin lopulta istuin siellä 11 laosilaisen höpöttävän naisen kanssa. Olisimpa ymmärtänyt, mitä he puhuivat. Vaikka totta puhuen nautin ehkä enemmän siitä hiljaisuudessa saunomisesta, niin oli tämä laosilaisten naisten tasaisen rupattelun keskellä saunominenkin kokemus. Teemun mukaan miestenkin saunassa tapahtui samanlainen ilmiö, mutta miehiä saunaan ei ilmeisesti mahtunut ihan yhtätoista, vaan ehkä se 8 henkilöä.

Sitten aktiviteettiin, josta saa pulittaa hieman enemmän, mutta suht edullisesta jutusta on edelleen kyse. Luang Prabangissa varmaan yksi yleisimmistä turisti-aktiviteeteista on erilaiset vesiputousreissut. Näitä reissuja tehdään ilmeisesti ainakin kaksille eri putouksille, Tad Sae-putouksille, joilla me olimme ja lisäksi Kuang Si-putouksille. Useat guest houset tarjoavat kuljetuksia näille vesiputouksille tai vaihtoehtoisesti voit vain kysyä tien varsille olevilta tuktuk-kuskeilta hintaa sinne ja takaisin.

Yleensä tuktuk-kuskit houkuttelevat samaan kyytiin useita reissaajia, jolloin kyydin hintakin laskee. Kyyti ei ole kuitenkaan ainut asia mitä joutuu maksamaan, vaan perillä maksetaan myös venematka ja pääsymaksu putouksille. Tämä on aika tavanomaista Laosissa, että kaikkialla minne menetkään peritään maksu, toki yleensä puhutaan noin 1-2 euron maksuista, joten ei isoista summista ole kyse. Kyydistä maksoimme vajaa 3e/hlö.

Vaikkakin putoukset ovat täynnä turisteja, niin ovat ne silti kauniit ja käymisen arvoiset. Tällä meidän vierailemalla putouksella oli useita vesialtaita, missä pystyi uimaan, vaikkakin vesi on aika viileää. Lisäksi putousten lähistöllä menee pieniä kävelyreittejäkin, joille voi lähteä seikkailemaan. Emme taaskaan olleet ihan hirveästi ottaneet selvää minne putouksille olemme menossa (tosin emme tiedä onko tässä suhteessa eri putouksilla hirveästi eroa), mutta ikävää oli se, että näillä putouksilla näytettiin järjestettävän aika paljon norsulla ratsastusta ym… Vaikka ei tietenkään itse näihin aktiviteetteihin lähde mukaan, niin silti tulee aina sellanen ikävä fiilis, että tuleeko rahoitettua kyseistä toimintaa silti maksamalla pääsymaksun vesiputouksille…

Meidän ollessa Luang Prabangissa kelit olivat aika pilviset ja sateiset, se tosin meitä ei tässä kohtaa yhtään haitannut. On vaan hyvä, että iho pääsee välillä huilaamaan auringolta. Toki odottelimme viimeiseen asti edes sitä yhtä aurinkoista iltapäivää, että pääsisimme toteuttamaan hieman lämpimimmissä keleissä juuri tuon vesiputousreissun. Muuten päivät kului tässä viihtyisässä kaupungissa kävellen ja kahvilla istuen. Kahvikin maistui nyt taas vilpoisemmilla keleillä paremmin ja siitähän piti nauttia.

Odotimme joka ilta Luang Prabangin iltamarkkinoita, joilla söimme kolmena iltana saman todella todella hyväksi todetun ruokakombon. Ensin haimme kevätrullia, joko tuoreita tai uppopaistettuja ja nautimme sen annoksen puoliksi katukivetyksellä istuskellen ja iltamarkkinoiden menoa seuraten. Sitten istahdimme ehkä koko Laosin parhaaseen katunuudelipaikkaan, jossa noin eurolla saa niin hyvää tulista nuudelikeittoa, että oikeasti muistelemme ja haaveilemme siitä näin pari kuukautta myöhemmin vieläkin. Jos vielä jäi pikkunälkä niin kevätrullien ja nuudelikeiton jälkeen saattoi suunnata hakemaan vielä nutella-banaani-crepen tai jonkun hyvän smoothien, esim mangon makuisena tai fian lemppariyhdistelmän sitruuna+minttu. Laosilainen ruoka ah, tiesimme jo viimeisenä iltana laosissa, että sitä tulee iso ikävä.

– Fia –

Parhaat palat Luang Prabangista – Osa I

Na-kylän jälkeen suuntasimme Luang Prabangiin. Bussimatkan pituus tuolla välillä yllätti, koska kaiken järjen mukaan sen ei pitänyt kovin pitkä matka olla(180km). No iso bussi körötteli super hidasta vauhtia ja vuoristoiset tiet eivät näyttäneet päättyvän koskaan. Vientiane – Vang Vieng – Na-akselilla olinkin jo ehtinyt ihmettelemään, että missä ne niin pelotellut Laosin huonot tiet ovat? No löytyivätpähän nekin nyt sitten. Oikeasti tuon L-P-Vang Vieng välin pääsee nykyään aika nopeastikin, koska lyhempikin tie on olemassa. Tämä lyhempi tie on joiltakin osin ilmeisesti niin jyrkkä, että isot bussit eivät siellä kulje. Meillä ei ollut tässä kohtaa varaa valita minkä bussin valitsemme, kun menimme vain tienvarteen ja ostimme liput ensimmäiseen bussiin, joka meni ensimmäisenä ohi.

Nolasta naapurin mopon sivuvaunun kyydissä risteykseen odottamaan bussia Luang Prabangiin

Meillä ei ollut Luang Prabangista kummallakaan kovinkaan suuria odotuksia, mutta kuitenkin olimme siellä suunnitelleet 3 päivää viettävämme ennen lennon lähtöä eteenpäin Bangkokin kautta Filippiineille. Vang Viengin ja Na-kylän jälkeen olikin itseasiassa aika mukava olla hieman isommassa kaupungissa, jossa 10e huoneestakin löytyi ilmastointi ja hyviä kahviloita löytyi helposti. Saavuimme Luang Prabangiin tuon tuskallisen bussimatkan jälkeen iltamyöhään, suuntasimme äkkiä hakemaan ruokaa ja suoraan nukkumaan.

Luang Prabang miellytti meidän molempien silmään heti ensi näkemältä, onhan kaupunki sentään Unescon maailman perintökohde. Kaupungin kävelee läpi helposti kahdessa päivässä, mutta muutaman päivän lisääkin viihtyy ihan kivasti. Luang Prabangin yömarkkinat ovat myös sellainen paikka, jossa ainakin vielä toiseksikin illaksi riittää ihmeteltävää. Jos matkamuistoja haluaa ostaa niin, tämä on ihan ykköspaikka ja tinkiä pitää muistaa, mutta toki hyvässä hengessä. Meillähän tietysti taas ostelut jäi toiseen kertaan, mutta markkinoiden ruokapuolesta nautimme sitäkin enemmän(siitä myöhemmin).

Mitä Luang Prabangissa voi sitten tehdä ympäriinsä käppäilyn, ruuasta sekä kahvista nauttimisen ja iltamarkkinoiden lisäksi? Tarjolla on erilaisia reissuja vesiputouksille (yhdellä kävimmekin) sekä pientä risteilyä auringonlaskussa(tätä emme sateisten kelejen vuoksi toteuttaneet), mutta huomattavasti halvempia ja mieleenpainuvempia juttujakin löytyy, jotka ehdit ihan helposti toteuttaa vaikka olisit Luang Prabangissa vaikka vain yhden päivän. Meillä on pari vinkiä, näistä esittelemme tässä ensimmäisessä L-P-postauksessa toisen, jätetään se toinen seuraavaan postaukseen.

Olimme Nola guest housessa toiselta reissaajalta kuulleet Big Brother Mouse-nimisestä ”hankkeesta”, joka tukee Laosilaisten nuorten englannin oppimista. Englantia täällä ei kouluissa opeteta juuri yhtään, tämä johtuu siitä ettei ole riittävästi opettajia, jotka kieltä osaisi. Nuorten täytyy siis opetella englanti muualla, Big Brother Mouse on tähän niin oivallinen paikka. Sen lisäksi, että kyseinen paikka tarjoaa kouluille kirjoja englannin opiskelun tueksi, niin se järjestää joka päivä avoimia tunteja, jolloin laosilaiset nuoret voivat tulla paikalle juttelemaan englantia puhuvien turistien kanssa. Each one teach one, niin se täällä on!

Ja mehän ollaan valmiita puhumaan enkkua!!

Tarkoituksena ei ole varsinaisesti opettaa lapsille ja nuorille englantia, vaan puhua, kysellä, puhua, antaa heille mahdollisimman paljon mahdollisuuksia puhua. Puhuminen ja kuunteleminenhan on oikeasti paras tapa oppia kieli. Arkisin ilmeisesti paikalla on enemmän englantia taitavia turisteja, kuin laosilaisia nuoria, mutta viikonloppuisin se on ihan toisin päin. Silloin nuoret ovat vapaalla ja tulevat harjoittamaan englanninkielen taitoaan, silloin yhtä turistia kohden saattaa olla esim kuusi laosilaista nuorta. Minä juttelin kolmen kanssa, Teemu vielä useamman ja siinäkin oli jo aika haastavaa yrittää hiljaisempia, ujompiakin englannin opettelijoita kannustaa puhumaan, kysellä tarpeeksi helppoja, mutta toisaalta myös haastavia kysymyksiä.

Mulle kävi ihan tajuton mäihä, kun pääsin juttelemaan kolmen munkki-pojan kanssa. Olin nimittäin koko Laosissa oloni ajan miettinyt munkkiutta ja mulla tosiaan oli monia monia kysymyksiä sitä koskien. Pojat taas olivat hyvin kiinnostuneita Suomesta ja yksi tiesi jopa, että suomalainen koulutus on hyvin arvostettua ja kyseli siitä, että ollaanko numeroarvosanoista ja keskiarvoista todella luopumassa. Sain tietää munkki-koulusta sen verran, että jokaisen laosilaisen pojan oletetaan menevän jossain vaiheessa elämäänsä munkki-kouluun eli asumaan luostariin ja käymään koulua siellä. Heillä on lukioon asti myös muita aineita, mutta tietyt aineet kuten musiikki ja liikunta ovat kiellettyjä. Buddhalaisuutta voi lähteä opiskelemaan lukion jälkeen myös yliopistoon, sillon ei tarvitse enää muita aineita opiskella. Yksi näistä pojista oli lähdössä juuri ensi vuonna opiskelemaan buddhalaisuutta Thaimaahan.

Vaikka jokaisen pojan oletetaan menevän jossain vaiheessa munkki-kouluun niin pojat kuitenkin painottivat, että se on silti jokaisen oma asia meneekö vai eikö, ja minkä ikäisenä menee. Olin nähnyt kaduilla paljon hyvin nuoria munkkeja, joten halusin ehdottomasti kysyä hieman minkä ikäisenä munkki-kouluun voi mennä, tähän sain vastauksen: nuorimmat ovat 10-vuotiaita. Pojat siis asuvat luostarissa, mutta kertomansa mukaan voivat käydä kotona niin useasti, kun haluavat. Myös tytöt voivat mennä kyseiseen kouluun, mutta he kulkevat silloin oranssien vaatteiden sijaan valkoisissa vaatteissa. Buddhis-koulu on kaikista laosin kouluista edullisin vaihtoehto, joten on selvää, että monet vanhemmat siitäkin syystä haluavat lapsensa opiskelevan siellä. Olin ihan täpinöissäni tämän reilun puolituntisen jälkeen, minkä sain nuorukaisten kanssa keskustella. Ihan parhaita tällaiset hetket!

Kuvat eivät liity Big Brother Mouseen millään tavalla, koska en tietenkään kanssapuhujista viitsinyt kuvia ottaa, enkä innostukseltani ehtinyt tiloistakaan ottaa kuvia. Big Brother Mouse on joka tapauksessa kävelyetäisyydellä keskustasta, itseasiassa hyvin lähellä paikkaa, jossa iltaisin markkinat järjestetään. Keskusteluhetkiä järjestetään joka päivä 9-11 ja klo 17-19 ja sinne voi tuona aikana mennä liukuvalla aikataululla ja päättää itse kuina kauan haluat olla, myös nuoret tulevat ja menevät.

– Fia –