Kaikki kiva loppuu aikanaan – Aika jättää Tofo

Lokakuu 2016

Moikka, täällä kirjottelee taas Fia. Tofo oli ensimmäinen paikka, johon todenteolla rakastuimme ja joka oli meille 2 viikon mittainen koti. Se oli ensimmäinen paikka, josta oli todella haikeaa lähteä vaikka tiesimmekin, että luvassa on seuraavat 3 viikkoa upeassa Etelä-Afrikassa. Lähtemisestä teki vaikeaa koko Liquidin yhteisö sekä tietysti se, että tiesimme ettei nyt vähään aikaan päästäisi sukeltamaan.

Toisiksi viimeisenä päivänä Tofolla teimme syväsukelluksen, joka oikeuttaa meidät nyt sukeltamaan ad 40 metriin vuoden ajan, kun pelkällä open water-kurssilla olisimme saaneet sukeltaa vain 18 metriin. Teimme siis vähän jo alustusta sille, että jospa sitä suorittaisi Advance-kurssin vielä jossain vaiheessa. Syvälle meneminen ei muuten tuntunut yhtään missään, kun näkyvyys oli hyvä niin matka alas taittui todella nopeasti. Mullakaan ei ollut enää viimeisillä sukelluksilla korvien kanssa ongelmia ja paineiden tasaaminen onnistui ihan täydellisesti, ihan super hyvä fiilis sen alun ylös alas venkslaamisen kanssa, kun ei meinanneet korvat tottua. Syväsukellus oli lisäks meidän eka tuplatankkisukellus ja tuon upean syväsukelluksen jälkeen siis kävimme toisen matalan sukelluksen, jolla oli upeimmat korallit mitä koko Tofolla olimme nähneet, wau mitä väriloistoa. Kahdella viimeisellä sukelluksella päästiin siis ihan oikeasti sukeltamisen makuun!

Olimme jo aika varmoja, että aiomme sukeltaa muuallakin meidän maailmanympärysmatkalla, tällä hetkellä mielessä mm. Filippiinit, Tonga ja Kuuba, hmm katsotaan, mitkä toteutuu. Ajatuksena oli oikeastaan sukeltaa jo Etelä-Afrikassa, mutta siitä nyt sen verran, että vesi on siellä niin jäätävän kylmää, ettei siihen tehnyt mieli koskea, kuin varpaan kärjellä. Saimme siis siirtää sukellushaaveitamme hieman eteenpäin.

img_20161030_102051

Korvapuustipäivä Happissa

 img_20161029_144527

Oli siis aika jättää Tofo ja lähteä kohti Maputoa. Meillä kävi hyvä tuuri, ettei meidän tarvinnut ottaa takaisin Maputoon sitä lähes 12 tuntia kestävää bussia, vaan päästiin saksalaisen Annan kyydissä ja niin matka taittui mukavassa seurassa muiden matkailijoiden kanssa noin 7 tunnissa. Matkalla Tofolta Maputoon ei tosissaan ole oikein mitään nähtävää, pelkkää kuivaa ja tasaista maata, tylsää tuijoteltavaa. Uskon, että Mozambikin sisämaassa avautuisivat aivan erilaiset maisemat. Luultavasti joskus palaamme vielä Mozambikiin ja ehkä johonkin muuallekin kuin Tofolle, huom ehkä, jos nähkääs päästään yhtään Tofoa edemmäs seuraavallakaan kerralla 😀 Jos muuten oikeasti haluat tietää Mozambikista lisää(siitä ei muuten netistä paljoakaan tietoa löydy), niin tämä blogi ei ehkä ole siihen ihan täysin oikea paikka, vaan kannattaa poiketa Annikan Mua viedään-blogiin, hänellä on 3 kuukauden ajalta kokemusta kyseisestä maasta.

Maputossa vietimme vain yhden pakollisen yön. Tulipahan siinä käytyä vielä Maputon markkinoilla, joilla on kiva kierrellä vaikkei mitään Afrikka-krääsää rinkkaansa aiokaan ostaa, “looking is free” 😀 Viimeisenä iltana oli tietysti tarkkaa rahojen laskemista taas, meillä oli iltaruualle tiukka budjetti niin, että jotain evästäkin saataisiin vielä ostettua bussimatkalle. Jälleen kerran valuuttojen kanssa venkslausta: niin että rahat riittää, mutta niin ettei lompakkoon jää mielellään euroa enempää paikallista valuuttaa. Mehän ollaan kohta ihan mestareita tässä.

Seuraavana aamuna oli edessä aikainen herätys sekä 24 tunnin bussimatka Maputo – Johannesburg – Durban. Etelä-Afrikka täältä me tullaan!

– Fia –

Maputo

Maailmanympärysmatkan kolmas maa oli lähestymässä ja se oli meille molemmille myös ensimmäinen kerta jossain muualla, kuin meille niin tutussa ja turvallisessa Itä-Afrikassa! Me lennettiin Kigalista Addis Abeban kautta Maputoon ja lennot sujuivat ihan jees. Addis Abeban lentokenttä oli ehkä epämiellyttävin lentokenttä, jolla oon koskaan vieraillut ja onneks sinne ei tarvii tällä matkalla enää palata. Saas nähä, minkälaisia muita lentokenttiä meillä on edessä. Addiksen lentokentällä oli kuitenkin tosi sotkusta, vessoissa ei ollu vessapaperia, ravintoloissa kaikki maksoi todella paljon, eikä niissä lopulta voinu maksaa kortilla, joten jäi neljän euron croisanttikin sitten siihen. Tax freesta sain just ja just ostettua vesipullon kortilla, mutta sekin oli hirveen työn takana ja monet työntekijät kävivät päivittelemässä, että etkö nyt millään pysty maksamaan käteisellä.

Rankkoja nämä matkustuspäivät täällä, täytyy myöntää. Mutta ne nyt vaan on osa tätä matkustamista ja täytyy vaan niinä hetkinä miettiä, että tämä on pakollista, ehkä vähän ärsyttävää, mutta jossain vaiheessa aina ohi. Nyt on myös oppinut, että ensimmäinen päivä pitkän matkustamisen jälkeen jossain uudessa kohteessa ei mitä todennäköisimmin ole mukava, eikä siltä kannata odottaa mitään. Kannattaa vaan lähinnä keksiä helposti jotain syömistä, levätä ja mennä vaan ajoissa nukkumaan ja ajatella, että huomenna on uusi päivä.

Maputo ei ole kummoinen kaupunki(niinkun ei monet muutkaan Afrikan pääkaupungit), mutta monesti Mozambikiin tullessa kuitenkin pakollinen stoppi. Me oltiin Maputossa vain 2 kokonaista päivää ja nuo päivät oli itseasiassa lopulta tosi mukavat. Maputossa tunsin välillä olevani, kuin Espanjassa, ehkä pääosan tästä fiiliksestä teki ympärillä kuuluva portugalin kieli ja pieni ripaus portugalilaista kulttuuria sen ympärillä. Maputossa on lukematon määrä pieniä leipomokahviloita, jossa tiski notkuu herkkuja erilaisista croisanteista kaikenlaisiin makeisiin leivoksiin, siihen vielä kylkeen hyvät espressopohjaiset kahvit.

Espanjan kielen alkeiden taitamisesta oli onneksi hieman hyötyä, kun opettelin yksinkertaisia portugalin fraaseja. Ruuan tilaaminen ja tervehdykset ainakin onnistuivat ihan hyvin. Vaikka Maputo on pääkaupunki, niin ei monissakaan paikoissa osattu juuri ollenkaan englantia. Kerran yritin aamupalapaikassa tilata jogurttia ja osoitin sitä sormella tiskin taakaa olevasta kylmähyllystä, yritin kysyä, mitä makuja heillä oli. Tarjoilija pyysi avukseen toisen työntekijän joka ”osasi” englantia. Hän toisti minulle useaan kertaan ”forty”. Minulle siis selvisi, että jogurtti maksaa 40 metikalia, mutta jogurttien maut jäivät edelleen arvoitukseksi 😀 Maputosta oli tosi tosi helppo löytää hyviä ruokapaikkoja, usein iltaruoka paikat valikoitui aika läheltä tai helpon kävelymatkan päästä, koska Maputossa ei ole kovin turvallista kävellä pimeällä.

Majoituimme Maputossa jälleen Airbnb-kämpässä, koska tämä oli taas edullisin vaihtoehto kyseisessä kaupungissa. Tämä meidän toinen Airbnb-kokemus ei valitettavasti ollut yhtään niin hyvä, kun ensimmäinen… Olimme itseasiassa tosi pettyneitä ja ärsyyntyneitä, mutta noh onneks oli sentään halpa. Hyvät puolet oli hyvä sijainti, lämmin suihku ja toimiva wifi, mutta huonot puolet taas aivan jäätävän likainen keittiö, likainen vessa, likaiset lakanat(etsittiin itse uudet) ja se, että öisin meitä häiritsi hyttyset, koska hyttysverkkoa ei ollut, sänky oli myös huonoin ikinä, missä oon nukkunut. Plaah, no aina ei voi mennä nappiin 😀 Onneks oltiin siellä vaan 3 yötä ja oltiin todellakin valmiita jatkamaan matkaa kohti Tofoa eli hiekkarantoja, joita varten Mozambikiin tultiinkin.

dsc_0071-2

Emme ottaneet Maputosta kuvia, joten tässä kuva Tofon palmuista, koska Tofo <3

– Fia –