Kaikki Etelä-Afrikasta

Marraskuu 2016

Tähän postaukseen luonteva lisäys on koko tuo postaus road trippailusta kyseisessä maassa, minkä viimeksi kirjoitimme. Mutta vielä jäi asiaa tuosta upeiden maisemien maasta, joten tehdään vielä samanlainen koonti, jonka olemme muistakin maista tehneet. Etelä-Afrikka on siitä kiva, että viisumirumbaa ei tarvitse käydä läpi ollenkaan, turisti saa oleilla ilmaiseksi maassa 3 kuukautta.

dsc_0139

Cape of good hope

Tiesimme, että Etelä-Afrikka tulee olemaan melko länsimaalainen, mutta oli silti vaikea kuvitella minkälainen se oikeasti on. Pohdimme keskenämme kantaakohan sielläkin naiset hedelmäkoreja päänsä päällä ja pukeutuvatkohan he värikkäisiin perinnekankaisiin, onkohan sielläkin samanlaista afrikkalaista ruokaa ja asuvatko ihmiset itse rakentamissaan taloissa. Vastaus on kyllä ja ei. Tietysti sitä autenttista Afrikkaa näki Etelä-Afrikassa ehdottomasti vähemmän, mutta jonkun verran kuitenkin.

dsc_0049

Lake Eland nature reserve

Mehän koimme suorastaan kulttuurishokin tullessamme Etelä-Afrikkaan, olimmehan olleet Ugandassa, Ruandassa ja Mozambikissa yhteensä yli 2 kuukautta ja nyt Etelä-Afrikka oli tähän astisista maistamme kaikista länsimaalaisin. Olimme aivan ihmeissään kaupunkien ulkonäöstä ja katukuvasta, niin siistiä, järjestelmällistä, joka paikka täynnä samojen ketjujen kauppoja ja ravintoloita. Ensimmäistä kertaa huoltoasemalle pysähtyessämme jäimme ihmettelemään huoltsikkakaupan ällistyttävän monipuolista elintarvikevalkoimaa niin että olimme myöhästyä bussista. Niin ihmeellistä tämä kaikki meille oli. Ja ehkä yksi parhaista asioista on se, että Etelä-Afrikassa voi juoda hanavettä!!! Ai että me nautittiin.

dsc_0111-2

Port St Johns

Toki ensimmäistä kertaa Afrikkaan ylipäänsä tuleva näkee heti jo Etelä-Afrikassakin varmasti sitä ”oikeaa” Afrikkaa ja kulttuuriin totutteluun voi mennä hetki, african time eli käsite ”just now” nimittäin kyllä pätee täälläkin. Jos joku asia tehdään ”just now” niin se tarkoittaa ehkä parin tunnin päästä, huomenna tai viikon päästä, pointti on se, että asia tehdään varmasti jossain vaiheessa tulevaisuudessa.

img_20161124_111619

Cape Town

Missä olimme ja mitä koimme?

Durban: Vietimme kaksi yötä aivan ihanassa 100-vuotiaassa talossa, joka oli Airbnb-majoituksemme. Kiertelimme Durbanin katuja ja etenkin rantapromenadia. Täytyy myöntää, että nautimme länsimaalaisesta tunnelmasta istumalla lukuisia tunteja kahvilla ja tilaamalla hyvistä ravintoloista annoksia hintoja sen kummemmin syynäämättä. Lähtöpäivänä suuntasimme hakemaan vuokra-automme Durbanin lentokentältä.

Margate ja Lake Eland nature reserve: Yövyimme kolaroidusta autosta ja sateisesta kelistä allapäin yhden yön Margatessa, jonka jälkeen seuraavana päivänä teimme useita pieniä kävelyretkiä Lake Eland nature reservessä ja saimme ensimmäiset maistiaiset Etelä-Afrikan upeudesta.

Port St Johns: Vietimme täällä kaksi yötä, kelit osui kohdilleen ja pääsimme tekemään kävelyretken rannalla sekä nauttimaan pienen kaupungin uniikista tunnelmasta. Täällä oltais viihdytty ehkä kolmas tai neljäskin yö!

Coffee Bay: Todella pieni kyläpahanen (250 asukasta), joka jätti kylmäksi osittain sateisten kelien vuoksi. Jatkoimme matkaa yhden yön jälkeen eteenpäin.

Jeffreys Bay: Sama tarina kelien ja fiiliksen suhteen, kun edellisen paikan kanssa! Mutta Jeffreys Bay on jo ihan kaupungin kokoinen paikka. Hyviä rantoja tällä kaupungilla todellakin riittää, joten lämpimällä kelillä paikassa viihtyisi varmaan pidempään. Huonot kelit sai meidät nauttimaan sitäkin enemmän hyvistä kahviloista ja ravintoloista, sekä hieman myös outleteissa shoppailusta.

Tsitsikamma nationalpark: Tämän kansallispuiston upean luonnon helmassa olisimme ehdottomasti halunneet viipyä yön tai kaksi, mutta aikataulusyistä jouduimme tyytymään päivävisiittiin. Jos Garden Routelle tulet, älä missään nimessä jätä tätä kansallispuistoa väliin. Niin kaunis se on!

Knysna: Vietimme kaksi yötä tässä sympaattisessa uinuvassa kaupungissa. Yhtenä kokonaisena päivänä täällä vuokrasimme pyörät ja teimme päiväretken The Headsin näköalapaikalle. Lisäksi nautimme useaan otteeseen pienen waterfrontin tunnelmasta ja sen ihanasta italialaishenkisestä kahvila-ravintolasta.

Cape Agulhas: Pakollinen käynti Afrikan eteläisimmässä kärjessä.

Hermanus: Tässä kaupungissa turistimassoja alkoi näkyä jo huomattavasti enemmän, mutta tykästyimme Hermanukseen silti ja vietimme siellä kaksi yötä. Päivät kului rantakatuja kävellessä ja valaita bongaillessa(ei löytynyt).

Stellenbosch: Viinit oi viinit. Stellenboschissa vietimme yhteensä 3 yötä ja yhdelle päivälle olimme varanneet viinitourin. Toisena päivänä nautimme tämän kaupungin jopa hyvin eurooppalaisesta tunnelmasta.

Cape Town: yhteensä 7 yötä. Noihin päiviin mahtui mm. retki Hyväntoivonniemelle, Robben island, päivä turistibussissa (Bo Kaap ja Cape Town Winelads), kävelyä ja treenaamista, kesäkonsertti Kirsten boschin puistossa sekä neigbourgoodsmarket ja niiiiin paljon muutakin. Täydellinen viikon kaupunkiloma!

img-20161211-wa0038

Tsitsikamma

Ilmasto

Etelä-Afrikassa on vastakkaiset vuodenajat, kuin meillä Suomessa. Olimme Etelä-Afrikassa marraskuussa kolmen viikon ajan ja noihin viikkoihin mahtui hyvinkin vaihtelevaa keliä. Marraskuu on periaatteessa jo kesäkuukausi, mutta Wild Coastilla sekä Sunny Coastilla kelit olivat hyvinkin viileät ja sateiset. Hermanukseen saavuttaessa kelit lämpeni ja Stellenboschista muistamme hyvinkin kuumat kelit. Cape Townissa oli myöskin lämmin, tosin joiltakin osin todella tuulista, joten pitkähihasta oli hyvä kantaa mukana viileähkön tuulen varalta. Vaikka kesällä lämpötilat kirivät 30 celsiusasteeseen, niin merivesi on silti suurimman osan vuodesta jäätävän kylmää, kuten esim meidän siellä ollessa veden lämpötila oli 9 astetta, hrr.

dsc_0165

Port St Johns

Hintatasosta, majoituksista ja ruuista

Kuten jo aiemmassa postauksessa kerroimme, autonvuokraus ja bensa on suht edullista. Ravintoloissa on Suomea halvempaa, mutta monia monia Aasian ja Afrikan muita reissukohteita kalliimpaa. Meillä taisi monesti ravintolassa syödessä lasku olla yhteensä jotain 10-15 euron väliltä, joka ei tietystikään tee mahdotonta summaa per naama. Meistä tässä kohtaa Etelä-Afrikka tuntui tietysti aika kalliilta ja meni hetki hintoihin totutellessa. Ruokakaupoissa tuntui olevan todella hyvä valikoima sekä mukavan edullista ja lisäksi lähes jokaisessa guest housessa hyvin varusteltu yhteinen keittiö, joten ruuan tekeminen itse Etelä-Afriakssa reissatessa on järkevä ja mukava vaihtoehto.

dsc_0041

Hermanus

Wild ja Sunny Coastilla huoneiden hinnat olivat vielä melko matalat. Doublehuone saatiin yleensä noin 20-30 euron hintaan. Garden Routelle saavuttaessa ja kaikkialla Cape Townin läheidyyessä perustasoinen double-huoneen hinta on jo sen verran kallis (jopa 50e), että reppumatkaaja yöpyy mielellään tässä kohtaa dormissa, jonka hinta on 10-15e/hlö. Kaikki majapaikkamme ja myös dormihuoneemme olivat erittäin viihtyisiä ja kodinomaisia. Kaikissa majoituksissamme oli wifi ja lämmin suihku. Etelä-Afrikassa moneen majoitukseen kuuluu aamupala, mutta se on joissain paikoissa vain valkoista leipää, pikakahvia ja muroja, ei mitään muuta, joten tällaiselle aamupalalle on kiva ostaa itse lisäksi vähän jotain ravitsevampaa.

Edit: Etelä-Afrikassa ei katsota oikein hyvällä tinkimistä. Muuhun Afrikkaan tottuneina emme olleet tätä asiaa vielä huomioineet ja Durbanissa aloimme tinkiä taksimatkasta, aika pahasti meitä katsoivat. Tästä eteenpäin saimme siis unohtaa tinkaamisen. Lisäksi Etelä-Afrikassa on tippauskulttuuri. Äh, olemme suomalaisina hyvin hyvin huonoja siinä ja täytyy myöntää, että tajusimme alkaa tippaamaan vasta viimeisellä viikolla Etelä-Afrikassa. Kortillakin maksaessa saat siis kuitin, sekä kynän ja kuitissa on erikseen rivi, johon kirjoitat tipin määrän ja sitten kokonaissumman mikä veloitetaan kortilta, eli laskun oikea hinta + tippi.

img_20161114_192235

Hermanus

Mitä vielä?

Etelä-Afrikka on huikean iso maa ja täynnä tekemistä, sen jotenkin tajuaa vasta kun reissu on käsillä, tai vasta kun olet astunut E-A:n puolelle ja alkanut vähän kartoittaa, mitähän ehtis kolmessa viikossa tehdä. Vastaus: aika paljon, mutta myös maan monipuolisuuteen nähden aika vähän. Toistamme siis vielä, varaa tähän maahan sitä aikaa ja paljon. Upeita maisemia, ilmaisia trekkauspolkuja ja vaikka mitä extreme-aktiviteetteja tässä maassa riittää. Ihan mahdotonta luetella edes niitä tekemättä jääneitä juttuja ja skipattuja kaupunkeja…

dsc_0127

Cape of good hope

Valitettavasti Etelä-Afrikassa törmää melko paljon epäeettiseen eläinturismiin, joten olehan tarkkana mihin lähdet mukaan. Suosittu turistiaktiviteetti on mm. haisukellus ja tätäkin varatessa kannattaa selvittää minkälaisen firman kautta lähtee haiden kanssa häkkisukeltamaan. Osa firmoista nimittäin ruokkii haita, mikä pitkällä tähtäimellä luonnollisesti vaikuttaa niiden kykyyn hankkia itselleen ravintoa. Nämä ns paremmat firmat houkuttelevat haita paikalle kalan verellä, eikä hait näin saa syötävää. Me haluamme nähdä hain mieluummin sukeltaessamme, jos meille koskaan sellainen tuuri käy, joten jätimme tämän häkkisukeltamisen väliin. Se tässä turistiaktiviteetissa on lähtökohtaisesti tietysti parempi, että ihminen on häkissä, ei eläin. Täällä törmää moniin moniin firmoihin, jotka mainostaa jotain leijonan tai gepardin kanssa kävelyä, näistä me mielemme pahoitimme.

Valaita matkalla Robben islandille

Valaita matkalla Robben islandille

Cape Town

Cape Town

Turvallisuudesta vielä muutama sana. Johannesburg on kaikista Etelä-Afrikan kaupungeista varmasti pelotelluin, eikä täysin syyttä. Siellä tapahtuu useita ryöstöjä ja tuntuu, että kaikki keiden kanssa J-burgista juteltiin, tietävät jonkun, joka on siellä ryöstetty keskellä kirkasta päivää. Valitettavasti emme voi Johannesburgista kertoa enempää, koska olimme siellä vain kaksi tuntia. Jotenkin epämiellyttävä ja pelottava olo kaupungista jäi käteen. Illalla pimeän aikaan bussimme lähtiessä Durbaniin Johannesburgin kadut ammottivat tyhjyyttään ja noilla tyhjillä kaduilla käveleminen pimeän aikaan on oikeasti vaarallista.

dsc_0135

Knysna

Durbanissa ydinkeskusta ja osat kaduista on vähän samanlaista, kuin J-burgissa. Mekin satuimme ”väärälle” kadulle kävelemään, jolloin useat paikalliset sanoivat meille ettei meidän pitäisi kävellä täällä. Muuten koimme olomme kyllä Durbanissakin täysin turvalliseksi. Loppu Etelä-Afrikka jonka koimme olikin sitten vain turvallista. Autoa ei kannata yöksi parkkeerata tienvarteen eikä autoon kannata muutenkaan jättää mitään esille, mutta siinäpä ainoat ”turvatoimet”. Cape Town on myös suurimmilta osin hyvin turvallista. Slummialueille ei toki ole mitään asiaa ominpäin, mutta ei hätää, niille ei voi vahingossa eksyä. Mielestämme Etelä-Afrikka ja etenkin Cape Town on turvallisempi, kuin esim monet Euroopan kaupungit, joten ennakkoluulottomasti, mutta maalaisjärki mukana tänne vain matkailemaan.

Cape Town

Cape Town

img-20161211-wa0051

Stellenbosch

Boulders beach

Boulders beach

img-20161211-wa0043

Port St Johns

– Fia ja Teemu –

Kuinka suunnitella road trip Etelä-Afrikassa?

Marraskuu 2016

Etelä-Afrikassa helpoin tapa koluta paikkoja on ehdottomasti vuokrata oma auto! Se tuo reissaamiseen myös omanlaisensa vapauden, kun ei ole tarkkoja aikatauluja ja maisemakuviakin voi pysähtyä ottamaan milloin haluaa. Auton vuokraaminen on suhteellisen edullista ja bensoihinkin meillä kului noin kahden viikon aikana vain 129 euroa, noilla tankkauksilla ajettiin kuitenkin noin 2650 kilometriä. Etelä-Afrikassahan on siis vasemmanpuoleinen liikenne ja siihen tottumiseen menee tovi, vasemmanpuoleisen liikenteen lisäksi autoissakin on siis kaikki sillä ”väärällä puolella”. Vahva suositus: pyri välttämään se virhe, jonka me teimme eli älä mene samantien vuokra-auton kanssa koko maan suurimman ostoskeskuksen parkkihalliin. Tällä vinkillä autoilusi kyseisessä maassa (tai ehkä maassa kuin maassa) lähtee käyntiin ehkä hieman sujuvammin.

dsc_0025_blog

Baz Bus on toinen tapa matkustaa Etelä-Afrikassa kätevästi kaupungista toiseen, mutta näille shuttlebus-lipuille tulee melko paljon hintaa. Yksin matkustavalle tuo Baz Bus on varmasti parempi vaihtoehto, mutta jo kahdestaan oma vuokra-auto tulee halvemmaksi. Baz bussilla on rannikolla todella hyvin pysähdyspaikkoja ja bussi hakee suoraan guest houselta ja heittää suoraan seuraavaan majoitukseesi. Vaikka verkosto on hyvä, niin muutamia paikkoja silti tuoltakin linjalta puuttuu, kuten Port St Johns ja Coffee Bay, myöskään Lake Eland nature reserveen ei olisi fiksusti Baz bussilla päässyt.

g0080328_blog

Etelä-Afrikassa tiet ovat verrattuna muuhun Afrikkaan hyvässä kunnossa, ainakin kun puhutaan pääväylistä. Navigaattoreilla on paha tapa näyttää reitiksi pieniä hiekkateitä, joten kannattaa kahteen otteeseen tsekata mitä lähtee ajamaan. Niih, mehän ei tsekattu, lähdettiin ajamaan vaan ja oltiin että voi hemmetti ei voi olla totta, tätäkö tietä me ajetaan 3 tuntia? Ja ajettiinhan me, tosin siinä toivossa, että aina seuraavana risteyksen jälkeen alkais parempi asfalttitie, ei alkanut. Mutta oltiin koko road trip tosi hyvillä mielin ja joka kerta, kun ajettiin noita pikkuteitä niin oltiin vaan että täähän on aika siistiä niin kauan ettei mee esim rengas rikki. Ja yllättävää kyllä, ei mennyt. Vaikka muutamia pieniä epätoivon hetkiä noilla teillä koettiin, niin jälkeen päin voi olla vaan niin tyytyväinen, että nähtiin sellaista Etelä-Afrikkaa. Aika harvaan asuttua oli nimittäin esim tuo Wild Coast ja nuo kylät oli sellainen sekoitus afrikkalaista maalaishenkeä ja taas jotain melko kehittynyttä jenkkimeininkiä.

dsc_0038

Suosittelen Etelä-Afrikassa autoillen varaamaan AIKAA, mielellään paljon aikaa, eli ihan vinkkinä vaan että 11 kokonaista päivää autolla Durban – Cape Town on aivan liian tiuha tahti. Me tajuttiin se kyllä aika nopeasti siinä, kun alettiin pysähdyspaikkoja miettimään. Mutta päätettiin ottaa se asenne, että tavoitteena nähdä mahdollisimman monia paikkoja ja nauttia hetken siitä ”irrallaan olemisen”-tunteesta. Ottaa ilo irti siitä kunnon road trip-meiningistä, siitä että maisema vaihtuu koko ajan ja yöpaikoissakaan ei olla kuin yksi yö, joissain kaksi.

img_20161112_115246

Alussa vähän se haipakka tahti hirvitti, mutta oli kyllä niin hyvin käytetyt 11 kokonaista autoilupäivää, että ylpeitä ja tyytyväisiä ollaan. Mutta emme siltikään suosittele missään nimessä näin kovaa tahtia, koska olisihan sitä halunnut moniin paikkoihin asettua taloksi pidemmäksikin aikaa ja monia monia kohteita jouduttiin skippaamaan kokonaan. Ehkä kolmisen viikkoa autolla tuolla voisi olla jo sellainen, ettei ole kiire koko ajan. Vältettiin kuitenkin sellaset hullut maraton-päivät aika hyvin, vain 2 päivää oli sellaisia että ajettiin lähes koko päivä.

dsc_0070

Me tykätään henkilökohtaisesti pienemmistä paikoista, joten päätettiin jo heti alkuun skipata isommat kaupungit. Pienet paikat on myös helpompi ottaa haltuun lyhyelläkin visiitillä, joten näin jäi lähes jokaisesta kaupungista jonkinlainen kuva ja kahdessakin yössä saattoi tuntea olonsa kotoisaksi.Etelä-Afrikassa etenkin kesäaikaan (huom. meidän talviaika) ja joulun alla monet majapaikat ovat melko täynnä, joten me hommattiin paikallinen liittymä ja soitelttiin/lähetettiin s-postia kuhunkin yöpaikkaan aina 1-2 päivää ennen tuloamme ja varmistimme sen, että paikalla on turvallinen parkkipaikka sekä vapaita huoneita. Myös dormit tuppasivat osassa paikassa olemaan täynnä eikä paikkoihin olisi mahtunut, jos varausta ei oltaisi tehty.

dsc_0114

Minkälaista oli sitten liikenne Etelä-Afrikassa? Meininki ei ole ehkä niin hullua, kuin muualla Afrikassa (jossa ei uskallettais edes autoilla), joten siinä mielessä pärjää ihan ok. Pääosin liikenne oli rauhallista, asiallista ja yllättävän muita kunnioittavaa. Meidän mielestä autoilijat otti toisiaan huomioon paljon paljon enemmän mitä Suomessa tehdään. Tosin tööttiä ja hätävilkkuja osataan kyllä käyttää ahkerasti ja kyllähän sitä opittiin itsekin jo jonkinverran tuota kulttuuria lähes 2 viikkoa autoillessamme. Suomalaisena sitä hätkähtää töötin ääntä aina siihen tyyliin että ”apua, mitä tein väärin?”, vaikka kävelis vaan kävelytiellä.

dsc_0030

Joissakin pienissä kylissä/kaupungeissa liikenne oli meidän mielestä isojakin kaupunkeja kaoottisempaa ja muutama hyvinkin sykettä nostattava hetki koettiin, mm. se kun jouduttiin pysäyttämään koko liikenne, että päästään parkkipaikalta pois. Erilaiset eläimet tiellä toivat myös tietysti eteen (tai kylkeen) mielenkiintoisia tilanteita. Nähtiin tiellä lampaiden lisäksi mm. hevosia, apinoita, sikoja, vuohia, lehmiä ja jopa kilpikonna. Jep, että sinne vaan sekaan! Etelä-Afrikan teillä siis sattuu ja tapahtuu, mutta ehdottomasti vaan avoimin mielin ajelemaan tuonne upeiden maisemien keskelle, et tule pettymään.

img_20161112_114751

– Fia ja Teemu –

Valaat mielessä – Hetkiä Hermauksessa

Marraskuu 2016

Knysnasta lähtiessämme edessä oli yli 500km ajopäivä, koska suuntana oli Hermanus ja aikoisimme vielä tehdä sellaisen kiepin, että ajaisimme sinne Cape Agulhaksen kautta. Kun kerran Etelä-Afrikassa oltiin ja Afrikan matkailu muutenkin meille se juttu, niin pitihän sitä päästä käymään koko Afrikan eteläisimmässä kärjessä, niinku iha vaan siks että ”voi sanoo, et on käyny”-tyyliin. Vaikuttipa aika tyyriiltä alueelta muuten koko tuo Agulhas lähikylineen, melkoisia taloja meren rannalla. Käytiin kuvauttamassa itsemme ja lähetimme myös kuvaterveiset Nuorgamiin, jossa ystäväpariskuntamme pitää taloa. Oltiin nimittäin tossa hetkessä aika kaukana toisistamme, me Afrikan eteläisimmässä kärjessä ja he Euroopan unionin pohjoisimmassa kaupungissa. Ystävämme Essi kirjoitti ihanasti ”Tarve lähteä kauas oli valtava – toiset karkasi etelään, toiset pohjoiseen”, lähdettiin muuten kummatkin omille seikkailuillemme melkein samaan aikaankin.

img_20161128_190954

img_20161117_090401

dsc_0013

Hermanuksesta minulle tuli ihan ekana mieleen valaat, valaat, valaat, valaat… Valaista on tainnut tulla mulle vähän pakkomielle, Mozambikissa nimittäin jotenkin keksin että mun on pakko nähdä valas! En oo sellasta elämässäni koskaan nähnyt ja vaikka yritin asennoitua silleen että ”tuskinpa täällä Hermanuksessakaan niitä nähään”, niin pitää nyt myöntää, että kyllä mä aika paljon toivoin niitä näkeväni. Onhan Hermanus sentään yksi maailman parhaista paikoista bongata valaita maalta käsin. Heti Hermanukseen saavuttuamme veimme kamppeemme dormiin ja suuntasimme ilta-aurinkoon merenrantaan ensimmäiselle valaidenbongaussessiollemme. Jo ensisilmäyksellä ihastuimme koko Hermanuksen rantaan, se oli upea. Tuota rannikkoa pystyy kävelemään kilometritolkulla kunnostettuja polkuja pitkin, kiva aamulenkki esim.

dsc_0034dsc_0038

Eihän niitä valaita näkynyt, ei ekana iltana eikä seuraavanakaan päivänä, vaikka valehtelematta koko Hermanuksessa oloajastamme käytimme useita tunteja rannassa tuijotteluun, tosin samalla kävelimme maisemareittiä ja pysähtelimme sinne tänne nautiskelemaan auringosta. Hermanus oli muuten ensimmäinen paikka, jossa oli vihdoin taas lämmin ja pitkät housut sai vaihtaa sortseihin ja takin pakata reppuun. Näiltä kulmilta alkaa myös Afrikan lukuisat viinitilat, joten viinin litkimisen päätimme aloittaa tässä kohtaa ja lopettaisimme vasta, kun lentäisimme pois Etelä-Afrikasta.

dsc_0056img_20161118_091117

Hermanuksessa huomasimme taas hintojen nousun ehkä vielä vähän Garden Routestakin ylöspäin esim ruuan suhteen, näin käy mitä lähemmäksi Cape Townia siirrytään. Mutta hinnat ovat toki silti edullisia Suomen hintatasoon nähden ja nautimme kyllä Etelä-Afrikan lukuisista hyvistä ravintoloista ihan täysillä(sillon kun emme kokanneet ruokiamme itse). Myös turistimäärät triplaantuivat ellei enemmän kun tulimme Cape Townin läheisyyteen, mutta suurin osa perheitä tai keski-ikäisiä tai vanhempia matkailijoita, reppureissaajia ei niinkään näkynyt.

Tiivistettynä: Meidän suunnalta siis isot suositukset Hermanuksesta! Tämä ei myöskään ole kovinkaan kaukana Cape Townista, joten sieltäkin pääse tänne esim pariksi yöksi käymään hyvin.

img_20161114_195536img_20161115_115848 img_20161115_122425 img_20161115_125425 img_20161115_130712

– Fia –

Tsitsikamma nationalpark ja sympaattinen Knysna

Marraskuu 2016

Etelä-Afrikassa tosiaan piti olla kesä, niin me luulimme, mutta toisin oli ja suorastaan palelimme monena päivänä täällä reissatessa. Ainakaan tällä rannikolla kesä ei ollut aivan vielä lähtenyt käytiin, mutta kunhan taas otti pienen asennemuutoksen niin pitkien housujen pukeminen, neuletakin käyttö ja takin vetäminen niskaan tuntuikin bikinien ja sortsien käytön jälkeen lopulta ihan kivaltakin, jopa kotoisalta. Toki jotkut paikoista olisi ehdottomasti ollut mukavempia lämpöisellä ja kauniilla säällä(kuten Coffee Bay ja Jeffreys Bay), mutta osaan kaupungeista kolea keli teki omanlaisensa tunnelman, Knysna oli sellainen.

img_20161113_163951

Lähtiessämme Jeffreys Bayltä ajelemaan eteenpäin kohti Knysnaa pysähdyimme Tsitsikamma nationalparkissa, josta myös Garden Route alkaa. Garden Route on tunnettu maisemareitti Etelä-Afrikassa ja se ulottuu Cape Townin lähettyviltä Mossel Bay:sta aina Tsitsikammaan asti. Tämä maisemareitti on hyvin hypetetty ja monet matkasivustotkin sen ”must see”-jutuksi asettavat. Me ei sytytty Garden Routesta ehkä kuitenkaan ihan niin paljoa, olimme mielestämme nähneet huikeampia maisemia Wild Coastilla. Ehkä olimme asettaneet kyseiselle reitille myös ihan liian korkeet odotukset… Tsitsikamman osuus on tietysti todella todella upea ja pari muutakin hienoa pätkää siinä on, mutta muuten se oli meidän mielestä kaupunkia kaupungin perään. Tai ehkä me vaan ajettiin väärää tietä, haha.

dsc_0030-2

Garden Routen maisemia

Olimme jo etukäteen kuulleet ja lukeneet, että Tsitsikamma nationalparkissa sataa usein, joten oli aika varmaa että jossakin vaiheessa päivää saataisiin sadetta niskaan. Meille kävi kyllä tuuri, että pääosin keli oli aurinkoinen, vain kerran oltiin ison puun suojassa pienen sadekuuron ajan. Puistoon tullaan sen kauniin luonnon ja useiden trekkailumahdollisuuksien vuoksi. Eläimiä ei juurikaan voi siis kyseisessä kansallispuistossa bongailla, joskin niitäkin muutamia kuten kauriita, murmeleita ja delfiinejä.

dsc_0037-2 dsc_0059 dsc_0065img_20161112_152715img_20161113_090509img_20161112_174749

Olisi hieman houkuttanut jäädä Tsitsikammaan yöksi tai pariksi niin olisi ollut mahdollisuus tehdä pidempiä trekkailuja ja nauttia vielä enemmän kansallispuiston tunnelmasta, mutta meidän road trip-aikataulumme oli liian tiukka ja piti tyytyä vain muutaman tunnin vierailuun puistossa. Teimme lyhyen kävelyn riippusilloille ja lopun ajasta söimme eväitämme ja katselimme meren kuohuntaa, ihan mahtavia pärskeitä. Teemu väitti myös nähneensä delfiinin, ehkä uskon, ehkä en…

dsc_0081 dsc_0084-2 dsc_0096-2 dsc_0103-2dsc_0097-2 dsc_0128-2

Tsitsikammasta ei ollut enää kuin pieni ajomatka Knysnaan. Tässä välissä olisi muuten kanssa ollut Plettenberg Bay, joka on yksi paljon vierailtu kaupunki Garden Routella. Sielläkin olis ollut kiva piipahtaa, mutta taas kerran aikataulusyistä päädyttiin skippaamaan se, koska Knysna vaikutti meidän mielestä mukavemmalta stopilta. Knysna on ihan kaupungin kokoinen paikka, mutta siinä oli meidän mielestä kuitenkin paljon sellaista kylä-henkisyyttä. Olimme Knysnassa viikonlopun aikaan kaksi yötä ja koko kaupunki tuntui olevan ihan unessa koko sen ajan, kun siellä olimme.

dsc_0136-2

Pilvinen Knysna

Sopivan uinuva kaupunki, kolea keli, kaunis satama kahviloineen ja ravintoloineen sekä sopivan lähellä olevat luontokohteet tekivät Knysnasta meidän mielestä ainutlaatuisen. Tuuli ja kylmyys saattoi osaltaan myös vaikuttaa siihen, että välillä minusta tuntui, että olisin jossain tanskalaisessa kyläpahasessa, yllättävän skandinaavisesti nimittäin rakensivat uusia taloja. Hemmottelimme itseämme kahteen otteeseen sataman ihanassa italialaisessa kahvilassa porkkanakakulla ja americanolla, nam. Kyllä sitä reppureissaajankin väillä kaipaa pientä luksusta.

img_20161113_131644

Isänpäivääkin vietettiin Knysnassa mexicolaisen ruuan ja hyvän juoman parissa

Knysnassa meidän majoitus oli myös tosi symppis, pariskunnan omistama iso omakotitalo, jossa pitivät guest housea. Knysnasta lähtien aloimme muuten yöpymään pelkästään dormeissa, nousi nimittäin huoneiden hinnat huomattavasti, kun saavuttiin Garden Routelle. Mutta tämä ensimmäinen dormi, jossa Etelä-Afirkassa nukuimme oli jotenkin hauska. Se oli tuon ison omakotitalon koko yläkerta, joka oli täynnä kerrossänkyjä. Meitä oli dormissa yhteensä muistaakseni 11 henkilöä, mutta kaikki silti sulassa sovussa. Meidän ainoana kokonaisena päivänä Knysnassa vuokrasimme majataloltamme pyörät ja ajoimme The Headseille näköalapaikalle ja taas jälleen upeita maisemia. Suosittelemme kyllä kyseistä paikkaa, sinne pääsee myös ajamaan autolla ylös asti, mutta pyöräretki on tietysti aina hauskempi(ja varmempi tapa saada pieni riita aikaan siitä, että oma tai toisen vuokrapyörä on ihan p*ska, koska näin useimmiten on)!

img_20161113_100652-2dsc_0134-2 dsc_0141-2

– Fia –

Bayta bayn perään – Coffee Bay ja Jeffreys Bay

Marraskuu 2016

Port st Johnsista jatkoimme kahden yön jälkeen matkaa Coffee Bayhin, johon oli sieltä noin kolmen tunnin matka. Kolme tuntia lähestulkoon pelkkää hiekkatietä. Meinas jossain vaiheessa usko loppua ja kieltämättä pelättiin aika paljon myös meiän auton renkaiden puolesta, niitä ei oltu nimittäin vakuutettu. Mutta yllättävää kyllä, vaikka onnistuttiin telomaan autoa ihan urakalla niin renkaat sentään pysy koko 2 viikkoa ehjänä. Tiet oli oikeasti niin huonoja, että useissa kohdissa ei voitu ajaa kovempaa kun 20km/h, jo 40km/h oli noilla teillä hyvä vauhti ja oltiin ihan että jes nythän päästään vähän paremmin eteenpäin. Mikäs siinä matkatessa, kun omat spotify-soittolistat pyöri ja maisemat eivät pettäneet tälläkään kertaa ja eipähän tarvinnu paljoa ruuhkissa seisoa.

img_20161109_113322

Yhden yön vietimme Coffee Bayssa, joka oli todella pieni kylä(siis vain noin 250 asukkaan kokoinen), mutta jonka reissaajat ovat keksineet hyväksi surffipaikaksi. Kovasti olis tavoitteena surffaamistakin kokeilla jossain, koska sen oli kaveritkin meille bucket listiin asettaneet, mutta sori ei kyetty siihen Etelä-Afrikassa, koska koleiden kelejen vuoksi ei tehnyt mieli mennä vieläkin koleampiin merivesiin. Coffee Bayssa ei ollut meidän mielestä oikein mitään tekemistä. Mutta kyllä siinä nyt päivän huili ja loikoili riippumatossa. Lisäks päästiin taas viettämään yö safariteltassa ja ah me tykätään siitä! Safariteltoissa (kuten tässäkin) on siis yleensä ihan kunnon sänky/sängyt ja ehkä pieni yöpöytä ja teltta on yleensä sen verran korkea, että siellä mahtuu seisomaan. Oman fiiliksensä sitä silti saa, kun saa nukkua teltassa ja iltaisin etsiä tavaroitansa taskulampun valossa. Hauska päästä välillä nukkumaan safaritelttaan, vaikkei safarilla ollakaan.

dsc_0010_blogiin dsc_0014-2_blog dsc_0019_blogimg_20161109_182854 img_20161109_182919

Coffee Bayn jälkeen oli vuorossa pitkä ajopäivä ja suuntasimme heti aamulla kohti Jeffreys Bayta, toista surffarien suosimaa kohdetta E-A:ssa. Jeffreys Bay ei sijaitse enää Wild Coastilla vaan nyt oltiin siirrytty Sunny Coastille. Tämä rannikko saa oikeasti nimensä siitä, että siellä paistaa muita rannikkoja useammin aurinko. Mutta hyvin hyvin auringottomaksi jäi Jeffreys Bay meidän kohdalla ja me suorastaan paleltiin siellä. Tuuli oli todella kova ja takeista oli todellakin hyötyä, mulla jääty jopa sormet valehtelematta sinisiksi, ollaan taidettu viime aikoina tottua vähän lämpimimpiin keleihin, heh.

dsc_0023-2_blogiinimg_20161111_130707

Jeffreys Bay jätti viileiden kelejensä vuoksi totta puhuen hieman kylmäksi eikä ehkä kaupungin parhaista puolista päästy oikein nauttimaan. Kaupunki oli kyllä viihtyisä ja rantaa oli rannan perään niin, että sieltä varmasti jokainen löytää oman rauhallisen spottinsa. Me vietimme päivämme lähinnä kierrellen erilaisia outlet-myymälöitä. Lisäksi nautimme kyllä tosi hyvistä ruuista, sillä hyviä ravintoloita Jeffreys Bayssa kyllä riitti. Tästäkin paikasta olis meille jäänyt varmasti tosi erilainen kuva, jos oltais satuttu paikalle hieman paremmilla keleillä.

dsc_0022_blogiin

– Fia ja Teemu –

Jylhä Port St Johns

Marraskuu 2016

Olimme tässä vaiheessa jo alkaneet oikeasti päästä yli autojutusta ja olimme nauttineet päivästämme Lake Eland nature reservessä. Port st Johns sijaitsee vielä Wild coastilla tai slow-coastilla kuten Margaten hostimme asuinpaikkaansa kutsuivat. Niin rentoa, hidasta ja leppoisaa elämä Wild coastilla on. Tässä kohtaa Etelä-Afrikkaa tiet ei tosiaankaan ole niin hyvässä kunnossa, tai no päätiet ehkä, mutta mikään yhtään pienempi sivutie ei. Varoituksen sana, että se navigaattori saattaa ohjata ajamaan ihan ihme reittejä. Me käytettiin usein hyödyksi myös kännykän navia ja vertailtiin siten vähän reittejä.

img_20161107_151213

Kuvassa näkyvät pyöreät talot ovat vanhaa perinteistä rakennustyyliä täällä Etelä-Afrikassa.

img_20161107_141543

Saavuttaessa Port st Johnsiin näkymä lumoaa samantien ja paikkaan voi rakastua ennen, kuin on edes sinne asti ajanut. Harva kaupunki toivottaa näin kauniilla näkymällä tervetulleeksi. Kyseinen kaupunki sijaitsee siis kahden kallion välissä, se on kuin ”tippunut” sinne jylhien kallioiden hellään huomaan. Port St Johns oli meidän makuun sopivan kokoinen kaupunki(eli melko pieni) ja luonto sekä erilaiset trekkailupolut ovat todella helposti saavutettavissa. Merivesihän oli siis aivan pirun kylmää, mutta Port St Johnsissa se ei ole ainut syy jättää uimista väliin, nimittäin tällä alueella on todella paljon haita, eikä veteen ole mitään asiaa.

img_20161107_161601

Auton ikkunasta otettu kännykkäräpsy noista kahdesta vuoresta, joiden välissä Port St Johns sijaitsee.

dsc_0099-2_blog dsc_0112-2_blog

img-20161211-wa0043img-20161213-wa0001Meillä oli Port st Johnsissa todella mukava majoitus, jossa oli hyvin varusteltu jaettu keittiö, jossa kelpasi kokkailla aamupalat ja iltaruuat. Paikassa asusti myös kolme suloista kissaa, josta yksi tykkäsi ottaa päikkäreitä meidän auton tuulilasin päällä. Meillä oli täällä vain yksi kokonainen päivä aikaa ja onneksi kelit sattuivat kohdilleen. Aurinko paistoi ja suuntasimme heti autolla second beachille, johon parkkeerasimme ja teimme reilun tunnin mittaisen kävelyn Third beachille. Jälleen: aivan upat maisemat, jylhät kalliot, vihreä luonto ja aivan kirkkaan sininen meri. Pikku hikoilun jälkeen söimme lounaan ihanan rauhallisessa paikassa tuolla second beachilla. Tässä vaiheessa viimeistään oltiin kyllä jo ihan myytyjä koko Etelä-Afrikalle.

img_20161107_181142

dsc_0131-2_blog dsc_0144_blog dsc_0168_blog

Port St Johnsista jäi kauniiden maisemien ja lähellä olevan luonnon lisäksi mieleen mukava pikkukaupungin tunnelma. Huomasimme myös, että Etelä-Afrikassa ollaan panostettu melko paljon erilaisiin aktiviteetteihin ja menet lähes mihin tahansa kaupunkiin niin tarjontaa löytyy. Tosin tässä maassa voit myös tosi tosi helposti tehdä ihan itse vaikka mitä päiväretkiä, täällä et siis tarvitse opasta joka paikkaan, niinkuin monesti muualla Afrikassa on. Joten eikun vaan omatoimitrekkailusta tänne nautiskelemaan!

img_20161115_144946

– Fia ja Teemu –

Lake Eland nature reserve

Marraskuu 2016

Kun oltiin päästy ehjinä pois ostoskeskuksesta, me onneks enemmän ehjinä kuin automme, niin jatkoimme matkaa hieman allapäin kohti Margate nimistä kaupunkia, joka oli meille vain yhden yön stoppi sen vuoksi, että seuraavana päivänä olimme suunnitelleet menevämme Lake Eland nature reserviin, joka sijaitsi Margatesta muutaman kymmenen kilsan päässä. Margatessa meillä oli hyvin mielenkiintoinen majoitus ja sääkin oli hyvin sateinen ja kolea, se oli kuin ois mökillä ollut. Paikan omistajat olivat melkoisia maalaisia, kaikki aivan ihanaa porukkaa. Tämä oli taas, kun oltais oltu kotimajoituksessa, oltiin ainoat vieraat koko paikassa ja yövyttiin varastonkaltaisessa piharakennuksesta, joka oli aika karua, mutta samalla jollain tapaa kodikasta, eikä todellakaan hinnalla pilattu. Unohin täysin ottaa kuvia koko paikasta, koska olin ihan poikki.

Aamulla heräsimme aikaisin, laittelimme itsellemme aamupalaa ja nautimme hetken aikaa tuosta Margaten maalaistunnelmasta. Sitten startattiin auto ja lähdettiin ajamaan kohti Lake Eland nature reserviä, jonka vuoksi lähelle sitä olimme jääneet yöpymäänkin. Tuolla alueella on itseasiassa parikin luonnonpuistoa ja ne on varmaan molemmatkin mahdollista käydä yhdessä päivässä, jos on riittävästi aikaa. Me olimme suunnitelleen luonnonpuiston jälkeen jatkavamme ajomatkaa vielä Port st Johnsiin, joten meillä oli käytössä luonnonpuistoiluun vain puolikas päivä.

Alueelle saa ajaa omalla autolla ja puistossa voi upean luonnon lisäksi bongailla myös muutamia eläinlajeja, me näimme mm. kirahveja ja antilooppeja. Emme päässeet tällä kertaa ajamaan ollenkaan Eland-järvelle asti, koska tuo ajoreitti oli sen verran huonossa kunnossa sateiden jäljiltä. Ajoimme ensimmäisenä parkkipaikalle, josta pääsee kävelemään pieneen luolaan. Maisemat olivat jo tässä kohtaa upeita. Lisäksi siellä olisi ollut mahdollisuus Afrikan pisimpään vaijeriliukuun, jonka me nyt kuitenkin skippasimme. Luolareissun lisäksi ajoimme riippusillalle, jossa myös käppäilimme ympäriinsä ja nautimme hienoista maisemista. Meille sattui onneksi tälle päivälle todella hyvä keli ja saatiin nauttia puiston kauneudesta.

dsc_0029-2_blog dsc_0032-2_blog

dsc_0045-2_blog

dsc_0052_blog dsc_0055-2_blog

img_20161111_152142 dsc_0073-2_blog

Iltapäivästä jatkoimme matkaa pois puistosta ja kirjoitimme navigaattoriimme Port st Johns, joka oli seuraava pysäkkimme ja siellä aikoisimme viipyä kaksi yötä. Emme edelleenkään tiedä mikä tuolta puistosta kyseiseen kaupunkiin olisi ollut järkevin reitti, mutta navimme ohjas meidät ajamaan monta kymmentä kilometriä poukkoilevaa hiekkatietä täysin keskellä ei mitään 😀 Aina jännitti, että tuleekohan seuraavan käännöksen jälkeen vihdoin isompaa tietä. Tässä kohtaa opimme myös, että jatkossa road tripillämme aiomme huolehtia vessareissut ja ruokailut aina riittävän ajoissa, eikä siirretä niitä että ”sitten seuraavassa paikassa”, kun voi olla se ”seuraava paikka” ihan hemmetin kaukana. Ei muutakun ensimmäisestä tienvarsikiskasta iso purkki smoothieta ja yks sulkaapatukka ja sen voimilla jaksettiin niin, että ruokapaikka (johon myös sai auton parkkeerattua) löytyi.

Tuli muuten tuon road tripin aikana syötyä niin paljon pikaruokaa, ettei varmaan kumpikaan syödä Suomessa edes vuoden aikana sellasta määrää 😀 Ei ollu nimittäin useinkaan hirveästi vaihtoehtoja siinä ajaessa. Toinen yleinen ongelma meidän matkanteossa oli se, että ravintoloita näytti olevan vain kaupungeissa, joiden läpi ajettiin ja nuo kaupungit olivat usein tosi tosi ruuhkaisia ja meillä oli pieni pelko vielä auton lisää kolhimisesta päällä, joten välteltiin ahtaita parkkialueita viimeiseen asti. Erikoista oli se, että isohkotkin päätiet menivät usein suoraan kaupunkien keskustojen läpi ja voitte kuvitella, miten niihin kohtiin kasautui ruuhkaa… Ei kyllä mitään järkeä. Yhden kerran jouduttiinkin pysäyttämään ihan koko liikenne, että päästiin pois tien sivusta parkkipaikalta 😀 Aika sykettä nostattavaa touhua oli, mutta sitäkin suurempi helpotus, kun vihdoin päästiin liikkeelle ja Fiakin pääs hyppäämään tieltä neuvomasta takas auton kyytiin.

– Fia ja Teemu –

Yksi vuokra-auto, kolme sattumusta

Marraskuu 2016

Durbanista jatkettiin matkaa eteenpäin kahden hyvin nukutun yön jälkeen. Suuntana oli siis Durbanin lentokenttä, josta lähdimme hakemaan vuokra-autoamme. Olimme myös etukäteen päättäneet, että haluamme siitä lähteä sitten käymään suoraan yhdessä ostoskeskuksessa, jonne ei edellisen päivän sattumusten seurauksena ikinä päästy. Me mentiin sinne, koska mä mm. tarvitsin lisää Lush:n palashamppoota. Tuli muuten helvetin kalliiksi toi palashamppoo… Joo myönnetään, alun alkaen suoraan sanottuna aivan tuhoon tuomittu idea lähteä ensimmäisellä vuokra-autolla ikinä suoraan ensimmäisenä koko E-A:n isoimpaan ostoskeskukseen. Jep, todella typerää, niin ja ei sovi unohtaa vasemman puoleista liikennettäkään tässä kohtaa. Meillä siis Teemu on aina ratin takana  koska mulla ei ole edes ajokorttia(vielä).

img_20161106_130837

Juuh elikkäs, niinhän siinä kävi, että saatiin alle tunnin kuluttua auton vuokraamisesta tuolla ostoskeskuksen parkkihallissa auton kylkeen piiiiitkä naarmu lommoineen. Aplodeja, aplodeja. Meinas kyllä koko maailma kaatua tuossa hetkessä. Hyvä puolihan oli se, että ajettiin vain toisen auton koukkuun, eikä toiseen autoon jäänyt jälkeäkään, sen sijaan jälki omassa, tunti sitten lunastetussa vuokra-autossamme, oli valtava. Meni siinä molemmilla kootessa hetki aikaa, kunnes pystyttiin oikeesti olemaan sitä mieltä että ”ihan sama, sellasta sattuu, se on vaan rahaa”. Eihän se näin jälkeenpäin enää hirveen isolta jutulta tunnukaan, mutta oli se kyllä hirvee tunne sillon.

img-20161211-wa0037

Kerrotaan nyt tähän perään heti tämä koko tarina tosta ei niin hyvästä onnesta vuokra-autoon liittyen, koska tämähän ei nähkääs lopu tähän. Ei menny kuin muutama päivä, kun sattui seuraava kommellus. Just ton muutaman päivän aikana olin alkanut sulattaa tota ekaa mokaa ja ajatellut, että kyllä se elämä tästä jatkuu. Oltiin ajamassa muutaman päivän kuluttua noista ekoista tapahtumista Coffee baysta (keskeltä ei mitään) pois päin, tuona aamupäivänä sumu oli ihan valtava eikä tietä nähnyt montaakaan kymmentä metriä eteenpäin. Ajo-olosuhteet oli jo valmiiksi hieman hankalat ja sitten nähtiin tiellä juoksevan lauma lampaita. Teemu veti tietysti jarrut pohjaat ja saatiin just ja just pysäytettyä auto, niin että lauma ehti mennä meidän ohi. Vaan ei ihan koko lauma, nimittäin kaks yksilöä juoksikin vielä meidän lähes pysähdyksissä ollessamme päin autoa, toinen törmäsi kevyesti auton etuosaan ja toinen taas täräytti komeasti auton kylkeen. Tällä kertaa toiseen kylkeen eli saldo: molemmat kyljet lommolla.

img-20161211-wa0036

Eikä siinä vielä kaikki. Vaikka kuinka Etelä-Afrikan teitä kehutaan hyviksi, niin Afrikassa sattuu ja tapahtuu, nimittäin edellinen auto onnistui heittämään kiven sen verran kovaa meidän tuulilasiin, että saatiinpahan kunnon naarmu siihenkin. Sanotaanko näin, että ei ny ihan parhaalla mahdollisella tavalla lähtenyt käyntiin tämä meidän ensimmäinen autonvuokrauskokemus, mutta kaikesta oppii ja aiotaan jatkossakin maailmalla vuokrata autoja. Joskin katsotaan auton vakuutus ja omavastuukohdat hieman tarkemmin läpi. ”Joskus elämässä tarvii vaan maksaa niitä oppirahoja”, sanoi Teemu, ja hei niinhän se on!

– Fia –