Kaikki Ruandasta

Ruandassa puoleensa vetää ehdottomasti sen karu, mutta mielenkiintoinen historia. Ruanda on myös todella helppo liittää Ugandan matkaan. Viisumi on melko edullinen (30usd) ja jopa pelkkä Kigalissa vierailu muutaman päivän ajan kannattaa. On mielenkiintoista nähdä niin erilainen Afrikan pääkaupunki ja olla oikeasti itse maassa ja kaupungissa, jossa 22 vuotta sitten tapahtui jotain, minkä on vaikea edes kuvitella olevan totta. Jos matkaat useammassa Afrikan maassa niin on välillä myös mukava päästä nauttimaan Ruandan järjestelmällisyydestä sekä erilaisista ravintoloista ja kahviloista. Ruandassa on myös hyvin värikästä, vuoristoista sekä todella ystävällisiä ihmisiä, land of thousands of hills and millions of smiles.

img_20160926_140448

Kertauksena missä olimme?

Kigali: Yhteensä 1 viikko, ensin hostellimajoituksessa, toisella kerralla Airbnb:ssä. Kävimme mm. seuraavissa: Kigali memorial center, Inema art gallery, hotel des millecollines sekä Kigali Public Library.

Gisenyi sekä Kibuye lake Kivun rannalla: Hiljaiseloa näissä pienissä kaupungeissa, rantalomailua pienessä mittakaavassa sekä Kibuyella saarireissu.

Huye: Ruandan yliopistopääkaupunki, hyviä kahviloita, vierailu Memorial centerissä sekä yliopistolla.

Ilmasto

Olimme Ruandassa syys-lokakuun vaihteessa. Kigalissa oli hyvinkin aurinkoista ja lämmintä, jatkuvat ylämäet saavat hien virtaamaan välittömästi. Lake kivulla tämä vuodenaika oli valitettavasti vähän pilvisempää ja sateisempaa, olisimme toivoneet olevamme siellä aurinkoisempaan aikaan. Kylmä tuolla järvelläkään ei päässyt tulemaan, lämpötila pysytteli koko ajan 20 asteen yläpuolella. Huyessa oli taas melko lämpöistä ja aurinkoista.

dsc_0057-2

Hintatasosta, majoituksista ja ruuista

Ruanda ja etenkin Kigali on aavistuksen kalliimpi, kuin esim. Uganda, Kenia ja Tanzania. Kigalissa joistain asioista saa maksaa lähes Euroopan hintoja, mutta hintataso laski huomattavasti, kun lähdimme Kigalin ulkopuolelle ja eläminen oli taas hyvinkin halpaa noissa kolmessa muussa vierailemassamme kaupungissa. Kigalissa dormimajoitus maksoi 19usd ja noissa muissa kaupungeissa taas saimme double-huoneen omalla kylpyhuoneessa noin 10e hintaan. Budjettimajoitusta on melko helppo löytää ja huoneet ovat tosi basic-tasoa ilman mitään mukavuuksia.

Paikallinen ruoka on jälleen kerran Itä-Afrikan tavasta poikkematta melko tylsää ja mautonta, sori negatiivisuus taas 😀 Täällä törmäsimme uuteen käsitteeseen ”food”, joka tarkoitti montaa eri hiilaria samalla lautasella. Eli jos oli ”chicken and food” niin sait palan kanaa sekä ison lautasen täynnä mm. riisiä, perunaa, makeaa perunaa, suolaista banaania, ransalaisia ja ugalia. Ihan käsittämätöntä 😀 Ruoka oli jälleen Kigalissa hieman kalliimpaa ja muualla melko halpaa, noin 2-4e per annos. Ruandassa söimme myös ensimmäistä kertaa kirpeää mutta maukasta hedelmää nimeltä tree tomato.

Liikenne

Ruandassa tiet ovat pääosin todella hyvässä kunnossa ja liikenne melko järjestelmällistä. Busseihin ei oteta enempää matkustajia, kuin niihin oikeasti mahtuu ja mototaxikin ottaa kyytiin vain yhden ja myös matkustaja saa aina kypärän. Kigalin, Huyen, Gisenyin sekä Kibuyen väliä menee useita pikkubusseja ja tämä matkustustapa oli todella mukava ja helppo. Busseja menee puolentunnin/tunnin välein, joten lippuja ei tarvitse ostaa etukäteen. Lipuilla on hintaa etäisyydestä riippuen noin 1-3e, halpaa siis! Me käytimme bussifirmoja nimeltä: Virunga express, Horizon express, Volcanos express sekä Capital express, kaikki näistä olivat hyviä.

Mitä vielä?

Ruandassa voit myös nähdä vuorigorilloja, tosin lupa on kalliimpi kuin Ugandassa eli 750usd. Monet Ruandassa matkailevat vierailevat Nuyngwen sademetsässä ja siellä on mahdollista nähdä useita eri apinalajeja ja tehdä myös simpanssitrekki. Kyseisessä sademetsässä on myös pitkä riippusilta, jonka olisimme kyllä ehkä halunneet kokea. Ruandassa ei ole ehkä niin paljon aktiviteettja, kuin Ugandassa, Keniassa ja Tansaniassa on, mutta Ruandan kokeminen on jotenkin silti uniikimpaa.

Ennen Ruandaan menoa luulimme, että meidän pitäisi osata ranskaa, mutta lopulta ranskan kieltä kuuli yllättävän vähän ja englantia osattiin monessa paikassa, etenkin Kigalissa. Ranska tuntui olevan ns. rikkaiden ruandalaisten kieli, useammin kuultiin puhuttavan paikallista kieltä kinyarwandaa. Nyt Ruandassa käyneenä sitä kyllä todella arvostaa sitä isoa isoa työtä, minkä tuo maa on kansanmurhan jälkeen tehnyt ja miten järjestelmällisen ja turvallisen he ovat tuolla työllä maastaan saaneet. Ei voi muuta sanoa, kuin hattua nostaa.

dsc_0035-2

– Fia ja Teemu –

Vuosi 1994 Ruanda

Yksi Ruandan vetonaula on ehdottomasti maan karu historia. Tuo historia taitaakin lähes meillä jokaisella olla ensimmäinen ja jopa ainoa asia, joka Ruandasta tulee mieleen. Kertoessamme Ruandan kuuluvan matkasuunnitelmaamme, monilta tuli kauhistelevia kysymyksiä ”onko siellä turvallista?”, vastaus: Huomattavasti turvallisempaa ja järjestelmällisempää kuin monessa muussa Afrikan maassa, joten no worries.

Emme ala Ruandan historiasta enempää kirjoittelemaan, mutta haluamme kertoa kahdesta eri kokemuksesta kansanmurhaan liittyen. Meille oli ihan selvää, että haluamme vierailla enemmän kuin yhdessä kansanmurhaan liittyvässä memorial centerissä. Päädyimme menemään Kigaliin tultuamme Kigali genocide memorial centeriin, johon muuten sisäänpääsy on ilmainen! Memorial center oli koskettava ja sieltä sai rutkasti tietoa Ruandan historiaan liittyen. Koskettavin osuus oli ”lasten huone”, jossa sai pidätellä kyyneliä. Huoneessa oli kuvia kansanmurhassa menehtyneistä lapsista sekä pieniä tietoja heistä, mm. harrastuksista, lempileluista ja lempiruuista. Memorial centerin pihalla on myös joukkohaudat, johon voi käydä jättämässä ruusun.

dsc_0012 dsc_0013 dsc_0014-2 dsc_0017-2

Ruanda haluaa pitää kansanmurhaan liittyvät muistomerkit ja memorial centerit maksuttomina ja myös koululaiset tekevät paljon vierailuja niihin, Ruandassa pidetään tärkeänä, että kaikki tietävät maan historiasta ja voivat oppia siitä jotain. Never again-kylttejä ja tekstejä näkee ympäri maata, näin maan historia muistuttaa olemassaolostaan vähän väliä. Välillä sitä bussissa istuskellessa tai kadulla kävellessä pysähtyi miettimään, kaikki meidän ikäiset ja meitä vanhemmat ovat kokeneet kansanmurhan ja muistavat sen… Vaikea ajatus käsittää.

Toinen memorial center, jossa kävimme sijaitsi Huyen lähellä, paikka oli nimeltään Murabi genocide memorial. Tämä paikka ei ole niin tunnettu, kuin Kigalin vastaava, mutta tämä oli ehdottomasti koskettavampi ja shokeeraavampi. Ilmeisesti shokeeraaviin paikka kansanmurhiin liittyen koko maassa. Kyseessä on -94 rakenteilla ollut koulu, johon houkuteltiin tutseja, sillä että he olisivat turvassa siellä. Lopulta kouluun hyökättiin ja siellä tapettiin noin 30 000 tutsia. Kierros alkaa tavallisen museomaisesti tiedolla maan historiasta ja viimeiseksi vieraillaan luokkahuoneissa, jonne ihmisiä oli piiloutunut. Noin seitsemän luokkahuonetta oli täynnä satoja palsamoituja ruumiita, ruumiit oli jätetty siihen asentoon, missä nuo ihmiset olivat kuolleet. Ruumiiden asennoista pystyi näkemään, kuinka kädet olivat kasvojen suojana ja pienet lapset äitiensä syleissä. Todella todella karu paikka… Mutta kokemisen arvoinen. Hiljaiseksi vetää.

dsc_0042

Opimme paljon, hyvin paljon Ruandan historiasta, vaikea käsittää miten tästä kaikesta voi olla vain 22 vuotta aikaa?

– Fia ja Teemu –

Takaisin Kigalissa

Vietimme Kigalissa 3 kokonaista päivää ennen kuin meidän lento lähtisi Kigalista kohti seuraavaa kohdetta eli Maputoa. Halusimme löytää tälle ajalle jonkun hieman halvemman majoitusvaihtoehdon ja muutenkin jotain vaihtelua edelliseen kertaamme. Päädyimme käyttämään Airbnb:tä ensimmäisen kerran ikinä. Sohvasurffauspaikkojakin yrittimme löytää ja löytyyhän niitä Kigalista useampia. Meillä vaan kävi jotenkin tosi huono tuuri, kun kellekään keltä kysyttiin, ei käynyt tai vastausta ei ikinä kuulunut. Noh, löydettiin kuitenkin lopulta niiiin ihana Airbnb-huone niiin ihanan perheen luota, että ei missään nimessä oltais haluttu olla missään muualla, kuin tässä paikassa. Itseasiassa koko Kigalista teki tällä kerralla vielä erityisen tämä niin ihana majoituksemme.

img_20161010_145631

Kigalissa pääsimme myös ensimmäistä kertaa moneen moneen viikkoon oikealle kuntosalille ja tämä oli myös yksi kohokohta. Tuo sali oli upealla paikalla ja illalla treenatessa näki kauniisti auringonlaskun ja Kigalin valomeren. Treenaamisen lisäksi Kigalissa nautimme ruuasta, sillä ravintoloita löytyy ihan joka lähtöön. Kävimme jo viime kerralla etiopialaisessa Lalibela-nimisessä ravintolassa ja palasimme tänne nyt uudestaan. Etiopialainen ruoka on meidän molempien intohimo, harvinaista herkkua, josta aina sillon tällön pääsee nauttimaan. Lisäksi kävimme kerran lounaalla vielä tuossa ”hotelli Ruandassa” eli Hotel des millecolinesissa, sielläkin saimme todella hyvää ruokaa. Kigalin kirjastossa ja sen yläkerrassa olevassa kahvilassa vierailua voimme myös suositella.

img_20161012_110952 img_20161012_113104 img_20161012_113126 img_20161012_130308 img_20161012_143436 img_20161012_143547 img_20161012_143909

Lämpimimmät muistot Ruandasta jäi kuitenkin tuosta meidän ihanasta host-perheestä. Talo oli todella hyvällä alueella, josta oli noin 30-40min kävelymatka keskustaan. Siellä oli täysin turvallista kävellä myös pimeällä. Plussaa oli tietysti myös vieressä oleva kuntosali. Talo oli kodikas ja siinä oli myös pieni takapiha, jossa oli mukava syödä välipalaa auringonpaisteessa. Talossa oli koko ajan tosi siistiä ja meidänkin huonetta käytiin siivoamassa lähes aina, kun oltiin vähänkin pidemmän aikaa poissa. Jopa meidän kengät puunattiin putipuhtaiksi, en ole ikinä nähnyt meidän Nikejä niin puhtaina 😀 Huoneen hintaan kuului vieläpä aamupala, joka oli joka aamu erilainen ja aina todella hyvä. Lämmöllä muistelemme Judithia, hänen kodinhoitajiaan sekä hänen lapsiaan, ihania kaikki! Lopulta Judith heitti meidät myös lentokentälle myöhään illalla. Edessä oli lento Mozambikiin.

– Fia ja Teemu –

Huye – Ruandan yliopistopääkaupunki

Liitimme Huyen reissusuunnitelmaamme ihan extempore. Kibuye oli melko pieni kylä, joten melkein kokonainen viikko kyseisessä paikassa alkoi tuntua vähän liian pitkältä ajalta, varsinkin kun päivät tuntui olevan pääosin pilvisiä. Selvittelimme hieman vaihtoehtoja ja Huye alkoi tuntua ihan sopivalta stopilta ennen Kigaliin paluuta. Se olisi hieman isompi kaupunki kuin Gisenyi ja Kibuye, jossa olimme jo yli viikon viettäneet aikaa. Ajatukset useammasta ravintolasta ja kahvilasta sekä ehkä vähän isommasta ruokakaupastakin houkutteli tässä vaiheessa. Mitään sen kummempaa tekemistä ei Huyessa ole, mutta päätimme silti tehdä kyseiseen kaupunkiin 4 yön visiitin.

Huye on myös Ruandan ns. yliopistopääkaupunki, joten täällä on paljon nuoria, päätimme heti että haluaisimme käydä myös yliopistolla vierailemassa, ihan vain mielenkiinnosta. Sinne suuntasimmekin ensimmäisenä päivänä. Olimme noin 30min kävelymatkan hotelliltamme taittaneet tuonne yliopistolle, kun fiksuna tyttönä noin 20 metriä ennen yliopiston portteja sanoin Teemulle ”Keniassa muuten yliopistossa vieraillessa piti näyttää henkilöllisyystodistukset”, no näköjään sama päti täällä Ruandassa eikähän meillä mitään passeja siinä kohtaa ollut mukana. Teemu lähti mototaxi-kyydillä pikaisesti hakemaan meidän passit ja minä jäin pyörimään kyseiseen kaupunginosaan siksi aikaa. Noniin ja uusi yritys. Pääsimme yliopiston alueelle. Kävelimme ympäriinsä metsissä ja rakennusten välissä sekä vierailimme kirjastossa selailemassa mm. sosiaalityön kirjoja.

img_20161007_114351 img_20161007_114355 img_20161007_114433 dsc_0029

Kävimme Huyessa ollessamme useamman kerran kahvilassa, johon tykästyimme heti. Paikan nimi on Nehemiah best coffee ja se on osa paikallista Peace-projektia, jossa autetaan koulunsa kesken jättäneitä tai jostain muusta syystä koulun ulkopuolelle jääneitä nuoria. Kahvilassa oli kullakin vierailukerrallamme aina näitä nuoria töissä ja he hoitivat hommansa hienosti. Ilo käydä tällaisissa paikoissa! Sen lisäksi, että paikan taustalla on näin hienoa toimintaa, sai sieltä myös melko edulliseen hintaan hyviä kahveja, smoothieita, pirtelöitä sekä myös pikku purtavaa. Huyessa löytyy myös kaksi muuta hyvää kahvilaa, toisesta saa mm. hyvää jäätelöä.

dsc_0032 dsc_0034 dsc_0044 dsc_0045-2 dsc_0049 img_20161008_160929

Huyessa 3 kokonaista päivää oli sopiva aika ja oli mukava lähteä taas kohti Kigalia, josta jo viime kerralla pidimme!

– Fia ja Teemu –

Lake Kivu – Kibuye

Kibuye on  Gisenyin lisäksi toinen näistä suositusta kohteesta Kivujärven rannalla. Kibuye on pienempi kylä ja maisemakin täällä on hyvin erilainen, kuin Gisenyillä. Siinä missä Gisenyi oli tasaisempi ja siellä oli pitkiä hyviä hiekkarantoja niin Kibuye on vuoristoinen ja pieniä hiekkarantaspotteja on vain pari. Meidän mielestä Kibuye on kuitenkin paljon kauniimpi ja jotenkin myös sympattisempi. Vuoret ovat upeita ja niiden päältä näkee kauniisti koko kylän ja väleissä virtaavan kirkkaan vihreän veden. Kibuyelta löysimme lopulta enemmän sitä jotain, mitä lähdimme kivujärveltä hakemaan. dsc_0011 dsc_0009-2

Gisenyiltä Kibuyelle siirtymiseen on kaksi eri vaihtoehtoa, joko noin 6 tuntia kestävä bussi tai noin 3 tuntia kestävä lautta. Meille tämä lauttaratkaisu selvisi vasta, kun olimme Gisenyissä ja muutamien kanssa jutellessa kävi ilmi, että lautta voisi olla parempi vaihtoehto. Tie näiden kaupunkien välissä on ilmeisesti todella mutkainen ja aika huonossa kunnossa. Tosin luimme, että tuo tiepätkä on myös kaunein, mitä Ruandasta löytyy, joten ei ihan huono ratkaisu olisi välttämättä sekään. Busseja tosin kulkee joka päivä, kun taas lautta menee vain kahdesti viikossa, torstaisin ja sunnuntaisin. Lauttoja saattaa mennä myös muina päivinä, mikäli kysyntää on paljon. Aloimme asiasta kyselemään ja meille kerrottiin, että tällä viikolla menee lautta myös lauantaina ja päätimme mennä sillä.

Lauantaina 5:45 herätys ja otimme mototaxikyydit viereiseen kylään, josta lautan piti lähteä. Huom. piti. Käväisimme sitten siellä ja takaisin aamuvarhain toteamassa, ettei mitään lauttaa ole lähdössä. Onneks meitä vaan nauratti ja oltiin että jaahas, no lähetään sitten takas meidän majoitukseen, ilmoitetaan olevamme vielä yksi yö ja mennään syömään aamupalaa. Ehkäpä kuukauden reissaaminen oli jo tässä vaiheessa opettanut meille tiettyä rentoutta asioiden suhteen.

Seuraava päivä oli sunnuntai, ei muutakun uusinta eilisestä aamusta ja tällä kertaa löysimme itsemme myös onnistuneesti lautalta, joka lähti matkaan klo 7 aamulla. Tämä vinkki pätee niin tähän lauttamatkaan, kuin myös useisiin bussimatkoihin Afrikassa: Kannattaa olla ajoissa paikalla, että saat istumapaikan. Vaikka lautta oli aika täynnä, niin tuo kolmen tunnin matka taittui oikein mukavasti.

img_20161002_063447

Kibuyellä päivämme ei eronneet päivistämme Gisenyillä paljoakaan. Tosin päiviimme kuului tässä kaupungissa enemmän kävelyä ja erilaisia kävelyreittejä, joita lähdimme seikkailemaan. Yhtenä päivänä lähdimme myös saarireissulle, jolla vieraillaan kahdella Kibuyen läheisyydessä olevalla saarella. Ensimmäinen saari oli nimeltään Napoleon Island ja tämä saari on tunnettu tuhansista lepakoista. Lepakoiden ihmettelyn lisäksi kiipesimme saaren korkeimmalle kohdalle maisemia katselemaan. Upea oli nähdä koko järvi tällaiselta paikalta. Toinen saarista oli nimeltään Peace-Island. Se oli kaunis ja rauhallinen saari, joka käppäiltiin hissukseen ympäri. Tällä saarella ollessamme aurinko tuli juuri sopivasti esille ja Lake Kivu näytti kauneimpia puoliaan. Kyseinen saarireissu oli noin 3h kestävä ja hintaa oli noin 20e yhteensä meiltä.

dsc_0035-2 dsc_0031-2 dsc_0028

Kibuye on sympaattinen pieni paikka, johon on mukava tutustua kävellen ristiin rastiin. Ravintoloita löytyy melko paljon, mutta ongelmana oli löytää paikkaa, josta olis oikeasti saanut hyvää ruokaa. Lopulta löydettiin pari paikkaa, josta sai ihan maistuvaa ruokaa ja joka ilta saimme mahamme täyteen. Vuoristoiset maisemat, uskomattoman kauniin värinen Kivu-järvi ilahduttivat silmäämme muutaman päivän ajan. Hieman tylsäksi se olisi pidemmän päälle käyty, joten päätimme vaihtaa maisemaa Huyeen, lisää siitä seuraavassa postauksessa.

dsc_0031-3

dsc_0067

g0030271-2

dsc_0118-2

dsc_0093-2

dsc_0100-2

dsc_0107

g0040284-2

– Fia ja Teemu –

Lake Kivu – Gisenyi

Ruandan osalta emme olleet suunnitelleet juurikaan aktiviteetteja, Ugandassa olimme niitä jo aika paljon tehneet ja niihin kuluttaneet rahaa. Ruandaan oli tarkoitus tulla oikeastaan vain Kigaliin museoita/muistomerkkejä kiertelemään ja Kivujärvelle rentoutumaan veden äärelle pienempiin kyliin. Kivua molemmat kyllä odotettiin paljon ja oltiin suunniteltu ottavamme 2 viikkoa rennosti, aurinkoa palvoen ja kirjaa lukien. Suuntasimme ensin Gisenyin kaupunkiin, johon oli Kigalista noin 3 tunnin matka, tie oli koko osuudelta hyvässä kunnossa ja meidän valitsema Virunga Expressin minibussikin oli oikein hyvä.

Saavuimme Gisenyihin iltapäivällä ja majoituimme edulliseen kirkon ylläpitämään majapaikkaan aikalailla keskustassa, lyhyehkön kävelymatkan päässä rannasta. Emme olleet säätiedotuksia sen kummemmin katsoneet, Lonely planetin mukaan syys-lokakuun pitäisi kelien puolesta olla hyvää aikaa matkustaa Ruandassa. Kigalissa kelit olivat kohdallaan, joten ei tullut mieleenkään että tulisimme Kivujärvelle sadetta pitelemään. Koko ensimmäinen ilta satoi, noh ei se mitään, seuraava päivä olisi ehkä parempi. Aamu alkoikin suht aurinkoisena ja hetki lueskeltiin rannalla kirjaa. Se hetki oli lyhyt, nimittäin noin klo 12 eteenpäin satoi vettä melkein koko päivän. Ei paljoa naurattanut. Voitte vaan kuvitella: Rantalomakohde ja aivan surkea keli. Olimme melkein jo valmiita lähtemään samantien pois, kun vielä wifin saatuamme katsoimme, että samanlaista huonoa keliä oli luvassa seuraavillekin päiville ja ilmeisesti täällä päin sadekausi oli alkanut. Gisenyi ei siis ihan heti hurmannut meitä.

img_20160928_085912

Päätimme antaa kyseiselle kaupungille vielä jonkunlaisen mahdollisuuden ja koitimme ajatella, että näitä sattuu maailmanympärysmatkaajille, aina ei voi mennä kaikki nappiin. Uhmasimme säätiedotuksia ja lähdimme seuraavana päivänä toiselle rannalle käymään. Keli oli pilvinen, mutta ajateltiin että ihan sama, kunhan ei sada, lämmintä täällä kuitenkin joka tapauksessa on. Istahdettiin rannalle ja saatiin seuraksemme lauma lapsia, jotka innoissaan näyttivät meille tanssi-, laulu- ja akrobatiaesityksiä. Hauskaahan se oli 😀 Puhuimme heidän kanssa englantia sen verran kuin he sitä osasivat. Teemun tatuoinneista tuli myös hitti ja niitä ihmetellessä hurahti tovi. Lapset olisivat varmaan viihtyneet meidän kanssa pidempäänkin, mutta me päätimme etsiä jonkun kivan paikan, jossa voisi juoda kahvit ja lukea kirjaa. Sellainen löyty yhdeltä resortilta ja kirjaa muutaman vartin luettuamme aurinkokin tuli esiin. Se taisi olla tämän paikan pelastus. Sinä päivänä paistoi niin paljon, että ihokin tais vähän kärähtää

dsc_0057-2 dsc_0040-2 dsc_0019 img_20160929_112457

Lopulta vietettiin Gisenyillä 4 kokonaista päivää, joista onneksi kolmena paistoi aurinko eikä vettä satanut ollenkaan. Päivämme koostuivat lähinnä kaupungissa ympäriinsä kävelystä ja rannalla makoilusta. Löysimme myös ihanan kahvilan nimeltä Calafia, jossa pilvisellä säällä vietimme iltapäivisin aikaa. Gisenyi oli ihan hyvän kokonen kaupunki ja ruokakauppoja ja ravintoloita löytyi helposti. Montaakaan turistia ei näkynyt, muut olivat ehkä tietoisia siitä, että syyslokakuun vaihde ei ole parasta aikaa matkustaa tänne 😀 Tämä paikka on varmaan melkoinen paratiisi oikeasti hyvillä keleillä. Hieman väärästä ajoituksesta huolimatta olemme lopulta ihan tyytyväisiä aikaamme täällä.

img_20161001_143747 dsc_0004-3 img_20160930_145816 dsc_0105-3 dsc_0103– Fia ja Teemu –

Kigali

Odotimme molemmat Kigalin näkemistä ja kokemista paljon. Kaikki odotukset täyttyivät ja saimme todistaa aiemmin lukemamme/kuulemamme olevan totta. Kigali on siisti, järjestelmällinen, jopa melko länsimaalainen kaupunki keskellä Afrikkaa. Tämä on ensimmäinen meidän vierailemista Afrikan pääkaupungeista, jossa oikeasti viihtyy ja tuntee olonsa kotoisaksi sekä turvalliseksi. Täällä uskaltaa hyvin kävellä lähes missä vaan ja kaupunkikin on aika selkeä. Liikennesääntöjä on olemassa ja niitä jopa noudatetaan. Suojatie on oikeasti suojatie, eikä vaan tielle maalattuja valkoisia viivoja, joilla ei ole mitään käytännön merkitystä (kokemuksella Ugandassa, Keniassa ja Tansaniassa näin). Täällä kaikki mototaxit on rekisteröityjä ja myös matkustaja saa niissä kypärän. Meidän kokemuksen mukaan mototaxit kertoivat aina myös heti alkuun järkevän hinnan, tinkiä ”tarvitsi” lähinnä muutamia kymmeniä senttejä euroissa, jos sitäkään. Siinä missä muissa Afrikan maissa on saanut hieman pelätä mopon kyydissä, niin täällä tästä liikkumistavasta oppi tykkäämään.

Kigali on kylläkin hieman kalliimpi kaupunki. Dormiyöstä maksoimme 19 usd per naama ja ruoka-annoksetkin ovat aavistuksen kalliimpia, kuin esim Ugandassa oli. Joka tapauksessa nautimme Kigalista ja tähän kaupunkiin muutaman päivän vierailua voi suositella. Päivät kuluivat kaupunkia edes takaisin kävellen, hyvissä ruokapaikoissa ja kahviloissa käyden. Kävimme myös Kigali Genocide memorial centerissä (josta myöhemmin lisää) sekä  Inema Art centerissä taidetta ihastelemassa. Nämä molemmat paikat ovat muuten ilmaisia. Taide vaikuttaa olevan iso juttu täällä Ruandassa ja etenkin Kigalissa, monenlaisia taidegallerioita, taideprojekteja ja taiteen myyjiä on siellä täällä. Ainiin, ja pitihän sitä Kigalissa ollessa käydä myös kahvit juomassa Hotel des Millecollinesissa, joka tunnetaan paremmin nimellä ”hotelli Ruanda”.

dsc_0022-2 dsc_0037-2 img_20160926_140159 img_20160926_140448

Kuten jo mainitsimme Kigalissa meidän tuli käveltyä ihan hirveesti, niin paljon että jalat oli pohkeita myöten jokaisen päivän jälkeen ihan jumissa. Ja Kigali on siis todella mäkinen kaupunki, ylämäkeä tai alamäkeä ihan joka suuntaan, tasaisuudesta ei tietoakaan. Vaikka oma kotikaupunkimmekin tunnetaan mäkisyydesta, niin Jyväskylä valitettavasti kilpailee nyt Kigalin kanssa ihan eri sarjassa.

Kolme kokonaista päivää riitti Kigalissa tältä erää ihan hyvin ja suunnattiin seuraavaksi Kivujärvelle ja pienempiin kaupunkeihin/kyliin. Kigaliin palasimme viettämään toiset 3 päivää vielä ennen seuraavan lennon lähtemistä kohti Maputoa. Lisää noista päivistä myöhemmin!

– Fia ja Teemu –

Matkalla Ruandaan

Aika Byoona Amagaralla oli tullut päätökseen, rahat käytetty niin, että käteistä jäi juuri ja juuri lounaaseen sekä bussilippuihin Ruandan puolelle. Rasittavaa muuten tämä eri valuuttojen kanssa venkslaaminen, mutta ehkäpä tähän tottuu, väkisinkin. Olimme koko Ugandan 3 viikkoiseen matkaamme aivan älyttömän tyytyväisiä ja Ugandaa voisi hyvin suositella yksittäisenäkin matkailumaana, jopa ensikertaa Afrikkaan tulevalle. Teemme vielä koonnin koko Ugandasta, jossa vielä pientä nippelitietoa, kertausta ym. Kyselkää ihmeessä kommenttiboksissa, s-postitse, facessa, instassa tai jollain omakeksimällä keinolla, jos jokin mietityttää tai haluatte kuulla jostain aiheesta lisää.

Tutustuimme Byoona Amagaralla Tanskalaiseen pariskuntaan, jonka kanssa vietimme viimeisen päivän ja iltapäivän Ugandassa. Otimme heidän kanssa saman moottoriveneen pois Amagaralta ja jaoimme näin kuluja. Mukava välillä tustua muihinkin, vaikka nämä kontaktit melko lyhyiksi matkalla usein jää. Joka tapauksessa 7 kuukauden aikana tulee oltua ihan riittävästi pelkästään kahdestaan, joten tekee hyvää viettää välillä aikaa muidenkin kanssa. Meillä oli hauskaa ja meidän jutut meni aikalailla yksiin. Syötiin vielä lounas yhdessä, oli muuten näin viimeiselle päivälle paras ruoka, mitä oltiin koko Ugandassa ollessamme syöty. Tilattiin monta kulhoa erilaisia ruokia: kasviscurrya, kasviskookoscurrya, paistettuja kasviksia, riisiä sekä ihanaa raikasta guocamolea. Ruokia odotellessamme käytiin myös ostamassa meille bussiliput Ruandan puolelle.

dsc_0005-3 dsc_0006-3

Iltapäivästä sanottiin heipat tuolle ihanalle pariskunnalle, toivottavasti tiemme käy joskus Köpikseen heidän luokse. Neljän maissa bussimme lähti kohti Kigalia. Meidän yllätykseksi bussi oli todella hyvä ja siinä kyllä kelpasi tuo 100 km matka Kigaliin taittaa. Nahkapenkit ja ilmastointi, ai että mitä luksusta. Matka bussissa kesti varmaankin sen 2 tuntia, mutta ainakin 1 tunti meni raja-asemalla säätäessä. Noi Afrikan raja-asemat ei oo ihan lempipaikkoja, mutta kyllä niistä selviää aina jotenkuten. Täytyy vaan varautua käymään usealla eri luukulla ja samoillakin luukuilla vielä uudestaan ja yrittää olla kyseenalaistamatta liikaa koko touhua…

Ruandan rajanylityspaikalla oman lisämausteen tekee tietysti se, että Ruandassa on kieletty ei-biohajoavat muovipussit ja laukut todella ratsataan rajalla. Riemu repes, kun rinkasta revittiin kaikki tavarat ulos pitkin pöytiä. No, löytyihän sieltä yksi muovipussi, jossa kengät oli. Oltiin järkevästi otettu Suomesta mukaan biohajoavia muovipusseja, joissa esim osa kengistä, likapyykit ja shampoot ym. oli. Tosin niitäkin ne oli innoissaan ottamassa pois, mutta noin 5 kertaa, kun oli toistanut ”biobag, biobag, biobag” ja näyttänyt pussissa olevaa tekstiä typerästi sormella osoittaen kerta toisensa jälkeen, niin vihdoin meitä uskottiin.

Viisumin saamisen ja laukkuratsian jälkeen oli ihan jees fiilis ja matka kohti Kigalia jatkui. Maisema jatkui Ruandan puolella vuoristoisena. Liikenne muuttui vasemman puoleisesta oikean puoleiseen, oi miten kotoisaa. Jokin isoa asia muuttui myös, se mistä olimme lukeneet oli todella totta: Ruandan puolella oli siistiä, jopa pienissä kylissä, myös liikennemerkkejä ja nopeusrajoituksia oli joka puolella. Tätä ei todellakaan näe Ugandan puolella. Myös kellonaika siirtyi tunnin taaksepäin, eli pimeä tulee täällä jo kuudelta. Väsyneenä, mutta innoissaan kohti toisen maailmanympärysmatkamaan seikkailuja!

– Fia ja Teemu –