Kaikki kiva loppuu aikanaan – Aika jättää Tofo

Lokakuu 2016

Moikka, täällä kirjottelee taas Fia. Tofo oli ensimmäinen paikka, johon todenteolla rakastuimme ja joka oli meille 2 viikon mittainen koti. Se oli ensimmäinen paikka, josta oli todella haikeaa lähteä vaikka tiesimmekin, että luvassa on seuraavat 3 viikkoa upeassa Etelä-Afrikassa. Lähtemisestä teki vaikeaa koko Liquidin yhteisö sekä tietysti se, että tiesimme ettei nyt vähään aikaan päästäisi sukeltamaan.

Toisiksi viimeisenä päivänä Tofolla teimme syväsukelluksen, joka oikeuttaa meidät nyt sukeltamaan ad 40 metriin vuoden ajan, kun pelkällä open water-kurssilla olisimme saaneet sukeltaa vain 18 metriin. Teimme siis vähän jo alustusta sille, että jospa sitä suorittaisi Advance-kurssin vielä jossain vaiheessa. Syvälle meneminen ei muuten tuntunut yhtään missään, kun näkyvyys oli hyvä niin matka alas taittui todella nopeasti. Mullakaan ei ollut enää viimeisillä sukelluksilla korvien kanssa ongelmia ja paineiden tasaaminen onnistui ihan täydellisesti, ihan super hyvä fiilis sen alun ylös alas venkslaamisen kanssa, kun ei meinanneet korvat tottua. Syväsukellus oli lisäks meidän eka tuplatankkisukellus ja tuon upean syväsukelluksen jälkeen siis kävimme toisen matalan sukelluksen, jolla oli upeimmat korallit mitä koko Tofolla olimme nähneet, wau mitä väriloistoa. Kahdella viimeisellä sukelluksella päästiin siis ihan oikeasti sukeltamisen makuun!

Olimme jo aika varmoja, että aiomme sukeltaa muuallakin meidän maailmanympärysmatkalla, tällä hetkellä mielessä mm. Filippiinit, Tonga ja Kuuba, hmm katsotaan, mitkä toteutuu. Ajatuksena oli oikeastaan sukeltaa jo Etelä-Afrikassa, mutta siitä nyt sen verran, että vesi on siellä niin jäätävän kylmää, ettei siihen tehnyt mieli koskea, kuin varpaan kärjellä. Saimme siis siirtää sukellushaaveitamme hieman eteenpäin.

img_20161030_102051

Korvapuustipäivä Happissa

 img_20161029_144527

Oli siis aika jättää Tofo ja lähteä kohti Maputoa. Meillä kävi hyvä tuuri, ettei meidän tarvinnut ottaa takaisin Maputoon sitä lähes 12 tuntia kestävää bussia, vaan päästiin saksalaisen Annan kyydissä ja niin matka taittui mukavassa seurassa muiden matkailijoiden kanssa noin 7 tunnissa. Matkalla Tofolta Maputoon ei tosissaan ole oikein mitään nähtävää, pelkkää kuivaa ja tasaista maata, tylsää tuijoteltavaa. Uskon, että Mozambikin sisämaassa avautuisivat aivan erilaiset maisemat. Luultavasti joskus palaamme vielä Mozambikiin ja ehkä johonkin muuallekin kuin Tofolle, huom ehkä, jos nähkääs päästään yhtään Tofoa edemmäs seuraavallakaan kerralla 😀 Jos muuten oikeasti haluat tietää Mozambikista lisää(siitä ei muuten netistä paljoakaan tietoa löydy), niin tämä blogi ei ehkä ole siihen ihan täysin oikea paikka, vaan kannattaa poiketa Annikan Mua viedään-blogiin, hänellä on 3 kuukauden ajalta kokemusta kyseisestä maasta.

Maputossa vietimme vain yhden pakollisen yön. Tulipahan siinä käytyä vielä Maputon markkinoilla, joilla on kiva kierrellä vaikkei mitään Afrikka-krääsää rinkkaansa aiokaan ostaa, “looking is free” 😀 Viimeisenä iltana oli tietysti tarkkaa rahojen laskemista taas, meillä oli iltaruualle tiukka budjetti niin, että jotain evästäkin saataisiin vielä ostettua bussimatkalle. Jälleen kerran valuuttojen kanssa venkslausta: niin että rahat riittää, mutta niin ettei lompakkoon jää mielellään euroa enempää paikallista valuuttaa. Mehän ollaan kohta ihan mestareita tässä.

Seuraavana aamuna oli edessä aikainen herätys sekä 24 tunnin bussimatka Maputo – Johannesburg – Durban. Etelä-Afrikka täältä me tullaan!

– Fia –

Lisää sukelluksesta

Lokakuu 2016

Tänään näppiksen ääressä on vaihtelun vuoksi Fian sijasta Teemu: Kuten jo aiemmissa postauksissa on mainittu, niin tarkoituksena ei ollut sukeltaa. Kummallakaan meistä ei ole aiemmin ollut mitään erityistä hinkua tai sen suurempaa kiinnostusta sukeltamiseen. Kumpikaan meistä ei ole oikeastaan edes aiemmin snorklannut. Nyt kuitenkin, kun siihen tarjoiutui näin hyvä mahdollisuus, niin vedenalainen maailma alkoi houkuttaa.

dsc_0134

Tofon vedet eivät ole helpoimmasta päästä aloittaa kyseistä harrastusta, mutta Satun ja Jarin sanoin ”jos opit sukeltamaan Tofolla, osaat sukeltaa lähes missä vaan”. Tofolla sukeltamaan lähteminen ei ole leppoisaa veneessä lilluttelua ja juomien siemailua (kuten kuulemma joissain Aasian sukelluskohteissa), vaan jo sukellusspotille pääsy on eräänlainen kokemus. Sukellukset tehdään isohkolla ”kumiveneellä”, joka työnnetään koko porukan voimin itse vesille.  Aallokko on lähes aina melko tuuhia, joten veneessä saa tosissaan pitää välillä kiinni, että pysyy kyydissä ja vesi roiskuu samalla kaaressa veneen yli.

img_20161026_132833

Olosuhteet meidän parilla ensimmäisellä sukelluksella eivät olleet mitkään parhaat, näkyvyys oli heikko ja merenkäynti tuntui myös pohjassa ollessa. Siitä huolimatta ensimmäisen sukelluksen jälkeen fiilis oli mahtava, kun ei tiennyt paremmasta. Ensimmäisillä sukelluksilla sain odotella Fiaa pohjassa, kun sen piti keräillä itseään pinnalla. Välillä kävi mielessä, tuleeko se sieltä alas ollenkaan. Mutta tulihan se. Huikein tunne on ensimmäisillä sukelluksilla, kun tajuaa että ympärilleenkin voi katsella ja täällähän näkyy vaikka mitä kaloja sun muita. img_4266-2 img_4337

img_4347-2 img_4356-2

Meidän sukeltamiset Tofolla paranivat kerta toisensa jälkeen, kun näkyvyys pohjassa alkoi olla 15-20 metriä. Sitten vasta tajusi, kuinka siistiä sukeltaminen oikeasti voi olla. Hienoimpia kokemuksia pohjassa olivat isot värikkäät kalaparvet, rauskut, kilpikonna, upeasti muodostuneet koralliriutat sekä jättimäiset potato grouperit (iso kala) jotka tulivat iholle. Yhdellä sukelluksella meillä oli myös lainakamera mukana, mutta kuten kuvista näkee, vedenalainen kuvaaminen vaatisi hieman harjoittelua.

img_20161027_171302

– Teemu –

“Uskallatko sä sukeltaa?”

Mainitsin jo aiemmin, että asiat menivät Tofolla aika nopeasti siihen suuntaan, että huomasimme olevamme sukelluskurssilla. Muistelen tuota tilannetta vieläkin ja mietin, että miten hitossa tässä kävi näin. Olin Mua viedään-blogin Annikan kanssa facebookissa jutellut Mozambikista ja Tofosta ja tiesin jo etukäteen, että Tofolla asustaa suomalainen pariskunta Satu ja Jari, jotka pari vuotta sitten ostivat Liquid dive adventures nimisen vesiaktiviteettifirman. Päätimme jo heti ensimmäisenä päivänä Tofolla lähteä käymään Liquidilla. Alkuperäinen tarkoitus oli, että tekisimme Liquidin kautta ainakin merisafarin ja ehkä jonkun snorklausretken. Lopulta kävi niin, ettemme tehneet niistä kumpaakaan, haha. Vaan paljon paljon muuta siistimpää!

Istuimme alas Satun ja Jarin kanssa juomaan kaffet ja Satu tokaisi Jarille heti ”mehän puhutaan nämä yli tekemään open water-kurssi”. Hetken aikaa siinä juteltuamme huomasimme jo allekirjoittavamme papereita kurssiin liittyen, me ei tosiaan oltu tässä vaiheessa vielä edes vilkaistu toisiimme tai miettineet yhdessä, aiotaanko me tehdä kurssi. Jossain vaiheessa Teemu kysyi multa ”uskallatko sä sukeltaa?”, siihen vastasin ”kyllä mä haluan uskaltaa”. Ja nähtiinhän se, mä todella halusin uskaltaa, halusin niin paljon että lopulta uskalsinkin kaikesta pelosta huolimatta. Ensimmäisen päivän ilta meni siis reilu 200 sivuista kirjaa päntätessä. Seuraavana päivänä oli vuorossa ensimmäiset allastreenit.

img_20161018_151652

Jo allastreenit jännittivät hieman, edessä oli niin monta ”ekaa kertaa”. Ensimmäinen kerta, kun vedin märkäpuvun päälleni, ensimmäinen kerta kun laitoin itse kaikki sukelluskamppeet kasaan, ensimmäinen kerta kun puin vermeet ylle, ensimmäinen kerta vedessä ne yllä, ensimmäinen kerta kun hengitin regulaattorin kautta. Suoraan sanottuna se oli heti alkuun aika hirveetä. Oltiin altaan matalassa päädyssä ja olin siinä vaiheessa jo varma, etten halua mennä syvään päätyyn ollenkaan, merestä puhumattakaan. Naurattaa kyllä tämä kaikki näin jälkeenpäin ajateltuna 😀 Jos joskus olet miettinyt, olisiko susta itsestä sukeltamaan, saatat saada varmuutta tämän postauksen luettuasi, että kyllä sinusta voi olla siihen, koska minustakin oli.

img_20161021_120814

Sukeltaminen oli itselle alkuun ja vähän alunkin jälkeen täynnä jännittäviä, pelottavia, jopa ihan hirveitä ylitsepääsemättömältä tuntuvia hetkiä, mutta mä voitin ne KAIKKI, siis KAIKKI! Mua ei oo montaa kertaa elämässä oikeasti jännittänyt niin paljoa, kun ennen niitä ensimmäisiä sukelluksia. Vaikka ihan ne ekat sukellukset oli ohi niin sain silti välillä juuri ennen sukeltamaan menoa hirveen jännityksen päälle.

Lopulta sukellettiin 7 kertaa ja varmaan ainakin kuudella kerralla jouduin ottamaan pienen hetken veden pinnalla rauhassa ja vaan hengittelemään ennen kun olin koonnut itseni ja kykenin vastaanottamaan vedenalaisen maailman. Ensimmäisellä kerralla olin suorastaan paniikissa (Jari on ainut ihminen joka pääsi todistamaan tämän 😀 ) ja tarvitsin useamman minuutin rauhoittuakseni, sanoin pinnalla Jarille “voin mä yrittää, mutta en tuu kyllä pääsemään pohjaan asti”, tähän Jari tokaisi nauraen “No kyllähän sä nyt pääset” 😀 Ja kyllä, mä pääsin, oikeassahan se Jari oli, piru vie! Viimeisillä kerroilla tuohon hengityksen tasaamiseen meni sitten enää ehkä 30 sekkaa, max pari minuuttia.

Tulen ja tulemme kirjoittamaan sukelluksesta vielä paljon lisää, mutta tässä se miten minun tarinani sukeltajana alkoi. Mun eteen on avautunut aivan uskomaton maailma!

– Fia –