Mozambikin lyhyt oppimäärä

Lokakuu 2016

Heipä hei, täällä muistellaan blogin puolella viimeisen kerran Mozambikia ja seuraavat postaukset tulevat käsittelemään Etelä-Afrikkaa. Useiden muiden Afrikan maiden vetonaula on safarit, mutta Mozambik lumoaa ensisijaisesti upeilla hiekkarannoillaan sekä vedenalaisella maailmalla, miettikää nyt: Mozambikilla on 2740 km pelkkää rantaviivaa, wou. Mozambikissa käy vielä melko vähän turisteja verrattuna moneen moneen muuhun maahan, tähän syynä korruptio, huonokuntoiset tiet, väestön englanninkielen taitamattomuus sekä verrattain kallis viisumi, Mozambikista löytyy myös huomattavasti vähemmän tietoa netistä, kuin monista muista Afrikan maista. Me uskomme, että Mozambik säilyy vielä melko pitkään rauhallisena matkailumaana, jossa ei tarvitse suuria turistimassoja pelätä.

img_20161018_144426

Mozambikin viisumista sen verran, että edelleen ilmeisesti kehoitetaan hankkimaan viisumi etukäteen Tukholmasta. Meillä tämä jäi tekemättä, koska pitkään mietittiin aiotaanko me mennä ollenkaan Mozambikiin vai ei. Siinä vaiheessa, kun asia lopulta päätettiin niin oli jo vähän myöhäistä. Ei siis auttanut kuin toivoa, että lentokentälle tullessa saadaan viisumit. Ei todella tiedetä, mitä oltais tehty jossei niitä oltais saatu. Meidän kohdalla ei onneks ollut mitään ongelmaa viisumien saamisessa, mutta huonolla tuurilla virkailijoilla voi olla huono päivä tai lentokentän tulostin voi olla rikki, jolloin viisumi ihan oikeasti jää saamatta.

Me ei siis uskalleta pelkästään tämän meidän kokemuksen perusteella luvata, että ”joo viisumin saa aina ostettu myös vasta rajalta”. Omalla vastuulla siis! Me maksettiin viisumit euroilla, koska se oli nopeasti vilkaistuna halvin tapa. Metikaleilla maksaminen olisi ilmeisesti ollut vielä halvempaa, mutta niitä meillä ei ollut käytössä vielä siinä vaiheessa. Emme tosiaan tiedä minkä vuoden kurssilla hinnat oli laskettu, mutta eurot ja dollarit ei esim mitenkään täsmänneet toisiinsa… Kannattaa siis ajan kanssa tsekata lentokentällä, millä valuutalla kannattaa maksaa, kortilla maksamiseenkin oli muuten mahdollisuus. Me maksoimme viisuimeistamme vain 60e per naama. Dollareilla maksettuna se olisi tehnyt euroissa jopa yli 80e, eli ei mitään järkeä. Viisumien myöntämisessä ei ollut kohdallamme mitään ongelmaa, mutta taisi siinä niiden odottelussa mennä varmaan lähemmäs 2 tuntia, ainakin reilusti yli tunti.

dsc_0003

Missä olimme ja mitä koimme?

Noniin, tämä osuus on aika naurettava. Olimme siis Mozambikin pääkaupungissa Maputossa yhteensä 4 yötä ja sen lisäksi Tofolla 15 kokonaista päivää. Tofolla suoritimme open water-kurssin ja sukelluksia kertyi meille molemmille 7 kappaletta. Lisäksi teimme Barrassa (Tofon lähellä) erittäin onnistuneen kajakkipäivän.

Ilmasto

Karkeasti voi sanoa, että Mozambikissa on kesä silloin kun meillä Suomessa on talvi. Suomen syys- ja talvikuukausina Mozambikissa saa nauttia noin 30 asteen lämpötiloista. Me olimme Mozambikissa marraskuussa 3 viikkoa ja pääosin saimme nauttia todella lämpimistä ja aurinkoisista päivistä. Tyypillistä on, että monen kuuman päivän jälkeen tulee yksi tai kaksi pilvisempää/sateisempaa päivää jolloin lämpötila hieman putooa, mutta siitä se lähtee sitten taas nousuun. Mozambikin rantalomakohteissa ja sukeltaessa kuuma ilma oli todellakin tervetullutta. Meidän ollessa Mozambikissa ilman kosteus ei käynyt kuitenkaan sietämättömäksi, vaan lempeä tuuli piti ilmaston miellyttävänä, vaikka taidettiin me pari kertaa liian kuumaa keliä valittaakin, heh.

dsc_0041

Hintatasosta, majoituksista ja ruuista

Maputossa hyvinkin perustasoisten hostellien ja guest housejen (backpacker-paikkoja on vain pari) hinnat ovat meidän mielestä tasoon nähden melko korkeat, noin 30e/yö. Päädyimme siis Maputossa olemaan ensimmäiset 3 yötä tästä syystä Airbnb:ssä, joka oli halvempi vaihtoehto. Takaisin tullessamme olimme Maputossa vain yhden yön ja sillon maksoimme perustasoisesta guest housessa doube-huoneesta 31e/yö. Tofolla saikin sitten nauttia halvemmasta hintatasosta. Tosin ensin olimme kalliimmassa majoituksessa Mozambeat motelissa, josta yöstä maksettiin 33e, mutta tasokin oli sen mukainen. Pariango guest housessa double-huone jaetulla kylpyhuoneella oli vain 10e/yö.

dsc_0053

Ruokien suhteen mennään samalla kaavalla kuin majoituksissakin, eli Maputossa meillä meni ruokiin yhteensä aina yli 10e, välillä reilustikin yli. Tofolla taas lounaat syötiin hyvinkin edullisesti Happissa, noin 2-4 eurolla. Iltaruuan sai myös lähes samaan hintaan. Poikkeuksena yhtenä iltana nautittiin sushia, josta maksettiin yhteensä 12 e ja Mango beachillakin syödessä ruoka oli hieman kalliimpaa, mutta todella todella hyvää ja koko rahan arvoista. Välillä sai siis Tofollakin itseään ruualla hemmotella. Paikallista Matapaa saa torilta noin 50 snt:llä eli Tofollakin on siis mahdollista elää tosi pienellä budjetilla. Mikäli olet kalaruuan ja muiden merenelävien ystävä, niin Mozambikissa ei vaihtoehdot lopu ihan heti kesken, näitä siis tänne maistelemaan!

 Liikenne

Mozambikissa busseja kutsutaan chapaksi, siis niin pieniä kuin isojakin busseja. Samalle minibussille olemme nyt oppineet jo aika monta nimeä ympäri Afrikkaa: chapa, dalladalla, matatu, shared taxi… Kuinkahan monta erilaista nimeä onkaan vielä olemassa? Maputosta Tofolle tie on itseasiassa ihan hyvässä kunnossa, siinä ei oikeasti ole mitään valittamista. Hitaita bussimatkoja ei vois siis laittaa huonojen teiden piikkiin vaan syynä on vain ja yksinkertaisesti jatkuva pysähtely…

dsc_0137

Pohjoisen teistä olemme kuulleet, että ne ovat erittäin erittäin huonossa kunnossa. Tapasimme Mozambeat motelissa kaverin, joka oli Tanzaniasta asti matkustanut koko pohjoisen Mozambikin läpi etelään ja kuvaili matkaansa vähintäänkin mielenkiinoisena. Hän kertoi, ettei törmännyt juuri ollenkaan muihin valkoisiin koko pohjoisen matkallaan ja että maisemat olivat olleet uskomattoman upeita. Olemme myös kuulleet, että eteläisempiin rantakohteisiin tiet ovat myös melko huonossa kunnossa. Tofolle päästyä tiethän olivat sitten tosiaan päätietä lukuunottamatta pelkkää rantahiekkaa 😀

img_20161022_150058

Mitä vielä?

Vastaus: Vaikka mitä, koska emmehän ole Mozambikista nähneet kuin vasta yhden rannan. Rantaviivaa siis tällä maalla riittää ja sukeltaakin voi monessa muussakin kohteessa kuin Tofolla. Pohjoisen vaikea, mutta antoisa matkantekokin tietyllä tavalla jäi kiehtomaan. Tofon lisäksi muita tunnetumpia rantakohteita ovat mm. Ponto do ouro sekä Vilanculos. Mozambikiin ja Tofolle aiomme aivan varmasti vielä palata, haaveissa olisi viettää täällä jossain vaiheessa elämää vähän pidemmänkin aikaa!

dsc_0026-2 img_20161112_212118

– Fia ja Teemu –

Kaikki kiva loppuu aikanaan – Aika jättää Tofo

Lokakuu 2016

Moikka, täällä kirjottelee taas Fia. Tofo oli ensimmäinen paikka, johon todenteolla rakastuimme ja joka oli meille 2 viikon mittainen koti. Se oli ensimmäinen paikka, josta oli todella haikeaa lähteä vaikka tiesimmekin, että luvassa on seuraavat 3 viikkoa upeassa Etelä-Afrikassa. Lähtemisestä teki vaikeaa koko Liquidin yhteisö sekä tietysti se, että tiesimme ettei nyt vähään aikaan päästäisi sukeltamaan.

Toisiksi viimeisenä päivänä Tofolla teimme syväsukelluksen, joka oikeuttaa meidät nyt sukeltamaan ad 40 metriin vuoden ajan, kun pelkällä open water-kurssilla olisimme saaneet sukeltaa vain 18 metriin. Teimme siis vähän jo alustusta sille, että jospa sitä suorittaisi Advance-kurssin vielä jossain vaiheessa. Syvälle meneminen ei muuten tuntunut yhtään missään, kun näkyvyys oli hyvä niin matka alas taittui todella nopeasti. Mullakaan ei ollut enää viimeisillä sukelluksilla korvien kanssa ongelmia ja paineiden tasaaminen onnistui ihan täydellisesti, ihan super hyvä fiilis sen alun ylös alas venkslaamisen kanssa, kun ei meinanneet korvat tottua. Syväsukellus oli lisäks meidän eka tuplatankkisukellus ja tuon upean syväsukelluksen jälkeen siis kävimme toisen matalan sukelluksen, jolla oli upeimmat korallit mitä koko Tofolla olimme nähneet, wau mitä väriloistoa. Kahdella viimeisellä sukelluksella päästiin siis ihan oikeasti sukeltamisen makuun!

Olimme jo aika varmoja, että aiomme sukeltaa muuallakin meidän maailmanympärysmatkalla, tällä hetkellä mielessä mm. Filippiinit, Tonga ja Kuuba, hmm katsotaan, mitkä toteutuu. Ajatuksena oli oikeastaan sukeltaa jo Etelä-Afrikassa, mutta siitä nyt sen verran, että vesi on siellä niin jäätävän kylmää, ettei siihen tehnyt mieli koskea, kuin varpaan kärjellä. Saimme siis siirtää sukellushaaveitamme hieman eteenpäin.

img_20161030_102051

Korvapuustipäivä Happissa

 img_20161029_144527

Oli siis aika jättää Tofo ja lähteä kohti Maputoa. Meillä kävi hyvä tuuri, ettei meidän tarvinnut ottaa takaisin Maputoon sitä lähes 12 tuntia kestävää bussia, vaan päästiin saksalaisen Annan kyydissä ja niin matka taittui mukavassa seurassa muiden matkailijoiden kanssa noin 7 tunnissa. Matkalla Tofolta Maputoon ei tosissaan ole oikein mitään nähtävää, pelkkää kuivaa ja tasaista maata, tylsää tuijoteltavaa. Uskon, että Mozambikin sisämaassa avautuisivat aivan erilaiset maisemat. Luultavasti joskus palaamme vielä Mozambikiin ja ehkä johonkin muuallekin kuin Tofolle, huom ehkä, jos nähkääs päästään yhtään Tofoa edemmäs seuraavallakaan kerralla 😀 Jos muuten oikeasti haluat tietää Mozambikista lisää(siitä ei muuten netistä paljoakaan tietoa löydy), niin tämä blogi ei ehkä ole siihen ihan täysin oikea paikka, vaan kannattaa poiketa Annikan Mua viedään-blogiin, hänellä on 3 kuukauden ajalta kokemusta kyseisestä maasta.

Maputossa vietimme vain yhden pakollisen yön. Tulipahan siinä käytyä vielä Maputon markkinoilla, joilla on kiva kierrellä vaikkei mitään Afrikka-krääsää rinkkaansa aiokaan ostaa, “looking is free” 😀 Viimeisenä iltana oli tietysti tarkkaa rahojen laskemista taas, meillä oli iltaruualle tiukka budjetti niin, että jotain evästäkin saataisiin vielä ostettua bussimatkalle. Jälleen kerran valuuttojen kanssa venkslausta: niin että rahat riittää, mutta niin ettei lompakkoon jää mielellään euroa enempää paikallista valuuttaa. Mehän ollaan kohta ihan mestareita tässä.

Seuraavana aamuna oli edessä aikainen herätys sekä 24 tunnin bussimatka Maputo – Johannesburg – Durban. Etelä-Afrikka täältä me tullaan!

– Fia –

Lisää sukelluksesta

Lokakuu 2016

Tänään näppiksen ääressä on vaihtelun vuoksi Fian sijasta Teemu: Kuten jo aiemmissa postauksissa on mainittu, niin tarkoituksena ei ollut sukeltaa. Kummallakaan meistä ei ole aiemmin ollut mitään erityistä hinkua tai sen suurempaa kiinnostusta sukeltamiseen. Kumpikaan meistä ei ole oikeastaan edes aiemmin snorklannut. Nyt kuitenkin, kun siihen tarjoiutui näin hyvä mahdollisuus, niin vedenalainen maailma alkoi houkuttaa.

dsc_0134

Tofon vedet eivät ole helpoimmasta päästä aloittaa kyseistä harrastusta, mutta Satun ja Jarin sanoin ”jos opit sukeltamaan Tofolla, osaat sukeltaa lähes missä vaan”. Tofolla sukeltamaan lähteminen ei ole leppoisaa veneessä lilluttelua ja juomien siemailua (kuten kuulemma joissain Aasian sukelluskohteissa), vaan jo sukellusspotille pääsy on eräänlainen kokemus. Sukellukset tehdään isohkolla ”kumiveneellä”, joka työnnetään koko porukan voimin itse vesille.  Aallokko on lähes aina melko tuuhia, joten veneessä saa tosissaan pitää välillä kiinni, että pysyy kyydissä ja vesi roiskuu samalla kaaressa veneen yli.

img_20161026_132833

Olosuhteet meidän parilla ensimmäisellä sukelluksella eivät olleet mitkään parhaat, näkyvyys oli heikko ja merenkäynti tuntui myös pohjassa ollessa. Siitä huolimatta ensimmäisen sukelluksen jälkeen fiilis oli mahtava, kun ei tiennyt paremmasta. Ensimmäisillä sukelluksilla sain odotella Fiaa pohjassa, kun sen piti keräillä itseään pinnalla. Välillä kävi mielessä, tuleeko se sieltä alas ollenkaan. Mutta tulihan se. Huikein tunne on ensimmäisillä sukelluksilla, kun tajuaa että ympärilleenkin voi katsella ja täällähän näkyy vaikka mitä kaloja sun muita. img_4266-2 img_4337

img_4347-2 img_4356-2

Meidän sukeltamiset Tofolla paranivat kerta toisensa jälkeen, kun näkyvyys pohjassa alkoi olla 15-20 metriä. Sitten vasta tajusi, kuinka siistiä sukeltaminen oikeasti voi olla. Hienoimpia kokemuksia pohjassa olivat isot värikkäät kalaparvet, rauskut, kilpikonna, upeasti muodostuneet koralliriutat sekä jättimäiset potato grouperit (iso kala) jotka tulivat iholle. Yhdellä sukelluksella meillä oli myös lainakamera mukana, mutta kuten kuvista näkee, vedenalainen kuvaaminen vaatisi hieman harjoittelua.

img_20161027_171302

– Teemu –

Ihan tavallista elämää Tofolla

Lokakuu 2016

Kuten jo aiemmin mainitismme, vietimme Tofolla lopulta yhteensä 15 kokonaista päivää. Tässä vaiheessa oli takana Ugandassa hyvinkin tiivistä matkailua ja eikä me nyt Ruandassakaan kovin paljoa oltu aloillamme. Tähän väliin pysähtyminen yhteen paikkaan teki todella hyvää, ei kai sitä kukaan jaksaisi matkustaa 7 kuukautta putkeen höntyilemällä, ei me ainakaan. Oikeastaan voisin nähdä meille sopivan vieläkin rennomman matkustustyylin, sellaisen jossa voisi kussakin maassa ollessaan vasta paikan päällä päättää, kuinka kauan viipyy ja sitten siellä ollessa alkaa pohtia, että mihinkä seuraavaksi.  Olisihan se kai aika ihanaa sellainen…

Mutta asioilla on tapana olla aina kaksi puolta. Toisaalta nyt voimme reissussa nauttia siitä, että meidän ei tarvitse kytätä mitään lentoja ja hermoilla huonoja nettiyhteyksiä, kun kaikki on jo valmiina. Joka ikisen maan kohdalla tekemiset jätettiin täysin auki, joten paikan päällä saamme rauhassa miettiä, mitä haluamme juuri täällä tehdä. Tämä mahdollisti sen, että pystyimme kaikessa rauhassa jäädä Tofolle niin pitkäksi aikaa, kun olimme koko Mozambikissa suunnitelleet olevamme. Yleensä tykkään nähdä maita enemmän, mutta jotenkin Mozambikin kohdalla ei suoraan sanottuna edes harmita, että olen kokenut vain sen. Olen tyytyväinen, että sain olla siellä kaksi viikkoa ja tuntea sen kodiksi. Tofolla saatiin todella taukoa reppureissaamisesta.

dsc_0068-2 dsc_0078-2

Jos emme sukeltaneet, vietimme aikaa rannassa kävellen, aurinkoa ottaen, makoillen ja kirjaa lukien. Se meressä rauhallisesti lilluminen, josta olin haaveillut ei ihan toteutunut täällä Tofolla, enpäs tajunnu että aallot ovat niin kovat, että uiminen oli joillakin kerroilla lähinnä jännittävä kokemus 😀 Laskuveden aikaan aallot oli pienemmät ja silloin uiminenkin sujui vähän paremmin. Sisämaassa järvien lähellä kasvaneena mulle on edelleen hieman outoa uida suolavedessä, suola ihossa ja hiuksissa tuntuu ällöttävältä ja säikähdän suolalta maistuvaa merivettä 😀

Liquidin porukasta tuli meille Tofolla pieni perhe. Aamupalalla ja lounaalla tapasi porukkaa, tuli juteltua sukelluksesta ja ehkä joskus toki muustakin. Muutamana iltana käytiin myös ulkona syömässä porukalla ja päästiinpähän mukaan dive mastereiden snorkel-testiinkin, joka tarkoitti hyviä bileitä Mozambeat motelissa. En harrasta ulkona käymistä reissuissa juuri yhtään, mutta jo tutun porukan kanssa se oli ihan mukavaa ja kyllähän siinä yhet karaoketkin tuli Hannan ja Simonen kanssa laulettua, mitäpä muutakaan skandinaviatiimillä kuin Abbaa 😉

Yhteensä kolmena iltana käytiin myös syömässä Tofon ehdottomasti parhaassa ravintolassa Mango beachillä, joka sijaitsee noin 40 min kävelymatkan päässä Tofon keskustasta. Ensimmäisellä kerralla käytiin siellä syömässä Hannan ja Nickin kanssa ja lähdettiin toi matka kävellen taittamaan, oltiin siis kuultu että sinne kävelee noin 20min. Afrikkalaisilla on nääs tapana kertoa yleensä noin puolet lyhyempi kesto, ihan mistä tahansa asiasta olikaan kyse. Suomalaisina katsottiin tietysti kellosta tarkka aika ja tasan 40 minuuttiahan siihen lopulta meni, paikkaa ei ollut ihan helppo löytää ja hiekassa rantaa myöten tarpominen otti hieman kovillekin. Kyllähän se ”Mango beach”-kyltti sieltä lopulta tuli esille ja päästiin syömään juuri ennen pimeän tuloa.

dsc_0017-2 dsc_0020

Mango beachin omistaja on erittäin mukava tyyppi ja hän vielä heittikin meidät takaisin meidän majapaikkaan niin, ettei tarvinnut tuota 40 min kävelymatkaa enää tallustaa pimeässä. Seuraavilla kahdella kerralla soitimmekin omistajamiehen hakemaan meidät Tofolta. Noilla molemmilla kerroilla meitä olikin syömässä iso porukka ja kyydit taittui näppärästi, kun henkilöautoon saatiin tungettua yhteensä 14 ihmistä, 6 takakonttiin, 5 takapenkille ja 3 etupenkille. Hyviä vitsejä, huutonaurua, täydellistä ruokaa ja lämmin Mozambikin kesäilta.

– Fia –

Ihana kajakkipäivä Barrassa

Viimeisinä päivinä haluttiin tehdä Tofolla ollessamme vielä jotain muutakin, kun sukeltamista. Haluttiin kokea paikkaa vielä joltain muulta kantilta. Ocean-safari on Tofolla hyvin suosittu aktiviteetti, voihan sillä nähdä maailman isoimman kalan valashain sekä lisäksi mm. ryhävalaita, mantoja, kilpikonnia ja delfiinejä. Me onnistuimme näkemään parven delfiinejä matkalla pois sukellukselta sekä yhdellä sukelluksella näimme myös kilpikonnan todella läheltä, jotkut ovat nähneet sukellusten yhteydessä myös valashaita ja erilaisia haita. Toki tuo valashaiden näkeminen olisi ollut molemmilla meillä isona haaveena, mutta se jäi tällä kertaa kokematta. Onpahan syy palata takaisin Tofolle joku päivä. Syy siihen miksi emme tehneet oceansafaria oli se, että olimme sukellusten yhteydessä viettäneet tunteja tuossa samoisessa veneessä ja koska viime päivinä ei oltu juuri valaita nähty. Tofolla ryhävalaskausi on elokuusta lokakuuhun.

Valitsimme kajakkireissun lopulta siksi, että halusimme päivän olevan takuulla onnistunut. Suomalainen Hanna lähti meidän mukaan tuolle reissulle, hän jäi muuten miehensä Nickin kanssa kolmeksi kuukaudeksi Tofolle tekemään dive master-kurssia wou. Terkkuja sinne! Päivä aloitettiin lava-autoajelulla Barraan, joka sijaitsee ehkäpä 20 min ajomatkan päässä Tofosta. Sieltä napattiin kyytiin kajakit ja jatkettiin vielä pieni matka eteenpäin merenrantaan. Kajakointi aloitetaan laskuveden aikaan, joten vesi on koko matkan ajan melko matalaa ja pohjan sekä vedenalaisen elämän näkee helposti. Kajakointiin ei tarvitse mitään aiempaa kokemusta, se on helppoa, joskin alkuun vaatii hieman, että pääsee sujuvasti toivomaansa suuntaan.

img_20161108_200957

Kun kajakointi vihdoin sujuu hyvin, pääsee todenteolla nauttimaan kuumuudesta, turkoosista vedestä ja silmänkantamattomista maisemista. Puolivälissä pysähdytään luonnon ”laskuvesialtaaseen” uimaan, jossa vesi on todella lämmintä ja lillua voisi ikuisuuden. Aivan täydellistä! Tuohon hetkeen kyllä haluaa usein palata, ajatuksissa palaammekin.

dsc_0026-2

Pulikoinnin ja eväshetken jälkeen jatketaan matkaa paikalliselle saarelle, jossa asustaa 800 ihmistä. Tosin arkena paikalla on heistä vain osa, koska suuri osa käy töissä Tofossa, Inhambanessa tai Barrassa. Saarella oli siis hyvinkin rauhallista, kun me siellä vierailimme. Saarella tehdään tulikuumassa hiekassa (muista ottaa lipposet aka lipokkaat eli flipflopit mukaan) kävelyretki ympäri saaren tutustuen samalla paikalliseen kulttuuriin, nähtiin mm. koulu ja sairaala. Tämän jälkeen paikalliset tekivät meille ison lounaan, jossa nautimme etenkin paikallisesta matapasta, joka on pinaatinkaltaisesta kasvista tehty kookoksinen kasvisruoka.

dsc_0043-2 dsc_0048-2 dsc_0052 dsc_0055-2 dsc_0057 dsc_0061 dsc_0063 dsc_0066-2 dsc_0068

Takaisin matkataan nousuveden aikaan purjeveneellä ja siitä maitse taas lava-autolla. Iltapäivällä noin 3-5 aikaan ryhmän koosta riippuen ollaan takaisin Liquidilla. Näimme kajakoidessamme niin paljon upeita meritähtiä ettemme ole eläessämme nähnyt, pohja joka oli noin metrin syvyydessä oli ihan oikeasti täynnä niitä. Lisäks näimme flamingoja, nekin oli kauniita, etenkin lentäessään, kun siipien alta paljastui kirkkaan pinkki väri. Päivä oli ihan täydellinen!

dsc_0086 dsc_0087 dsc_0088 dsc_0092-2 dsc_0098-2

– Fia ja Teemu –

“Uskallatko sä sukeltaa?”

Mainitsin jo aiemmin, että asiat menivät Tofolla aika nopeasti siihen suuntaan, että huomasimme olevamme sukelluskurssilla. Muistelen tuota tilannetta vieläkin ja mietin, että miten hitossa tässä kävi näin. Olin Mua viedään-blogin Annikan kanssa facebookissa jutellut Mozambikista ja Tofosta ja tiesin jo etukäteen, että Tofolla asustaa suomalainen pariskunta Satu ja Jari, jotka pari vuotta sitten ostivat Liquid dive adventures nimisen vesiaktiviteettifirman. Päätimme jo heti ensimmäisenä päivänä Tofolla lähteä käymään Liquidilla. Alkuperäinen tarkoitus oli, että tekisimme Liquidin kautta ainakin merisafarin ja ehkä jonkun snorklausretken. Lopulta kävi niin, ettemme tehneet niistä kumpaakaan, haha. Vaan paljon paljon muuta siistimpää!

Istuimme alas Satun ja Jarin kanssa juomaan kaffet ja Satu tokaisi Jarille heti ”mehän puhutaan nämä yli tekemään open water-kurssi”. Hetken aikaa siinä juteltuamme huomasimme jo allekirjoittavamme papereita kurssiin liittyen, me ei tosiaan oltu tässä vaiheessa vielä edes vilkaistu toisiimme tai miettineet yhdessä, aiotaanko me tehdä kurssi. Jossain vaiheessa Teemu kysyi multa ”uskallatko sä sukeltaa?”, siihen vastasin ”kyllä mä haluan uskaltaa”. Ja nähtiinhän se, mä todella halusin uskaltaa, halusin niin paljon että lopulta uskalsinkin kaikesta pelosta huolimatta. Ensimmäisen päivän ilta meni siis reilu 200 sivuista kirjaa päntätessä. Seuraavana päivänä oli vuorossa ensimmäiset allastreenit.

img_20161018_151652

Jo allastreenit jännittivät hieman, edessä oli niin monta ”ekaa kertaa”. Ensimmäinen kerta, kun vedin märkäpuvun päälleni, ensimmäinen kerta kun laitoin itse kaikki sukelluskamppeet kasaan, ensimmäinen kerta kun puin vermeet ylle, ensimmäinen kerta vedessä ne yllä, ensimmäinen kerta kun hengitin regulaattorin kautta. Suoraan sanottuna se oli heti alkuun aika hirveetä. Oltiin altaan matalassa päädyssä ja olin siinä vaiheessa jo varma, etten halua mennä syvään päätyyn ollenkaan, merestä puhumattakaan. Naurattaa kyllä tämä kaikki näin jälkeenpäin ajateltuna 😀 Jos joskus olet miettinyt, olisiko susta itsestä sukeltamaan, saatat saada varmuutta tämän postauksen luettuasi, että kyllä sinusta voi olla siihen, koska minustakin oli.

img_20161021_120814

Sukeltaminen oli itselle alkuun ja vähän alunkin jälkeen täynnä jännittäviä, pelottavia, jopa ihan hirveitä ylitsepääsemättömältä tuntuvia hetkiä, mutta mä voitin ne KAIKKI, siis KAIKKI! Mua ei oo montaa kertaa elämässä oikeasti jännittänyt niin paljoa, kun ennen niitä ensimmäisiä sukelluksia. Vaikka ihan ne ekat sukellukset oli ohi niin sain silti välillä juuri ennen sukeltamaan menoa hirveen jännityksen päälle.

Lopulta sukellettiin 7 kertaa ja varmaan ainakin kuudella kerralla jouduin ottamaan pienen hetken veden pinnalla rauhassa ja vaan hengittelemään ennen kun olin koonnut itseni ja kykenin vastaanottamaan vedenalaisen maailman. Ensimmäisellä kerralla olin suorastaan paniikissa (Jari on ainut ihminen joka pääsi todistamaan tämän 😀 ) ja tarvitsin useamman minuutin rauhoittuakseni, sanoin pinnalla Jarille “voin mä yrittää, mutta en tuu kyllä pääsemään pohjaan asti”, tähän Jari tokaisi nauraen “No kyllähän sä nyt pääset” 😀 Ja kyllä, mä pääsin, oikeassahan se Jari oli, piru vie! Viimeisillä kerroilla tuohon hengityksen tasaamiseen meni sitten enää ehkä 30 sekkaa, max pari minuuttia.

Tulen ja tulemme kirjoittamaan sukelluksesta vielä paljon lisää, mutta tässä se miten minun tarinani sukeltajana alkoi. Mun eteen on avautunut aivan uskomaton maailma!

– Fia –

Jälleen Tofosta

Liquidin Happi-ravintolan Emma tekee maailman parasta kasvisruokaa, mitä olemme koskaan syöneet ja joka ikinen päivä odotimme lounasaikaa, jolloin saisimme taas syödä Emman ruokia. Happissa on tarjolla joka päivä 2 eri lounasvaihtoehtoa ja yksi jälkkäri. Lisäksi all day-listalta löytyy aamupala- ja välipalavaihtoehtoja, kuten mysliä, omelettia, toustia ja smoothieita. Lopussa söimme lounaan lisäksi myös aina aamupalankin Liquidilla. Voikun jotkut sanat riittäisivät kuvailemaan, miten sairaan hyvää ruoka joka päivä oli, mutta kun ei riitä, niin en edes lähde yrittämään, harmi.  Vaikka ohjelmassa ei olisikaan ollut sukelluspäivä, niin vietimme silti päivämme istuskellen täällä. Ihmiset ihania, ruoka ja kahvi hyvää, sopivasti varjoa myös(auringossa oli pääsääntöisesti liian kuuma). Pihassa myös sukellustreeniallas, johon pääsi kuumuuden liikaa koetellessa pulahtamaan.

dsc_0138 dsc_0139 dsc_0140-2

Tofolla on toki muutakin kuin Liquid Dive Adventures ja sukeltaminen, tosin suosittelen lämpimästi piipahtamista Liquidilla, jos tänne suunnalle tulet. Tosin varoitan, suunniteltu piipahtaminen muuttuu lopulta luultavasti siihen suuntaan, että huomaat lorvailevasi siellä joka päivä. Äh, nythän piti puhua jostain muusta kun Liquidista. No kerrotaanpas vaikka Mozambeat motelista, joka on yksi aivan ihana paikka Tofolla. Yövyimme Mozambeatissa ensimmäiset 5 yötä ja olimme todella tyytyväisiä. Paikan omistaa hollantilainen pariskunta ja he ovat tehneet paikasta todella viihtyisän ja oman näköisen. Vaikka et yöpyisikään Mozambeatissa, kannattaa täällä käydä! Mozambeatissa on joka keskiviikko leffailta ja lisäksi he järjestää myös muita tapahtumia. Randomisti tähän väliin leffasuositus, joka jokaisen on ihan pakko tsekata: Hunt for the wilder people.

Mozambeatissa on ihan jees ja edullinen ruoka ja aamupalat on tosi hyviä. Keskiviikkoisin ruoka on yleensä erityisen hyvää, kun silloin omistajanainen tekee ruuat ja tarjolla on kolme eri pääruokavaihtoehtoa ja yksi jälkkäri. Käytiin molempina keskiviikkoina Mozambeatissa syömässä ja katsomassa illan elokuva. Mozambeatilla on myös mukava uima-allasalue, jolla kyllä ihan mielellään viettää päivää. Silloin tällöin paikassa saattaa olla bileet, jolloin on vähän meluisampaa noin klo 00 asti, mutta muuten paikka on kyllä mukavan rauhallinen.

img_20161021_131130

Vaihdettiin budjettisyistä kuitenkin lopulta halvempaan paikkaan yöksi ja paikaksi valikoitui Pariango-niminen guest house, joka on todellakin hyvä ratkaisu budjettimatkailijalle. Maksettiin 2 hengenhuoneesta jaetulla kylpyhuoneella noin 10e. Tuntui, että Pariangossa yöpyi ihan kaikki muutkin nuoret matkailijat, mutta rauhallinen oli tämäkin paikka.

img_20161023_143552

Pyrimme kirjoittelemaan muistiin paljon postauksia mahdollisimman pian kokemuksien jälkeen, jotta mikään ei pääsisi unohtumaan. Postauksissa tullaan kuitenkin muutamisen viikkoa myöhässä, nettiyhteydet on välillä huonot ja lomafiiliksen ollessa huipussaan, ei tule todellakaan otettua läppäriä esille. Jotta blogiin tulisi välillä tekstiä joka on kirjoitettu juuri hetkessä niin julkaisempas teille loppuun palan omasta päiväkirjastani 19.10.2016 “Voi ah, mitä reissaaminen voikaan parhaimmillaan olla. Se voi olla uskomaton päivä, jolloin olet ottanut askeleen lähemmäksi pelkojesi voittamista, uusien asioiden kokemista. Se voi olla upeita ihmisiä, hyvää ruokaa, aurinkoisia kelejä ja sairaan hyvä leffailta ja kylkeen pari lasia viiniä. Tällainen oli meidän päivä tänään täällä Tofolla. Oon niin onnellinen, tällaista sen kuuluu olla, huh. Lisää tällaisia päiviä! Voi kyllä me Tofolla viihdytään tämä 2 viikkoa ihan helposti.”

– Fia –

Pieniä vaikeuksia ja lopulta rakastuminen Tofoon

Tässä vielä siitä ennen kuin rakastuimme Tofoon: Mozambikin suhteen kaikki ei mennyt ihan niin helposti… Kieli tuo oman haasteensa koko hommaan, täällä tosiaankin vain harva osaa englantia. Matka Tofolle ei ollut ehkä kaikista helpoin. Ostettiin vähän kalliimmat liput shuttle-bussiin, jotka ostettiin Base backpackersin kautta, myös Fatimas guest house myy näitä lippuja. Meille myytiin liput, jolla päästäisiin ovelta ovelle. Eli meidät tultiin aamulla klo 05 aikaan hakemaan meidän Airbnb-kämpän edestä. Tämä oli tietysti hyvä siinä mielessä, ettei tarvinnut pimeällä aikaisin aamulla lähteä seikkailemaan mihinkään. Bussi oli ihan hyvä, sellainen vähän isompi minibussi, siinä ei mitään valittamista.

Meillä on ollut sellainen käsitys shuttlebus sanalle, että se on bussi, joka noutaa kyytiin (usein vain reppureissaajia) eri guest houseista ja ajaa sitten suoraan kohteeseen, jossa taas matkustajat jätetään eri majapaikkoihin kyseisessä kohteessa. No ilmeisesti Mozambikissa shuttle ei tarkoita tätä, meille jäi itseasiassa lopulta täysin epäselväksi mitä shuttle oikeastaan täällä tarkoittaa. Meillä kesti lopulta 2,5h että päästiin ylipäätänsä pois Maputosta, huhhuh… Kyseessä olikin siis ihan normaali julkinen bussi, joka pysähteli vähän väliä ja joka lastattiin ihan täyteen. Matkalle tuli kestoa about 11 tuntia sisältäen yhden 10min tauon ja lopulta meidät jätettiin oman onnemme nojaan Inhambaneen, josta on vielä jonkun verran matkaa Tofolle. Door to door ei enää yhtäkkiä pitänytkään paikkansa. Saatiin siinä pienoinen hetki vääntää, että saatiin lopulta heidät maksamaan meille edes chapakyyti lähemmäksi meidän majapaikkaan(ihan vaan periaatteesta, koska oltiin maksettu kalliimpi lippu). Ei mikään helpoin matka, mutta lopulta oltiin illalla meidän kohteessa eli Tofolla ja Mozambeat Motelissa, joka osoittautui heti todella ihanaksi paikaksi.

dsc_0012 dsc_0013

Tuon vaikeahkon matkanteon vuoksi päätimme aikalailla heti, että olemme koko 2 viikkoa Tofolla, emmekä lähde suotta matkustamaan tässä maassa yhtään sen enempää, kun on tarvis. Hyvä päätös näin jälkeenpäinkin ajateltuna, vaikkakin meidän Mozambik-kokemuksemme valittettavasti koostuu vain Maputosta ja Tofosta. Tofoon oli helppo rakastua ja pienessä sympaattisessa paikassa tunsi olonsa todella nopeasti kotoisaksi. Kotoisan fiiliksen meille toki teki myös se, että Tofolla on myös kaksi suomalaista perhettä, joista toiset omistavat Liquid Dive Adventure-nimisen vesiaktiviteettiyrityksen ja toiset taas pitävät sen yhteydessä olevan Happi-nimistä kasvisravintolaa. Liquidilla vierailimme jokaikisenä 15 päivänä, jotka vietimme Tofolla 😀 Tofosta ja Liquidista tuli meille 2 viikon ajan ihan koti. Huomasimme ensimmäisenä päivänä Tofolla Liquidin Satun ja Jarin tavatessamme jo tunnin jälkeen kirjoittavamme allekirjoituksia sukelluskurssiin liittyen, hups. Mainittakoon, että koko 2 viikkoa Tofolla meni aikalailla sukellushommissa, mutta siitä lisää myöhemmin. Varaudu moneen postukseen Tofoon liittyen 😉

– Fia ja Teemu –