Kaikki Ugandasta

Voihan Uganda! Ihana, uniikki ja monipuolinen matkailumaa, josta keksimme lähinnä vain hyvää sanottavaa. Ugandassa saa melko varmasti aikaan juuri itselleen sopivan reissun, niin monipuolinen se on. Olettaen tietenkin, että Afrikassa matkailu kiinnostaa. Huom. nämä asiat mitä kirjoitamme ovat vain meidän huomioita, eikä perustu mihikään faktatietoon tällä kertaa. Joku toinen voi olla jotain ihan toista mieltä ja huomioi myös, että me kirjoitamme tässä nyt vaan 3 viikon Uganda-kokemusten pohjalta.

Kertauksena missä olimme ja mitä koimme:

Kampala: yhteensä 1 viikko, majoitus keskustan ulkopuolella, mutta keskustaa tuli koluttua läpi monena päivänä.

Jinja: 2 yötä. Unohtumaton koskenlaskupäivä Niilin alkulähteellä ja toinen rentoilupäivä Jinjassa.

Masindi ja Murchison falls nationalpark: 1 yö Masindissa, 2 yötä kansallispuistossa. Putousten ihmettelyä ja 4 tunnin game drive safarialueella.

Bwindi nationalpark: 3 yötä sademetsämaisemissa, unohtumaton gorillatrekkaus ja pieni retki lake Mutandalle.

Lake Bunyonyi: 4 yötä Byoona Amagarassa järvimaisemissa saaressa. Tämän jälkeen pikainen tutustuminen myös Kabalen kaupunkiin.

dsc_0012-3 dsc_0023-2

Ilmasto

Olimme Ugandassa siis syyskuun. Kampalassa, Jinjassa sekä Murchison fallseilla oli melko kuuma, luultavasti jotain 28 astetta päivisin. Iltaisin oli edelleen lämpöistä, mutta lämpötila laski yöllä miellyttävän viileäksi ja oli mukava nukkua. Sadekuuroja todistettiin muutama ja ne oli aina lyhytkestoisia. Bwindissä sekä lake Bunyonyilla sadekausi oli alkamassa ja sadetta pideltiin vähän useammin. Illat ja yöt olivat aika kylmiä, mutta päivällä kelit ihan auringonottoon sopivia. Lake Bunyonyilla ollessamme taisi sataa vain kaksi kertaa, kun taas Bwindissä päivittäin.

dsc_0073-2 dsc_0080-2

Hintatasosta, majoituksista ja ruuista

Afrikassa matkailu on esimerkiksi Kaakkois-Aasian edullisiin maihin verrattuna kalliimpaa, mutta taas Euroopan hintoihin verrattuna toki halpaa. Dormiyöstä maksettiin 6-10e/hlö. Omasta double-roomista omalla kylpyhuoneella maksoimme halvimmillaan 13e, kalleimmillaan noin 30e. Meidän valitsemiin majoituksiin kuului osaan lämmin suihku, osaan ei, aikalailla 50/50 ehkäpä. Wifi löytyi joistakin paikoista, toisaalla taas wifiä kovasti lupailtiin, mutta se ei kertaakaan toiminut. Aamupala ei kuulunut hintaan missään meidän majoituksissa. Kokoamme muuten jokaisesta majoituksesta vähän tietoa tuonne Majapaikat-osioon, joten kurkkaappa sinne jos kiinnostaa.

dsc_0149-2

Paikallista ruokaa syö edullisesti, vain noin 1-3e per naama, mutta paikallinen ruoka on lähinnä papukastiketta, grillattua lihaa ja kanaa sekä ranskalaisia, riisiä tai paistettua banaania(ei sitä makeaa). Joskus ruoka on todella onnistunutta, mutta joskus ihan tosi tosi perus, eikä maistu käytönnässä miltään. Kuulostaa vähän negatiiviselta, mutta näihin Itä-Afrikan maihin ei kannata matkustaa hyvän ruuan perässä. Joo toki poikkeuksia on, esim Zansibarilla on oikein hyvää paikallista ruokaa ja saa Ugandassakin hyvää paikallista ruokaa, kun sellaiseen paikkaan sattuu löytämään. Niin ja Ugandan erikoisuus rolex eli chapatiin kääritty munakas, se oli hyvää! Guest housejen ravintoloissa saa monipuolisempaa ruokaa, joissa niissäkin mukana usein paikallista twistiä. Näistä ruuista saa maksaa noin 3-6e per annos. Majoitukset, ruuat ja siirtymiset laskien pärjättiin kaksi ihmistä aikalailla sellasella 40-50e päiväbudjetilla.

dsc_0213-2 img_20160911_153457

Kaikki aktiviteetit ovat kalliita Ugandassa, mutta monet kyllä kaiken rahan arvoisia ja mielestämme Ugandaan tullessa kannattaa muutama aktiviteetti ehdottomasti valita. Aktiviteettejä varatessa hintaan vaikuttaa usein tietysti majoitus, kyydit ja ruuat. Tarjontaa on paljon, joten jokaiselle sopiva ratkaisu varmasti löytyy. Rahalla saa ja hevosella pääsee. Meillä meni noihin kolmeen aktiviteettiin eli rafting-päivään, gorillatrekkaukseen ja Murchison falls nationalparkiin yhteensä noin 2000e, josta tietysti gorillatrekkaus vei isoimman siivun. Eli verrattuna tuohon meidän päiväbudjettiin, niin todella todella ison osuuden kaikesta Ugandaan kuluneesta rahasta meni nimenomaan noihin aktiviteetteihin. Mutta kuten sanottu, kaikki Ugandassa oli koko rahan arvoista!

dsc_0095-2 dsc_0102-2

Mitä vielä?

Täytyypä todeta, että mielestämme käytimme 3 viikkoa Ugandassa erittäin hyvin hyödyksi ja koimme vaikka mitä suht lyhyessä ajassa. Uganda oli ensimmäinen kohde maailmanympärysmatkallamme, joten oli tietysti selvää, että tässä vaiheessa oli vielä hyvin energiaa jäljellä ja hirveä into nähdä ja kokea kaikkea. Toki se fiilis jatkuu, mutta on se silti ensimmäisen maan kohdalla kuitenkin vähän eri juttu. Oikeastaan yleensä ei todellakaan reissussa olla oltu tällaisia aktiviteetista toiseen juoksijoita, Uganda vaan sai meidän pään näköjään pyörälle.

dsc_0107-3 dsc_0107-4 dsc_0140

Ugandassa olisi kyllä riittänyt tekemistä pidemmäksikin aikaa, mutta rahaakin olis kulunut sitten enemmän. Queen Elizabeth nationalparkissa olisi voinut nähdä maailman ainoita puihin kiipeäviä leijonia ja eri pituisia trekkauksia olisi voinut tehdä Ugandan monilla vuorilla ja tulivuorilla, kuten Mount Rwesorilla ja Mount Elgonilla. Lisäksi gorillatrekkausta edullisempi vaihtoehto on simpanssitrekkaus, jota voi tehdä muutamassa paikassa Ugandassa ja suojeltuja uhanalaisia sarvikuonoja voi nähdä Ziwa rhino Sanctuaryssa. Viktoria-järvessä ei valitettavasti voi uida, mutta aikamoisia paratiisisaaria löytyy ilmeisesti tältäkin järveltä. Valinnanvaraa siis on. Ugandassa luonto on vaan yksinkertaisesti aivan upea ja kokemisen arvoinen.

dsc_0169 img_20160910_085502

Vielä muutamia yksittäisiä nippelitietoja: Viisumi maksaa Ugandaan 50usd (East-African visa eli Uganda, Ruanda ja Kenia yht 100ush). Tiet oli meidän kokemuksen mukaan ihan ok kunnossa, bussit tosin välillä vähän kehnoja(vesi tuli sataessa sisään ym). Bussimatkat kestää yleensä kerrottua pidempään. Uganda on täynnä hienoja lintuja, tämä on lintubongarin unelmamaa. Lähes kaikessa saa tottua odotteluun ja epäjärjestelmällisyyteen (päteekö useaan Afrikan maahan, heh?), mutta joskus esim oikeaan aikaan perillä oleva bussi voi yllättää positiivisesti. Varaudu sähkökatkoihin ja kylmiin suihkuihin (taitaa päteä monessa kehitysmaassa matkailuun). Varaudu myös siihen, että luvattua wifiä ei välttämättä ole olemassa tai se ei toimi tai se toimii erittäin hitaasti ja vaihtelevasti. Ugandassa puhutaan lähes poikkeuksetta hyvää englantia eli sen puolesta Uganda on helppo matkustaa. Tinkiä saa ainakin bodakyydeistä, joskus hedelmistä ja muista markettiostoksista. Uganda sopii hyvin telttailijalle, lähes jokaisessa paikassa on mahdollista telttailla edulliseen hintaan, myös lainatelttoja oli joillain paikoilla tarjolla.

Tulipas maratoonipostaus, mutta tässä oli Uganda meidän kokemana!

– Fia ja Teemu –

Matkalla Ruandaan

Aika Byoona Amagaralla oli tullut päätökseen, rahat käytetty niin, että käteistä jäi juuri ja juuri lounaaseen sekä bussilippuihin Ruandan puolelle. Rasittavaa muuten tämä eri valuuttojen kanssa venkslaaminen, mutta ehkäpä tähän tottuu, väkisinkin. Olimme koko Ugandan 3 viikkoiseen matkaamme aivan älyttömän tyytyväisiä ja Ugandaa voisi hyvin suositella yksittäisenäkin matkailumaana, jopa ensikertaa Afrikkaan tulevalle. Teemme vielä koonnin koko Ugandasta, jossa vielä pientä nippelitietoa, kertausta ym. Kyselkää ihmeessä kommenttiboksissa, s-postitse, facessa, instassa tai jollain omakeksimällä keinolla, jos jokin mietityttää tai haluatte kuulla jostain aiheesta lisää.

Tutustuimme Byoona Amagaralla Tanskalaiseen pariskuntaan, jonka kanssa vietimme viimeisen päivän ja iltapäivän Ugandassa. Otimme heidän kanssa saman moottoriveneen pois Amagaralta ja jaoimme näin kuluja. Mukava välillä tustua muihinkin, vaikka nämä kontaktit melko lyhyiksi matkalla usein jää. Joka tapauksessa 7 kuukauden aikana tulee oltua ihan riittävästi pelkästään kahdestaan, joten tekee hyvää viettää välillä aikaa muidenkin kanssa. Meillä oli hauskaa ja meidän jutut meni aikalailla yksiin. Syötiin vielä lounas yhdessä, oli muuten näin viimeiselle päivälle paras ruoka, mitä oltiin koko Ugandassa ollessamme syöty. Tilattiin monta kulhoa erilaisia ruokia: kasviscurrya, kasviskookoscurrya, paistettuja kasviksia, riisiä sekä ihanaa raikasta guocamolea. Ruokia odotellessamme käytiin myös ostamassa meille bussiliput Ruandan puolelle.

dsc_0005-3 dsc_0006-3

Iltapäivästä sanottiin heipat tuolle ihanalle pariskunnalle, toivottavasti tiemme käy joskus Köpikseen heidän luokse. Neljän maissa bussimme lähti kohti Kigalia. Meidän yllätykseksi bussi oli todella hyvä ja siinä kyllä kelpasi tuo 100 km matka Kigaliin taittaa. Nahkapenkit ja ilmastointi, ai että mitä luksusta. Matka bussissa kesti varmaankin sen 2 tuntia, mutta ainakin 1 tunti meni raja-asemalla säätäessä. Noi Afrikan raja-asemat ei oo ihan lempipaikkoja, mutta kyllä niistä selviää aina jotenkuten. Täytyy vaan varautua käymään usealla eri luukulla ja samoillakin luukuilla vielä uudestaan ja yrittää olla kyseenalaistamatta liikaa koko touhua…

Ruandan rajanylityspaikalla oman lisämausteen tekee tietysti se, että Ruandassa on kieletty ei-biohajoavat muovipussit ja laukut todella ratsataan rajalla. Riemu repes, kun rinkasta revittiin kaikki tavarat ulos pitkin pöytiä. No, löytyihän sieltä yksi muovipussi, jossa kengät oli. Oltiin järkevästi otettu Suomesta mukaan biohajoavia muovipusseja, joissa esim osa kengistä, likapyykit ja shampoot ym. oli. Tosin niitäkin ne oli innoissaan ottamassa pois, mutta noin 5 kertaa, kun oli toistanut ”biobag, biobag, biobag” ja näyttänyt pussissa olevaa tekstiä typerästi sormella osoittaen kerta toisensa jälkeen, niin vihdoin meitä uskottiin.

Viisumin saamisen ja laukkuratsian jälkeen oli ihan jees fiilis ja matka kohti Kigalia jatkui. Maisema jatkui Ruandan puolella vuoristoisena. Liikenne muuttui vasemman puoleisesta oikean puoleiseen, oi miten kotoisaa. Jokin isoa asia muuttui myös, se mistä olimme lukeneet oli todella totta: Ruandan puolella oli siistiä, jopa pienissä kylissä, myös liikennemerkkejä ja nopeusrajoituksia oli joka puolella. Tätä ei todellakaan näe Ugandan puolella. Myös kellonaika siirtyi tunnin taaksepäin, eli pimeä tulee täällä jo kuudelta. Väsyneenä, mutta innoissaan kohti toisen maailmanympärysmatkamaan seikkailuja!

– Fia ja Teemu –

Lake Bunyonyi – Mökkilomalla saaressa

3 viikkoinen matkailu Ugandassa oli lähentymässä loppuaan. Bwindistä laskeuduttiin hieman alas päin, mutta vuoristoiset maisemat eivät kuitenkaan vielä loppuneet tähän. Eteläisessa Ugandassa vietettiin yhteensä noin viikko, josta viimeiset 4 yötä Lake Bunyonyilla Byoona Amagara nimisessä paikassa, joka sijaitsee saaressa. Olin joskus nähnyt kuvia kyseiseltä järveltä ja ihastellut sen kauneutta läppärin ruudulta. Oli ihana päästä vihdoin kokemaan se omin silmin. Vesi ja etenkin järvet on itselle niin lähellä sydäntä ja tunnen oloni kotoisaksi heti järvien lähettyvillä. Aivan suomalaista järvimaisemaa tämä Bunyonyi ei kuitenkaan muistuttanut sillä, järveltä kohoaa vuoria ja rinteitä jokaiseen suuntaan mihin katsot. Ilmaston voisi sanoa täällä 2 km merenpinnan yläpuolella olevan melko lähellä Suomen kesää parhaimmillaan. Illat, yöt ja aamut on melko viileitä, mutta päivällä saa onneksi nauttia lämmöstä. Lämpötila pysyttelee siinä 20-30 asteen välilmaastossa, eli ei kovin kuuma, aika sopiva siis. Järviveden lämpötila oli suoraan kuin kesäkuinen suomalainen järvi. Itse nautin raikkaasta järveen pulahtamisesta lähes päivittäin, Teemun mielestä vesi oli jäätävän kylmää, mutta kävi sekin uimassa monesti.

dsc_0002

dsc_0038-2

Byoona Amagara valikoitui majapaikaksi sen vuoksi, että siellä saisi nukkua uniikeissa Geodomeissa. Lisäksi paikka oli merkitty Lonely Planetiin tähdellä ja se oli vieläpä meidän budjettiin suht sopivan hintaista majoitusta. Kuulimme Bwindissä tapaamaltamme aussitytöltä, että ruoka Amagarassa oli todella hyvää ja edullista. Tässä vaiheessa meidän ei tarvinnut enää miettiä, missä yöpyisimme. Lopulta olimme 3 yötä geodomissa, tykästyimme niin paljon tähän yöpymismuotoon(viimeinen yö oltiin budjettisyistä jälleen dormissa). Kyseessä on siis avoimet olkimökit/kodat tai miksikä niitä nyt kutsuisi, noh kuvista näkee paremmin. Se oli vähän niinkuin olisi taivasalla nukkunut, keskellä kaikkia luonnon ääniä. Oma terassi oli myös plussaa ja siinä sai hyvin kuivattua Bwindissä kastuneita vaatteita, tai siis käytännössä kaikki oli kosteaa, Bwindissä satoi iltaisin PALJON.

dsc_0016

 dsc_0060

Byoona Amagaralle kannattaa tulla muutamaksi päiväksi ottamaan rennosti, syömään hyvin, lueskelemaan kirjaa, ottamaan aurinkoa ja uimaan. Muutamia aktiviteettejakin täällä ollessa voi tehdä, mutta me taidettiin olla vähän laiskoja niiden suhteen. Käytiin me kanootilla melomassa tuo vastapäinen saari ympäri, mutta se reissu nyt ei ollut mikään menestystarina 😀 Eivaa, ihan kiva kun käytiin, mutta se melominen oli hankalaa ja raskasta. Lähdettiin kunnianhimoisesti ehkä vähän liian pitkä reitti tekemään siinä tuulessa. Ihan pientä riidankin tyhkää siinä oli havaittavissa. Teemu sanoi takaisin päästyämme ”juuh, no ei tarvii mennä enää melomaan lake Kivulla Ruandassa”. Juu ei, kyllä toi melominen oli nyt kertaheitolla nähty. Ensimmäisenä päivänä me myös lähdettiin kävellen kiertämään tätä meidän saarta, ihan mukava aamupäivän kävelylenkki. Joiltakin saarilta olisi saanut vuokrattua myös pyörät, mutta tämä jäi nyt meiltä välistä.

dsc_0097

Ulkosuihkut oli hienot(mutta kylmät)! Ja hieman pidemmille yksilöille se tarjosi myös upeat näköalat järvelle (lue: ei minulle)

dsc_0064 dsc_0072 dsc_0079-2 dsc_0087 dsc_0093-2 dsc_0105-2

Kerrotaanpa vielä lisää jo mainitsemistani Byoona Amagaran ruuista. Paikan ruokalista on kattava ja eri vaihtoehtoja löytyy hyvin 4 päiväksi (ja vaikka pidemmäksikin aikaa) sekä lounaille että iltaruuille. Paikka tarjoaa ainoastaan kala- ja kasvisruokaa ja sehän sopi meille mainiosti. Useat ruuista oli hyvin kekseliäitä ja joka ikinen annos onnistunut. Hintaa annoksille oli noin 4-6e. Täytettyjä munakoisoja, crayfishpastaa, erilaisia quesadilloja, pizzaa jne…

Muutama nippelitieto Amagarasta: puhelimia sai ladata ilmaiseksi, muiden laitteiden lataaminen maksoi hieman, wifiä ei ollut (nettitikkua sai pientä maksua vasten käyttää), kanootin vuokra maksoi vajaa 2 euroa, koettiin monta kylmää suihkua(kalleimmissa huoneissa omat lämpimät suihkut), kaikki toimi aurinkovoimalla, saari oli täynnä lintuja ja tänne sekä takaisin pääsi joko edullisemmalla tunnin kanoottikyydillä tai vähän hintavammalla 15 minuutin moottoriveneellä.

Byoona Amagarasta jäi oikein hyvä mieli, lämmöllä tätä paikkaa muistelemme!

ps. Postauksien kanssa tullaan muutama viikko myöhässä, koska nettiyhteydet ovat yksinkertaisesti olleet liian huonot. Seuraa meitä instagramissa niin pysyt paremmin perillä reaaliajassa. Meidät löydät seuraavien käyttäjänimien takaa: @lottafialina ja @muliteemu.

– Fia –

Päiväretki lake Mutandalle

Bwindin rauhoittavissa sademetsämaisemissa oltiin 3 yötä eli siis kaksi kokonaista päivää. Toinen päivä meni gorillatouhuissa ja toiselle meillä ei ollut muuta ohjelmaa, kuin päiväretki Lake Mutandalle. Oli ihan mukavaa, että jotain pientä tekemistä oli toisellekin päivälle. Jos tota retkee ei olis ollut, oltais varmaan tehty pitkä kävelylenkki kylistä toiseen vuoria ihastellen. Ei ehkä voida tarpeeksi hehkuttaa Bwindin kauneutta, jatkuvia vuoria joiden rinteillä vaikka mitä kasvimaita ja somia pieniä taloja siellä täällä. Tähän vielä lisättynä tuo Lake Mutandan järvimaisema, ah kyllä Keski-Suomen kasvattien sielu lepäsi.

Lake Mutandalle ajettiin meidän majoituksesta kuoppaista tietä noin tunti. Järvellä hypättiin kapeaan kanoottiin, joka oli kaiverrettu puusta. Kanootin sisälle/pohjalle ei päässyt istumaan eikä mitään penkkejä ollu, vaan siinä istuttiin käytännössä reunojen päällä, niin kapea se oli. Alkuun vähän jännitti, että me keikataan, mutta onneks pienen alkujännityksen jälkeen osattiin nauttia tuosta lämmöstä ja hennosta tuulesta järvellä, sekä tietysti kauniista maisemista. Tällä kertaa päässä soi Virta minne veneen vie (fialla siis, ainahan pitää joku hetkeen sopiva biisi soida päässä).

dsc_0187

dsc_0192-2 dsc_0204-2 dsc_0207-3

Poikettiin kanoottiretkellämme luolaan, jonne aikoinaan oli tapana tuoda perheenjäsenten ruumiit, kun he kuolivat. Luolassa oli useita luurankoja ja yksittäisiä luita siellä täällä. Se oli aika karmivaa, toisaalta luonnollista. Näin oli täällä päin tapana tehdä joskus.

dsc_0213-2 dsc_0215-2 dsc_0218-2 dsc_0224

Lounasta tultiin jo syömään takaisin majoitukseemme ja loppupäivä lueskeltiin kirjoja terassilla ja jälleen ihmeteltiin sademetsää edessämme. Ihastuttiin Bwindiin ja haikein mielin jätettiin tuo maisema taakse, tosin kaivattiin melko viileästä jo takaisin lämpimämpään ilmastoon ja rennot päivät lake Bunyonyilla odotti meitä.

– Fia ja Teemu –

Bwindi – Sumuisten vuorten gorillat

Aloitellaanpa faktatiedolla vuorigorilloista:

Vuorigorilla (Gorilla beringei beringei) on äärimmäisen uhanalaiseksi luokiteltu karvakaveri, joka elää Kongon demokraattisen tasavallan itäosissa, Ruandassa ja Ugandassa. Uusimman tiedon (syyskuu 2016) mukaan vuorigorilloja elää maailmassa 880 yksilöä, joista noin puolet asustavat Bwindin sademetsissä. Osa gorillaperheistä on totutettu ihmisten läsnäoloon, tämä prosessi kestää 3 vuotta. Gorilloja on alunperin totutettu ihmisiin tutkimuksen vuoksi, mutta nykyisin osa näistä perheistä on totutettu turistiryhmiin. Kunkin perheen luona saa käydä päivittäin maksimissaan 8 turistin ryhmä yhden tunnin ajan.

Gorillaryhmä, jonka luona me kävimme on nimeltään Nkuringo ja siihen kuuluu 18 yksilöä, sisältäen kaksi silverbackia sekä kaksi poikasta. Vuorigorillauros voi elää 35-vuotiaaksi ja kasvaa 190 cm pitkäksi ja 220kg painoiseksi. Vuorigorillojen päivät kuluvat enimmäkseen syödessä, loppuaika liikkuessa ruuan perässä ja levätessä.

Vuorigorillakanta on ollut hitaassa, mutta varmassa kasvussa. Vuonna 1981 gorilloja oli vain 254 yksilöä, joten parempaan suuntaan on aktiivisen suojelutyön myötä menty. Ympäri laajaa sademetsää pyörii useita puistonvartijoita salametsästäjien varalta. Bwindin luonnonpuistossa vuorigorilloihin kohdistuva salametsästys ei ole kuulemma enää ongelmana, koska turismin tuomista tuloista 30% menee suoraan alueen asukkaiden hyväksi. Ongelmana on edelleen kuitenkin salametsästäjät, jotka pyydystävät muita eläimiä (antilooppeja yms.) ansoilla ja joihin gorillojen on myös vaara joutua.

Tästä päästään päivän kulkuun Fian tarinoimana:

Jännitti. Nukuin ehkä hieman huonosti senkin takia. Täytyy myöntää, että isoin jännityksen aihe oli se, että olisin jossain jäätävässä ripulissa tai ruokamyrkytysoksennuskuumeessa just ennen gorillatrekkausta, mutta onneks näin ei kuitenkaan käynyt. Tietysti jännitti myös, että kuinka kauan joudutaan kävelemään ja kuinka vaikeaa maasto tulee olemaan. Ja löydetäänkö me gorilloja ollenkaan??? Se ei nimittäin ole ihan taattua, että gorillat joka kerta löytyvät. Oppaat kertoivat, ettei näin käy juuri koskaan, mutta aina siihen pitää varautua. Henkisesti olin yrittänyt varautua ainakin 8 tunnin kävelyyn ennen gorillojen löytymistä, mutta tottapuhuen en oikein halunnut edes miettiä sitä vaihtoehtoa, että gorilloja ei löytyisi.

Saatiin toimistolla ohjeita päivää koskien ja noin klo 9 aikoihin olimme sademetsän juurella ja vaellus pääsi alkamaan. Pelkkä sademetsässä kävely ja sen kokeminen oli upeaa ja fiilisteltiin molemmat sitä jatkuvasti. Tietysti  koko ajan myös toivoen, että gorillat todella löytyisi. Jännitys teki varmasti oman fiiliksensä koko hommaan. Meidän reitillä metsä oli tiheydensä puolesta melko helppokulkuista, viidakkoveitsiä ei oppaat tarvinneet apunaan monessakaan kohtaa. Osa kohdista oli mutaista ja liukasta, mutta pääosin kuitenkin kuivempaa. Ainoa todellinen haaste oli jatkuvassa nousussa jyrkkää ylämäkeä eteenpäin ja osa ryhmästä tarvitsikin usein lepotaukoja, joka tarkoitti sitä, että koko porukka pysähdyttiin. Me mentiin koko matka kuitenkin hyvällä sykkeellä eikä uupumista päässyt tapahtumaan. Sademetsä toi itselleni mieleen väistämättä Tarzanin ja nuo hetken kun rakkaiden veljen ja siskon kanssa repeatilla kyseistä elokuvaa katsottiin, päässä soi ainakin ”you´ll be in my heart”, ”strangers like me” ja ”two worlds”, jotka kaikki tuttuja Phil Collinesin biisejä kyseisestä leffasta.

Joen ylitys tapahtui näin.

Joen ylitys tapahtui näin.

Vajaan kolmen tunnin kapuamisen jälkeen: Ensimmäinen vilahdus gorillasta ja olin sanaton. Koin tunnevyöryn ja taisin hieman itsekseni herkistyäkin ja miettiä, että onko tämä totta. Hetken kuluttua sain sanottua Teemulle ”kato, onko toi oikeesti gorilla”. Ja niin olimme löytäneen tiemme jyrkkää rinnettä 3 tuntia kavuten gorillojen luo. Alkoi tuntimme gorillojen kanssa, koko tuon tunnin ajan seurasimme gorillojen elämää ja yritimme painaa mieleemme tuota hetkeä.

Näimme juuri ne kaksi asiaa mitä olimme toivoneet näkevämme: gorillan poikasia ja silverbackin. Tässä ryhmässä oli kaksi silverbackia eli kaksi johtavaa urosta, saimme seurata heitä molempia lähietäisyydeltä. Oppaat kertoivat, että urosten selkä alkaa harmaantua noin 15 vuoden iässä ja tästä tulee nimitys silverback. Poikasten touhuja emojensa kanssa oli myös hauska seurata. Meidän harmiksi viimeiset 15-20min gorillat viettivät aikaa lähinnä puissa, mutta olimme silti koko vierailuun todella tyytyväisiä. Näimme myös silverbackin kiipeävän puuhun, jota oppaan mukaan näkee harvoin.

dsc_0054-2

dsc_0098-2

dsc_0086-2

dsc_0113-2

dsc_0136-2

Fiilis tuon tunnin jälkeen oli uskomaton. Käveltiin hieman etäämmälle gorilloista ja söimme lounaamme unohtumattomassa ympäristössä. Suunnilleen saman verran matkaamista samaa reittiä alas, joten yhteensä kävelimme tuona päivänä noin 7 tuntia. Illalla Bwindi Backpackersissa olimme ihan puhki päivästä ja sänky taisi kutsua nukkumaan jo noin klo 21 aikoihin. Tuo oli kyllä aika tavanomainen nukkumaanmenoaika muinakin iltoina. Tutustuttiin majapaikassamme australialaiseen tyttöön, joka oli itseasiassa lisäksemme ainut yöpyjä kyseisessä paikassa. Söimme aina yhdessä iltaruokaa ja klo 20:30 päivittelimme, että ”onpas kello paljon”, kun mitkäkin keski-iän ylittäneet ja läksimme nukkumaan 😀

dsc_0170-2

img_20160917_152348-2_2

– Fia ja Teemu –

Tie kohti sumuisten vuorten gorilloja

Murchison fallseilta Kampalaan paluun jälkeen päätettiin ihan vaan olla 4 päivää, valittiin tylsästi sama varma hyväksi koettu paikka eli Kampalan Red chilly hideway. Ma-to meni aikalailla samalla kaavalla. Aamupala, kirjanlukemista, klo 12 shuttlebussilla Kampalan keskustaan syömään lounas, takaisin red chilliin, treeni, uimista, suihku ja iltaruoka. Pyykkiäkin pestiin ihan omin käsin yks päivä. Ensimmäinen pyykkäyspäivä täällä siis. Oltiin mielestämme aika paljon höntyilty paikasta toiseen tuo puolitoista viikkoa ja tiedossa oli jo lauantain gorillatrekkaus, joten oli ihan tietoinen valinta olla rauhassa noi päivät Kampalassa.

Rankkoja päiviä Kampalassa

Rankkoja päiviä Kampalassa

Torstai-iltana siirryttiin Kampalan keskustaan yöksi, koska perjantaina aamulla lähti bussi kohti Kabalea, josta jatkaisimme heti Bwindi nationalparkiin. Hotelli Aponye oli edullinen ja ihan ok ratkaisu tähän väliin. Se sijaitsi lähellä post-bus bussiasemaa, mutta alue oli todella hektinen, enkä tuossa melussa kovin hyvin nukkunut. Aamulla 7 aikoihin kadut oli kuitenkin mukavan tyhjät ja käveltiin rauhassa bussiasemalle. Oltiin luettu, että post-bus on paras ja luotettavin Ugandassa. Oltiin jo ihan vähän uskallettu haaveilla hieman paremmasta bussista, kun aikaisemmat täällä ovat olleet. Noh, ihan täsmälleen samaa tasoa se oli, kun muutkin. Bussin kerrottiin olevan Kabalessa klo 14:30, mutta oltiin perillä noin klo 17, tätä on se african time, mutta siihenhän ollaan jo reissujen aikana totuttu. Oikeastaan tuo arvioidun matkustusajan heitto ei ollut edes kovin paha, pahempaakin on nähty. Bussimatka meni kuitenkin ihan mukavasti, afrikkalainen musiikki ei meidän onneksi pauhannut kovinkaan kovaa. Oman musiikin sai nappikuulokkeilla kuulumaan ihan mukavasti, sen sijaan että kuuntelisit päällekkäin afrikkalaista bussimusiikkia ja jotain itse valitsemaasi kappaletta.

Niinkun aikaisemmin kerrottiin, yritettiin kysellä edullisempien gorillalupien perään useammasta eri paikasta, mutta kävi ilmi, että tähän aikaan vuodesta niitä on melko mahdotonta saada. Punnittiin erilaisia vaihtoehtoja ja lopulta päädyttiin ostamaan Gorilla special niminen paketti Bwindi backpackersilta, jolla oli hintaa lopulta noin 800 usd per naama, joista gorillalupa itsessään on siis 600usd henkilöä kohden. Oltiin kai molemmat pyöritelty gorillatrekkausta niin paljon päässä, ettei oikeastaan tullut enää kysymykseen aiommeko mennä vai emme. Päähänpinttymä siitä oli jo molemmille tullut ja sinne oli päästävä. Edullisempia gorillalupia saa 450 usd hintaan marras-, huhti- ja toukokuussa. Tosin silloin on sadekausi ja eräältä oppaalta kysytteässä hän kertoi, että tuolloin voi todellakin sataa koko päivän. Voi vaan kuvitella monen tunnin gorillatrekkauksen kaatosateessa ja mitähän siitä gorillojen seuraamisestakin tulis… Maksettiin siis mieluusti normaalihintainen gorillalupa siitä, että saisimme trekkailla hyvässä säässä. Meidän Gorilla special pakettiin kuului siis gorillaluvat, 3 yön majoitus omassa huoneessa, kaikki kuljetukset, kaikki ruuat sekä päiväretki lake Mutandalle. Meidän mielestä todella kelpo hinta kaikelle tuolle. Kaikki muut tarjoukset mitä 3 yön paketille saimme olivat 1000 usd ylöspäin.

Bwindiin ajettiin hyvin mutkaista ja poukkoilevaa tietä, tätä kutsutaan nimellä African massage. Kabalesta Bwindi backpackersiin ajoi noin 2 tuntia. Maisemat matkalla olivat upeita, vaikka pimeä ehtikin tulla aika nopeasti. Bwindissä oli myös melko kylmä, täällä pitkät housut, pitkähihaiset paidat ja sadetakki sekä kunnon kengät tulee todellakin tarpeeseen. Onneksi päivät osoittautui lopulta oikein lämpimiksi, mutta tähän aikaan vuodesta illalla poikkeuksetta satoi ja ukkosti kovaa, sai ainakin ihailla upeita salamoita. Majoitukseemme saavuttuamme saimme heti eteemme niin maistuvan 3 ruokalajin illallisen. Sipulikeittoa ja leipää, kasviscurrya perunamuussilla sekä banaanidonitsin kaltainen jälkiruoka, nam. Tämän jälkeen tavarat huoneeseen ja heti nukkumaan. Edessä oli seuraavan päivän trekkaus, seuraava päivä oli gorillapäivä.

Meidän huone Bwindi Backpackersissa

Näkymät ruokailutilan terassilta

Yksi väsynyt matkustaja

Oman huoneen edustalta

dsc_0183

Malttakaa seuraavaan postaukseen 😉

– Fia ja Teemu –

Murchison falls – 48 tuntia kansallispuistossa

Kun pari yötä Jinjassa oli takana, lähdimme kohti Murchison fallsin kansallispuistoa. Meidän alkuperäiseen reissusuunnitelmaan kuului Sambiassa Victoria-fallseilla käynti, mutta aikataulusyistä se karsiutui lopulta pois. Murchison fallsit oli meille siis tavallaan korvike noille upeille putouksille Sambiassa, joille muuten täytyy kyllä joskus elämässä päästä. Murchison falls nationalparkiin päästäkseen täytyy ensin matkata Masindin kaupunkiin, johon ei suoraan Jinjasta päässyt, joten meidän piti poiketa Kampalan kautta. Jinjasta Kampalaan bussi ajoi 2 tuntia, mahduin hädin tuskin istumaan kolmenistuttavalle penkille kahden hieman tuhdin ugandalaisnaisen kanssa. Sain tehdä töitä, että pysyin penkillä, enkä luisunut käytävälle. Tämän jälkeen hyppäsimme kaoottisessa Kampalan keskustassa Masindiin lähtevään bussiin. Tuskailimme koko bussimatkan kuumuutta. Kaikki hienot rouvat, jotka istuivat ikkunan vieressä, pitivät ikkunoita visusti kiinni koko matkan. 3 tunnin matka tuntui vähintään 13 tunnilta. Perillä oltiin klo 15 aikaan ja päätetiin jäädä Masindiin yhdeksi yöksi. Oikein hyvä päätös oli.

Seuraavana päivänä otettiin private-kyyti kansallispuistoon. Sinne ei mitään julkisia mene, eikä myöskään mitään shuttle-busseja, joten jokaisen pitää hommata ja maksaa kyytinsä itse. Kyydille tulee melko paljon hintaa myös sen vuoksi, että kuljettajan täytyy maksaa sekä itsensä, että autonsa pääsymaksu kansallispuistoon. Yksi yllättävä menoerä sattui myös kansallispuiston portilla. Luultu 40 usd pääsymaksu olikin aina yhtä vuorokautta kohti, eikä kertamaksu. Viivyttiin siis Murchison fallseilla lopulta 48 tuntia. Päätettiin käydä heti tsekkaamassa putoukset. Ei oltu kumpikaan nähty noin voimakkaita vesiputouksia, joten olihan se aika hienoa. Käveltiin reilun tunnin mittainen opastettu reitti ja ihasteltiin putouksia. Ihan näkemisen arvoinen paikka, jos kyseiseen kansallispuistoon sattuu menemään. Putoukset on mahdollista nähdä myös päivittäin kulkevilla veneillä/lautoilla, mutta päätimme jättää tämän huvin väliin, sillä veneet eivät lopulta voi mennä kovin lähelle putouksia ja niitä saa siis sieltä käsin katsella aika kaukaa loppupeleissä. Hintaa on tietysti laivareissulla enemmän, kun opastetulla kävelyllä.

Ihanat punaiset tiet

Ihanat punaiset tiet

Matkalla putouksille nähtiin jo ensimmäiset elukat. Paviaani tosin vain.

Matkalla putouksille nähtiin jo ensimmäiset eläimet. Paviaaneja tosin vain.

dsc_0032 dsc_0042 dsc_0075

dsc_0102

Tämän jälkeen suunnattiin yöpaikkaamme, eli Red Chilliin, mutta eri paikkaan tietysti kun Kampalassa. Eli kyseisellä yrityksellä on 2 eri paikkaa ja oltiin kuultu paljon hyvää myös tästä Murchisonin paikasta. Yövyttiin safariteltassa ja nautittiin safarielämästä kahden yön ajan. Siinä vaan on oma fiiliksensä. Paikka oli kaunis, siitä näkyi vähän myös Niilille. Päivittäin pihassa käyskentelivät niin paviaanit, kuin villisiatkin. Myös virtahepoja vierailee pihalla öisin, onneks en kyseiseen kaveriin kuitenkaan yöllä törmännyt, olis ollu aika kuumottavaa. Iltaisin safarialueelle laitettiin nuotio ja jokaisen teltan eteen tuotiin öljylamput, niissä illoissa oli tunnelmaa. Täällä saimme myös ensimmäisen kunnon some-taukomme, eli ei wifiä 😀 myös ensimmäiset kylmät suihkut koettiin, tosin meidän mielestä suihku täällä oli ihan jees, ehkä viileää, ei kovin kylmää.

Suihkukamppeet pakattu, kylmä suihku kutsuu

dsc_0237_2

Villisijat meidän teltan edustalla

Villisiat meidän teltan edustalla

Seuraavana päivänä päätimme tehdä puolen päivän mittaisen safariajelun. Emme olleet bookannu mitään etukäteen, mutta Red Chillissä yöpyneet kaksi tsekkiläistyttöä halusivat myös pienen safarin tehdä, joten saatiin ihan extemporekin kelpo hinta puolen päivän safarille. Ollaan molemmat oltu safarilla jo kerran, joten ei ollut oikein enää intressejä maksaa isosta 3 päivän safarista. Haluttiin kuitenkin kokea edes jonkinlainen safari ensi kertaa yhdessä. Onneksi tähän tuli mahdollisuus. Aikaisissa safariaamuissa on tiettyä tunnelmaa, kaikki etsii tavaroitaan taskulampulla ja vessoissa pestään hampaita rivissä silmät ristissä. Sitten hakemaan valmiiksi pakatut eväät ja auto starttaa auringon nousun aikoihin. Toivoimme tietysti näkevämme leijonia, niinkun ehkä kaikki safarille menevät. Noh ne jäi välistä, mutta nähtiin hyeena, paljon kirahveja, buffaloita ja antilooppeja tietysti sekä pari norsua ihan lähietäisyydeltä. Safariautossa istuessa fiilis on vaan niin uskomaton ja päässä alkaa soimaan leijonakuninkaan tunnari ihan väistämättä. Niihin hetkiin haluaa pysähtyä.

dsc_0135-2

Teemu ihmettelemässä virtahepoa

Aikainen aamu ja lautta safarialueelle

dsc_0168-2

Ensimmäinen bongaamamme eläin tietysti kirahvi

dsc_0133 dsc_0186-2 dsc_0194-2 dsc_0202 dsc_0209-2 dsc_0214-2

Tällaisia hetkiä koettiin meidän lyhyellä 48 tunnin kansallispuistovierailulla. En voi muuta kun suositella Afrikkaan tulemista ihan vain upeiden safarien vuoksi ja noihin safarimatkoihin voi yhdistää vaikka mitä ihania muita kokemuksia. Olen pahoillani tästä vuolaasta kirjoitustyylistäni, tähän pätee sama kuin puhumiseen. En osaa rajata. Heh. Teemu saattaisi osata sen vähän paremmin, sitä paitsi Teemu on meistä se joka on parempi kertomaan faktoja paikoista, joissa ollaan käyty. Mä oon vähän enemmän tämmönen diipadaapa-kirjoittaja ja kirjoitan paljon elämyksistä ja tunteista. Toivon, että siellä päässä teitä olisi kuitenkin edes kourallinen, jotka mun jupinoita, teemun asiatekstiä ja meidän yhteisiä juttuja jaksaa lukea. Kiitos ja anteeksi.

ps. ostettiin Masindissa ollessamme gorillaluvat!!!!!

– Fia –

Varrella virran – koskenlaskua Niilissä

Viime viikon tiistaina suuntasimme aamulla aikaisin kohti Jinjaa ja rafting-touhuja eli koskenlaskua. Raftingia järjestää Jinjassa useammat firmat, me valittiin Nalubale rafting. Meidän valintaan vaikutti aikalailla se yöpymispaikka, joka kuului hintaan ja joka vaikutti mukavalta ja rauhalliselta paikalta, sieltä pääsi myös uimaan Niiliin. Toisella firmalla ilmaista yöpymispaikkaa mainostettiin “kaupungin parhaana bilepaikkana”, eli ei kiitos. Nalubale raftingille kyllä ihan 5/5 arvostelut kaikesta, henkilökunta, järjestelyt, turvallisuus ja toi ilmainen yöpaikka, kaikki ihan bueno. Hintaan sisältyi kuljetus Kampalasta Jinjaan, aamupala + lounas sekä kaikki juomat, 1 ilmainen yö Jinjassa, koko rafting-homma sekä valokuvat päivästä. Kaikki postauksen koskenlaskukuvat siis Nalubalen ottamia.

Aikainen aamuherätys, kamat kasaan ja lähtö Jinjaan

Aikainen aamuherätys, kamat kasaan ja lähtö Jinjaan

img_20160906_174322

Matkalla Jinjaan ihan liian upeita sumuisia maisemia

Päivä Fian silmin:

Suoraan sanottuna mulle tämä koko aktiviteetti oli alkuun vaan sellanen, no lähden mukaan, koska Teemu niin paljon tätä haluaa. Pelkäsin myös, että Jinja on sellanen kunnon turistirysä ja koko Niili on täynnä reppureissaajia. No 2 tunnin ajomatkan jälkeen, kun päästiin Jinjaan Nalubalen toimistolle, sain onneksi todeta olevani väärässä. Meidän botskiin oli lähdössä 4 ihmistä ja toiseen 6. Eli ei meitä nyt tungokseen asti ollut. Olin katsonut netistä videoita ja kuvioita koskenlaskusta Jinjassa ja kyllähän se vähän hirvitti ja jännitti, mä en ehkä ole kaikista uhkarohkein tyyppi. Suljin jännityksen jotenkin mielestäni ja ajattelin, että pakko sen on lopulta olla hauskaa. Ja niinhän se olikin! Ihan hemmetin hauskaa, yks parhaista päivistä ikinä. Hymy nousee korviin, alan melkein nauramaan, kun noita kokemuksia muistelen.

Koko päivä oli vaan aivan sairaan hauska ja ihana, keli oli täydellinen. Sen lisäks, että koskenlaskukohdat olivat aivan hullun siistejä ja adrenaliini virtas, niin unohtumattomia hetkiä oli myös ne rauhalliset kohdat, jossa vaan ajelehdittiin eteenpäin veneessä. Näissä hetkissä kasvoiltani paistoi hymy sen sijaan, että päälläni olisi ollut pahimman luokan keskittymisilme(kuten jokaisessa koskenlaskukohdassa). Maisemat olivat kauniita. Parasta oli, kun päästiin välillä hyppimään veteen ja lillumaan virran mukana eteepäin uiden. Siinä selällään makasin virran viemänä ja sanoin Teemulle “voiko elämä paljon ihanampaa enää olla?”

dsc_0048-2

dsc_0020-2

Päivä Teemun silmin:

Suomessa Ugandan aktiviteetteja googlaillessa ensimmäisenä eteen sattui koskenlasku Niilillä. Kuvia ja videoita katsellessa heti sytytti, että tuonne on ehdottomasti päästävä. Kaikki koskenlaskut lähtee Jinjan kaupungista, josta ajetaan ensin 45min-1h yläjuoksulle. Jinjassa on kolme isompaa ja maineikasta koskenlaskufirmaa, Nile River Explorers, Adrift ja Nalubale Rafting. Kaikilla firmoilla hinnat ovat samat (koko päivän koskenlasku 140$) ja pakettiin kuuluu samat systeemit (ilmainen kuljetus Kampalasta, ilmainen yöpyminen Jinjassa, ruuat ja juomat sekä kuvaus). Suurimmat erot firmojen välillä on varmastikin tuossa majoituksessa. Niin kuin aiemmin mainittua Nile River Explorersin majoitus on kaupungin kovin bilemesta, muut majoitukset on rauhallisempia.

Nalubalella koko homma oli järjestetty todella 5/5. Kuljetus oli nopea ja ajallaan, henkilökunta mukavaa ja todella asiantuntevaa, välineet hyvässä kunnossa, turvallisuus kohdillaan ja ruuat sekä majoitus kohdillaan. Koskenlasku kestää lounastaukoineen n. 6-7 tuntia. Koskessa mennään kahdeksan kovempaa pudotusta/laskua sekä muita pienempiä virtauspaikkoja. Ennen jokaista laskua odotettiin kumiveneen kanssa, että 4-5 turvakajakkia meni ensin, jonka jälkeen käytiin kumiveneessä mukana olleen Nalubalen kaverin kanssa läpi tuleva lasku. Laskun aikana kaveri opasti huudoillaan mitä tehdä milloinkin. Kaiken kaikkiaan meininki oli hyvin opastettua, eikä missään vaiheessa tarvinnut turhia kuumotella. Koskenlaskuun ei tarvita siis aiempaa kokemusta eikä oikeastaan edes kovin kummosta uintitaitoa, kun pelastusliivit on päällä koko ajan.

Kumivene tulee tuolla Niiliä laskiessa luultavimmin jossain vaiheessa pyörähtämään ympäri, vaikka sitä toki pyritään välttämään. Mekin onnistuttiin kerran pyörähtämään ympäri, mutta se olikin ehkä koko päivän hauskin osuus. Turvakajakit nappaavat liian kauas kumiveneestä lentäneet kyytiinsä. Me onnistuttiin jäämään suht lähelle venettä, vene käännettiin oikein päin ja noustiin taas kyytiin. Suurin osa reissusta tietenkin on Niilissä lilluttelua ja uimaankin pääsee sekä ehtii ihailemaan luontoa.

Menisin uudestaan.

Tässä oltiin vähällä mennä ympäri

Tässä oltiin vähällä mennä ympäri

dsc_0076 dsc_0161 dsc_0179 dsc_0185

Meidän molempien mielestä siis ihan huippu päivä kokonaisuudessaan! Fiilistä oli myös siinä lava-autossa, jolla ajettiin raftingin lopuks meidän majapaikkaan. Yövyttiin Nile river campissa. Odotukset paikkaa kohtaan ei olleet korkeella, olihan se koko hintaan sisältyvä dormiyöpyminen. Dormi oli ihan jees, saatiin yöpyä siellä kahdestaan. Ainoa vaan, että yläsängyissä oli liskon kakkaa, mut hei, mitäpä pienistä. Kun nähtiin ilta-auringon laskevan Niilin ylle oltiin ihan että WAU, ihan super kaunis paikka. Siinä sulateltiin päivän tapahtumia ja nautiskeltiin tuosta upeasta näkymästä. Täällä kyllä viihtyi!

Seuraava päivä vietettiin myös kyseisessä paikassa ja käytiin Jinjan keskustassa hoitamassa vähän käytännönasioita, bussilippuja seuraavalle päivälle, lounas ja rahanvaihtoa. Jinjan keskusta oli pieni ja helppo ottaa haltuun. Se muistutti meitä hieman Tansanian Moshista. Turisteja Jinjassa oli jonkun verran, mutta ei liiaksi.

Onnellinen raftailija

Onnellinen raftailija

Raftailun jälkeen

Maisemia Nile river campista

img_20160907_154052

Ja uimaankin pääsi suoraan nile river campin omasta pihasta

img_20160907_154230 dsc_0029-2 dsc_0033-2 dsc_0048

Loppuun vielä iha ite tehty Video päivästämme!

 – Fia ja Teemu –

Väliaikatietoja

Syyskuu 2016

Heipähei täältlä Ugandasta taas. Tässä vaiheessa aika on menny vielä aika hitaasti, ollaan ihan hämmästyneitä siitä, että ollaan oltu täällä vasta 5 päivää, siis alle viikko. Vietettiin Red chilli hidewayssa lopulta yhteensä 3 yötä. Tykättiin paikasta kovasti! Päivät meni kirjoja lueskellessa ja kahtena päivänä lähdettiin ilmaisella kuljetuksella käymään keskustassakin. Note to self: Älä mene keskustaan sunnuntaina, etenkään hoitamaan mitään asioita. Suomessa on aikalailla nykyisin kaikki auki sunnuntaisin, joten ei typerinä jotenkin muistettu, että näin ei ole suuressa osassa muissa maissa. Sunnuntain kaupunkireissu oli ihan farssi siinäkin mielessä, että alkoi satamaan vettä ja lähinnä istuttiin sadetta paossa, eikä oikein keskustaa keretty näkemään. Täytyypä todeta, ettei nämä pääkaupunkien keskustat juuri muutenkaan houkuttele meitä puoleensa.

Seuraavana päivänä keskustareissu oli vähän antoisampi. Syötiin super hyvää intialaista Masala Chaat house nimisessä paikassa, loistavaa Palak Paneeria. Sitten käytiin Uganda Wildlife toimistossa, jossa koitettiin kysellä gorilla-lupia vähän edullisempaan hintaan, niin sanottuja last minute – lupia. No virkailijat eivät olleet tietävinäänkään kyseisistä luvista. No myöhemmin selvisi, että niitä myyvätkin vain yksittäiset guest houset, niihin siis pistämään viestiä. Ja se syy, miks haluttaisiin mieluiten viime hetken luvat vähän halvemmalla, on se että ne maksaa 600 USD per naama. Aika suolainen hinta, mutta ymmärtäähän sen koska kyseiset vuoristogorillat ovat erittäin harvinaisia, niitä esiintyy vain Ugandassa, Ruandassa ja Kongossa. Niitä suojellaan ja niitä pääsee katsomaan rajattu määrä ihmisiä per päivä. Katsotaan miten käy… Mielellään kerromme gorilla-luvista enemmän, jos vaan tiemme gorilloiden luokse vielä tämän 2 viikon aikana vie.

Tiistaiaamuna meillä oli aikainen herätys ja lähdimme kohti yhtä elämämme huikeinta kokemusta, nimittäin koskenlaskua Niilissä. Tuosta upeasta kokemuksesta ensi kerralla lisää. Silmät loistaa ja hymy nousee korviin edelleen, kun tuota muistelemme. Ollaan tällä hetkellä siis Jinjassa ja huomenna jatketaan kohti Murchison falls national parkia.

– Fia ja Teemu-

Kaikki on vasta alussa

Noniin, ekat kunnon matkaterveiset Ugandasta. Ensimmäinen yö vietettiin siis Entebbe Backpackersissa, noin 20e per yö omasta huoneesta ja vessasta, ihan ok puitteet. Me ei täällä oltu kuitenkaan oikein aikaa viettämässä, vaan lähinnä lepäämässä ja syömässä. Joka tapauksessa ihan ok stoppi tuohon väliin. Seuraavana aamuna oltiin jo virkeämpiä jatkamaan reissua eteenpäin. Kyseltiin guest housen pitäjältä vähän, miten päästäis kampalaan. Hän ehdotti private taxia, jonka hinta olis reilu 20e. Juu ei. Päädyttiin siis kävelemään isomman tien varteen rinkat selässä ja siitähän sitten Matatu aika nopeasti nappas meidät kyytiin. Hintaa tuosta matkasta noin 1e per naama. Budjettimatkailua meidän makuun. Matatulla matkustaminen tuo meille molemmille sitä kunnon reissufiilistä. Molemmat aikoinaan vapaaehtoistöissämme Afrikassa matkustettu paljon Matatuille/Daladaloilla ja niihin liittyy tiettyjä muistoja.

Huoneemme Entebbe Backpackersissa

Huoneemme Entebbe Backpackersissa

Matatussa matkalla Entebbestä Kampalaan, matkan kesto noin 2h

Matatussa matkalla Entebbestä Kampalaan, matkan kesto noin 2h

Kampalaan pääsyn jälkeen piti pieni hinta vielä pulittaa siitä, että päästiin Red chilli nimiseen majoitukseen, joka on noin 9 km keskustasta. Matkustettiin molemmat omilla bodaboda-kyydeillä, eli mopokyydillä. Tätähän matkustustapaa ei turistille suositella… On sitä ennenkin bodabodalla matkustettu, mutta tässä kyydissä sai ihan vähän pelätä. Painava rinkka selässä ja kädet sai sullottua just ja just niihin kahvoihin mistä pidetään kiinni. Kaikki maailman pikkulihakset jännityksestä kipeinä saavuttiin kuitenkin ehjinä Red chilliin. Tavarat dormiin ja äkkiä syömään.

Mun ruokatilaukset ei oo mennyt ihan putkeen. Tässä tilasin hampparin porkkanapihvillä. Sain porkkanakeittoa ja 2 paahtoleipää. Ei se mitään. Hyvää oli.

Fian osalta ruokatilaukset ei oo mennyt ihan putkeen. Tässä tilattu hamppari porkkanapihvillä. Keittiöstä tuli porkkanakeittoa ja 2 paahtoleipää. Ei se mitään. Hyvää oli.

Tässä meidän dormimajoitus. 11 usd per yö/hlö.

Tämän jälkeen siirryttiin altaille lueskelemaan kirjoja, uimassakin käytiin. Joo täällä on allas. Altaalla oli lähinnä paikallisia lapsiperheitä viettämässä viikonloppua, meininkiä riitti. Täydellinen makoiluhetki melusta huolimatta. Hirveästi ei ole tässä parin päivän aikana ehtinyt vielä kokemuksia kertymään Ugandasta, mutta Entebbe ja Kampala tähän mennessä osoittautunut erittäin mukavaksi. Viktoria-järvi tekee omanlaisensa fiiliksen tähän pääkaupunkiseutuun ja luontokin on ihan erilaista verrattuna Dariin ja Nairobiin, missä ollaan molemmat käyty. Ja ollaan molemmat ihmetelty, että missä kaikki hyttyset on??? Ja se mikä on ihanaa niin, täällä on VIHREÄÄ ah, sitä osattiinkin odottaa. Lämpötilakin on pääasiassa erittäin mukava, ei liian kuumaa ja yöt viileitä.

Illasta käppäiltiin kylälle ostamaan vettä, onhan se kuitenkin noin puolet halvempaa kun tässä guest housella. Me ollaan just tällasia pihistelijöitä. Sitä paitsi näkee paikallista meininkiä ja saa hyviä kävelylenkkejä, hedelmätkin tulee ostettua samalla. Muistuipa mieleen yksi yli tunnin kävely suuntaansa Sansibarin Jambianissa, kun lähdettiin metsästämään isoa kanisteria vettä. Koska A: se on halvempaa ja B: se on ekologisempaa. Voi luoja… Just tällasia me ollaan. No osataan me nauttiakin elämästä ja kuluttaa rahaa 😉 Ei me tällasella matkalla oltais, jos ei osattais.

Nyt on hyvät yöunet ja hidas aamu takana. Kohta suunnataan Kampalan keskustaan. Ollaan täällä Red chillissä tiistaihin asti, jollon lähetään kohti Jinjaa koskenlaskuhommiin. Yritetään myös selvittää täällä Kampalassa onnistutaanko saamaan viimehetken Gorillaluvat. Lisää siitä myöhemmin.

– Fia ja Teemu –